Kerskaava apostoli Paavali

[rita4]

Jori Brander

Toisen Korinttilaiskirjeen loppupuolella apostoli Paavali joutuu vastentahtoisesti kerskaamaan seurakunnan”edessä”, koska useat seurakuntalaiset eivät kuunnelleet toisenlaista puhetta.

Tekstissä Paavali kerskaa ensin heikkoudestaan kärsimyksessä (2. Kor. 11:16–33) ja sen jälkeen vielä vastentahtoisemmin näyistä ja ilmestyksistä (2. Kor. 12:1–10). Paavalille sen enempää uhrautuminen kuin hengelliset kokemukset palvelutyössä eivät olleet ylpeilyn aihe ja hengellisen ihmisen merkki. Hänelle kaikki kaikessa oli yksin Kristus.

Korinttilaiset sen sijaan olivat langenneet ilmestysten ja taidokkaan puheen lumoihin, ja tätä lumoa Paavali kirjeessään yritti heistä poistaa. Korintin seurakunta ei ollut viimeinen ”hengellisyyden” kuoppaan langennut seurakunta tai yhteisö. Uuden ilmestyksen tai kokemuksen lumo voi sokaista tänäkin päivänä kenet tahansa meistä. Herran ilmestys tai suuri löytö Jumalan sanan äärellä on aina riemullinen hetki ihmiselle. Ne tuottavat meille siunauksia, joista saamme olla kiitolliset Jumalan Pyhälle Hengelle. Jos asenteemme siunaukseen on väärä, se voi kääntyä meitä vastaan.'

Väärä asenne

Paavali ei kritisoinut näkyjä eikä korinttilaisten ihailemaa inhimillistä viisautta eikä puhetaitoa. Hän puuttui korinttilaisten väärään asenteeseen. Heille näyistä ja viisaudesta oli tullut itsetarkoitus ja kerskaamisen aihe. Heidän kerskauksensa synnytti seurakunnassa varsin epäkelpoa hedelmää: kademieltä, puoluehenkisyyttä, riitoja, ylpeyttä ja ylimielisyyttä.

Suoraan sanottuna ei ole mitään Jeesuksen Kristuksen Hengelle niin vastakkaista kuin ylpeys ja ylimielisyys.

Sama koskee myös hengellistä ylpeyttä ja ylimielisyyttä. Hengellisyyden vaatteisiin pukeutunut ylpeys ja ylimielisyys on todellinen ”susi lammasten vaatteissa”. Se tekeytyy haluttavaksi ja nostaa itsensä viattoman oloisena parrasvaloihin muka Kristuksen ystävänä. Silti se on luonnoltaan kantajalleen yhtä turmiollinen kuin mikä tahansa muu ylpeys.

Hengessään köyhät

Vuorisaarnan autuaaksijulistuksen alussa Jeesus kehottaa meitä päinvastaiseen asenteeseen, on kyseessä sitten ilmestykset, kirjoitukset tai jokin muu hengellinen harjoitus. Jeesus sanoo:

”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta” (Matt. 5:3).

Hengellinen köyhyys ei Jeesuksen puheessa tarkoita hengellistä puutostilaa. Se on pikemminkin viittaus köyhyyteen asenteena. Hengessään köyhä on vastakohta hengessään rikkaalle, joka on edellä kuvatun kaltainen hengellisyydessä itseriittoinen ja kerskaamiseen taipuva. Siinä missä hengessään rikastunut tyrkyttää itseään ratkaisuksi kaikkialle, hengessään köyhä toimii toisin – hän etsii Kristusta.

Jeesuksen kuvaama hengessään köyhä janoaa Herraa ja odottaa apua ylhäältä. Aivan kuin hän sanoisi: ”Minä tarvitsen Herraa. Minulla ei ole mitään. Minä tahdon oppia tuntemaan hänet entistä paremmin. Tahdon etsiä hänen kasvojaan.”

Hengessään köyhä on ihminen, joka on syvästi tietoinen köyhyydestään ja kurjuudestaan hengessä. Hän tuntee olevansa vailla todellista rikkautta, mikä tuo hänet yhä uudelleen Herransa eteen etsimään helpotusta päivittäiseen köyhyyteensä. Hän ei voi mitään muuta kuin uskoa Herransa armollisuuteen ja luottaa jokaisen päivänsä yksin hänen kannettavakseen.

Omassa hengessään köyhät elävät yksin Herransa Hengen rikkaudesta, ja sellaisina heidän on taivasten valtakunta (vrt. Matt. 6:33).

Nöyrä sydän

Autuaaksijulistuksessaan Jeesus opetti juutalaisia kuulijoitaan juutalaisten rabbien tavoin. Hän puhui heidän kielellään hengellisestä köyhyydestä vastakohtana itseriittoisuudelle, ahneudelle ja ylpeydelle.

Juutalaisuudessa ahneen ja itseriittoisen sydämen vastakohta on katuva sydän. Ehkä parhaiten hengessään köyhän asenteen tavoittaa rabbi Khaninan sanat, jotka Adam Clarke on kommentaariinsa kääntänyt englanniksi:

”Why are the words of the law compared to water? Because as waters flow from heights, and settle in low places, so the words of the law rest only with him who is of an humble heart.”

Suomeksi saman voi vapaasti käännettynä tapailla tähän tapaan:

”Miksi lain sanoja verrataan veteen? Koska vedet virtaavat alas korkeuksista ja asettuvat mataliin paikkoihin, niin kuin myös lain sanat lepäävät vain hänessä, kenellä on nöyrä sydän.”

Jumalan valtakunnan salaisuus ei asu hengellisessä itseriittoisuudessa eikä ylpeydessä. Tänäänkin Jumalan Pyhä Henki etsii hengessään köyhää sydäntä, joka on valmis vastaanottamaan Herransa armon ja luottamaan myös tämän päivän yksin hänen käsiinsä.

"Paavalille sen enempää
palvelutyössä uhrautuminen
kuin hengelliset kokemukset
eivät olleet ylpeilyn aihe eikä
hengellisen ihmisen merkki.
Hänelle kaikki kaikessa oli
yksin Kristus."

Lähde: Raamattu Kansalle 1 | 2017