Uskon vahvistaminen

[rita4]

Charles Stanley

Lue Roomalaiskirje:6:1-5
Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä. Room.5:3

Unohdat tärkeän tapaamisen, tietokoneesi temppuilee ja hävittää päivän työt, ja kun myöhään iltapäivällä tulet kotiin, havaitset kauhuksesi, että joku on rikkonut autosi ikkunan. Onko sinullakin toisinaan päiviä, jolloin kaikki menee päin mäntyä? Entäpä kun loppuviikko jatkuu samaa rataa? Ja koko kuukausi?

Haluaismme, että päivämme menisi mahdollismman pitkälle suunnitelmien mukaan. Kestämme tietyn määrän vastoinkäymisiä, mutta mieluiten olisimme kokonaan ilman niitä. Jumala voi kuitenkin usein toteuttaa oman suunnitelmansa kaikkein laajimmin juuri niissä tilanteissa, jotka meidän mielestämme ovat kummallisia ja häiritseviä tapahtumia. Jos saisimme valita, emme haluaisi taivaalle yhtään synkkää pilveä, mutta Jumala käyttää vaikeita aikoja rakentaakseen ja vahvistaakseen luonnettamme.

Kun esimies kieltäytyy yhteistyöstä, joudumme harjoittamaan kärsivällisyyttä. Kun puoliso on pitkään sairas, Jumala kasvattaa meissä kestävyyttä ja lempeyttä. Kun naapuri töksäyttää jotain rumasti, Pyhä Henki opettaa antamaan oman vastauksemme hyvyyden ja rakkauden hengessä.

Jumala käyttää hankalia aikoja myös rakennusaineina, niin että opimme luottamaan häneen. Jerry Bridges on todennut kirjassaan Trusting God (Luottamus Jumalaan, suom. huom.), että on helpompi totella Jumalaa kuin luottaa häneen. Luottamus Jumalaan tummien pilvien alla on varmin merkki kasvavasta uskosta. Jumala tahtoo, että nojaudumme häneen, vaikka emme aina näe hänen läsnäoloaan. Salli kovien päivien rakentaa sinuun kestävämpää luonnetta ja vahvistaa uskoasi. Et ehkä suoranaisesti ilahdu sellaisen päivän tullessa kohdalle, mutta muista, etteivät nekään päivät ole turhia.

Rukous:

Rakas Jumala, yksikään päivä ei ole turha sinun suunnitelmissasi. Hankalat ja vaikeat ajat ovat rakennusaineita sinun käytössäsi. Käytä niitä ja rakenna luonnettani ja vahvista uskoani. Opeta minua ymmärtämään vastoinkäymisten arvo. Amen!

[rita4]

Lue Roomalaiskirje:6:1-5

1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. Room.5

Jäin oikein miettimään tuota kirjoitusta, koska se oikein koskettaa sydäntäni tänä hetkenä. Kestäväisyys, kärsivällisyys, toivon näkeminen pimeimmässä hetkessä, ym.. kas siinäpä on mahtava ja rohkaiseva lohdutus rauhattomalle ja uupuneelle, toivonsakin jo menettäneelle sydämelle. Kaikella on aina kuitenkin selvä tarkoituksensa, vaikka sitä onkin usein hyvin vaikeaa uskoa.

Laitoin tuon Room 5 tuohon hiukan laajemminkin, koska nuo ensimmäiset jakeet kertovat mitä on tapahtunut ja mitä olemme saaneet sen myötä. Olemme saaneet aivan ihmeellisen rauhan sydämiimme ja se vain kasvaa ja vahvistuu sitä mukaa, kuin uskomme ja luottamuksemme kasvaa Jeesukseen ja hänen apuunsa elämässämme ja mahdollisuuksiinsa..Mutta niin kurjaa kuin se onkin, niin sielunvihollinen on ovela, kierä, ja saa meidät masentumaan, näkemään kaiken mahdottomana ja toivottomana, niin että helposti lopetamme rukoilemisenkin, koska emme enää jaksa uskoa muutokseen, Jumalan mahdollisuksiin auttaa, muuttaa olosuhteita ja ihmisiä, asioitamme..

Mutta, jos pystymme rehellisesti sanomaan ja myöntämään sen tosiseikan, että ne monet vaikeatkin asiat ja ihmiset/ ihmissuhteet myöskin muuttavat meitä vieden lähemmäksi ristin Herraa, niin silloinhan ne kaikki ikävätkin asiamme muuttuvat keskaukseksi ja sen myötä mitä enemmän haluamme kuolla lihamme tahdolle ja maailmallekin, niin sitä väkevämmin Jumalan armo, totuus ja rakkaus, anteeksianto saa kasvaa ja vahvistua myöskin meidän sydämessämme ja elämässämme, tuoden toivoa toivottomille..Sillä, kun liha kuolee ja ristiinnaulitaan ristille, niin meissä itsessämme alkaa syntyä armollisuutta toinen toisiammekin kohtaan ja kaikkinainen katkeruus ja anteeksi antamattomus vähenee ja toivottavasti eräänä päivänä loppuu kokonaan.. Mutta kuitenkin me pystymme jopa siunaamaan vainoojiammekin, toisin kuin ennen sitä halusimmekaan edes tehdä. Jumalan rakkaus saa sen aikaan ja ehkä oman syntisyytensä ja heikkoutensakin näkeminen ja myöntäminen, niin ettei enää ole halua panetella ja olla vihassa, toivotonkaan.. Sen muutoksen meissä saa aikaan ainostaan Herra, ei me itse omine ponnisteluinemme.

Jumala käyttää hankalia aikoja myös rakennusaineina, niin että opimme luottamaan häneen. Jerry Bridges on todennut kirjassaan Trusting God (Luottamus Jumalaan, suom. huom.), että on helpompi totella Jumalaa kuin luottaa häneen. Luottamus Jumalaan tummien pilvien alla on varmin merkki kasvavasta uskosta. Jumala tahtoo, että nojaudumme häneen, vaikka emme aina näe hänen läsnäoloaan. Salli kovien päivien rakentaa sinuun kestävämpää luonnetta ja vahvistaa uskoasi. Et ehkä suoranaisesti ilahdu sellaisen päivän tullessa kohdalle, mutta muista, etteivät nekään päivät ole turhia.

[rita4]

Lue Roomalaiskirje:6:1-5
Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä. Room.5:3

Unohdat tärkeän tapaamisen, tietokoneesi temppuilee ja hävittää päivän työt, ja kun myöhään iltapäivällä tulet kotiin, havaitset kauhuksesi, että joku on rikkonut autosi ikkunan. Onko sinullakin toisinaan päiviä, jolloin kaikki menee päin mäntyä? Entäpä kun loppuviikko jatkuu samaa rataa? Ja koko kuukausi?

Haluaismme, että päivämme menisi mahdollismman pitkälle suunnitelmien mukaan. Kestämme tietyn määrän vastoinkäymisiä, mutta mieluiten olisimme kokonaan ilman niitä. Jumala voi kuitenkin usein toteuttaa oman suunnitelmansa kaikkein laajimmin juuri niissä tilanteissa, jotka meidän mielestämme ovat kummallisia ja häiritseviä tapahtumia. Jos saisimme valita, emme haluaisi taivaalle yhtään synkkää pilveä, mutta Jumala käyttää vaikeita aikoja rakentaakseen ja vahvistaakseen luonnettamme.

Riemuitsemmeko jopa ahdingoista?

Luulenpa ettemme riemuitse niistä, vaan ihmettelemme niitä, ja kyselemme Herraltakin, että: miksi niitä juuri nyt pitikin tulla, tai juuri tuollaisia vaikeuksia, vastoinkäymisä, tms? En jaksa uskoa, että kukaan meistä voisi sydämestään asti sanoa, että: "Riemuitsee jopa ahdingoistaankin." Tuskinpa vain. Niin noh, voimmehan me toki esittää toisille uskoville, miten hurskaita jo olemme ja kestämme sen tai tuonkin asian, vaikeuden Herramme avulla. Mutta, mutta.. Mitenkähän olisikaan jos me näkisimme sen asianomaisen sanojan sydämeen, niin kuin vain Jumala voi sen totuuden nähdä ja tietää. Taitaisi ollakin ihan toista, kuin mitä huulet todistaa. Ei unohdeta, että: me sittenkin olemme Vain ihmisiä, heikkoja, vajaita ja tahtoismme aina ja kaikessa vain mennä porskuttaa hyvillä mielin ja mielellään vielä helppoa elämää, kiitos.

Voin puhua vain itsestäni, en tiedä miten sinulla on laitasi rakas kanssamatkaajani, mutta minä olen kuin pikku hiljaa alkanut käsittää edes pikkuisen; Jumalan suunitelmaakin kohdallani ja se: miksi on ollut niin paljon, inhimillisesti aivan liikaakin, kestokykyäni kovastikin koettelevia vastoinkäymisiä, sairautta, hylkäämistäkin monellakin tavalla läpi elämäni ja vihanpitoa, ym..

Uskon, että: Herra Jeesus tahtoo meidän näkevän sen, ettei mikään elämässämme sittenkään ole niin arvokasta ja tärkeää, rakastakaan, kuin vain saada olla lapsi Jumalan ja pysyä, pois koskaan lähtemättä ristinsä juurelta, vain pyrkien; uskomaan ja luottamaan, kaikessa aina ensiksi turvautuen vain häneen, joka voi vuoriakin siirtää pelkällä Sanallaan. Hän haluaa meidän oppivan uskomaan Hänen mahdollisuuksiinsa, sekä turvautumaan vain Häneen, ei itseemme, eikä toisiin ihmisiinkään, eikä mihinkään muuhunkaan, vaan kääntyen vaikeuksien, ahdistusten tms tullen sinne Golgatalle päin; polvistuen rukoukseen ja kiitokseen, kun Hän, Herramme voi ja tahtoo auttaa, sekä vahvistaa, johdattaa meitä tahtonsa mukaan.

Ei enää meidän oman ja usein lihallisenkin tahtomme mukaan, ei! Katsokaamme siis vain Kristukseen Jeesukseen ja jätetään Hänen kannettavakseen ja hoidettavakseenkin aivan kaiken elämässämme, niin silloin Jumalan ihmeellinen ja aivan yli ymmärryksemme käyvä Rauha saa laskeutua sydämiimme ja jaksamme, voimme jälleen jatkaa matkaamme eteenpäin, niin ettei nuo huolen ja murheen tm aiheemme, vastoinkäymisemmekään pysty estämään iloamme ja mikä ihaninta, niin se kaikki vaikea, kuin kiinnittää meitä yhä vain lujemmin Mestariimme ja saamme uutta kestävyyttä, kestää niitä vaikeitakin asioita, sekä oppia käsittelemään ne rukouksen kautta kanssaan, edessään, ristinsä juurella viipyen..