Voitto Marjeta
Elämä on toisinaan niin raskasta, ettei katsettaan jaksa kohottaa edes ystävien silmien korkeudelle - saatikka sitten kohti taivasta. Jokainen meistä haluaisi kuitenkin elää sellaista elämää, että voisimme katseemme kohottaa kohti taivasta, kohti elämää.
Psalmissa on kirjoitettu:
"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Jotkut ajattelevat, että ollessaan mahdollismman kaukana Jumalasta ja hänen sanastaan, elämä on onnellisinta. Raamatun opetuksen mukaan kuitenkin elämämme on onnellisimmillaan, kun elämme Jumalaa lähellä, turvaudumme hänen armoonsa ja viestimme Jumalan tekoja siinä omassa ympäristössämme. Paavalin sanat kuningas Agrippan edessä "pidän itseäni onnellisena" sanottiin hetkellä, jolloin elämän olosuhteet olivat synkät. Paavali oli kahleissa ja joutui puolustautumaan oikeuden edessä vain sen tähden, että hän tahtoi elää mahdollisimman lähellä Kaikkivaltiasta Jumalaa ja turvautua häneen.
Elämä on täynnä paradokseja. Raamatussa on kirjoitettu:
"Murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken."
Taloudellinen ja jopa hengellinen menestys on monille elämän suurin päämäärä. Jeesuksen seitsemänkymmentä opetuslasta palasivat eräänä päivänä Jeesuksen tykö ja kertoivat iloissaan siitä, miten olivat saaneet nähdä ja kokea Jeesuksen nimen voimaa: "Riivaajatkin ovat meille alamaisia sinun nimesi tähden." Mutta Jeesus muistutti opetuslapsiaan kaikkein suurimmasta ilonaiheesta: " Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."
Jumalaa lähellä olevat ihmiset todistavat usein ilosta ja Jumalan huolenpidosta. Ne ovat niitä asioita, joiden toivoisimme houkuttelevan ihmisiä lähemmäs Jumalaa. Arkielämässä katseemme on kuitenkin kiinnittynyt usein vastoinkäymisiin ja pettymyksiin. Jos elämämme on rakennettu Jumalan yhteydessä ainostaan menestymiseen ja ongelmattomaan elämään, ongelmien kohdatessa saatamme pettyä ja masentua, jopa loitontua Jumalasta. Kuitenkin Jumalan läheisyyden kokeminen on tärkeintä juuri silloin, kun elämämme inhimilliset rakenteet tuntuvat horjuvan ja pettävän. Joskus kuulee uskonasioita kutsuttavan "perimmäisiksi" asioiksi - sellaisiksi, joihin ei tarvitse paneutua ennen kuin elämä on kääntymässä ehtoopuoleen, sairaus pysäyttää tai ongelmat kohtaavat. Raamattu opettaa meitä kuitenkin turvautumaan Jumalaan silloinkin, kun elämässämme kaikki ovat hyvin ja kohdallaan sanoin: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa."
Kristuksen kanssa eläminen synnyttää aina toivoa.
Katseemme ollessa kiinnittynyt kohti taivasta, kohti Jeesusta, elämämme on onnellista arjessa ja juhlassa, surussa ja ilossa, työssä ja lomalla - aina.
Lähde: Lähetysviesti nro 2/2017
