Tällainen ajatus on pyörinyt mielessäni jo pitkään ja vaikuttaa siltä, että Jumala on vain koventanut puhettaan ja kehottaa puhumaan siitä sinullekin, muillekin, mistä Hän puhuu sydämelleni. Mutta ennenkaikkea Hän puhuu minulle ja minun sydämelleni ensisijaisesti ja sitten vasta muillekin.. En voi, enkä edes haluakkaan puhua; korkeelta ja kovaa vain muille ja olla itse välinpitämätön tuosta asiasta, ajatuksesta, mistä minulle Herra haluaa puhua, rohkaistakin. Ja se on juuri palvelutyö, johon kuuluu kadotukseen kulkevien sielujen kohtaaminen, sekä Herran avulla ja voimassa puhua heille suoraan evankeliumia, eikä enää kuin muista asioista, tai kuin kautta rantain vihjailla ehkä jotakin sinnepäin..
Minulla kun on ollut sellainen ajatus, että ensin pitää saada luottamnussuhde ihmisiin ja sitten vasta voin puhua Jeesuksestakin, sekä pelastuksen tärkeydestä, tms..Mutta voinko ja voimmeko koskaan saada sellaista ns "luottamusta" jonka jälkeen voisimme alkaa puhua Herrastakin heille? Kyselen vain itseltäni, en vastaa,..
Mark. 5:
18 Ja hänen astuessaan venheeseen se riivattuna ollut pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan.
19 Mutta hän ei sitä sallinut, vaan sanoi hänelle: "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut".
20 Niin hän lähti ja rupesi Dekapolin alueella julistamaan, kuinka suuria tekoja Jeesus oli hänelle tehnyt; ja kaikki ihmettelivät.
Muistamme tämän kertomuksen, jossa Jeesus ajaa riivaajat pois miehestä ja hän pelastuu, muuttuu, sekä tahtoisi senjälkeen alkaa kulkea Jeesuksen kanssa niin kuin opetuslapsetkin, mutta Herra kehottaakin häntä palaamaan kotiinsa ja kertomaan miten suuria Jeesus on hänelle tehnyt. Ja mekin varmasti olemme saaneet kertoa omaisillemme miten suuria Jumala on meille tehnyt, mutta miten vaikeaa sitä onkaan sitten kertoa vieraammille, vai onko sittenkään? Onko minusta, sinusta rakas kanssamatkaajani tullutkin arkajalka ja saako sielunvihollinen vaikuttaa meissä ihmispelkoa, niin ettemme uskalla, tai edes tahdokaan kertoa mitä Jumala on meille tehnyt, vaan pidämme sen vain itsellämme, omana tietonamme? Senhän pitäisi olla vain iloinen ja mahtava asia, ei salassa pidettävä ja siltikin niin usein me sen salaamme, vaikenemme..HM?
Ps. 78:
5 Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6 että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8 Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
Niinpä, nyt näemme ettei Jumala enää merkitse monillekaan mitään, Jeesuksesta nyt edes puhumattakaan. Monet elävät uskonnollisuuden kahleissa, luullen sakramnenttien pelastavan heidät tai hyvien tekojen vievän heidät taivaaseen. Mutta sydän pysyy kovana ja kylmänä, jossa ei tahdota minkäänlaista muutosta, ei syntyä uudesti ylhäältä elävään uskoonkaan, vaan kuvitellaan, että se heidän uskonsa riittää ja on tarpeeksi hyvää, kelvollistakin Jumalan edessä, vaikka siitä puuttuu: Pelastaja, Jeesus Kristus ja hänen ristinverensä peso sydämessä, joka puhdistaisi kaikesta synnistä, ym heidät..
Se, mistä Herra on minulle puhunut on tämä Raamatunpaikka;
Roomalaiskirje 10:
1 Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
2 Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;
3 sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
5 Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä.
Mutta varsinkin Hän on muistuttanut minua näistä jakeista;
13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".
14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"
17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Juuri noista jakeista varsinkin Herra on minulle alkanut yhä voimallisemmin puhua ja varmasti Hän puhuu niissä sinullekin rakas uskon ystäväni.
Jos me puhumme vain; ompa kaunis, tai kurja ilma, miten olet jaksellut, tms niin miten he voivat kuulla evankeliumia silloin? Ei mitennkään. Siksi meidän uskovien, minun varsinkin (puhun edelleen itselleni samalla) pitää nyt rukoilla muutosta sekä rohkeutta, viisauttakin muuttaa tapojani, toimintaani, kohtaamisiani ihmisten kohdalla, niin että voisin tavalla tai toisella, sen mukaan kuin Herra Jeesus vaikuttaa Henkensä kautta, niin tuoda totuuttakin esille, sekä olla elävä Kristuskirje, tuoksu kadostuksen tiellä kulkeville. Etten olisi pelkuri..Sillä, niin se vain on, älä ota hernettä nenuun kun puhun näinkin suoraan, mutta jokainen jolla ei ole Jeesusta omakohtaisena Vapahtajana sydämessään ja joka ei ole tullut koskaan synnintuntoon, katumukseen, pyytänyt, sekä myöskin saanut Hänen verensä pesua sydämeensä ja muuttunut, uudestisyntynyt kuolleesta uskosta elävään uskoon, joka nähdään, aistitaan, kuullaan, nähdään siis aivan selvä muutos elämäntavoissaan, kielen käytössään ym.. Niin jolla ei ole tapahtunut koskaan minkäänlaista muuttumista, vaan hän uskottelee riittävän jokin kirkkoon kuulumisen, hyvän elämän, tai kun käy aina joskus jopa kirkossakin, ja rukoilee iltarukouksen, mutta Raamattu ei kiinnosta, eikä ole elävää rukousyhteyttä Vapahtajaansa Jeesukseen Kristukseen, niin sellainen valitettavasti on vielä synneissään, siis kuolleessa uskossa, joka ei vie taivaaseenkaan häntä silloin, vaikka hän kuinka vakuuttelisikin uskovansa Jumalaan, mutta Jeesus on hänelle vielä vieras ja tarpeetonkin, vain seimenlapsi, tms.. Silloin on aika kertoa totuus.
Emmehän halua yhdenkään ihmisen joutuvan kadotukseen? Minä en ainakaan sitä halua ja jos voin, osaan, uskallan olla rohkeasti Herrani käytettävissä, sekä tuomassa evankeliumin totuutta, Sanaa heille, niin olen kiitollinen siitä Isälle. Omassa voimassamme se ei onnistu, vaan meidän tulee lähteä joka ikiseen päiväämme rukouksesta käsin, sekä lukea Raamattuakin. Ja olisi varmastikin toivottavaa tarkistaa omakin kurssi (eikä vain katsoa muihin uskoviin ja heitä arvostella), uskomme tila, tehdä invertaariota sydämessämmekin ja todellista tahtoa kuolla lihamme tahdolle, sekä maailman runsaalle tarjonnalle, houkutuksille, kieltää itsemme ja pyrkiä ristiinnaulitsemaan lihamme tahdon ristille, niin että se todella Kuolee jotta Herramme tahto, sekä kaikki se mihin Hän tahtoisi meitä johdattaa, viedä; teille ja turuille kertomaan ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, niin se voi tapahtua vain ja ainoastaan, minun mielestäni lihamme tahdon kuolettaen, jolloin merkitsee enää vain se; mikä on Isämme tahto kohdallamme.
Se on aina prosessi, joka ei koskaan tapahdu, onnistu tuosta vain, vaan se vaatii työtä, aikaa, sekä todellista halua palvella Jumalaamme Hänen antamillaan lahjoilla, kyvyillä, voimassaan, jne.. Ja se vaatii, niin kurjalta kuin sana; "vaatii" kuulostaakin lihallemme, niin se vaatii nöyrtymistä, pieneksi jälleen tulemista, sekä paljon Jeesusta katsoen, kuunnellen, tarviten sekä uskoen Sanaa, sekä anteeksiantoa niitä kohtaan, joita kohtaan on jäänyt jotakin kuin sinne hampaankoloon kaivertaan.. Se on sitä sinne Golgatalle menoa ja nähdä itsensä vajaana..
Olemmeko valmiit lähtemään työhön, sillä ilta joutuu ja Herramme paluu lähestyy, jolloin ei enää voi työtä tehdä. Nyt on aika laittaa lamput ja sydämet kuntoon, saada öljyä lamppuihimme ja kysyä; "Mitä sinä Herra tahdot minun tekevän?" Ja kun Hän vastaa meille, niin olemmehan myöskin valmiit ja halukkaat, kiinnostuneet olemaan käytössään, käytettävissään. Sillä Herra antaa kyllä sanat, sekä johdattaa tahtonsa mukaan meitä, kunhan me vain suostumme olemaan edessään puhdistettuina, sekä Jumalan pelko sydämissämme, pyrkien elämään pyhää elämää..Leiviskät on annettu käyttöömme, ei piilotettaviksi..
Uskon, vaikken näe
