TOTUUDEN KUULIAISUUS

[niitytär]

transforming lives and communities

“… me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus Hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa,” Room. 1:5

Ihminen oman luontonsa puolesta on kapinallinen, joka on varustautunut Jumalan tuntemista vastaan (a). Näemme kapinaa kaikkialla, mutta lähin kapinallinen asuu ihmisessä itsessään. Hyvä Kuningas vaatii alamaisuutta, mutta vanha ihminen ei siihen suostu, eikä pysty (b). Mikään uskonnollisuus tai muotojumalisuus ei voi korvata kuuliaisuutta Jumalalle. Ensimmäinen askel ihmisen kuuliaisuudelle on ottaa vastaan Jumalan pelastustyö Kristuksessa. Siinä vanha ihminen kuoletetaan ja uusi ihminen saa alkunsa ihmisessä. Tämä on ensimmäinen uskon kuuliaisuus.

USKOVA & KUULIAISUUS

”Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi! Room. 6:16-18

Uskoon tullut ihminen syntyy uuteen Valtakuntaan ja aloittaa tutustumisensa hyvän Kuninkaan maailmaan. Koska hän on usein elänyt valitettavan kauan julman kuninkaan saatanan alaisuudessa, niin hänellä on aikamoinen opetteleminen Jumalan Valtakunnan tavoille. Mieli on paljolti tämän maailman menon kyllästämä ja siksi hän tarvitsee päivittäistä sisäistä mielenmuutosta ja uudistusta (c). Ihmisen kapina turmelee Jumalan hyvän työn ihmisessä. Niinpä kapinalliset elämän alueet tulee tehdä tietoisesti Jumalalle alamaiseksi, jotta uskova voisi elää vapaudessa, johon Jumala on hänet kutsunut.

”Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia?” Gal. 5:7

Galatian seurakunnassa uskovat olivat hyvässä hengellisessä kasvussa kunnes kuuliaisuuden kohde muuttui ja tilalle tuli jotain muuta. He lankesivat pois armosta luullen pystyvänsä elämään kristityn elämää omin voimin.

Jumalalle kuuliainen kristitty elää vapaudessa, josta omin voimin vaeltava ja lihallinen ihminen ei paljoa tiedä tai jos lainkaan. Mitä arvelet valtiosta, jonka kansalaiset sanoisivat kyllä uskovansa johtajaansa ja olevan kyseisen maan kansalaisia, mutta he eivät noudattaisi valtion lakeja ja käskyjä? Kuuliaisuus ei ole vain abstrakti ajatus vaan se tulee näkyviin suhtautumisessa auktoriteetin ilmoitettuun sanaan, tässä tapauksessa Raamattuun (d). Opimmehan tämän jo kotona (toivottavasti). Lapsi, joka saa ohjeet vanhemmiltaan ja jättää ne huomiotta, ei voi sanoa olevansa kuuliainen vanhemmilleen.

”Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,” 2 Tess. 1:7-9

On mielenkiintoista kuinka kuuliaisuus Jumalalle näyttää ihmiselle erilaiselta, kummalta puolelta Valtakuntaa asiaa katsotaan. Maailmassa elävä ihminen kokee kuuliaisuuden Jumalan sanalle negatiivisena koska se hänen mielestään rajoittaisi hänen elämäänsä ja lihallisia himojen toteuttamista. Vastaavasti ihminen, joka on astunut sisälle Jumalan Valtakuntaan, näkee kuuliaisuuden aivan uudesta näkökulmasta. Se mitä hän kuvitteli ennen rajoitukseksi, onkin hänelle vapaudeksi ja elämäksi. Ei-uskova katselee vankilan kaltereita ja luule kristityn elävän vankilassa, mutta ei havaitse, että kalterit kiertävät hänen omaa elämäänsä.

“tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” 2 Tess.2:9-12

Totuus on elintärkeä asia. Joko kuljemme kasvavassa määrin totuuden tuntemista kohden tai kieltäydymme hyväksymästä sitä elämäämme (e). Uskovan vapaudessa vaeltaminen on riippuvainen hänen halustaan elää Jumalan ilmoitetun sanan kuuliaisuudessa. Joko hänellä on Jumalan lupaukset elämänsä ohjenuorana tai hän on alamainen kapinalliselle väliaikaishallinnolle, Jumalan pääviholliselle, joka näyttää saavan yhä useamman äänen. Kuinka on sinun laitasi? Kenen sanaan luotat? Sen, joka on ollut valehtelija alusta asti vai Hänen, joka itse on totuus?

”Jos te pysytte Minun sanassani, niin te totisesti olette Minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” Joh. 8:31-32

(a) 2 Kor. 10:5
(b) Room. 8:6-8
(c) Room. 12:1-2
(d) 1 Joh 2:3-6; Matt. 7:21-28
(e) 1 Joh. 1:5-8; Joh. 14:6

[rita4]

USKOVA & KUULIAISUUS

”Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi! Room. 6:16-18

Uskoon tullut ihminen syntyy uuteen Valtakuntaan ja aloittaa tutustumisensa hyvän Kuninkaan maailmaan. Koska hän on usein elänyt valitettavan kauan julman kuninkaan saatanan alaisuudessa, niin hänellä on aikamoinen opetteleminen Jumalan Valtakunnan tavoille. Mieli on paljolti tämän maailman menon kyllästämä ja siksi hän tarvitsee päivittäistä sisäistä mielenmuutosta ja uudistusta (c). Ihmisen kapina turmelee Jumalan hyvän työn ihmisessä. Niinpä kapinalliset elämän alueet tulee tehdä tietoisesti Jumalalle alamaiseksi, jotta uskova voisi elää vapaudessa, johon Jumala on hänet kutsunut.

”Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia?” Gal. 5:7

Selailin vanhempia kirjoituksia ja löysin tällaisen aarteen siskon tuomana jo monia vuosia sitten ja ajattelin jotain koittaa siitä sanoa ajatuksiani. Katsotaan, yhtyykö Herran Henki ajatteluuni..?

Kuuliaisuus on nyt jälleen kuin noussut minua puhuttelemaan ja se, että: olenko minä kuuliainen Jumalalle sekä Hänen Sanalleen? Sitä toki niin mielelläni tahtoisin olla, mutta olenko, vai luulenko vain olevani nöyrä, nöyrtyvä, lihani tahdolle kuoleva Herran oma, vaiko enkö ole? Kas siinäpä miettimistä ja kyselyä Herran edessä viipyessäni rukoillen.

Näin juuri, että; kun ihminen uudestisyntyy, eli tulee uskoon ja lähtee seuraamaan Herraa Jeesustaan, niin se on pitkään ja toki aina, ja loppuun astikin yhtä opettelua ja oppimista, suostumista Isän tahtoon, sekä kuolemista sille tavalle, tavoille, ajattelulle ym, johon oli jo kuin tottunut ennen uskoon tuloaan, kun vielä eli maailmassa ja sen ruhtinaan [saatanan] johdatuksessa..

Niin kuin me sanomme, että: paras oppi tulee kantapään kautta. Niin aika usein se valitettavasti pitää myöskin paikkansa ja se pätee myöskin hengelliseen oppimiseen ja uskon kasvuun myöskin. Voi, kun niin ei olisi, mutta itse ainakin olen tämän 28 uskossa olo vuoteni aikana sen joutunut huomaamaan, miten se lihantahto, omapäisyys, tai vai luulo, että jo tietää, osaa jotain, niin aika usein Isän pitää laittaa silloin pienelle ja arallekin paikalle, jotta totuus sekä Herramme tahto alkaa kuin avautua sieluumme ja alamme tajuta; miten tärkeää on totella Sanaa, Isän puhetta sydämissämme, sekä alistua siihen kapinoimatta. Tulla pieneksi ja paljon Jeesusta tarvitsevaksi, kuuliaisuuteen, jolloin lihamme tahdon: On Kuoltava ja se hanttiin pistäjä, ylpeä lihamme on ristiinnaulittava ristille joka ainoa elämämme päivä. Oletko kanssani samaa mieltä?

Herra ohjaa uskovaa Pyhän Henkensä kautta ja Hän antaa meille aina vapauden olla tottelematta, uskomatta, suostumatta tahtoonsa, ja näin ollen kuin sulkea heng korvamme tai silmämmekin..Pakkoa kun ei ole, vaan kaikki on vapaaehtoista. Kapinoida, piiloutua heikkouksiemme taakse ja syyttää Jumalaa vaivoistamme, vioistamme, vaikeuksistamme, ym..Tai sitten me voimme suostua nöyrtymiseen, suostua panemaan tekosyyt pois ja tunnustaa rehellisesti, että: "Taas tein syntiä, ajattelin, puhuin, toimin väärin, erehdyin, tms.." Ja pyytää: "Herra Jeesus, ole minulle kurjalle armollinen, sekä anteeksiantava ja pese verelläsi kaikki syntini ja rikkomukseni, tottelemattomuuteni ym pois, täysin puhtaaksi, jotta voin jälleen aloittaa kuin alusta ja näin ollen pyrkiä ojentautumaan Isän, Jumalammekin tahtoon: minun kohdallani!"

Teemme tiliä Isälle vain omista teoistamme, puheistamme, ajattelustamme ym.. Emme kenenkään toisen uskovan ihmisen teoista tai muustakaan, ei! Olemme vastuussa Jumalamme edessä vain itsestämme ja siitä: Olemmeko Hänelle kuuliaisia, tottelemmeko, alistummeko tahtoonsa, joka usein saattaa tuntua jopa mahdottomaltakin ja vaikealta totella, suostua, uskoa sitä Isän Jumalan tahdoksi edes, koska lihamme, tai jopa toiset ihmiset [uskovat] sanovat meille, etteihän tuo nyt voi olla Jumalasta tullutta ajattelua/toimintaa, tms. Mutta me voimme tarkistaa ja pitääkin aina tarkistaa se yhdellä oikealla tavalla. Mikä se siis on? RUKOUKSEEN MENO! Mennä sinne verisen ristinsä juurelle avoimena, rehellisenä, lapsenaan sekä: tunnustaen, että jos ei muuten niin on saattanut tehdä syntiä ajatuksissaan, tiedostamattaankin.. ja pyytää sitäkin anteeksi Häneltä, joka odottaa meidän tulevan eteensä; paljastettuina, avoimin sydämin, jotta Hän voi ja saa näyttää todeksi Henkensä kautta meille, missä on muutoksen tai parantamisen paikka elämässämme tai asioissamme, suhtautumisessamme Sanaansa, toisiin ihmisiin, tms..

Jumalalle kuuliainen kristitty elää vapaudessa, josta omin voimin vaeltava ja lihallinen ihminen ei paljoa tiedä tai jos lainkaan. Mitä arvelet valtiosta, jonka kansalaiset sanoisivat kyllä uskovansa johtajaansa ja olevan kyseisen maan kansalaisia, mutta he eivät noudattaisi valtion lakeja ja käskyjä? Kuuliaisuus ei ole vain abstrakti ajatus vaan se tulee näkyviin suhtautumisessa auktoriteetin ilmoitettuun sanaan, tässä tapauksessa Raamattuun (d). Opimmehan tämän jo kotona (toivottavasti). Lapsi, joka saa ohjeet vanhemmiltaan ja jättää ne huomiotta, ei voi sanoa olevansa kuuliainen vanhemmilleen.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Totuus on elintärkeä asia. Joko kuljemme kasvavassa määrin totuuden tuntemista kohden tai kieltäydymme hyväksymästä sitä elämäämme (e). Uskovan vapaudessa vaeltaminen on riippuvainen hänen halustaan elää Jumalan ilmoitetun sanan kuuliaisuudessa. Joko hänellä on Jumalan lupaukset elämänsä ohjenuorana tai hän on alamainen kapinalliselle väliaikaishallinnolle, Jumalan pääviholliselle, joka näyttää saavan yhä useamman äänen. Kuinka on sinun laitasi? Kenen sanaan luotat? Sen, joka on ollut valehtelija alusta asti vai Hänen, joka itse on totuus?

”Jos te pysytte Minun sanassani, niin te totisesti olette Minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” Joh. 8:31-32