Rakkaus ei voi pysyä paikallaan

[rita4]

J. Hudson Taylor

Se joko kuihtuu tai kasvaa

Niin kauan kuin morsian pitää oikeutensa omaan tahtoon ja hallitsee omaa omaisuuttaan, hänen täytyy tyytyä elämään omiin voimavaroihinsa luottaen. Hän ei voi vaatia itselleen miehensä oikeuksia.

Haluton kihlattu

Voisiko olla surullisempaa osoitusta ihmiskunnan syntiinlankeemuksen laajuudesta ja todellisuudesta kuin syvään juurtunut epäluottamus rakastavaan Herraamme ja Mestariimme. Synti ja epäluottamus tekee meistä haluttomia antamaan itsemme kokonaan hänelle.

Haluton kihlattu pelkää, että ylkämies voi vaatia jotakin ylivoimaista tai kutsua meidät antamaan tai tekemään jotakin liian vaikeaa? Epätyydyttävän elämän todellinen salaisuus on liian usein oma luovuttamaton tahtomme.

Pelkää mennä naimisiin

Mutta kuinka typerää ja väärin tämä on! Kuvittelemmeko, että me olemme viisaampia kuin hän tai että rakkautemme itseämme kohtaan on hellempi ja vahvempi kuin hänen? Tai ajattelemmeko, että me tunnemme itsemme paremmin kuin hän tuntee?

Kyllä epäluottamuksemme täytyy murehduttaa ja haavoittaa taas uudelleen hänen hellää sydäntään, sillä meidän vuoksemme hän oli Murheiden tuttava! Mitkä olisivat maallisen sulhasen tunteet, jos hän huomaisi, että hänen valittu morsiamensa pelkäisi mennä naimisiin hänen kanssaan siitä pelosta että kun hän saisi vallan, hän tekisi hänen elämänsä kestämättömäksi?

Mutta kuinka monet Herran lunastetuista kohtelevat häntä juuri niin! Ei ihme, etteivät he ole liioin onnellisia eivätkä tyytyväisiä!

Kuihtuu tai kasvaa

Mutta tosi rakkaus ei voi olla paikallaan pysyvä; se joko kuihtuu tai kasvaa. Huolimatta kurjan sydämemme kelvottomista peloista jumalallisen rakkauden täytyy voittaa. Morsian huudahtaa: ”Suloinen on voiteittesi tuoksu, vuodatettu öljy on sinun nimesi; sen tähden sinua nuoret naiset rakastavat” (Kv 1:3).

Vedä mukaasi

Ei ollut olemassa sellaista voiteluöljyä kuin se, millä Ylipappi voideltiin; meidän Ylkämme on sekä Pappi että Kuningas. Vapiseva morsian ei voi kokonaan hylätä pelkojaan, mutta levottomuudesta ja kaipauksesta tulee kestämätön, ja hän päättää luovuttaa kaiken ja seurata täydesti, tuli mitä tuli.

Hän antaa itsensä kokonaan Yljälle, sydämensä ja kätensä, vaikutusvaltansa ja omaisuutensa. Mikään ei ole kestämättömämpää kuin tämän poissaolo! Vaikka hän johtaisi toiselle Moorialle (1 Ms 22:1-2) tai jopa Golgatalle, hän seuraa Johtajaansa. ”Vedä minut mukaasi, rientäkäämme!” (Kv 1:4).

Yllätyksiä tulvii

Mutta ah! Mitä seuraakaan? Ihmeen iloinen yllätys. Ei Mooriaa, ei Golgataa; sen sijaan Kuningas! Kun sydän alistuu, silloin Jeesus hallitsee. Ja kun Jeesus hallitsee, vallitsee lepo.

Ja minne hän morsiamensa johtaa? ”Kuningas on tuonut minut kammioihinsa” (Kv 1:4). Ensiksi ei mennä pitotaloon – se tulee aikanaan – vaan ensiksi mennään yksinäisyyteen hänen kanssaan.