YLISTYS VOI JOSKUS HAJOTTAA

[rita4]

Jeesus kehotti seuraajiaan:" Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen." (Matt. 26:41) Sielunvihollinen, saatana, ei tarvitse edes tuhansia juonia saadakseen Herran omat harhaan, koska valvomattomat kristityt lankeavat samoihin ansoihin.

Lauri. K. Ahonen kirjoittaa kirjassaan "Suomen helluntaiherätyksen historia" sivuilla 356-362 seuraavaa:" 1980-luvulla herätysliike kohtasi joitakin hengellisen elämän lieveilmiöitä. Uusia kummajaisia olivat menestyteologia, Uskon sanan harhaoppi sekä ylistyksen ja palvonnan nimellä kulkenut hurmahenkisyyden aalto. Kyseiset virtaukset tulivat ulkomailta.

Ylistyksen ja palvonnan nimellä kulkenut hurmahenkisyys sen sijaan ennätti aiheuttaa vahinkoa joissakin seurakunnissa. Vaikka monenlaiset opilliset, rakenteelliset ja inhimillisetkin erimielisyydet olivat aiheuttaneet konflikteja helluntaiherätyksen keskuudessa, oli ennättänyt kulua vuosikymmeniä ilman, että herätysliike olisi laajemmin joutunut kärsimään ns. hengellisten viettelysten aiheuttamista häiriötiloista.

Tämänkaltaisiin eksytyksiin oli törmätty jo 1910-luvulla, ja silloin niihin otettiin selkeä kanta. Tässä uudentyyppisessä ja hyvinkin hengelliseltä kuulostavassa "ylistyksessä" oli kuitenkin kysymys vanhakantaisen sielullisuuden uudesta tulemisesta.

Ylistyksen teologiaa joutuivat monet pohdiskelemaan, ja siitä keskusteltiin veljeskokouksissa ja talvipäivillä. Tutkittiin, mitä on Raamatun mukainen ylistäminen ja mitä se ei ole.

Palvonnan teologia oli ilmeisen epäraamatullista. Ylistysvirtauksessa voi havaita samoja piirteitä, mitä harhaopeissa esiintyy. Jollakin ihmistekoisella syrjäytetään Kristus ja hänen sovitustyönsä. Koko ylistystoiminta oli siis uskovien harhaan johtamista.

Ylistysvirtausta puntaroidessa jouduttiin miettimään myös siinä ilmennyttä ihmiskeskeisyyttä. Onko ylistys Jumalaa vai ihmistä varten? Saako Jumala kunnian, jos ihmiset hakevat ylistämisestä itselleen nautintoja, riemun kokemista ja tunnelmaa? Vanhan testamentin ajoista alkaen on musiikki ja laulurunous kuulunut osana Jumalan kunnioittamiseen, mutta ylistyksen lähtökohtana ja kohteena on aina Jumala, ei se, mitä ihminen siitä mahdollisesti saa.

Samoin etsittiin rukouksen oikeaa paikkaa kokouksissa ja teologisessa arvojärjestyksessä. Onko kiitos tärkeämpää kuin Sanan saarna? Sanan ja rukouksen perusero lienee siinä, että Raamatussa Jumala puhuu ihmiselle, kun taas rukouksessa ja ylistämisessä ihminen puhuu Jumalalle. Tärkeysjärjestyksen tulisi olla itsestään selvä asia. Ero on niin korkea kuin taivas on maasta.

Raamatun tutkistelun ja keskustelujen ansiosta vinoutuma paljastui, eikä hurmahenkisyys päässyt leviämään kovin laajalle herätysliikkeen keskuuteen. "Palvonta" ei osoittautunut rakentavaksi vaan "hajottavaksi suuntaukseksi. "

Nyt, kun Suomen helluntaiherätys juhlii 100-vuotista taivaltaan, kannattaa laajemminkin tutustua koko kyseiseen opukseen.

Siunaavin terveisin
Annukka ja Jari Hongisto

Tekstisä mainuittua kirjaa ei liene enää kirjakaupoissa saatavana, mutta antikvariaateista ja huutokaupoista sellaisen voi löytää.

[rita4]

Tämänkaltaisiin eksytyksiin oli törmätty jo 1910-luvulla, ja silloin niihin otettiin selkeä kanta. Tässä uudentyyppisessä ja hyvinkin hengelliseltä kuulostavassa "ylistyksessä" oli kuitenkin kysymys vanhakantaisen sielullisuuden uudesta tulemisesta.

Ylistyksen teologiaa joutuivat monet pohdiskelemaan, ja siitä keskusteltiin veljeskokouksissa ja talvipäivillä. Tutkittiin, mitä on Raamatun mukainen ylistäminen ja mitä se ei ole.

Palvonnan teologia oli ilmeisen epäraamatullista. Ylistysvirtauksessa voi havaita samoja piirteitä, mitä harhaopeissa esiintyy. Jollakin ihmistekoisella syrjäytetään Kristus ja hänen sovitustyönsä. Koko ylistystoiminta oli siis uskovien harhaan johtamista.

Ylistysvirtausta puntaroidessa jouduttiin miettimään myös siinä ilmennyttä ihmiskeskeisyyttä. Onko ylistys Jumalaa vai ihmistä varten? Saako Jumala kunnian, jos ihmiset hakevat ylistämisestä itselleen nautintoja, riemun kokemista ja tunnelmaa? Vanhan testamentin ajoista alkaen on musiikki ja laulurunous kuulunut osana Jumalan kunnioittamiseen, mutta ylistyksen lähtökohtana ja kohteena on aina Jumala, ei se, mitä ihminen siitä mahdollisesti saa.

Joitakin ajatuksia nousi sydämelleni tuosta jo vanhemmasta mutta yhä vain ajankohtaisemmasta aiheesta, nimittäin ylistämisen "tärkeydestä" seurakunta kokouksissa.

Onko enää seurakuntaa, jossa lauletaan vain vanhoja, niitä hyviä ja tuttuja hengellisiä lauluja, joista kumpuaa rukous, kiitos, ja se oikeanlainen ylistys Jumalan puoleen? Vai ovatko jo lähes kaikki seurakunnat ottaneet vain nuo keltaiset vihkot, tms ylistys lauluvihot seurakuntiinsa, joista vain lauletaan, tai sit näytetään ns. seinälle, mutta niissäkin vain pelkkiä ylistyslauluja?

Minä kyllä tykkään laulaa laulun pari niitä jo opittuja ylistyslaulujakin, mutta kaipaan kuitenkin enempi niitä vanhoja; veren ja ristin, parannuksen lauluja, joista kaikuu sydämen halu muutokseen, katumukseen sekä saada elää uskossaan Herran Hengen johdatuksessakin.. Ei missään huumassa, fiiliksissä, pilvilinnoissa ajatellen, että; meidän pitää kutsua Pyhää Henkeä laskeutumaan joukkoomme tai sydämimme, ei niin.. Vaan ymmärretään, että; "Kun uudestisynnyimme elävään uskoon,silloin, kun pyysimme syntejämme anteeksi Jeesukselta ja saimme ne myöskin anteeksi, niin silloin Herran Henki tuli jo sydämimme asumaan!"

Ja jos ja kun tahdomme elää joka päivä syntimme tunnustaen sekä haluten kuolla itsellemme, sekä maailmallekin ja sen tarjonnalle, tms, niin silloin Pyhä Henkikin ohjaa meitä Sanan sekä rukouksen kautta elämään lähellä Herraa Jeesustamme sekä pysymään lähellä veristä ristinpuutakin, tekemään invertaariota sydämissämme; elämän tavoistamme tms, jos ne eivät pidä meitä nöyrällä ja aralla paikalla Jumalamme edessä ollen.

Jes. 57:
14 Hän sanoo: Tehkää, tehkää tie, tasoittakaa tie, poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä.
15 Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.
16 Sillä en minä iankaiken riitele enkä vihastu ainiaaksi; muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä, ne sielut, jotka minä tehnyt olen.

17 Hänen ahneutensa synnin tähden minä vihastuin; minä löin häntä, kätkin itseni ja olin vihastunut. Mutta hän luopui minusta ja kulki oman sydämensä tietä.
18 Minä olen nähnyt hänen tiensä, mutta minä parannan hänet ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen hänelle ja hänen surevillensa.
19 Minä luon huulten hedelmän, rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille, sanoo Herra, ja minä parannan hänet.

Tuo Raamatunpaikka nousi sydämelleni. Herra johdattaa nöyriä oikein ja antaa synnitkin anteeksi, kun ja jos niitä anteeksi tahdotaan sydämestään pyytää, eikä vain huulillaan pyytää. Herra kyllä näkee jos puheemme ja rukouksemme on vain kauniita sanoja, tai pintapuolista, mutta joka ei lähde sydämestä eikä totuudesta.

Job 34:21-22
Sillä hänen silmänsä valvovat ihmisen teitä, ja hän näkee kaikki hänen askeleensa. Ei ole pimeyttä, ei pilkkopimeää, johon voisivat piiloutua väärintekijät.

Sitä itsekin olen usein miettinyt, että: Onko tuo valtava ylistysbuumi sittenkin vain: ihmistä itseään varten ja koska Jumala näkee sydämeen, niin emme voi peittää, petkuttaa, salata Häneltä mitään, vaan kaikki mitä meissä on, niin se On avointa ja paljastettua Herramme ja Jumalamme edessä! Uskoisin Hänen enempikin kaipaavan ja iloitsevankin meistä omistaan, silloin kun tahdomme kuunnella mitä Hänellä on meille asiaa ja kun tahdomme kuolla omalle tahdollemme, sekä kaikelle sille mikä on sielullisuutta ja joka ei kuitenkaan, siis, sittenkään rakenna uskoamme, eikä vahvista sitä, laita nöyrälle ja arallekin paikalle Jumalamme Kaikkivaltiuden edessä ollessamme!

Samoin etsittiin rukouksen oikeaa paikkaa kokouksissa ja teologisessa arvojärjestyksessä. Onko kiitos tärkeämpää kuin Sanan saarna? Sanan ja rukouksen perusero lienee siinä, että Raamatussa Jumala puhuu ihmiselle, kun taas rukouksessa ja ylistämisessä ihminen puhuu Jumalalle. Tärkeysjärjestyksen tulisi olla itsestään selvä asia. Ero on niin korkea kuin taivas on maasta.

Jaak. 5:11 Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.

[rita4]

Jaak. 4:
1 Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.

5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.

8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
9 Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.

En nyt sen enempää lukenut edellisiä, vaan tuo Raamatunpaikka kuin nostettiin sydämelleni ja koitan siitä jotain vajavaisesti kirjoittaa, Herra antakoon minulle siihen Henkeään.

Olen nyt joutunut kuuntelemaan tästä nykyajan ylistyksestä, jota on kuulemma puhujan sanojen mukaan harrastettu himoksella ja niin se siitä siskosta ainakin tuntui olleen maailman parasta ja vapainta ylistystä. Oli kuulemma ollut ylistystanssia ja jos oikein kuulin, niin humppaakin on siellä tanssittu, muka Jumalaa ylistäen. Jos niin on ollut, niin sehän ollut irvokasta ja suoranaista Jumalan pilkkaa, Jumalan häpäisemistä, sekä: kapinointia Jumalan Sanaa vastaan.

Toivon totisesti että kuulin väärin. Mutta ylistystanssia sielläkin on ainakin harrastettu ja voin sieluni silmin nähdä nuo lippujensa heiluttajat, ylistäjät. Onkos tuo lipputanssi matkittu Israelista? Mutta siellä missä olen ollutkin kokouksessa, jossa on ollut niitä lippujensa kanssa ylistäjiä, niin mua on se touhu, ja sen kattelu alkanut ahdistaa ja poishan sieltä on silloin päästävä. Se on nin selvääkin selvempää sielullisuutta ja mitenkähän oikeesti on noiden tanssijoiden oma sieluntila, eli elävätkö kuitenkaan lähellä Herraamme tai parannuksessa, nöyryydessä, arkuudessa?

Mietippä ystäväiseni noita 4;jää ensimmäistä jaetta, mutta varsinkin jaetta 4. Mitä voisikaan tarkoittaa sana avionrikkoja? Se ei tarkoita nyt minusta pelkästään avioliittoa miehen ja naisen välillä, vaan enempikin liittoa Jumalan kanssa, aviosuhdetta hengrellisesti Jeesuksen kanssa. Rikoitko lupauksesi aina vain seurata Herraa jKeesusta ja pysyä Hänen lähellään, arkana sekä ansiottomana palvelijana, jossa ei hypitä, tanssita, ylistellä, kuin voittajat, vaan nöyrät, tiedostaen, että milloin vain voi langeta pois rakastamasta vain yksin Jeesusta. Tuliko sittenkin entinen elämä ja maailma rakkaiksi, jotta niihin piti palata, peittäen sen muka ylistystanssilla, ne omat himonsa ja halunsa?

Mitä henkeä luulet Jumalamme halajavan ja minkä Hän on meihin uudestisyntyneisiin lapsiinsa sitten antanut? Noh, tietenkin Jumalan Henkeä, Pyhää Henkeä, joka on annettu meille oppaaksi ja varoittajaksi, neuvomaan ja ohjaamaan meitä elämään jumalisesti tässä yhä pimenevässä maailmassa, loistaen; Kristus valoa kaikille ja kaikkialla. Tuoden esille Jumalan hyvän tahdon rakkaan Poikansa kautta ja nimessä ja veressä, jossa on syntien anteeksi antamus, sekä rauha sydämessä. Ilman Jeesusta ei ole iankaikkisuuttakaan, ja kyllähän Isämme odottaa, sekä toivoo lapsiltaan: nöyrää, sekä alistuvaista mieltä, eikä mitään sielullisuutta, maailmalisuutta, itsellleen (lihalleen) elämämistäkään, jne..

Ja lopuksi tämä loppuosa, jonka laitan vielä tähän;
8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
9 Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.

Älä luule rakas ystäväni, että: kädet pystyssä hoilottaen, tai tanssien, lippuja heilutellen, mennen kuin transsiin, huumautuen, kun soitetaan tätä nykyajan muka ylistysmusaa, varsinkin nuoret erehtyvät sen kaiken sielullisuuden olevan Jumalaa miellyttävää ja ehkä ansioita, pisteitä uskostaan samalla keräten.. Mutta hei, ei kukaan, tai mitenkään saa mitään + pisteitä Jumalalta siitä, miten harjoitamme uskoamme, ei, vaan ja vain yksin joka miellyttää isäämme niin se on; arka, nöyrä, kuuliainen sydän, niin vain sellainen saa kerran perillä palkan.

Mitä siis voimme tehdä, jotta eläisimme oikein Isämme edessä, odottaen kotiin pääsyä? Se on kiitollinen mieli, joka nousee sydämestämme, kun saamme kokea, miten meitä ohjataan ja johdatetaan, sekä autetaankin taivaasta..Nöyrä sydän on Isän mieleen! Ole ja elä rohkeasti vain sillä paikalla, minkä olet saanut uudestisyntyessäsi Isältäsi. Ei siinä tarvita mitään ihmeen kotkotuksia ja tansseja, hurmahenkisyyttäkään, ei. Koin, että Jeesus tahtoo puhua jollekin..Katso rakas lapseni; Minä olen siinä aivan lähelläsi ja rakastan sinua juuri sellaisenasi kuin nyt oletkin. Älä etsi maailman tapoja, koska et tarvitse mitään muuta kuin vain Minut elämäsi auttajana ja johdattajana Henkeni avulla/kautta. Pysy Minussa niin Minäkin pysyn sinussa ja pelastan sinut tämän ajan haasteista!

Tämä ihana laulu loppuun; Ei murhetta - 07 Ei murhetta