Ristin merkitys tänään

[rita4]

Leif Nummela


Osa I

Harva moderni teologi on tuotannossaan käsitellyt Jeesuksen ristin merkitystä niin monipuolisesti ja syvällisesti kuin englantilainen teologian tohtori Alister E. McGrath. Tässä artikkelissa annetaan lyhyt johdanto niihin aiheisíin ja teemoihin joita hän kirjoissaan käsittelee. Erityisesti McGrath on kiinnostunut siitä miten me kolmannen vuosituhannen alun kristittyinä ymmärrämme Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen ja miten me puhumme niistä muille.

Mitä tarkoittaa ”kristillinen”?

Englantilaisen teologin Alister McGrathin mukaan jokainen kristityn nimen ansainnut teologi on ristin teologi. Kaikki kristillinen teologia, joka on nimensä arvoista, on ristin teologiaa. Meille ei ole jätetty vapautta itse määritellä, mitä ”kristitty” oikeastaan merkitsee. Kristuksen ristinkuolema ja ylösnousemus ovat luovuttamaton osa aitoa kristillistä ajattelua. Kristuksen risti on sekä kristillisen ajattelun että kristillisen käytännön määrittävä tekijä. Jos teologi ei kykene sisällyttämään Kristuksen ristinkuolemaa ja ylösnousemusta siihen, mitä hän sanoo kristillisestä ajattelusta tai kristittyjen käytännön jumalanpalveluksesta, hän on kyseenalaistanut oikeutensa tulla kutsutuksi kristityksi teologiksi.

Miksi risti on niin keskeinen?

Risti on näin keskeinen siitä syystä, että se on koko kristillisen sanoman ydin. Kristinuskoa voidaan lähestyä suurena kertomuksena, jonka tarkoitus on valaista sekä sitä, kuka Jumala on ja mitä hän haluaa, että sitä, kuka ihminen on ja mikä oikeastaan on ihmisenä olemisen paikka ja merkitys maailmassa. Ihminen voi ymmärtää sekä Jumalan että itsensä ja oman suhteensa Jumalaan kristinuskon kertomuksen valossa. Tämä kertomus on pitkä ja ainakin osittain myös monimutkainen ja vaikeaselkoinen. Kertomuksen ytimessä on kuitenkin se, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle. Hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa on kristinuskon suuren kertomuksen kulminaatiopiste. Vaikka kertomus alkaa luomisesta ja siihen kuuluvat sellaiset Vanhan testamentin tapahtumat kuin exodus ja kuningas Daavidin suurvalta-aika sekä pakkosiirtolaisuus ja sieltä paluu, kuitenkin kertomus saa ratkaisevan käänteensä ja varsinaisen merkityksensä vasta Jeesusta koskevien tapahtumien valossa. Voisi sanoa, että niiden myötä kristinuskon kertomus varsinaisesti vasta avautuu.

Risti ei siis ole kristinuskossa keskeinen vain sen takia, että se aina on ollut keskeinen kristillisessä taiteessa, liturgiassa ja lauluissa. Päinvastoin, se on niiden keskeinen osa juuri sen takia, että se on niin ratkaisevan keskeinen osa itse kristillistä ajattelua. Ilman Kristuksen ristinkuolemaa ja sitä seurannutta ylösnousemusta meillä ei olisi mitään spesifisti kristillistä sanomaa. Jokainen, joka haluaa lausua joitakin keskeisesti kristillisiä väittämiä Jumalasta, joutuu perustamaan ne Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Risti on myös se, mikä erottaa olennaisen ja epäolennaisen kristinuskossa. Kun puhutaan Jeesuksesta, olennaista ei ole esimerkiksi se, miltä hän näytti, vaan se, mitä hänen kuolemansa meille merkitsee. Risti on siis koko kristinuskon kriteeri ja perusta. Kristillinen teologia, kristillinen jumalanpalveluselämä ja kristillinen etiikka ovat kaikki ytimeltään ristiinnaulitun Kristuksen merkityksen ja implikaatioiden pohtimista ja soveltamista koko kristillistä elämää ajatellen. Ennen kuin risti oli keskeistä kristillisessä ajattelussa, se oli keskeistä kristillisenä tapahtumana. Kristinusko ei ytimeltään perustu ideaan tai käsitteeseen, vaan historialliseen tapahtumaan. Ilman ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen tapahtumia historiassa ristin sanoma ei voisi olla keskeinen kristillisessä uskossa.

Ristinkuolemaa ja ylösnousemusta ei voi erottaa

Miksi Jeesuksen ristinkuolemasta, ristin sanomasta tai ristin teologiasta puhuttaessa on samalla puhuttava myös Jeesuksen ylösnousemuksesta? Siksi, että Jeesuksen ristinkuoleman merkityksen ydin avautuu lopullisesti vasta ylösnousemuksen valossa. Uusi testamentti esittää asian niin, että Jeesuksen kuolema ristillä oli aluksi käsittämätön arvoitus, joka sai ratkaisunsa vasta ylösnousemuksen kautta. Niinpä Paavali paikoitellen käsittelee ylösnousemusta todisteena siitä, että Jeesus todella oli Jumalan Poika. Kun Jeesus ristiinnaulittiin, se mahdollisuus näytti aluksi kumoutuneen. Jeesuksen ristiinnaulitseminen herätti lukuisia vaikeita kysymyksiä, joihin ylösnousemus tarjosi vastauksen. Esimerkiksi kysymys siitä, miten jollakin niin (juutalaisille) skandaalinomaisella ja (kreikkalaisille) tyhmällä asialla kuin ristiinnaulitsemisella saattoi olla universaali pelastava vaikutus.

Ristin merkityksen tulkitseminen

Ristin teologin on myönnettävä, ettei hän koskaan kykene tyhjentävästi tulkitsemaan ristin merkitystä. Useat kuvat ja käsitteet auttavat ymmärtämään, mistä on kysymys, mutta kaikki käsitteet, joita voimme käyttää, ovat alisteisia itse tapahtumalle. Itse ristinkuolema ja siihen erottamattomasti liittyvä ylösnousemus ovat asian ydin. Niinpä niiden tulkinta ja käsitteet, joita käytämme niiden ymmärtämiseen, eivät saa koskaan irrota itse tapahtumasta niin, että ne alkavat elää omaa elämäänsä, ikään kuin teologiassa voisi päästä pitemmälle kuin itse tapahtumista puhumiseen. Kun tähän kiusaukseen sorrutaan, rististä tulee vain ikään kuin teologinen alkeiskäsite, jonka pitemmälle päästessään voi hylätä.

Toinen kiusaus ristin tulkinnassa on pitää tiettyä tulkintaa tai sen ilmaisumuotoa sillä tavoin lopullisena, että se riisuu ristiltä kaiken sen mysteerin. Jumala, sellaisena kuin hän on ilmoittanut itsensä Kristuksen ristinkuolemassa, on kuitenkin suurempi kuin mikään tuon ilmoitustapahtuman tulkinta. Tämä ei sulje pois sitä, että tietyt ristiinnaulitsemistapahtumaan perustuvat tulkinnat voisivat antaa aivan oikeaa informaatiota itse tapahtumasta ja tavoittaa jotakin tapahtuman todellisesta olemuksesta. Näin on erityisesti, jos otetaan huomioon niin sanotun propositionaalisen ilmoituksen mahdollisuus, eli että Jumala itse voi ilmoittaa tiettyjen pelastushistoriallisten tapahtumien merkityksen ihmisille.

Jatkuu..

[rita4]

Ristin merkitys tänään
Osa II

Mitä ristillä lopulta oikein tapahtui? Brittiteologi Alister McGrath on pohtinut monelta kannalta kuvia ja käsitteitä, joiden avulla voimme ymmärtää jotakin olennaista Jeesuksen ristinkuoleman merkityksestä.

Jeesuksen ristinkuoleman voi nähdä ratkaisevana voittona pahan ja hyvän välisessä taistelussa. Tämä voitto antaa toivoa siitä, että synti vielä lopullisesti kukistetaan.

Samalla tavoin kuin uutinen vihollisen ratkaisevasta tappiosta saattoi toisen maailmansodan aikana merkitä sotavangeille totaalista ilmapiirin muutosta ja toivon heräämistä, samoin Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus julistavat etukäteen Jumalan lopullista voittoa ihmiskunnan ja yksityisen ihmisen vihollisista: kuoleman, perkeleen ja synnin vallasta. Tämä voittomotiivi ristin tulkinnassa voi myös antaa ratkaisevaa motivaatiota kristitylle hänen taistelussaan pahaa vastaan.

Juridinen oikeudenkäynti -teema

Kristinuskossa ajatukset Jumalan vanhurskaudesta ja oikeudenmukaisuudesta ovat hyvin tärkeitä. Syntiä voidaan käsitellä juridisesta näkökulmasta. Ihminen on syyllinen Jumalan edessä. Synti on loukkaus Jumalaa kohtaan. Mutta tätä ei pidä käsittää saman tason asiaksi kuin jos ihminen on loukannut toista. Loukattu ihminen voi vain sanoa toiselle antavansa anteeksi ja asia on sillä selvä. Synti sitä vastoin rikkoo koko moraalijärjestystä vastaan, jonka Jumala luomisessa asetti maailmaan. Siksi Jumala ei voi ainoastaan sanoa antavansa anteeksi, niin että asia olisi sillä selvä. Silloin kiellettäisiin synnin koko vakavuus, ja luomakunnan oikeudenmukaisuuden moraalinen selkäranka murrettaisiin. Sellainen menettely pilkkaisi koko oikeudenmukaisuuden ideaa ja käsittelisi syntiä pelkkänä henkilökohtaisena loukkauksena.

Risti sitä vastoin osoittaa synnin vakavuuden. Ristinkuolemassa Jumala itse otti päälleen synnin rangaistuksen ja sovitti maailman itsensä kanssa. Tässä näkyy, miten synti lopulta johti niin suureen vääristymään, että luomakunta yritti tuhota Luojansa. Ristillä vääristymä korjattiin. Jumala suoritti täyden sovitusmaksun synneistä, synti sai oikeudenmukaisen tuomionsa, Jumala säilytti absoluuttisen oikeudenmukaisuutensa ja ihmiskunnan suhde Jumalaan korjattiin kuntoon.

Tätä asiaa voidaan tarkastella ainakin kolmesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin Kristus oli ristillä ihmisen edustajana. Jumalan ja ihmisten välisessä liitossa hän, ihmisen edustajana, hankki ihmiselle syntien anteeksiantamuksen ja vanhurskauden Jumalan edessä. Toinen näkökulma on partisipaation näkökulma. Paavalin usein käyttämän ilmaisun mukaan uskova ihminen oli Kristuksessa, ja juuri siksi osallinen kaikista niistä eduista, jotka Kristus hänelle ristillä hankki. Kolmannesta, sijaisuuden näkökulmasta Kristus meni ristille ihmisten puolesta, heidän sijaisenaan.

Tähän liittyy myös kiinteästi ajatus siitä, miten ihminen vanhurskautetaan. Tämä kuva on nimenomaan juridinen. Jumala, joka synnin tähden on julistanut ihmisen syylliseksi, julistaa hänet nyt Kristuksen tähden vanhurskautetuksi. Se merkitsee, että ihminen on ”hyväksytty Jumalan edessä” tai ”oikeassa suhteessa Jumalaan”. Julistaessaan ihmisen vanhurskaaksi Jumala myös adoptoi hänet lapsekseen. Näin ollen kuva oikeudenkäyntiprosessista ei jää kylmäksi, vaan sillä on myös relationaalinen puoli.

Relationaalinen teema

Tämä teema esiintyy erityisesti Jeesuksen vertauksissa. Siihen kuuluu ensinnäkin sovinnon näkökulma. Synnin tähden ihmisestä on tullut Jumalan vihollinen. Ristillä Jumala sovitti maailman itsensä kanssa. Ihmisen ja Jumalan välinen rikkoutunut suhde on eheytetty. Risti sisältää siis sekä huonoja että hyviä uutisia. Risti kertoo sen ikävän uutisen, että ihmisen suhde Jumalaan on niin rikkoutunut, että tarvitaan hyvin radikaali ratkaisu suhteen korjaamiseksi. Hyvä uutinen on, että Jumala on järjestänyt tuon radikaalin ratkaisun. Risti kertoo, että ihmisen ja Jumalan rikkoutunut suhde on korjattu.

Toinen relationaalisen teeman näkökulma on anteeksiantamuksen näkökulma. Ihmisten välinen aito anteeksiantamus vaatii usein, että loukattu puoli saa selittää, miten paljon ja millä tavoin häntä on loukattu. Risti osoittaa sekä sen, miten syvästi ihmisen synti on Jumalaa loukannut, että samalla Jumalan rakkauden ja anteeksiantamuksen syvyyden ihmistä kohtaan. Ristillä synnin vakavuutta ei lakaista maton alle, vaan synti otetaan täysin vakavasti, mutta samalla siihen annetaan adekvaatti vastaus. On tärkeä huomata, ettei kukaan ihminen ole sellainen, jolle tämä anteeksiantamuksen ja sovinnon mahdollisuus ei kuuluisi. Ristin sovinto ulottuu kaikkein syrjityimmillekin ihmisryhmille, niin kuin Jeesus toiminnassaan monella tapaa osoitti.

Vankeuden ja vapautuksen teema

Synti on orjuuttanut ihmisen. Mutta ristillä hänet sekä ostetaan että lunastetaan vapaaksi. Vapaaksi ostaminen viittaa siihen, että ihmisen tilanne muuttuu radikaalisti. Orjuuden sijasta hän saa vapauden, johon hänet on ostettu. Ostaminen viittaa myös maksuun, joka annetaan, jotta ihmisen ostaminen olisi mahdollista. Uuden testamentin mukaan Kristuksen kuolema on meidän vapaudestamme maksettu hinta. Kolmanneksi ostaminen viittaa johonkin, jolle vapaudesta maksettu hinta suoritetaan. Tässä kohden kuva kuitenkin törmää rajoihinsa. Uudessa testamentissa ei nimittäin ole opetusta siitä, kenelle hinta ihmisen vapaudesta maksettiin. Vapaaksi lunastaminen viittaa orjan vapaaksi ostamiseen ja kertoo siitä korkeasta hinnasta, ristinkuolemasta, jonka Jumala oli valmis maksamaan ihmisen ostamiseksi vapaaksi.

Sairaala-teema

Syntiä voi myös verrata sairauteen. Ristin tuomaa apua verrataan silloin parantumiseen. Kristus on kuin haavoitettu ylilääkäri, jonka hoitoon syntinen ihminen itsensä uskoo. Kristuksen ristinkuoleman perusteella syntisairas ihminen on samanaikaisesti sekä terve että sairas. Hän on tosiasiallisesti edelleen sairas (syntinen), mutta lääkärin hoidossa ja lääkärin lupauksiin turvautuen hän odottaa täydellistä parantumista (synnistä vapautumista). Tämä teema rohkaisee ihmistä myöntämään oman heikkoutensa ja rikkinäisyytensä ja turvautumaan Kristukseen kuin lääkäriin, hengellisessä mielessä.

Jatkuu..

[rita4]

Ristin merkitys tänään
osa III

Jeesus kuoli ristillä noin kaksituhatta vuotta sitten. Siihen liittyvät tapahtumat olivat siis historiallisesta näkökulmasta ajankohtaisia todella kauan sitten. Ristiinnaulitseminen on raaka, alkeellinen ja hirvittävä tapa kuolla. Englantilainen teologian tohtori Alister McGrath on tutkinut, miten näin kauan sitten tapahtuneilla asioilla voi olla merkitystä kolmannen vuosituhannen ihmisille.

Jeesuksen ristinkuoleman tapahtumilla on itsessään, erillään siitä kristillisestä tulkinnasta, joka niille kristillisessä kirkossa annetaan, varmasti vain vähäinen merkitys. Kristillisen sanoman keskeisimpänä osana ne ovat kuitenkin erittäin ajankohtaisia vielä tänäänkin.

Tämä ajankohtaisuus perustuu siihen, mitä ne kertovat Jumalasta. Sen voi nähdä erityisesti, kun ristin teologiaa tarkastellaan tiettyjen ihmiskuntaa kauan vaivanneiden suurten kysymysten valossa. Yksi tällainen kysymys on, mikä on Jumalan ja kärsimyksen suhde. Jos Jumala on olemassa, miten maailmassa voi olla niin paljon kärsimystä?

Risti ja kärsimyksen ongelma

Joskus tämä kysymys esitetään ikään kuin ajateltaisiin, että jos Jumala poistettaisiin ideoittemme maailmasta, kärsimyksetkin maailmasta häviäisivät. Ateismi ei kuitenkaan missään merkityksessä ole poistanut kärsimystä maailmasta. Kärsimys on yhtä hirvittävän konkreettinen ja kukistamaton todellisuus ihmisten kokemuksissa tänään kuin aikaisemminkin. Kristillinen ristin teologia merkitsee kuitenkin, että Jumala itse on astunut alas keskelle meidän kärsimystämme. Se antaa aivan uuden toivon valonsäteen keskelle kaikkein pimeintä inhimillistä kokemusmaailmaa. Jumala tietää, mitä kärsiminen on. Hän on itse kärsinyt ja voi siksi jakaa meidän kärsimyksemme ja tuskamme.

Jos ristiinnaulitun Jumalan todellisuus poistettaisiin, se merkitsisi samalla, että kaikelta kärsimykseltä poistettaisiin kaikki sen jalous ja merkitys. Se merkitsisi, että keskeinen ja lähtemätön osa ihmiskunnan kokemusta jätettäisiin täydellisen tarkoituksettomuuden ja mielettömyyden valtaan. Ristin teologia antaa ratkaisevasti toisenlaisen tulkinnan niille tapahtumille, joita valistuksen ajoista asti on nähty ateismin perustana. Jumalan voi nähdä kätkeytyvän ja verhoutuvan vastakohtaisuuteen, kärsimykseen ja tuskaan. Risti tuo Jumalan keskelle elämää kaikessa sen kärsimyksen- ja tuskantäyteisyydessä. Tämä merkitsee myös uutta tapaa puhua hengellisyydestä.

Ristin hengellisyyttä

Risti estää meitä puhumasta sellaisesta hengellisyydestä, jonka mukaan kuuliaisuus Jumalan tahtoa kohtaan ja usko häneen merkitsisi pääsyä kärsimyksistä ja johtaisi aina menestykseen, paranemiseen ja kaikenlaiseen inhimilliseen hyvään. Ristillä Jumalan Poika, joka itse oli ollut aina täydellisen kuuliainen Jumalan tahdolle, riippui keskellä kärsimystä, häpeää, tappiota ja alentumista. Eikä Jumala tullut vapauttamaan häntä. Ristinkuolemallaan hän kuitenkin antoi tälle itsessään mielettömälle ja tarkoituksettomalle osalle inhimillistä kokemusta mitä suurimman arvon ja kirkkauden, lunastavan arvon, koska juuri tämän pimeyden hän käänsi vapautuksen ja muutoksen välineeksi.

Usko ristiinnaulittuun Jumalaan

Tiettyjen asioiden pitäminen tosina on minimivaatimus, kun puhutaan uskosta. Jos ihminen sanoo uskovansa Jumalaan, on kohtuullista olettaa, että hän ainakin uskoo Jumalan olevan olemassa. Kuitenkin kristillinen usko on paljon enemmän kuin tätä. Usko on myös luottamusta. Kun sanomme uskovamme Kristuksessa itsensä ilmoittaneeseen Jumalaan, tarkoitamme, että Jumala itse oli läsnä Kristuksessa. Kristuksen kuolema ja ylösnousemus ja niihin liittyvät Jumalan lupaukset ovat luovuttamattoman keskeisiä kristillisen uskon kannalta.

Ihmisen vastaus siihen, mitä Jumala on Kristuksessa tehnyt, ja siihen, miten hän on läsnä Kristuksessa, ei voi olla pelkästään älyllinen. Kysymys on koko persoonaa koskevasta reaktiosta siihen, mitä Jumala ensin on tehnyt ja luvannut. Siksi kristillinen usko on totena pitämisen ja luottamuksen lisäksi myös partisipaatiota siihen, mitä Jumalan lupaukset Kristuksessa merkitsevät. Se on osallisuutta siihen elämään, jota lupaukset kantavat mukanaan. Samoin kuin todellinen avioliitto on paljon enemmän kuin tietyt juridisesti merkittävät lupaukset, samoin meidän suhteemme ristinnaulittuun Kristukseen on tarkoitus olla paljon enemmän kuin pelkkä oppi ja tietyt käsitykset. Kysymys on todellisesta osallisuudesta jumalalliseen elämään.

Elämä ristin varjossa ja valossa

Paavali tekee eron Jeesuksen ylösnousemuksen ja kristityn ylösnousemuksen välillä. Jeesuksen ylösnousemus on jo tapahtunut, kristityn ylösnousemus on vasta tulevaisuudessa. Siksi risti on avain kristityn maallisen elämän tulkitsemiseen. Kristitty elää sekä ristin varjossa että valossa. Odotamme ja kuljemme kohti ylösnousemusta, mutta se ei vielä ole todellisuutta elämässämme. Ristin valossa eläminen sen sijaan on.

Risti haastaa kaikki ihmisen omatekoiset käsitykset siitä, millainen Jumala on ja miten Jumalan tulisi ilmoittaa itsensä. Risti haastaa ihmisen myös kääntymään pois oman aikakautemme arvomaailmasta ja mittapuista. Risti haastaa meidät tuomaan kaiken oman ajattelumme Jumalasta, elämästä, itsestämme ja kokemuksistamme uudelleenarvioitavaksi sen valossa. Jumala itse oli Kristuksessa, ja tämän todellisuuden kohtaaminen on mullistava koko elämää ajatellen.

Risti julistaa yhtä keskeistä avainajatusta tässä suhteessa: jumalallinen elämä ei poista kärsimystä ja kuolemaa, vaan tuo esiin uuden elämän juuri niiden kautta.

Leif Nummela