Kadonnutta rakkautta etsimässä

[rita4]

Aina ei liitto mene putkeen, vaikka tunteiden palo olisi aluksi ollut kuinka suurta tahansa. Kristillinen avioliitto ei onneksi perustu pelkille tunteille. Sen Pohjana on rakkaus. Kristus hoitaa ja puolustaa perheitämme. Hänessä voimme löytää sen rakkauden, jonka olemme kadottaneet.

Tänä päivänä ihmiset kokevat rakkauden sammuvan vähintään yhtä usein kuin syttyvän. Sammuneen rakkauden tähden lukemattomien lasten ja aikuisten elämä järkkyy.

Kun rakkaus sammuu

Jumalalle ihmisten rakkauden sammuminen ei välttämättä ole ratkaisematon ongelma, sillä hän voi elvyttää kadonneen kiintymyksen. Me voimme oppia rakastamaan puolisoamme uudelleen.

Joku voi kysyä, onko Jumalalla jokaiselle ennalta valittuna se oikea. Entä jos olenkin avioitunut väärän henkilön kanssa? Toinen saattaa tunnustaa, että on rakastunut työtoveriinsa: En lainkaan pyrkinyt siihen. Ei kai se olisi tapahtunut, ellei se olisi Jumalan tahto?

Minäkin olen kokenut noita romanttisia ilmiöitä. Miksi siis jotkut herättävät meissä näitä tuntemuksia? Miksi joidenkin tunteet ovat sammuneet?

Näitä kysymyksiä voisi pohtia loputtomiin vaikkapa kehityspsykologian avulla. Akateeminen vastaus ei kuitenkaan ratkaisisi ongelmaa. Siksi on kysyttävä uudelleen, mitä tehdä, kun näin tapahtuu.

Pysykää yhdessä

Samoja ongelmia oli korinttolaisillakin. Paavalin ensimmäinen neuvo kadonneeseen rakkauteen oli pysyä yhdessä. Se on johdonmukainen myös Jeesuksen omien sanojen kanssa: "Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

Jumalan tahto on selkeästi ilmoitettu. Paavali ei tunne sellaista ajatusta, että puolisot pakottaisivat toisiaan pysymään yhdessä. Hän olettaa, että uskovat puolisot haluavat totella Jumalaa. Vain siinä tapauksessa, että ei-kristitty puoliso vaatii eroa, hän varoittaa pakottamasta toista. (Mark 10:11-12; 1 Kor 7:10-17.)

Kristillinen avioliitto perustuu haluun toteuttaa Jumalan tahto. Avioliitto on voimassa Jumalan silmissä silloinkin, kun se on solmittu ennen uskoon tuloa. Erityisesti se on voimassa silloin, kun puolisot liittyvät yhteen Jumalan nimessä kahden tai useamman todistajan läsnäollessa.

Rakkauden tuhat silmää

Me säästymme vastoinkäymisiltä yhtä vähän kuin korinttolaiset, sillä kaikissa avioliitoissa on vaiheita, joissa Jumalan suunnitelma edellyttää, että me muutumme mielemme uudistuksen kautta. Me muutumme, kun alamme arvostaa epäitsekkyyden ja itsensä kieltämisen täyttämää elämää, jollaista Kristus tahtoo meissä vaikuttaa.

Eräässä tutkimuksessa todettiin, että rakkaus on aluksi sokea, mutta saa sitten tuhat silmää. Usein tahdomme näyttää vain hyviä ominaisuuksiamme, mutta Jumala edellyttää sekä vahvuuksien että heikkouksien tunnustamista, samoin erehdysten ja syntien tunnustamista ja käsittelyä.

Jumala voi rakentaa vain sellaista suhdetta, joka perustuu totuudelle ja täydelliselle hyväksynnälle. Puolison hyväksyminen riippuu itsensä hyväksymisestä. Meidän on opittava tuntemaan, keitä olemme Jumalan edessä - tuntemaan, että olemme armahdettuja syntisiä. Meidän ei tarvitse tehdä vaikutusta eikä peitellä itseämme.

Muutu! Tee aloite!

Avioliitto voi ajoittain olla tiukkaa vääntämistä mitä pienimmistä asioista. Vähäpätöinen seikka voi muodostua muuriksi, joka tukkii puhevälit ja estää keskinäisen rakkauden. Meitä hävettää puhua yliherkistä reaktioistamme. Siitä huolimatta pienetkin ongelmat olisi käsiteltävä.

Raamattu korostaa erityisesti miehen vastuuta ongelmien ratkaisuissa. Hän on avioliitossa Jeesuksen Kristuksen esikuva, eli aloitteentekijä (Ef 5:25-33). Jeesus on tehnyt aloitteen ihmisiin päin riippumatta siitä, miten ja milloin me vastaamme hänen kutsuunsa (Room 5:8). Meidän kykymme rakastaa riippuu Jeesuksen rakkaudesta (1 Joh 4:19).

Korkea veisu on todellinen tasa-arvon esikuva. Se rohkaisee molempia puolisoita tekemään aloitteita. Raamattu osoittaa, että tämä koskee myös seksuaalisuutta.

Korkean veisun suulemitar odotti aloitteita. Hänelle puolison osoittama kiintymys merkitsi enemmän kuin juhlatilaisuudet (Kv 1:1-4). Heprealaiskirje kehottaakin meitä pitämään avioliittoa kallisarvoisena ja aviovuodetta pyhänä, sillä Jumalan tuomiot seuraavat sukupuolista alistamista, haureutta ja aviollista uskottomuutta.

Totuttelua uuteen

Myötäkäymisessä rakastaminen on ihanaa ja keskinäinen alamaisuus helppoa, mutta vastoinkäymisistä alkavat tiukat paikat. Avioliiton alussa, kun vielä olemme ihastumisvaiheessa, joudumme tottumaan siihen, että puoliso hoitaa yhteiskunnalliset tehtävänsä ja käy työssä.

Puoliso voi olla väsynyt työstä, tulla myöhään kotiin, joutua tekemään ylitöitä ja matkoja. Keskinäinen sitoutuminen ei oikeuta näiden velvollisuuksien jättämistä, mutta se edellyttää niiden järjestämistä siten, että puoliso otetaan huomioon.

Keskinäinen vuorovaikutus voi toimia vaikka maantieteellinen välimatka olisi suuri: kirjeitse, puhelimitse, ja erityisesti rukouksen kautta. On pareja jotka ovat sopineet yhteisistä rukousajoista ja raamatunluvuista. He pitävät yhteyttä toistensa kanssa Jumalan avulla. Lisäksi joudumme tottumaan puolison ihmissuhteisiin.

Kuulun hänelle

Avioliittonsa alussa Korkean veisun suulemitarkin ylistää: "Rakkaani on minun." Hän on omistushaluinen. Arkipäivän velvollisuuksia suulemitar ei kuitenkaan voi väistää. Kun hänen puolisonsa on työmatkalla, omistamisjärjestys alkaa vaihtua. Rakkaani on minun vaihtuu nyt päätelmään minä olen rakkaani.

Suulemitar tutkii itseään ja tahtoo sitoutua puolisoonsa tämän poissaollessa. Hän antaa myös jerusalemilaisten tuttavien kuulla sitoutumisestaan. Hän leimautuu rakkaaseensa, ja Jerusalemin tyttäret tukevat häntä.

Tänä päivänä voisimme sanoa, että Jumala tahtoo vahvistaa avioliittoa seurakunnan lähimmäisverkon kautta (Kv 2:16; 6:3). Aika on koetellut puolisoiden välisen yhteyden. Se on kestänyt pakollisen eron ja kaipuun.

Silloin Jumalan Henki voi todistaa, että olemme olleet uskollisia palvelijoita. Olemme noudattaneet Jumalan tahtoa, ja Jumalan rakkaus puhaltaa uuden hehkun avioliittoomme.

Sinulle, rakkaani

Tarvitsemme muutosta myös siksi, että voimme nähdä puolisomme toisin. "Tule rakkaani, lähtekäämme maalle, kyliin yöpykäämme." Joskus muutosta tarvitaan kaikilla elämänalueilla.

Emme saa silti keskittyä jatkuvasti roolivaihdoksiin tai uusiin asenteisiin. Joskus on aivan oikein vaihtaa arkipäivän rutiinit yhdessä virkistymiseen.

Raamatun suulemitar unelmoi paikasta, jossa hän voisi antaa rakkautensa puolisolleen. Seksiä voidaan ehkä ostaa, mutta rakkaus voidaan vain antaa. Salomon korkea veisu korostaa sitä.

"Kaikkinaiset kalliit hedelmät, uudet ja vanhat: sinulle rakkaani olen ne säästänyt." Suulemitar toivoo, että hänen miehensä voisi luottaa hänen hoivaansa, aivan niin kuin hänen veljensä luotti äitiin, kun tämä rinnoillaan imetti pientä poikalastaan. (Kv 7:11-13; 8:1.)

Jumala auttaa meitä löytämään mielensä mukaisen ratkaisun. Hän rakentaa keskinäisen hoivan, turvan ja luottamuksen. Aina se ei toteudu täydellisenä. Joudumme kulkemaan sen tulen läpi, että kumpikaan puolisoista ei pysty täyttämään toistensa kaikkia tarpeita.

Olkoon se meidän uhrimme Jumalalle. Silloin Kristuksen Henki voi antaa sen tilalle uutta lempeyttä puolisoa kohtaan. Hän on luvannut omilleen levon (Matt 1 1:29).

Kristus puolustaa

Tuntuuko sinusta, että toiset ihmiset vievät puolisosi voimat? Hän ei jaksa lähestyä sinua. Koet olevasi orpo, kuin pala jäännöserää. Et jaksa etkä osaa enää. Silloinkin Kristus rakastaa sinua. Haluatko päästä osalliseksi hänen rakkaudestaan?

Jeesuksen rakkaudessa on lukemattomia vivahteita, jotka usein puuttuvat meiltä. Kristus antaa rakkauteemme uusia ulottuvuuksia: sääliä, murhetta, lujuutta, vihaa syntiä kohtaan, anteeksiantoa sekä toivoa, joka kantaa vaikeuksienkin läpi.

Kerran eräs äiti kutsui orpolapsen leikkimään kolmen lapsensa kanssa. Orpo tyttö jäi eteiseen ja vain itki. Aiti sanoi omille lapsilleen: "On olemassa salaisuus, joka voittaa tytön itkun."

Vanhin lapsista tarjosi nukkeansa, keskimmäinen nalleansa, mutta itku vain jatkui. Silloin nuorin juoksi hänen luokseen, istui viereen, halasi tyttöä ja alkoi hänkin itkeä. Näin hän sai tytön helposti sisään.

Äidin salaisuus oli ymmärtävä lohdutus. Sinunkin vierelläsi, aivan sydämessäsi, on toinen puolustaja ja lohduttaja, Kristuksen Henki (Joh 14:16-17). Erityisesti seurakunnan kokouksessa ja Sanassa hän rohkaisee, auttaa ja antaa ilon. Kristus puolustaa sinua. puolisoasi ja perhettäsi.

Seppo Niemelä

(Airut 6/96)

[rita4]

Otan tämän tähän mietintä myssyni alle pohdintaan, vaikka tuossa enempikin pohditaan avioliiton/parisuhteen rakkauden etsintää, olemusta, löytämistä, ym..Mutta minä käännänkin asian yleisemmäksi, elikkäs: Kun joutuu kyseleen ja etsiin rakkauden syitä ja tahtoa, halua rakastaa, kykyä rakastaa, tai osaako edes enää rakastaa toista ihmistä, sillai kuin on ja olisi Herrammekin tahto omiaan kohtaan ja miksei vielä uskosta osattomienkin kohdalla..

Tuli mieleeni lause, Rakkaus on väkevämpi kuolemaa! Niin, mitä on oikeanlainen rakkaus ja voiko rakkaus myöskin kadota, kuin mennä piiloon, niin että joutuu kyseleen itseltään; "Miksi en osaa, pysty rakastamaan..?"

Kun ajattelen itseäni, joka en ole koskaan saanut lapsuudessani kokea rakkautta, rakastamista, hyväksyntää, kiitostakaan jne.. Niin puitteet kyetä rakastamaan toista ihmistä ovat aika heikot ja vajaat. Ja kuitenkin sanotaan, että ihmisen tunne-elämä useimmiten kehittyy ja syntyy juuri lapsuudessa koettujen asioiden kautta. Toki siinäkin varmasti on eroja, koska toinen on ns vahvempi kuin toinen ja toinen kestää erilaisia asioita paremmin ja pysyy pystyssä ja toinen murtuu tai kaatuu.. Lapsi saattaa alkaa pelätä sellaistakin mitä ei tarvitsisi pelätä, koska hän ei koe turvallisuutta eikä rakkautta kodissaan.

Mutta tässäkään ei voi yleistää asioita, koska jos ajatellaan vaikkapa nyt minua, niin minä olin perheen mustalammas ja hakattu,riesa, taakka vanhemmilleni, ja muut olivat isän tyttöjä ja hyväksyttyjä, niin .. Kuitenkin olen nyt aikuisiässä huomioinut useastikin olevani omalla tavalla kuin vahvempi kestämään kaikkea kuin nuo kaiken saaneet ja rakkauttakin kokeneet siskoni ovat.

Mutta on ihanaa tajuta, miten kaiken elämämme yllä on aina kuitenkin; Jumalan rakkaus ja apu, turva. Hän, Jeesus on kanssamme silloinkin kun kaikki muut kääntävät selkänsä, haukkuvat vaikka ja miksi, tai lyövät, joko sanoilla tai ihan fyysisestikin. Niin Jeesus on kanssamme ja jo lapsena ollessamme on Isä Jumala ollut lähellämme, sekä auttanut meitä, ohjannut meitä, vahvistanut meitä, mutta ennen kaikkea hän on Rakastanut meitä!

Usein törmään ajatukseen ja jään kuin miettiin omaa kohtaani siinä, että: osaanko, kykenenkö minä rakastamaan toista ihmistä? Osaanko rakastaa aviomiestäni, lapsiani, lapsenlapsiani, uskovia siskoja ja veljiä oikein, lähimpiäni, ja miten kykenen osoittamaan rakkautta niille, jotka vihaavat minua, puhuvat minusta pahaa ja valehtelevat suuhuni sanoja, joita en koskaan edes voisi sanoa ääneen, tuskin edes sellaisia ajatellakaan, jne..?

Kyky rakastaa.. halu rakastaa.. Näissä on suuri ero. On ihmisiä, jotka eivät kykene rakastamaan ja on ihmisiä, jotka eivät halua rakastaa toista ihmistä. Tämä aika on sellaista, jossa rakastamisen taito on kuin kadonnut, koska oma Minä on tullut sydämiin ja on vain; minä, minulle, minä haluan, minä en halua, minä sanon, jne... On tultu Minä keskeisiksi ja vain oma elämä ym on enää tärkeää; ei se: miltä siitä toisesta tuntuu, mitä hän haluaa, tarvitsee jne..Siis rakkaudettomuus valtaa maailmaa ja ihmiskuntaa.. Ja vääränlainen rakastaminenkin näyttää valtaavan maailmaa ja ihmiskuntaa. Seurakunnatkin julistavat rakkautta, mutta itse ovat aivan liian usein kuitenkin täysin rakkaudettomia totuuden Sanaa ja totuudessa vaeltavia kohtaan ja kun pitäisi mennä ja pysyäkin siellä verisen ristin juurella parannusta tehden.

Seksistä on tullut rakkaus. Alaikäisetkin jo harrastavat seksiä ja puhuvat rakastavansa toista kun mennään sänkyyn hänen kanssaan?! Seksi kuuluu avioliittoon ja on rakkautta vain ja ainostaan aviopuolisoiden kesken, ei ilman avioliittoa, eikä aina avioliitossakaan.. Uskon että seksi on monille vain oman himonsa tyydyttämistä, ei tosi rakkautta. Ja kuinka moni avioliittokin perustuu ja pysyy pystyssä vain jomman kumman seksuaalisten halujen tähden? Ei toisen rakastamisen tähden, koska ei ole oikeita tunteita, joissa kestettäisiin toisen vajavaisuudet ja erilaisuuskin..No se siitä.

Nyt kun on kuin muotia, että naiset alkavat parisuhteeseen naisen kanssa ja miehet miesten kanssa ja harrastavat seksiä heidän kanssaan, niin mua se kuvottaa ja ymmärrän Raamatun Sanankin perusteella, ettei se ole Jumalan tarkoittamaa, siunaamaa rakkautta, vaan: himoa, vääristyneitä ajatuksia, vääristynyttä tunne-elämää ja halua olla erilainen kuin muut ovat, erottua joukosta ym ym. Nyt kun se sallitaan/hyväksytään ja pidetäänpä jopa ihan oikeana ja normaalinakin ja monet ovat sen tähden tulleet ns kaapeistaan ulos, tai sitten vain haluavat leikkiä synnillä. Sillä syntiä se on vaikka sen miksi muut tahtovatkin sanoa. Rakkautta se ei ole, vaan se on vääristynyttä ja luonnotonta "rakkautta". Ja siitä Voi eheytyä, parantua, palata Jumalan tahtomaan oikeanlaiseenkin rakkauteen, jos haluaa rakastaa Jumalaansa ja kunnioittaa vain Häntä, sekä peljätä Jumalan rangaistustakin tottelemattomille. Se on aina oma valinta. Tämä ei ole syytös homoja tai lesboja, bi-seksuaaleja kohtaan, tms, vaan vain ainoastaan totuus, mikä löytyy Raamatustakin, jos sen sieltä haluaa etsiä, löytää. Minä rakastan ihmistä, mutta en sitä syntiä mitä hän harjoittaa ollessaan sukupuoli yhteydessä luonnottomalla tavalla, johon ei Jumala ole ihmistä edes tarkoittanut, niin:sitä en siunaa..

Olen eronnut ja avioitunut uudestaan. Minua on siitä syytetty ja minua on arvosteltu että olisin toiminut vastoin Raamatun Sanaa, Jumalamme tahtoa vastaan.. Noh, en lähde sitä tässä spekuloimaan, mutta sen rohkenen sanoa, että: "Olen kaikessa kokenut ihmeellisesti Jumalan johdatusta ja ennenkaikkea hänen suurta ja aivan käsittämätöntäkin apuaan asioissani, jaksamisessani, valinnoisani, ym..Hän on jaksanut ja halunnut rakastaa ja auttaa minuakin kurjaa lastaan ja viedä eteenpäin, nostaa ja kantaa, lohduttaa ym ym..Kiitokset siitä Hänelle ainoalle Auttajallemme, Jeesukselle Kristukselle, Vapahtajallemme ainiaan!! Hän On Rakkaus!

Tämä kaunis ja lohdullinen laulu lopuksi; Birgitta Silvennoinen - Sinä Johdatat