Tule puutteinesi Jeesuksen luo!

[rita4]

Jaakko Pirttiaho

Raamatun keskeisen sanoman löydämme Jeesuksen seuraavissa sanoissa: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työn raskauttamat ja taakkojen uuvuttamat, niin minä annan teille levon” (Matt. 11:28).

Tässä ajattomassa kutsussa Jeesus ei puhu vain niille, jotka eivät ole uskossa, vaan Hän puhuu myös – ja ehkä nimenomaan uskoville. Monta kertaa juuri kristityt ovat työn rasittamia ja monenlaisten taakkojen uuvuttamia.

Minkälaisia taakkoja meillä voi olla? Me voimme kokea alamittaisuutta omasta vaelluksestamme, häpeää siitä, että joudumme yhä taistelemaan samojen ongelmiemme kanssa ja painoa niistä kuormista, joita toiset vilpittömät kristityt ovat selkäämme kasanneet. Monet ovat todella uupuneita taakoista, joita he ovat kantaneet jo vuosia yrittäessään miellyttää Jumalaa.

Jeesuksen kutsuun tulla lepäämään ei sisälly minkäänlaisia ehtoja; tulla saa sellaisena kuin on. Ja kutsu on esitetty juuri niille, jotka ovat heikkoja, murtuneita ja väsyneitä.

Kuinka yhteensopivaa tämä onkaan koko hänen olemuksensa kanssa. Eikö hän maanpäällisessä elämässään ollut juuri heidän kanssaan, jotka hänen rakkauttaan eniten tarvitsivat? Eivätkö ”hengelliset” pahentuneet häneen siitä syystä, että hän aterioi syntisten kanssa?

Jeesus kutsuu luokseen juuri sinua, joka koet olevasi liian huono ollaksesi hänen seurassaan. Sinä, joka olet häpeän ja epäonnistumisen takia väistänyt sivuun, juuri sinua Mestari kutsuu lähelleen. Hän ei vaadi sinulta mitään, sinun ei tarvitse tehdä hänelle lupauksia tai muuttaa ensin elämääsi parempaan. Tule synteinesi, tule ongelminesi, tule puutteinesi, tule kylmin sydämin, tule vaikka kapinallisella mielellä. Hän rakastaa sinua!

Tässä on kristinuskon ydin. Haluan sanoa tämän nyt riittävän painokkaasti. Meillä jokaisella on jokaisena päivänämme tarve tulla Jeesuksen luokse. Hän on meidän uskonelämämme ydin ja keskus.

Olipa meillä miten paljon armolahjoja tahansa tai miten suuri palvelutehtävä hyvänsä, meillä on tämä sama tarve. Olipa meidän pyhityselämä kuinka kasvanutta tai koimmepa suurtakin Hengen voimaa, tätä asiaa ei voida ohittaa. Kaikkien näiden asioitten takana on pieni ja avuton ihminen joka tarvitsee suurta ja rakastavaa Kristusta. Ja hän avaa sylinsä meille jokaisena elämämme hetkenä ja kutsu esitetään meille ilman ehtoja. Vain fariseukset kuvittelevat olevansa tähän liian hyviä.

Näihin Jeesuksen sanoihin sisältyy – niin kuin aina – suuri hengellinen periaate. Kuuntele nyt tarkkaan. Hän kutsuu meitä luokseen ilman ehtoja, tulla saa juuri sellaisena kuin on. Ja sitten hän jatkaa: ”… niin minä annan…”

Voi tätä häikäisevää Jumalan evankeliumin kirkkautta, tekisi mieleni huutaa ilosta! Näihin sanoihin sisältyy sellainen voima, jota kristitty ei tunne missään muualla.

Selitän asiaa hieman. Jumalan uuden liiton periaate on tässä näkyvissä ihmeellisellä tavalla. Hän kutsuu meitä luokseen syntisinä, heikkoina ja kykenemättöminä täyttämään hänen tahtoaan. Se on ensimmäinen ihme. Toinen on se, että hän antaa lahjaksi meidän pimeyteemme juuri sitä, mitä me niin kipeästi tarvitsemme! Niinhän Jeesus itse sanoo. Tämä sama periaate on näkyvillä halki Raamatun.

Siis sinä kristitty, joka koet synnin kauheaa ylivaltaa elämässäsi, tule Jeesuksen luo. Hän puhdistaa sinut verellään täysin puhtaaksi. Jos lankeat joka päivä, tule hänen luokseen joka päivä saamaan syntisi anteeksi. Jos olet murheellinen pyhityselämäsi puutteellisuudesta, tule Jeesuksen luo. Hän kykenee omalla elämällään vaikuttamaan sinussa kaunista elämää.

Jos olet murheellinen velttoudestasi harjoittaa hengellistä elämää, tule Jeesuksen luo. Kerta toisensa jälkeen hän osoittaa sinulle ihmeellistä rakkauttaan ja armoa ja tämä voi vaikuttaa sinussa sydämen ihmeellistä vetoa yhteyteen hänen kanssaan. Tule kaikkine ongelminesi ja puutteinesi Jeesuksen luo, hän antaa sinulle levon yli kaikkien niiden asioiden, jotka sinua painavat ja kuormittavat.

Tähän loppuun haluan vielä sanoa erään huoleni. Meidän kristittyjen suurimpana etuoikeutena ja jopa vastuuna on osoittaa kanssaihmisillemme tie Jeesuksen luokse. Olen huolissani niistä sadoista tai tuhansista kristityistä ympäri maata, jotka eivät jostain syystä kykene uskomaan Jeesuksen rakkauden ja armon riittävyyteen kaikkien ongelmiensa keskellä. Saan tällaisia viestejä vähän väliä, mukana on myös hengellisiä johtajia.

Toivon sydämestäni, että me – sinä ja minä – voisimme olla jakamassa ihmisille Jeesuksen kutsua. Toivon, että voisimme puhua väsyneille, rakkaille kanssauskovillemme Jumalan armosta ilman ehtoja.

Olen varma, että tämä on Herramme Jeesuksen sydämen kipu ja toive. Hyvä Paimenemme etsii jokaista omaansa ja hän tahtoo käyttää siinä meitä apunaan. Voisimmepa nähdä lähellämme olevat hänen silmillään ja voisimmepa puhua heille hänen ihmeellisiä armon sanojaan. Jokainen on tärkeä.

[rita4]

Raamatun keskeisen sanoman löydämme Jeesuksen seuraavissa sanoissa: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työn raskauttamat ja taakkojen uuvuttamat, niin minä annan teille levon” (Matt. 11:28).

Tässä ajattomassa kutsussa Jeesus ei puhu vain niille, jotka eivät ole uskossa, vaan Hän puhuu myös – ja ehkä nimenomaan uskoville. Monta kertaa juuri kristityt ovat työn rasittamia ja monenlaisten taakkojen uuvuttamia.

Minkälaisia taakkoja meillä voi olla? Me voimme kokea alamittaisuutta omasta vaelluksestamme, häpeää siitä, että joudumme yhä taistelemaan samojen ongelmiemme kanssa ja painoa niistä kuormista, joita toiset vilpittömät kristityt ovat selkäämme kasanneet. Monet ovat todella uupuneita taakoista, joita he ovat kantaneet jo vuosia yrittäessään miellyttää Jumalaa.

Jeesuksen kutsuun tulla lepäämään ei sisälly minkäänlaisia ehtoja; tulla saa sellaisena kuin on. Ja kutsu on esitetty juuri niille, jotka ovat heikkoja, murtuneita ja väsyneitä.

Kuinka yhteensopivaa tämä onkaan koko hänen olemuksensa kanssa. Eikö hän maanpäällisessä elämässään ollut juuri heidän kanssaan, jotka hänen rakkauttaan eniten tarvitsivat? Eivätkö ”hengelliset” pahentuneet häneen siitä syystä, että hän aterioi syntisten kanssa?

Tuota luin ja ajattelin sitä uupumusta ja riittämätömyydenkin tunnetta, jota varmastikin on niin uskosta vielä osattomilla usein sydämellään, kuin myöskin meillä jo uskoon tulleillakin, Herran omilla.

Sain eilen tekstarin eteläsuomesta ja hän on minulle hyvinkin tuttu naisihminen, joka on aina ollut kanssani eri mieltä siitä, millaista uskon; hänen mielestään pitäisi olla ja ..Siis "jokainen tulkoon omalla uskollaan autuaaksi, siitä puhumatta, sitä ajattelematta, muuttumatta, sekä: kääntymättä Jeesuksen puoleen." Joskus on jo näyttänyt, että hänen Luoja oppinsa on muuttunut pakanallisemmaksi kuin kellään muulla tuntemallani uskomattomalla ihmisellä.

Hän, niin kuin monet, useimmat maailman ihmiset hakevat nautintoja ja sydämensä täytettä maailmasta ja sen huvituksista, tms..Olen koittanut varovaisesti heitellä hänellekin uskon murusia kun siihen on vain syntynyt mahdollisuus. Siis; hyvin harvoin. Ja myönnänkin aivan rehellisesti, että; mitä tutumpi, tai läheisempi ihminen on, niin sitä vaikeammalta ja jopa pelottavammaltakin usein tuntuu puhua, tai vaikka kirjoittaa heille uskon tärkeydestä, Jeesuksesta, ym.. Koska ihmispelko laittaa paulan. Sananl. 29:25 Pelkäämme reagtioitaan ja siksi emme puhu, kerro, paljasta uskon ihaniakin salaisuuksia heille, koska pelkäämme heidän loukkaantumistaan, ettei jopa ihan suuttumistaan, ja ilkeää palautettaan..

Nooh, olinhan juuri paria päivää aikaisemmin kirjoittanut ihmeekseni eräälle naisihmiselle, joka on myökin aina ollut uskonasioita vastaan ja ettei niistä saa hänelle puhua, kirjoittaa, niin hänellekin olen kaikesta vastustuksestaan huolimatta aina jollakin tavalla koittanut sp, ym tuoda esille pelastuksen tärkeyttä, Jeesuksen apua, ym.. Niin olin huomannut vain kirjoittavani, käytyäni; ns pienen " keskustelun Herran kanssa ensin" niin laitoin pelastumisesta, Jeesuksen parantavasta voimasta pari Raamatunpaikkaa, ym.. Ja jäin hiljaa miettiin ja ihmetteleenkin sitä, miten edes uskalsin niinkin hänelle sanoa?!

Ja nyt tämä toinen naisihminen, niin hän pyysi rukousta puolestaan. En sitä sen enempää kerro, mutta se oli jo minulle Suuri Jumalan ihme, kun hän pyytää minulta rukousapua asioissaan. Voisin sanoa, että: Ohhoh!

Nooh, lupasin rukoilla puolestaan, mutta sen jälkeen Herra alkoikin puhua sydämelleni, että minun pitääkin laittaa hänelle ns rukouskin vielä. Siitä taas keskustelin Herran kanssa ensin, koska en ole koskaan aikaisemmin hänelle kirjoittanut muodossa; "Rukous!"kunnes koin, että; "Ei auta, kyllä mun nyt tarttee se laittaa" ja pyysin PH avittaan, että osaisin oikein kirjoittaa hänelle, siis rukoilla oikein, oikeilla sanoilla, koska sanoin Jeesukselle; "Sinä yksin tunnet hänet ja tiedät ne tilanteet siellä. Ja vain sinä voit antaa minulle sanoja, mitä haluat minun hänelle sanovan!" Noh, tietenkin kännykkäni kirjoitteli välillä mitä tahtoi ja jouduin poistaan tekstiä ja ottaan uusiksi, mutta periksi en enää antanut, koska se Pyhän Hengen voima ja kehotus valtasi niin kokonaan sydämeni silloin jo etten edes ajatellut hänen tykkämisiäänkään, koska koin, että niin oli tehtävä. Ja niin minä kirjoitin ja kirjoitin, puhuin Jeesuksesta, pelastumisen tärkeydestä, ym ym.. Mutta tottakai visukinttu tuli kiusaan mua sen jälkeen ja syytti minua, miten huonosti olin kirjoittanut ja mitä olin jättänyt kirjoittamatta. Se oli kurjaa, mutta kiitos Jumalalle; ymmärsin alkaa rukoilla niitä asioita mistä vihollinen mua syytti, niin samalla pyysin niitä anteeksi Herraltani, jos ne olin jättänyt sanomatta, koska en ollut ymmärtänyt sanoa nitä hänelle ja sitten tulikin rauha sydämeeni.

Olen kokemassa monien muidenkin uskovien kanssa, että elämme viime hetkiä. Ja olemme tulleet kuin aroiksi evankelioida, puhua totuutta, vai olemmeko tulleet laiskoiksi ja mukavuuden haluisiksi? Miten on, teeppä sinäkin invertaario uskosi ja sydämesi asenteen ym suhteen. Minun se ainakin pitää tehdä tämän tästä, mennä ristinsä [Jeesuksen] juurelle, puhdistuslähteelle, pyytää syntejäni anteeksi sekä voimaa vastustaa lihani tahtoa ym, ja olla hereillä, valvoa uskoni tilaa, sydämeni tilaa, olla anteeksiantava, kärsivällinen, armollinenkin ja pyrkiä kantaan ihmisiä Herramme jalkojen juureen, ristinsä juurelle; apua, voimaa sekä muutoksenkin elämäänsä saamista. Tarvitsen Pyhän Hengen voimaa, voitelua, johdatusta jne..Sekä: Saada sydämeeni hätä hukkuvista sieluista, sekä eksyneistä uskovistakin, jotta he heräisivät, ja palaisivat ensirakkauteensa, ristin juurelle, ettei satana saiis heitä eksytettyä pois taivastieltä. Koska eilen näin rukoillessani miten monien uskovien kaitatie on alkanut kääntyä poispäin oikeasta suunnsta, pois totuudentiestä.. .

On omat ansioni turhuutta vain, siks' tarvitsen Herra sinun voimaasi ja apuasi, johdatustasikin: Sinussa ja Vain Sinussa Jeesus Kristus, Herrani on apuni ja voimani!

Me saamme tulla Jeesuksen luokse 24/7 ja olla niitä lapsia, koska Jeesushan sanoikin, että: Tulemalla lasten kaltaisiksi me saamme omistaa valtakunnan. Hänellä on Aina vastaanotto, hän ei nuku, eikä torku. Hän ei käännä selkäänsä sille, joka tulee lähelleen, eteensä, ristinsä juurelle ja tarvitsee Häntä, sekä apuaan, voimaansa, anteeksiantoaan ja tahtoen omistaa; pelastuksen riemun. Jokainen saa tulla, joka haluaa. Haluatko sinä? Siis; tule, älä enää viivyttele, vaan riennä, juokse jo hänen rakastavaan ja armahtavaan syliinsä lepäämään ja turvaan.. Hän ei moiti sinua, vaan armahtaa, auttaa, sekä rakastaa ja antaa kaikki syntisikin anteeksi, kunhan niitä; sydämestäsi vain tahdot Häneltä anteeksi pyytää, niin saat avun ja rauhan silloin sydämeesi, joka hetkeen ja päivääsikin, sekä iäisyystoivon.

Tämä laulu vielä: Muhoksen Mertsi - Ihmisen kyyneleet