Betesdan lammikolla

[rita4]

Esko Kallioniemi

Johanneksen evankeliumissa kerrotaan meidän Herramme vierailusta Betesan lammikon laitamilla. Siellä piti majaansa suuri joukko erilaisista vaivoista kärsiviä ihmisiä, jotka odottivat apua elämänsä vaikeuksiin.

Erilaiset vaivat ja vaikeudet eivät ole vieraita asioita nykypäivän hyvinvointiyhteiskunnassakaan. Monella tavalla kärsiviä ihmisiä riittää ympärillämme enemmän kuin pitkiin aikoihin. Monenlaista "betesdaa" havaitsee eri puolilla, kun hetken ottaa aikaa ja kiinnostuu kanssamatkaajien elämäntilanteista.

Kohtaamaan yhtä ihmistä

Joskus avun tarvitsijoiden määrä voi turhauttaa vilpittömintäkin auttajaa, mutta tässä Jeesus näytti selvän esimerkin, kuinka tulee toimia. Hänen kerrottiin menneen kohtaamaan yhtä ihmistä.

Minulle yksi Raamatun arvoituksista on se, miksi esimerkiksi tässä tilanteessa Jeesus ei parantanut kaikkia. Ehkä on niin, että ihmisinä joudumme vain luottamaan Jumalan tasapuoliseen hyvyyteen, vaikka emme sitä aina järjellä ymmärräkään.

Tahdotko?

Jeesus kysyi 38 vuotta sairastaneelta mieheltä, tahtoiko tämä tulla terveeksi. Kysymyksiä voidaan pitää outona, mutta tässäkin meille annetaan esimerkki Jumalan toimintaperiaatteista. Hän on Kaikkivaltias, mutta silti meidän valinnallamme on merkitystä.

Kaikessa evankeliumin työssäkin pätee periaate, että hyvää tarkoittavinakaan Jeesuksesta todistava ei voi kenenkään puolesta tehdä päätöstä Jeesuksen seuraamisesta. Näin on siitä huolimatta, että eräässä vertauksessa mainitaan ihmisten pakottamisesta sisälle Jumalan valtakuntaan.

Kukaan ei auttanut

Pitkään sairastanut mies ei suoraan vastannut esitettyyn kysymykseen, vaan päällimmäisenä nousi esiin nykypäivänäkin ajankohtainen ongelma. Hänellä ei ollut ketään, joka olisi auttanut oikean hetken koittaessa. Aina joku toinen sai avun ennen tätä miestä.

Miten paljon onkaan ihmisiä, joilla ei ole ketään tukemassa ja auttamassa! Välillä tuntuu siltä, että me kristittyinä saivartelemme pienten asioiden äärellä ja ohitamme samalla monia, joille vaatimatonkin kädenojennus merkitsisi todella paljon.

Elämän arvojärjestys

Käsi sydämelle, moniko meistä voi suuresti hämästellä laupiaan samarialaisen kertomuksessa (Luuk. 10:29-347) kärsivän ohi kulkervaa pappia tai leeviläistä?

Tämä laittaa minut miettimään oman elämäni arvojärjestystä, sillä lopulta me kaikki olemme yksin Jumalan edessä vastuussa siitä, mitä olemme tehneet tai jättäneet tekemättä.

Jumalan aikataulu

Joskus tuntuu vahvasti siltä, että aina minä jään syrjään ja joku toinen saa kokea Jumalan siunausta elämässään. Uskon, että jokainen meistä vuorollaan elää tämänkin vaiheen läpi. Vedoten Herramme kaikkivaltiuteen uskallan kuitenkin väittää, että jos haluat seurata Jeesusta elämässäni, Jumalan suunnitelma ei mene sinun ohitsesi.

Jumalan aikataulut ovat usein täysin erilaiset kuin mitä minä tai sinä toivoisimme, ja me voimme joko alistua siihen tai kapinoida sitä vastaan. Nöyrtyminen Jumalan edessä on joskus piinallista, mutta kuitenkin siunatumpaa kuin vastaan taisteleminen. Betesdan lammikon mies odotteli 38 vuotta, mutta lopulta koitti sekin päivä, kun hän sai avun elämäänsä.

Omatekoiset muotomenot

Tärkeä huomio tästä tekstistä on myös fariseusten ja kirjanoppineiden asenne. 38 vuotta sairastanut mies tuli terveeksi, mutta heidän ensimmäinen huomionsa kiinnittyi siihen, että Jeesus paransi sapattina.

Uskonnollisuus tai itse luodut muotomenot ovat yllättävän lähellä meitä jokaista. Ymärrämme sen, että Jeesus ei toimi vastoin Raamatun periaatteita ja opetuksia, mutta ei hän sitoudu meidän tulkintoihimmekaan.

Pyhä Henki auttaa kysyttäessä varmasti tunnistamaan, mistä vaikuttimista mikäkin asia tapahtuu.

[rita4]

Erilaiset vaivat ja vaikeudet eivät ole vieraita asioita nykypäivän hyvinvointiyhteiskunnassakaan. Monella tavalla kärsiviä ihmisiä riittää ympärillämme enemmän kuin pitkiin aikoihin. Monenlaista "betesdaa" havaitsee eri puolilla, kun hetken ottaa aikaa ja kiinnostuu kanssamatkaajien elämäntilanteista.

Niinpä, kärsiviä ihmisiä on ja tulee aina olemaankin. Mutta välitämmekö me heistä, niin kuin Jeesus oli ja on kiinostunut? HM? Liian usein me olemme vain niiden omien vaivojemme ja vaikeuksiemme ympäröiminä, tai ihan niiden rakkaidemme/ läheistemme puolesta huolissamme ja tarjoten apuamme, tms.. Mutta mitä kauemmaksi lähdemme siitä ympyrästämme ulospäin, siitä; jossa elämme, niin onko enää kiinnostusta muista ihmisistä, siellä meidän pienen sukulais, tuttava kehämme ulkopuolella olevista ihmisistä, siis: joista olisimme niin kiinnostuneita, että: tahtoisimme auttaa, välittää, kuunnella heitä, olla olkapäänä ja jos mahdollista, niin jopa rukoilla heidän puolestaan? Tätä nyt lähinnä ajattelen omakohtaisesti, mutta voinhan laajentaa sen kysymyksen sinullekin; omakohtaisesti pohdittavaksesi rakas kanssamatkaajani.

Olemme varmastikin kaikki huomioineet, niin itsestämme, kuin muistakin Herran omista, että; Liian vähän olemme kiinnostuneita muista ihmisistä sitten loppujen lopuksi kuitenkaan, jos ja kun olemme täysin rehellisiä. Niin rehellisinä, että: voimme rohkeasti ja samalla hävetenkin sen tunnustaa Jumalamme pyhyyden ja kirkkauden edessä, ristin juurella ollen.

Niin Paljon on kärsiviä ja sairastavia ihmis ressukoita, joista kukaan ei ole kiinnostunut, tai ei tiedä, miten sairaita ja väsyneitäkin he mahdollisesti ovat jo tähän elämäänkin. Kuljemme ohitseen, ja moikkaamme; "Hei", tai "päivää. >Hieno ilma, tai kylläpäs on kylmä, tai sataa." Ja jatkamme matkaamme... tai jopa välttelemme ja vaihdamme suuntaa, kun joku tulee meitä vastaan, taii.. Onko minulla, tai onko sinulla sydäntä kärsiville, sairaille, elämän kolhimille, tms? Olemmeko kuin se mies, joka oli joutunut ryövärien käsiin ja makasi siellä ojanpielessä verissään? Mennään vain kiireesti ohi, ja pikkasen vain kiireesti vilastaan sinnepäin, mutta ei ole halua välittää, auttaa, ymmärtää..

Luuk. 10:
29 Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
30 Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.
31 Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.
32 Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.
33 Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.
34 Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.
35 Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'.
36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?"
37 Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin".

Meidän lähellämme saattaa olla sairaita, jotka eivät osaa, tai ymmärrä etsiä Herraa Jeesusta auttamaan ja koskettamaan heitä. Minua ainakin on alkanut puhutella juuri se, miten Paljon on heitä, jotka esim sairastavat ja pelkäävät kuolemaa, tai kärsivät kivuissaan, tai ehkä on dementiaa, jota ei aviopuoliso, lapset, läheiset osaa ymmärtää, eikä osata suhtautua siihen oikein ja sen tähden tätä sairasta kohdellaan täysin väärin ja loukataan vain lisää, ja masentaan..Tai joku on ajautunut erinäisten hylkäämisten ja rakkaudettomuuden takia lopulta alkoholismiin. Ja näitähän on erilaisia tilanteita ja kohtaloita pilvin pimein, mutta me vaan ollaan niin hienostelijoita ja nenänvarttamme katsovia, ettemme pyydä Herraltamme viisautta siihen; Miten voisimme auttaa, välittää ja johdattaa heitä Jeesuksen sylihoitoa ja apuaan saamaan, sekä mielellään ihan pelastumiseen saakka; taivastielle kulkemaan. Kaikki ihmiset ovat Jumalalle rakkaita, emnme vain me uskovat..

Miten paljon onkaan ihmisiä, joilla ei ole ketään tukemassa ja auttamassa! Välillä tuntuu siltä, että me kristittyinä saivartelemme pienten asioiden äärellä ja ohitamme samalla monia, joille vaatimatonkin kädenojennus merkitsisi todella paljon.

Elämän arvojärjestys

Käsi sydämelle, moniko meistä voi suuresti hämästellä laupiaan samarialaisen kertomuksessa (Luuk. 10:29-347) kärsivän ohi kulkervaa pappia tai leeviläistä?

Tämä laittaa minut miettimään oman elämäni arvojärjestystä, sillä lopulta me kaikki olemme yksin Jumalan edessä vastuussa siitä, mitä olemme tehneet tai jättäneet tekemättä.