Täyttäköön Jumala meidät armonsa antamalla toivolla

[rita4]

Valitettavasti emme voi tavata toisiamme. Ainoaksi mahdollisuudeksi jää kirjoittaminen. Emme tosin vielä tiedä kaikkea. Mutta se hetki lähestyy, jolloin kaikki esteet katoavat ja kaikki välimatkat häviävät.

Vaikuttakoon tuon päivän ajatteleminen sielussamme sen, että voimme jo nyt arvioida ympärillämme olevia asioita siitä päivästä käsin. Sinä päivänä ei nimittäin ole merkitystä sillä, kuka oli maailmassa prinssi ja kuka kerjäläinen, vaan kuka tässä ajassa etsi Jumalaa.

Kuinka moni maailman kuninkaista ja rikkaista ja johtajista ja mahtavista sanoo sinä päivänä (turhaan!) vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!" (Ilm. 6:16 ). Heillä oli hyvät päivänsä täällä ja he nauttivat olostaan kunnes he menivät hautaan. Silloin heidät irrotettiin kaikesta, mitä heillä täällä oli ja he astuivat elämään, jolla ei ole loppua.

Onnittelen teitä siitä, että teihin sopivat apostoli Paavalin sanat "Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen" (1. Kor. 15:10).

Kun meillä on Jumalan armo, meillä ei ole mitään pelättävää. Me kyllä olemme velassa Jumalalle, olemme suunnattoman suuressa velassa hänelle. Mutta hänen armonsa erottaa meidät velalliset siitä velkaantuneesta ja hukkuvasta maailmasta, joka on ympärillämme.

Täällä me tosin näemme vaillinaisesti. Me emme vielä ymmärrä sitä kurjuutta, mistä meidät on lunastettu. Vielä vähemmän ymmärrämme täällä ajassa sitä hintaa, mikä meidän pelastamiseksemme maksettiin. Kuinka vähän me vielä tiedämme Lunastajamme huikaisevasta pyhyydestä, kuinka vähän me tiedämme hänen sanoinkuvaamattomista ahdistuksistaan ja kärsimyksistään, joita hänellä oli tähtemme, kun Jumala näki hyväksi murtaa hänet meidän sijastamme. Nämä asiat tulevat lyömään meidät suurella hämmästyksellä kun ne kerran näemme oikeissa mittasuhteissaan iäisyydestä katsoessamme.

Täyttäköön Jumala meidät armonsa antamalla toivolla kun kuljemme tämän lyhyen matkamme tässä pahassa maailmassa. Sillä täällä lankeamme ansoihin, kiusauksiin ja olemme heikkoja. Täällä maailmassa emme ole kotona vaan matkalla kotiin.

Edessämme on koti, josta apostoli kirjoitti: "Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut" sen "Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat" (1. Kor. 2:9).

Otteita John Newtonin (1725-1807)
ystävälleen vuonna 1773 kirjoittamasta
kirjeestä. Newton oli brittiläinen laivankapteeni,
joka herätykseen tultuaan opiskeli
papiksi. Hän on tunnettu mm. Amazing
Graze eli Ihmeinen armo -laulun kirjoittamisesta.
(Suom. POM)

[rita4]

Sinä päivänä ei nimittäin ole merkitystä sillä, kuka oli maailmassa prinssi ja kuka kerjäläinen, vaan kuka tässä ajassa etsi Jumalaa.

Kun ajattelemme sitä hetkeä, kun on aika siirtyä ajasta iäisyyteen ja mihin silloin pääsemme, tai joudumme, niin se päivä myöskin paljastaa sen totuuden; olimmeko Herran omina kuuliaisia Herralle ja hänen sanalleen, niin että pääsemme kotiin.. vai emmekö olleet? Oliko jokin asia /ihminen saanut meidät luopumaan uskostamme, luovuttamaan, tai eksymään siihen, mikä ei oikeesti edes ollut Isän tahto kenenkään kohdalla. Se on joko itkun, tai naurun hetki. Se on tuskan, tai rauhan ja levon hetki sydämessämme.

Silloin, jos ei kyllä taivas asioissa koskaan ole merkitystä sillä; kuka on ollut maan päällä, tai millainen on ollut; rikas, köyhä, heikko, vahva, rohkea tai arkajalka, tms.. Voisin jatkaa listaa loputtomiin. Tärkeintä ei ollutkaan rikkaus, maine, suuruus, vahvuus, tms.. Ei! Vaan onko ollut Jeesuksen verellä synneistään puhtaaksi pesty, siis pelastettu ja pysynyt Jeesuksen seuraajana lähtemättä hakemaan jotain uutta, suurta, ihmeitä, erikoista, valtaa, mainetta, kunniaa, ilmestyksiä, tms ..

Tärkeintä olikin; Etsimmekö Jumalaa koko sydämisesti ja pysyimmekö verisen ristin juurella joka ikinen päivä tunnustaen jas hyljäten, pyytäen anteeksi syntejämme.

Täyttäköön Jumala meidät armonsa antamalla toivolla kun kuljemme tämän lyhyen matkamme tässä pahassa maailmassa. Sillä täällä lankeamme ansoihin, kiusauksiin ja olemme heikkoja. Täällä maailmassa emme ole kotona vaan matkalla kotiin.

Edessämme on koti, josta apostoli kirjoitti: "Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut" sen "Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat" (1. Kor. 2:9).

Rakkautemme ja kuuliasuutemme palkitaan kerran ja kaikki matkan vaivat unohtuu, pyyhitään pois. Jäljelle jää vain ilo ja rauha taivaallinen, jossa kaikki tuska ja vajavaisuus on mennyttä, poissa. Nyt olemme vielä matkalla ja olemme niitä saviastioita, joita Herramme tahtoo käyttää ja joissa näkyy vajavaisuus ja heikkous..

Olkaamme turvallisella mielellä, sillä Herramme Jeesus Kristus on mennyt valmistamaan meille majaa, jossa alkaa elämä IKUINEN! Valvokamme siis uskomme tilaa ja pysykäämme hereillä. Vihollinenkin on hereillä ja juonii, mutta sen juonet eivät ole meille tuntemattomia, kunhan vain pysymme Sanan lukemisessa, kuuntelussakin ja tuntemisessa. Sinun rauhasi, Herra, olkoon siellä myrskyissäkin sydämisämme, voimanamme. Pysy Jeesuksen omana loppuun asti! :P

[Pihlaja]

Rakkautemme ja kuuliasuutemme palkitaan kerran ja kaikki matkan vaivat unohtuu, pyyhitään pois. Jäljelle jää vain ilo ja rauha taivaallinen, jossa kaikki tuska ja vajavaisuus on mennyttä, poissa. Nyt olemme vielä matkalla ja olemme niitä saviastioita, joita Herramme tahtoo käyttää ja joissa näkyy vajavaisuus ja heikkous..

Olkaamme turvallisella mielellä, sillä Herramme Jeesus Kristus on mennyt valmistamaan meille majaa, jossa alkaa elämä IKUINEN! Valvokamme siis uskomme tilaa ja pysykäämme hereillä. Vihollinenkin on hereillä ja juonii, mutta sen juonet eivät ole meille tuntemattomia, kunhan vain pysymme Sanan lukemisessa, kuuntelussakin ja tuntemisessa. Sinun rauhasi, Herra, olkoon siellä myrskyissäkin sydämisämme, voimanamme. Pysy Jeesuksen omana loppuun asti!

Aamen!

[rita4]

Valitettavasti emme voi tavata toisiamme. Ainoaksi mahdollisuudeksi jää kirjoittaminen. Emme tosin vielä tiedä kaikkea. Mutta se hetki lähestyy, jolloin kaikki esteet katoavat ja kaikki välimatkat häviävät.

Näin juuri on nyt useinkin, että; emme voi tavata, oppia tuntemaan toinen toistamme. Mutta se aika on lähellä, jolloin kaikki esteet ja välimatkatkin katoavat, jolloin saamme nähdä toinen toisemme kirkkaudessa, jossa saamme sitten elää ikuisesti ilman kuolemaa. Odotammeko jo sitä aikaa, hetkeä? Kyllä, kyllä me saamme odottaa ja toivoa sitä, koska Raamattuhan kehottaa kilvoittelemaan uskossamme, jotta jouduttaisimme tuon päivän hetken tulemista.

2. Piet. 3:
5 Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta
6 ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.

7 Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.

8 Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että "yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä".

9 Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.
10 Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.

11 Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa,
12 teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!

13 Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.
14 Sentähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä;
15 ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi....

Jatketaan pohdintaa..

Täällä me tosin näemme vaillinaisesti. Me emme vielä ymmärrä sitä kurjuutta, mistä meidät on lunastettu. Vielä vähemmän ymmärrämme täällä ajassa sitä hintaa, mikä meidän pelastamiseksemme maksettiin. Kuinka vähän me vielä tiedämme Lunastajamme huikaisevasta pyhyydestä, kuinka vähän me tiedämme hänen sanoinkuvaamattomista ahdistuksistaan ja kärsimyksistään, joita hänellä oli tähtemme, kun Jumala näki hyväksi murtaa hänet meidän sijastamme. Nämä asiat tulevat lyömään meidät suurella hämmästyksellä kun ne kerran näemme oikeissa mittasuhteissaan iäisyydestä katsoessamme.

Täyttäköön Jumala meidät armonsa antamalla toivolla kun kuljemme tämän lyhyen matkamme tässä pahassa maailmassa. Sillä täällä lankeamme ansoihin, kiusauksiin ja olemme heikkoja. Täällä maailmassa emme ole kotona vaan matkalla kotiin.

Edessämme on koti, josta apostoli kirjoitti: "Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut" sen "Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat" (1. Kor. 2:9).

Näinpä juurikin; olemme vielä matkalla, emme ole vielä päässeet kotiin asti, mutta kilvoitelkaamme sinne asti, koska siellä meillä sitten onkin luvassa: ikuinen rauha ja ilo, joka ei koskaan lopu. Eiks ookkin mahtava voittopalkinto!

Minä ainakin usein kuin kaipaan rauhaa, lepoa, jopa yksinäisyyttäkin; saada vain olla yksin Herrani edessä paljastettuna, jolloin Herra Jeesus myöskin tuo Henkensä kautta esille, eteeni ne asiat joissa on parantamisen, tai jopa ihan muutoksenkin tarve elämässäni, käytöksessäni, ajattelussani, jne.. Ja niin se on sinunkin rakas lukijani kohdalla. Me joko suostumme tulemaan eteensä paljastettavaksi, puhuteltaviksi, tai ..niin sitten emme suostu, emme tahdo paljastua, tai ehkä koemme ettei enää ole mitään tarvetta edes muuttumiseen, paljastamiseen, tms..

Minä en ainakaan pysty kovinkaan hyvin kuitenkaan käsittämään sitä valtavaa kärsimystä, tuskaa, kipua, ym, mitä Jeesus joutui kerran kärsimään minunkin syntieni tähden, jotta minulla olisi Hänessä ja myöskin Hänen nimessään, ristin verensä kautta; Elämä kerran siellä taivaan ihanuudessakin, jonne tahdon kilvoitella päivittäin ja hetkittäinkin. Ilman Hänen kärsimyksiään, suostumistaan: kuolemaan itselleen sekä pelastamaan koko maailman ristintyöllään, sekä kuolemallaan, niin meillä kenelläkään ei olisi minkäänlaista toivoa edes koskaan päästä sinne kotiin, Jumalan lasten iloon ja rauhaan elämään.

Mieti, mitä elämäsi olisi ilman Jeesuksen uhrityötä? Kaikki olisi aivan turhaa, kuin tuuleen ja tuhkaan heitettyä elämää täällä ajassa ja vaivassa silloin, ilman pienintäkään toivoa edes muuttumisesta, muutoksesta parempaan, siihen hyvään ja ihanaan joka meitä nyt odottaa kerran rajan tuolla puolen, kun sielumme erkanee tästä ajasta: Isän Jumalan tahtomalla ajalla, tai kun Jeesus Kristus, Herramme ja Vapahtajamme hakee meidät mukaansa tuuliin ja pilviin. Haluatko päästä sinne? Päätä siis hylätä tämän maailman anti ja tarjonta, helppoheikit ja sielullisuuskin, joka vain hämää mielesi uskomaan kaiken olevan jo kunnossa. Anna Jeesuksen veren pestä sinut puhtaaksi kaikesta, mitä et ehkä edes ymmärrä synniksi. Anna Pyhän Hengen johdattaa, sekä paljastaa sinulle asiat, joissa on tarve muutokseen, muuttumiseen, pois laittamiseen, tms..

Valmiita, tai synnittömiähän meistä ei valitettavasti koskaan tule tässä ajassa. Mutta me saamme, jos vain niin tahdomme, niin me saamme Kilvoitella uskossamme, ojentautuen kohti ristiään, pyytäen verensä pesua sydämeemme ja vain päättää pyrkiä elämään, niin kuin oikeestikin olisimme vain muukalaisena täällä, jossa tahdomme tuoda taivaan valoa jokaiselle etsivälle, kaipaavalle, rikotulle, jne.. Ja kertoa siitä ihanasta paikasta, joka odottaa jokaista joka vain tahtoo lähteä seuraamaan Herraansa ja Vapahtajaansa Jeesusta Kristusta. Herra katsoo sydämeen, mutta ihmiset katsoo ulkokuorta. Sinun sydämesi aitous, tai puhtaus, vilpittömyys on paljon enemmän, siis merkitsee ainoastaan Hänen edessään, kun se mikä on mennyt pieleen ja epäonnistunut, niin sen olet saanut jo anteeksi, syntejäsi anteeksi Jeesukseltasi pyytäessäsi ja ne ei enää estä sinua vaeltamasta totuuden tiellä puhtaalla ja armahtavallakin sydämellä Herrasi johdatuksessa sekä Hänen voimassaan.

Tule siis; tänään uudestaan, tai ekaa kertaa Herrasi eteen ja pyydä saada syntisi anteeksi nimessään ja maahan vuotaneessa sovintoveressään. Vain sieltä; rukouksen ja nöyrtymisen, suostumisenkin kautta avautuu tie Herramme tahdon tielle ja sydämeen löytyy rauha, sekä se ilo, joka ei väisty pahimmankaan myrskyn elämääsi kohdatessa. Se rauha säilyy, pysyy, koska Herra ei koskaan hylkää sinua, vaan on lähelläsi tuli sitten mitä tahanssa elämääsi. Se on sitä yli ymmärryksemme käyvää ja kestävää rauhaa!

10 - Pekka Salminen - Huomispäivää en mä tunne