MURTUMA PARANTUI

[rita4]

Aune Rimpeläinen

Menin tuskaisena terveyskeskukseen toukokuussa 2009. Sain pyörätuolin, siinä oli helpompi istua. Minulle tultiin sanomaan:

- Olemme lääkärien kanssa tutkineet asiaa. Teillä on osteoporoosi ja nyt tämä luunmurtuma, joka näkyy röntgenkuvassa. Emme voi tehdä sille mitään. Jos alamme repostella sitä, se menee vain pahemmaksi. Edessä on tilanne, että te tulette istumaan pyörätuolissa lopun ikäänne, mutta särkylääkkeiden varassa te pärjäätte.

Minulta oli päästä itku, mutta samalla koin Jumalan voiman, ja sanoin:

- Minä en istu lopunikääni pyörätuolissa. Herra on monta kertaa parantanut minut, ja Herra nostaa tästäkin.
Hoitaja sanoi:

- Onhan se hyvä, kun on noin eteenpäin menevä mieli.
Siunasin ääneen kaikkia lääkäreitä ja sairaanhoitajia, että Herra antaisi heille voimia ruumiin, sielun ja hengen puolesta, että ne jaksaisivat ymmärtää ja hoitaa meitä vaikeita potilaita. Hän jatkoi: Kiitos teille. Te saatte jäädä osastollekin, jos haluatte.

Halusin lähteä kotiin. Se oli aivan kuin Elian taistelu. Vetosin siihen, että Herra on luvannut nostaa minut jalkeille. Kahden kuukauden kuluttua se tapahtui. Pyörätuoli vietiin takaisin terveyskeskukseen ja pystyin jättämään särkylääkkeet pois. Meillä on elävä Jumala. Jeesus Kristus on kaikkien ylilääkärien ylilääkäri (1 Piet. 2: 24). Kiitos ja ylistys hänelle!

Olen saanut olla mukana vankilatyössä, ja olen noussut Kuopion vankilan neljänteen kerrokseen ja Sukevalla viidenteen, niissä kun ei ole hissejä. Pyörätuolin kanssa se olisi jäänyt tekemättä. Itkien kiitän Herraani, hän on armahtanut minua!

Avaa sydämesi Herralle.
Avaa aivan kokonaan.
Hän on antava elämääsi
ilot ihmeiset aikanaan.
Rauhan suuren sulle antaa,
Isän kädellään johdattaa.
Perille vie, nostaa ja kantaa,
väsy, uuvu ei milloinkaan.

[rita4]

Kun luin tuota siskon kertomusta, niin ajattelin kirjoittaa meidän tapauksestamme, kuin rohkaisuna teille muillekin aviopareille ja tietenkin uudestisyntyneille uskoville, joille Herramme Jeesus Kristus on tärkeä ja rakas, korvaamaton, Jumala, jne...

Mieheni kaatui hiihtolenkillään metsässä viikko sitten, kun ei nähnyt sulanutta paikkaa, jossa oli hiekkaa. Hän oli kaatunut vauhdilla rähmälleen ja sauvakin on lyönyt kylkeen, ym, jonka takia hän on joutunut vain olemaan hissukseen; eikä ole pystynyt enää hiihtään, ei tekeen puita, tms, eikä enää pystynyt edes yskiin, niistään nenäänsäkään, käveleen, kun käsi vähänkin liikkui niin kipu oli inhottavaa..

Ja tekevälle, menevälle se on kuin tuomio, vankila, kun ei päässytkään enää sängystäkään ylös oikein mitenkäänpäin huutamatta kivusta. Liikunnat jäivät, yhä enemmän ja enemmän päivä päivältä.. tilanne vain paheni pahenemistaan. Kunnes kehotin häntä hakeutumaan jo viikon jälkeen lääkäriin. Kun minä olen käsivammaisena täällä ja en voi sen takia juurikaan olla apunakaan hänelle.

Odotin, että olisimme päässeet yhden nuoren uskovan kyydillä sunnuntaina kokoukseen, jossa oisimme pyytäneet veljiä voitelemaan öljyllä ja rukoilemaan mieheni puolesta. Mutta tällä kertaa hän halusikin mennä kokoukseen vain vaimonsa kanssa. Ja Herra oli jo puhunut minulle siitä lauantaina ja sunnuntainakin, että; "Minäkin voisin voidella mieheni otsaan sen ristin merkin ja siis voidella öljyllä sekä rukoilla puolestaan!" Mutta en oikein uskaltanut, koska koin sen veljien tehtäväksi, niin kuin Raamattu opettaa:

Jaak. 5:14-15
Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.

Eli siirsin sitä, vaikka samalla näinkin miten mieheni kivut vain lisääntyivät ja pahenivat sillai, ettei enää uskaltanu edes puhuakaan paljoa, kun sanoi sen jo sattuvan.. Noh, kun kamppailin sen asian kanssa tosissani ja hiljaa rukoilin ja rukoilin ja pyysin vastausta, viisautta.. Ja koin, etten naisena, siskonaan voi sitä tehdä, koska olen sen kokenut vain veljien tehtäväksi, ei naisten.. Mutta Herra puhui sydämelleni, että; jos ei ole käytettävissä veljiä, niin jopa nainenkin, joka haluaa elää lähellä Herraa, totella Sanaansa, niin sellainenkin voi voidella öljyllä ja rukoilla. Kyllähän mä sitä mietin, kyselin ja väänsin, niin kuin sen omassa mielessäni ymmärsin..

Se vain nousi sydämelleni, vaikka kuinka koitinkin sitä työntää pois mielestäni: mahdottomana. Minä työnsin sen pois ja se palasi ja taas työnsin sen pois ja se palasi..Kunnes oltiin tapamme mukaan illalla yhteisessä rukoushetkessä ja vielä siinäkin hiljaa vielä itsekseni rukoilin vastausta; voinko..? Kun olimme lopettaneet, niin otin öljyn, siunasin sen pullon ja rukoilin Jeesuksen nimessä ja veressä.. Ja tein mieheni otsaan ristin merkin sillä öljyllä ja sen jälkeen rukoilin hänen puolestaan. Ja lähdimme nukkumaan. Koin heti perään, miten en mielestäni osannut sitä tehdä edes oikein ja hyökkäys mieleeni oli inhottavaa, kamala.. Nyt sen tajuan, että se hyökkäys tulikin pimeydestä, ja siinä tuotiin mieleeni ajatuksia, joita ois pitänyt sanoa..

Nyt on jo toinen päivä rukoukseni jälkeen ja tiedättekö rakkaat..? Mieheni pystyy jälleen yskiin, niistään nenänsä, nostaan kättään ja aamulla jo kantoi puitakin uunin päälle seuraavaa lämmistyskertaa varten. Käytiin jo eilenkin kävelemässä ja kärsi liikuttaa kättään ja kävellä, helposti pystyy meneen ja varsinkin nouseen sängystä pois, ja nyt pystyi lähteen skootterillaan käymään metsässä, jne jne.. Vau! Olen hiukan vieläkin hämilläni, sillä ymmärrän ja tiedostan jo, että: Jumala vastasi ja Herra kosketti parantavalla kädellään. En, ja emme siinä hetkessä tunteneet mitään..Kiitos Jeesus, rakas Parantajamme! Minä en voi ketään parantaa, mutta Jeesus Kristus voi; Halleluja!! :clap:

Niin ja mieheni kävi eilen sitten lääkärissäkin ja se oli painellut ja kuunnellut keuhkot, ym ja oli sanonut kylkiluussa olevan mitä todennäköisemmin murtuman, mutta se paranee itsestään vain ajan kanssa.. Mutta oli sanonut että se voi viedä viikkojakin. Ei vienyt, vaan olonsa on kuulemma ihan hyvä ja vain ihan pikkasen jossain kohdin voi vielä tuntua jotain, mutta se ei kuitenkaan enää häiritse, estä mitään..Eiks olekin mahtavaa!!

Minua tuo siltikin mietityttää, ja koen olevani niin heikko ja vajaa... Ei ole mitään hiphurraa, minä sen tein ajatusta: Ei todellakaan ole! Vaan minä sain olla Herrani käytössä, kun veljiä, jotka olisivat olleet rukoilemassa ja voitelemassa öljyllä ei ollut käytettävissämme. Näin toimii Herra! Kannattaa siis turvata Herraan Jeesuksen ja pysyä lähellään, omanaan Sekä pitäytyä vain siinä minkä Raamattu ilmoittaa; Kirjoitettu on.. Jeesus Kristushan on Jumalan Sana; Amen! Totisesti Jeesus Elää! Kiittäkäämme ja iloitkaamme Hänestä ja avustaan.