Mykkä kyyhkynen kiittää sydämellään Jumalaa

[rita4]

Kiitollisuus on sydämessä, ei sanoissa. Herra yksin tietää meidän sielumme syvyydet. Voi, kuinka syvälle hän näkeekään!

Hän kärsi, hän kärsi niin paljon, emmekä pysty näkemään hänen tuskiaan. Liian paljon meidän pinnalliselle sielullemme, joka ei totisesti näe syvälle.

Syvältä, syvältä meidän on etsittävä esiin Jeesus! Niin syvältä, että me näemme hänet juuri silloin, kun olemme heikoimmat ylistämään Jumalaa!

Pirjo Skön-Huuskonen
Pieksämäki

[rita4]

Kiitollisuus on sydämessä, ei sanoissa. Herra yksin tietää meidän sielumme syvyydet. Voi, kuinka syvälle hän näkeekään!

Hän kärsi, hän kärsi niin paljon, emmekä pysty näkemään hänen tuskiaan. Liian paljon meidän pinnalliselle sielullemme, joka ei totisesti näe syvälle.

Syvältä, syvältä meidän on etsittävä esiin Jeesus! Niin syvältä, että me näemme hänet juuri silloin, kun olemme heikoimmat ylistämään Jumalaa!

Pirjo Skön-Huuskonen
Pieksämäki

Kun luin tuon, niin ajattelin; miten totta tuo kaikki on. Moni kiittää hyvin suullaan, mutta kiittääkö sydänkin yhtä palavasti? Toivottavasti! Mutta liian usein kiitoksemme on kuin velvollisuus, tai pakkoa, tai jopa kuin toisille näyttämistäkin, mutta sydän saattaa silti olla levoton ja kylmä, välinpitämätönkin ja jopa kaukana Herrastammekin elävä, omavoimaisuudessaan, jolloin ei Jeesusta tarvita, kuin nimellisesti vain.

Mutta kun kaikki viedään, niin jäljelle ei jää enää kuin vain yksin Jeesus Kristus ja Hänen ristinsä juurella viipyen rukoileminen, tai vain ihan hiljaa ollen. Meitä riisutaan, ja se on aina kuitenkin loppujen lopuksi se kaikkein siunatuin tie, vaikka... se onkin usein vaikea ja kärsimysten, monien kyyneltenkin tie. Mutta se riisuu lihamme tahtoa, niin että: Herra voi ja saa meitä työssään, omanaan käyttää, sekä tahtonsakin näyttää. Kun meistä tulee heikkoja ja pieniä, niin vasta silloin Herramme saa ja pystyykin meitä käyttämään, kun emme itsessämme enää koe olevamme yhtään mitään. Näin se vain menee.

Olethan jo suostunut riisuttavaksi, tulemaan jälleen kuin pieneksi lapseksi, joka huutaa: Abba Isä! Sillä, kun suostumme ja emme enää kapinoi vastaan, vaan kun askeleemme johtaa joka ikinen elämämme päivä loppuun asti sinne verisen ristin puun juurelle, tahtoen muuttua yhä vain enemmän ja enemmän Kristuksen Jeesuksen kuvan kaltaisuutta kohden, sekä seurata Häntä, niin silloin Hän muuttaa meitä ja näin ollen pikkuhiljaa se ei enää satukaan ihan niin paljoa kuin ehkä alussa se kaikesta luopuminen teki kipeää ja oli niin kamalan vaikeaakin olevinaan.

Joh. 12:24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.

[rita4]

Tässäpä on juuri se ajatus, mitä kuin hain ja josta kirjoittaa jotakin. Sillä, kun tulee myrsky, sotatila, tuska ja kipu sydämeemme, niin minä ainakin huomaan yhä vain, etten osaakkaan, tai edes kuin tahdokaan silloin pyytää Jeesukselta apua, voimaa, vapautusta.. En olekaan kasvanut tässä asiassa juuri yhtään ja häpeän sitä, sekä inhoan itseäni ja itepäisyyttäni, onko se ylpeyttäkin, tai mitä liekin, mutta miten se onkin niin kamalan vaikeaa, .. kun oikein myrskyää ja sieluun sattuu alkaa rukoilla asian puolesta ja pyytää auttamaan?

Mutta sitten, kun Herran Henki suostuttelee puhumaan siitä asiasta ja tilanteesta Jeesukselle ja lopettamaan synkät ja sopimattomatkin kiukun ajatukset, niin kun vain nöyrtyy, suostuu alkaan jutteleen siitä Herrallemme, niin kohta saakin huomata miten se kiukku, paha mieli ym alkaakin poistua ja kun tulee siihen tilanteeseen josta lähdin lenkille, niin Herra olikin jo valmistanut sydämiä ja asia selviää, sopu syntyy, kiukku katoaa ja on taas rauha. On meillä Rakkaat IHMEELLINEN JUMALA; HALLELUJA JA KIITOS SIITÄ HÄNELLE!! Hän on totta totisesti; Rauhan Ruhtinas!!

[rita4]

Mykkä kyyhkynen kiittää sydämellään Jumalaa Tuo otsikko alkoi kuin taas puhutella mua ja kyllähän mä tunnenkin olevani useimmiten nykyään kuin sellainen mykkä kyyhkynen, ihan oikeestikin. Tuntuu ettei ole oikein sanoja ja ei kuitenkaan haluis aina vain rutista ja valittaakaan, niin tuntuu että ois parempi vain olla hiljaa Herran edessä.

Mutta kyllähän se ns mykkä kyyhkynenkin tahtoo kiittää Jumalaa ja olen tosi kiitollinen siitä, miten sain kokea Hänen (Isän) hyvää ohjaustaan ja vaikutustaan asioissani tänäänkin, kiitti Jeesus!! Herra on hyvä; amen!