Vetävätkö vaikeat asiat ihmisiä etsimään elämäänsä turvaa

[rita4]

Nyt kun jälleen joudumme lukemaan ja kuulemaan tuosta Pietarin iskusta, olipa se sitten terroriteko, tms, niin aivan varmasti se vetää monia ihmisiä miettimään omaa kohtaansa ja Suomenkin tulevia tilanteita, kun väkivalta, terrori, tms tulee yhä vain lähemmäksi lintukotiamme. Tai pitäisikö sanoa, että: "Kaiken järjen mukaan sen Pitäisi laittaa miettiin sitä; 'Mikä on oma uskonsa/sielunsa tila, jos joutuisi tuollaiseen katastrofiin?"'

Mutta kuinka monet sitten mahtanevat miettiä, herätä miettiin, tarkistaan asioita ihan Raamatun Sanan kautta, sekä rukoillen ja kysellen; "Olenko valmis kohtaamaan elämässäni, siinä: missä sitten elän, tai liikunkin, niin olenko todella valmis lähtemään jopa tästä ajasta, jos niin tapahtuisi jossainpäin liikkuessani, että: joku sairas siellä toisi pommin, ampuisi, tms..? Pääsenkö silloin taivaan kotiinkin?" Vai, onko nuo kaikki pahat uutiset ja tapahtumnat vain toisten, vieraiden ihmisten juttuja, jotka eivät kuitenkaan kosketa itseämme millään tavalla, saati laita jopa etsimään elämäämme; Turvakalliota, Pelastajaa; Jeesusta Kristusta!

Tällaisia pohdiskelin..


Matt. 6:
24 Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.

25 Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?

27 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
28 Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
29 Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
30 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?

31 Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
32 Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.

33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
34 Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."

[rita4]

Tuohon otsikkoon vedoten, niin voisin vastata, että: Vetävät ja eivät vedä. On ihmisiä, jotka vaikeiden asioiden tultua, tai sairauden kohdatessa, läheisen kuoltua, tms niin he alkavat kuin etsiä elämän tarkoitusta, ja miksi nyt on niin kuin on. Tulee pelko, tai tyhjyys sydämeen. Se saattaa johdattaa ihmisen etsimään apua elämäänsä, sekä mahdollisesti jopa pelastumista, eli: muutosta.Ja on ehkä kuullut puhuttavan sairaiden parantumisesta uskon rukouksen kautta, tms..

Se on hienoa, jos sydän ei ole vielä niin kovaksi keitetty, että se vielä liikuttuu ja haluaa muutosta. Moni häpeää kyyneleitä, tai herkkyyttä. Pitäisi vain esittää niin vahvaa ja osaavaa ja.. Miksi? Miksi ihmeessä ei uskalleta olla vain ihmisiä; vajavaisia, heikkoja, apua tarvitsevia? Nii-in?

Kohtasin tänään 2 eri ihmistä, joilla molemmilla on elämässään aika vaikeaakin. Toinen on nuorehko mies ja toinen minua hiukan vanhempi nainen. Kumpikaan ei ole uskossa. Se mies on käynyt meillä tosi kauan aikaa sitten ja meillä oli tällä kertaa oikein mukava keskuteluaihe kasvatuksesta ja lapsista yleensäkin, sekä tästä ajasta ja elämästä. Hänellä on erinäisiä asioita uskoa ja uskovia kohtaan, jotka varmasti vaikuttavat hänen ajatuksiinsa ja mielipiteeseensä uskovista, sekä uskosta. Mutta ei välttämättä niin positiivisesti, kuin voisi..Vanhempansa ovat uskossa.

Tämä nainen on sairastunut (en kerro mihin, se ei ole tärkeintä) ja tapaamme koirienkin merkeissä. Nytkin oma koirani ärisi niin että sormet kipeinä roikotin sitä pannasta, jotta oltais voitu jutella edes pikkasen pitkästä aikaa. Hän kuuluu niihin uskomattomiin ihmisiin tällä kylällä, jonka puolesta haluan rukoilla ja nähdä kohdallaan vielä Jumalan ihmeenkin, josta olen kokenut sellaista hiljaista puhetta sydämelleni jo pitkään. Ja olihan hassua, kun siinä roikotin leeviä ilmassa ja koitin sanoa; "Olisit nyt jo hiljaa!" Niin yht' äkkiä koirani hiljeni?! Nyt vasta kotona sen tajusin.. En sitä siinä hetkessä edes ajatellut, mutta todellakin; "Isä sulki koirani suun, jotta saatoimme jutella [i]edes pikkasen aikaa!"[/i] Kiitos Jeesus!

Niin, koin hengessäni... miten hän tuli kuin kohti minua tarkoituksella, vaikka hyvin jo tiesikin millasen ärinän ja haukunnan koirani tulee pitämään, kun näkee hänen koiransa. Ja sitä hiukan ihmettelinkin, kun hän ei mennytkään levähdyspaikan ohi, vaan kääntyi sinne ja tuli minua kohden ja jäi kuin odottamaan minua. Ja kun sitä mietin sit jatkaessani matkaa, niin koin, miten hän olisi halunnut puhua, kysyä, sanoa jotakin, aivan kuin hän olisi tarvinnut kunnon halia ja lohdutusta, rohkaisua ja jopa ehkä rukoustakin. Se sairaus mikä hänellä on, niin se varmasti laittaa miettiin elämää ja kuolemaakin.. ja rukoukseni onkin, että: jonakin päivänä saisin luvallaan rukoilla hänen puolestaan ja että Jumala saisi oikein väkevästi koskettaa häntä.

Tänään siis sain kohdata 2 eri ikäistä uskosta osatonta ihmistä, joilla oli selvä kaipaus Jumalan puoleen. Ja oiskohan kuitenkin niin, että: Nekin, jotka eivät kuin paljasta tunteitaan, ajatuksiaan, kaipaustaan, niin että heilläkin on sittenkin se tyhjyys jota he ovat koittaneet täyttää materialla ym, niin siellä on se Jeesuksen mentävä aukko sydämessään, jota ei edes voi täyttää mikään muu kuin vain yksin Jeesus Kristus ja hänet vastaanottaminen sydämeensä asumaan. Jumala kutsuu ihmistä, ihmisiä pelastukseen; vaikeuksien, sairauksien, tai jopa läheisen kuolemisenkin kautta, tms...

Ap. t. 2:
36 Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?"

38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."

40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta".
41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.