Rajaton rakkaus

[rita4]

Sanan Suvipäivät, Lappeenranta 18.-20.6.2010
Raamattutunti la 19.6, toiminnanjohtaja Hannu Nyman
-----------------------------------------------------------------------------------
Yksi ihmisen olemuksen syvimpiä kerroksia on aina ollut hänen pyrkimyksensä päästä maailmaan, jossa ei ole rajoja. Ihminen on aina halunnut olla kuin Jumala. Hän on halunnut kalifiksi kalifin paikalle. Tämän tiesi saatanakin houkutellessaan ihmistä paratiisissa: "Te tulette niin kuin Jumala"...

Tänäänkin tuo unelma elää, kenties voimakkaampana kuin koskaan aikaisemmin. Unelma rajattomasta elämästä, vapaana kaikista kielloista ja määräyksistä. Vapaana myös ja ennen muuta Jumalasta ja Hänen tahdostaan ja ihmistä ahdistavista käskyistään; mikään ei saa meitä rajoittaa, kaikkein vähiten Jumala. Me haluamme rajattomaksi tuon ainoan rajattoman paikalle. Tässä oikeastaan on kaikkien ongelmiemme perimmäinen syy.

Tässä taistelussa riuhtoa itsensä irti rajallisuudestaan ihminen kietoutuu yhä syvemmälle omaan rajallisuuteensa.

Paavali ymmärsi tämän näin:"koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi." (Room 1: 21-23).

Kuulin vastikään nasevan ajatuksen: ihminen, joka ei kykene tuottamaan edes yhtä pientä onkimatoa, suoltaa itselleen epäjumalia toisensa jälkeen sen kuin ehtii. - Ja siinä tuo rajattomuuteen kurkottava ihminen makaa unelmiensa raunioilla, yhä moninaisimmin sitein kaikkeen rajallisuuteen sidottuna.

Tässä samassa hengessä ihminen on yrittänyt myös rajatonta rakkautta. Yksi kaikkein paras kuvaus näistä pyrkimyksistä oli 60-luvun lopun ja 70-luvun nuorison parissa vaikuttanut hippiliike, rakkauden kukkaissukupolvi, Flower Power. Rajatonta rakkautta yritettiin hakea vapaan rakkauden nimissä. Vapaata seksiä, vapaita huumeita, toisiaan seuraavia lauluja rakkaudesta ja unelma maailmasta, missä vallitsee ikuinen rauha ja rakkaus. Peace. Make love, not war.

Ja mikä oli tuloksena? Elämään pettyneitä nuoria. Lukematon määrä liian aikaisia kuolemia huumeiden yliannostukseen. Täydellistä näköalattomuutta tulevaisuuden edessä. Itse asiassa rajattoman rakkauden surkea konkurssi.

Mikä meni vikaan? Voimmeko löytää mitään vastausta Häneltä, joka keksi rakkauden ja joka itse on rakkaus (1 Joh 4)?

Enemmän kuin mitään muuta rakkaus on antamista. Eikä ainoastaan antamista, vaan omastaan antamista, luopumista jostain itselleen tärkeästä toisen vuoksi. Syvin rakkaus on suostumista kohteensa asettamiin ehtoihin.

Joh. 3:16: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."

Joh. 15:13:"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä."

1. Joh 4:7-10:"Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."

Kaikkivaltiaan Jumalan rajattoman rakkauden salaisuus on antamisessa, itsensä antamisessa, luovuttamisessa.

Jumala, joka antoi oman Poikansa tuon rajattoman rakkauden vuoksi kuolemaan meidän syntiemme edestä, Hän tuli samalla osoittaneeksi, ettei edes kaikkein suurin rakkaus ole rajatonta. Silläkin on rajansa. Tuon rajan määrää tuon rakkauden kohde.

Kaiken rakkauden rajallisuuden asettaa sen kohde. Rakkauden kohteella on oltava oikeus ja mahdollisuus myös kieltäytyä sitä kohtaan osoitetusta rakkaudesta. Jos näin ei ole, kyseessä ei ole rakkaus, vaan pakko.

Oletko koskaan ajatellut, miten suurta valtaa juuri Sinä voit käyttää? Koko maailmankaikkeuden Luoja joutuu nöyrtymään Sinun edessäsi, jos Sinä kieltäydyt ottamasta vastaan Hänen rakkauttaan. Annat Hänelle rukkaset. Pettyneen rakastajan tavoin Hänkin joutuu väistymään. Sinä, joka aina olet odottamassa Jumalalta Hänen rakkauttaan, oletko koskaan ajatellut, miltä Hänestä tuntuu tulla torjutuksi rakkaudessa.

Risti on vastaus myös niille, jotka tänä päivänä yhä voimakkaammin korostavat kaiken yllä vaikuttavaa Jumalan rakkauden rajattomuutta myös eri tavoin uskovien kohdalla. Omassakin kirkossamme kuulemme äänenpainoja, joiden mukaan Jumala on rakkaus siihen mittaan saakka, ettei mitään evankeliumin julistamista enää tarvita. Riittää pelkkä Jumalan rakkaus, joka sulkee sisäänsä kaiken maailman. Kun ennen vietiin eteenpäin pelastuksen sanomaa, tänään riittää pelkkä dialogi.

Jumalalle itselleen ei riittänyt pelkkä rakkaus. Hän itse tarvitsi ristin osoittamaan tuota rakkautta. Millä oikeudella me kykenemme neuvomaan Jumalaa ja kertomaan Hänelle, että kyllä pelkkä Hänen rakkautensa ilman ristiäkin olisi riittänyt? Mistä me sen niin varmasti tiedämme?

Jokainen, joka kieltää kristinuskon keskuksesta sanoman rististä, osoittaa sekä ymmärtämättömyyttä Jumalan rakkauden syvyyttä kohtaan sekä myös kyvyttömyyttä nähdä ihmisen lohduton asema Jumalan edessä ilman ristiä.

Myös meitä kehotetaan tähän samaan. Room 12:1: "Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne."

Ihmiskunnan yksi kaikkein selvimpiä läksyjä, jotka se on historiassa oppinut on tämä: suurin onni ja autuus on siinä, kun saa antaa rakkautta.

[rita4]

Yksi ihmisen olemuksen syvimpiä kerroksia on aina ollut hänen pyrkimyksensä päästä maailmaan, jossa ei ole rajoja. Ihminen on aina halunnut olla kuin Jumala. Hän on halunnut kalifiksi kalifin paikalle. Tämän tiesi saatanakin houkutellessaan ihmistä paratiisissa: "Te tulette niin kuin Jumala"...

Tänäänkin tuo unelma elää, kenties voimakkaampana kuin koskaan aikaisemmin. Unelma rajattomasta elämästä, vapaana kaikista kielloista ja määräyksistä. Vapaana myös ja ennen muuta Jumalasta ja Hänen tahdostaan ja ihmistä ahdistavista käskyistään; mikään ei saa meitä rajoittaa, kaikkein vähiten Jumala. Me haluamme rajattomaksi tuon ainoan rajattoman paikalle. Tässä oikeastaan on kaikkien ongelmiemme perimmäinen syy.

Tässä taistelussa riuhtoa itsensä irti rajallisuudestaan ihminen kietoutuu yhä syvemmälle omaan rajallisuuteensa.

Paavali ymmärsi tämän näin:"koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi." (Room 1: 21-23).

Otan lainauksen tuosta kirjoituksesta, sisko olikin jo laittanut tuonne meille tuon tosi kurjan tilanteen, kun estetään tuomasta totuutta ja ajatellaan vain ihmisten loukkaantumisia jos puhutaan homo/lesbo suhteista ja heidän lapsistaan.. Vai ajatellaanko sittenkään? Miksihän minusta tuntuu, ettei se Mäkinen muiden loukkaantumisia oikeesti sillo toukokuussa ajatellut, vaan halusi vain estää ihmisten mietinnän asian pohjalta niin ettei vain kukaan pian kuultuaan asiasta muuttaisikin mieltään kun omatunto pian alkaisi kolkutella itse kunkin sydämessä. Se on vain tekopyhyyttä sanoa, että ajattelee asianomaistyen loukkaantumista.

Ja kyllähän Jumalan Sana loukkaakin ja sen pitääkin loukata, jotta se saa sen asian; mikä on Isän Jumalamme tahto joskus läpi aivosoluihimme asti. Jos Sana ei kolahda, joskus herättele jopa kovistele, saa jopa suuttumanakin aluksi, niin mitä sellaisella sanalla sitten on edes virkaa, jos se ei tee sitä tehtävää, jonka takia sen on annettu taivaasta tuotavaksi, puhuttu, kirjoitettu, jne..? Tulipa mieleeni tämä Raamatunpaikka;

Hes. 2:
3 Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, minä lähetän sinut israelilaisten tykö, kapinallisten pakanain tykö, jotka ovat kapinoineet minua vastaan; he ja heidän isänsä ovat luopuneet minusta, hamaan tähän päivään asti.
4 Nuo lapset, joilla on kovat kasvot ja paatuneet sydämet-niitten luokse minä sinut lähetän, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra.
5 Kuulkoot tai olkoot kuulematta-sillä uppiniskainen suku he ovat-he tulevat kuitenkin tietämään, että profeetta on ollut heidän keskellänsä.
6 Mutta sinä, ihmislapsi, älä pelkää heitä, äläkä pelkää heidän sanojansa, vaikka edessäsi on ohdakkeita ja orjantappuroita ja sinä asut skorpionien seassa; älä pelkää heidän sanojansa äläkä arkaile heidän kasvojansa, sillä he ovat uppiniskainen suku.
7 Vaan puhu heille minun sanani, kuulkoot tai olkoot kuulematta; sillä uppiniskaisia he ovat.

Niin, tämä aihe minkä otin sopii todella hyvin myöskin tuohon tuolla ylrempänä olevaan siskon tuontiin. Sellasiahan me ihmiset valitettavasti vain tahdomme olla, että: ei ole kivaa alistua Jumalan Sanan auktoriteetin alle tottelemaan ja elämään siinä; minkä Jumala on Sanassaan esiin tuonut. Niin hyvän, kuin senkin josta emme aina välttämättä kauheesti tykkää, tai lihamme ei tykkää.

Kuinka paljon on niitäkin, jotka ovat korkeassa asemassa kirkoissa, tai seurakunnissa ja puhuvat Raamatun Sanaa, sekä päättävät asioista tuomarin istuimellaan, mutta; he eivät kuitenkaan tahdo alistua Sanan miekan alle tottelemaan. Vaan ovat uppiniskaisia ja tottelemattomia, omapäisiä: enemmän hekumaa ja syntiä rakastavia, ihmiskunniaa rakastavia sekä maailmaa rakastavia kuin Jumalaansa, jota sanovat palvelevansa ja häneen uskovansakin. Heissä on jumaluuden ulkokuori, hurskaus, mutta he kieltävät sen taivaallisen voiman, sekä kieltävät Raamatun totuuden, eivätkä anna siitä jakaa, puhua, varoittaa, tms.. Vaan estävät ja kieltävät tuomasta totuutta esille, jopa uhkailevatkin...jos me uskallamme puhua niin kuin puhua tulee; Totuuden mukaan, joka on Raamattu!

1. Tess. 2:
14 Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta,
15 jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia,
16 kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti.

Laitan vielä tämän Raamatunpaikan meille tähän hiukan laajemminkin;

Room. 1:
22 Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
23 ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
25 nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.

Kun ihminen haluaa olla jumala, tai pikku kristus, tms, ja päästä irti ja eroon siitä mitä Sana sanoo ja opettaa, niin se on aivan turhaa, koska Jumalan Sana on niin ja amen! Ja joka koittaa sitä vesittää, repiä itsensä ja seuraajansakin siitä irti, niin siinä leikissä tulee paljon pipejä sydämiin. Koska Jumala ei anna ihmisen nousta yläpuolelleen, määräillä Häntä, tai ottaa kunniaansa, ei! Vaikka saatana sanoikin jo eevalle ja sanoo yhä kaikille ihmisille, jotka eivät tahdo nöyrtyä, kuolla itselleen, lihalleen, maailman tarjonnalle, ihmiskunnialle, väärien oppien tuojista varoittaa, ym ym.. Niin vaikka se käärme sanoikin; "Onko Jumala todella sanonut?"

Niin Kyllä, kyllä Jumala on sanonut, ettei ihminen voi nousta taivaaseen, eikä päästä kirkkauteen, jos ei ole ensin ottanut vastaan Poikaansa sydämeensä asumaan asti, sekä suostunut uudestisyntymään, kuolleesta uskonnollisuudesta ei ole hyötyä kenellekään, koska se on valheuskoa, joka Ei pelasta taivaan kotiin] pesemään syntinsä Jeesuksen Kristuksen kalliissa ja maahan vuotaneessa sovintoveressäään Golgatalla. Kukaan ei voi olla käytössänkään, jos hän ei ensin ymmärrä pienuuttaan, heikkouttaan, rajallisuuttaan, ym.. Ja vain alistu hiljaa Isän Jumalamme tahtoon; tottelemaan sitä, minkä voimme Raamatuistammekin lukea ja minkä Jumalan Henki, Pyhä Henki ilmoittaa sydämillemme Isän Jumalan sydämeltä ja tahdostaan.. Kuuntelemmeko? Uskommeko? Suostummeko olemaan vain pieniä lapsiaan, vajavaisia ja antaa Jumalan olla suuri ja Kaikkivaltias: ISÄ?!

Oletko koskaan ajatellut, miten suurta valtaa juuri Sinä voit käyttää? Koko maailmankaikkeuden Luoja joutuu nöyrtymään Sinun edessäsi, jos Sinä kieltäydyt ottamasta vastaan Hänen rakkauttaan. Annat Hänelle rukkaset. Pettyneen rakastajan tavoin Hänkin joutuu väistymään. Sinä, joka aina olet odottamassa Jumalalta Hänen rakkauttaan, oletko koskaan ajatellut, miltä Hänestä tuntuu tulla torjutuksi rakkaudessa.

Risti on vastaus myös niille, jotka tänä päivänä yhä voimakkaammin korostavat kaiken yllä vaikuttavaa Jumalan rakkauden rajattomuutta myös eri tavoin uskovien kohdalla. Omassakin kirkossamme kuulemme äänenpainoja, joiden mukaan Jumala on rakkaus siihen mittaan saakka, ettei mitään evankeliumin julistamista enää tarvita. Riittää pelkkä Jumalan rakkaus, joka sulkee sisäänsä kaiken maailman. Kun ennen vietiin eteenpäin pelastuksen sanomaa, tänään riittää pelkkä dialogi.

Jumalalle itselleen ei riittänyt pelkkä rakkaus. Hän itse tarvitsi ristin osoittamaan tuota rakkautta. Millä oikeudella me kykenemme neuvomaan Jumalaa ja kertomaan Hänelle, että kyllä pelkkä Hänen rakkautensa ilman ristiäkin olisi riittänyt? Mistä me sen niin varmasti tiedämme?

Jokainen, joka kieltää kristinuskon keskuksesta sanoman rististä, osoittaa sekä ymmärtämättömyyttä Jumalan rakkauden syvyyttä kohtaan sekä myös kyvyttömyyttä nähdä ihmisen lohduton asema Jumalan edessä ilman ristiä.