Tunteilun tilalle Herran tunteminen

[mira]

Tunteilun tilalle Herran tunteminen

Oswald Chambers


Me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. 2. Kor. 5: 7.
Aluksi me olemme tietoisia Jumalan huolenpidosta, mutta kun Jumala alkaa käyttää meitä suuriin hankkeisiinsa, me muutumme surkean näköisiksi ja puhelemme koetuksista ja vaikeuksista. Ja kaiken aikaa Jumala yrittää saada meidät suorittamaan velvollisuutemme huomaamattomina. Kukaan meistä ei tahtoisi olla hengellisesti huomaamaton, jos se vain on mahdollista. Kykenemmekö suorittamaan velvollisuutemme, kun Jumala on sulkenut taivaan? Muutamat meistä haluavat aina olla säteileviä pyhimyksiä, kultainen sädekehä pään päällä ja jatkuvassa inspiraation hurmiossa. Tahdomme Jumalan pyhien seurustelevan kanssamme kaiken aikaa. Kullalle kimaltelevasta pyhimyksestä ei ole mihinkään. Hän on epänormaali, soveltumaton jokapäiväiseen elämään ja täysin erilainen kuin Jumala. Olemme täällä miehinä ja naisina - emme puolittain enkeleinä, suorittamassa tämän maailman työtä, ja meillä on äärettömästi suurempi voima kestää maailman melskeet, koska olemme syntyneet ylhäältä.
Jos koetamme saada takaisin harvinaiset innoituksen hetkemme, se osoittaa, ettemme kaipaa Jumalaa. Me palvomme niitä hetkiä, jolloin Jumala tuli ja puhui meille, ja vaadimme itsepintaisesti, että Hänen täytyy tehdä sama uudelleen. Jumala puolestaan tahtoo, että me vaeltaisimme uskossa. Kuinka monet meistä ovatkaan vetäytyneet tavallaan syrjään ja sanoneet: "En voi tehdä enää mitään ennen kuin Jumala ilmestyy minulle". Ei Hän ilmesty. Ilman mitään innoitusta, ilman mitään Jumalan äkillistä kosketusta meidän on noustava ylös. Sen jälkeen koemme yllätyksen: "No mutta, Hänhän on ollut läsnä koko ajan, enkä minä tiennyt siitä mitään". Älä elä harvinaisia hetkiä varten, ne ovat yllätyksiä. Jumala antaa meille innoituksen hetkiä, kun Hän näkee, ettemme ole vaarassa joutua niiden kautta harhaan. Me emme saa koskaan asettaa innoituksen hetkiä ohjenuoraksemme. Ohjenuoranamme on velvollisuutemme.