Minä jo Luulin..

[rita4]

Kuuntelin yhtä laulua ja se alkoi elää ja puhua sydämelleni Isän tahdosta omiaan kohtaan. Kun me haluamme kasvaa uskossamme sekä panna pois sen, mikä painaa, tekee askeleemme hitaiksi, niin me helposti saatamme joskus jo luulla, että: Nythän minä olenkin jo kasvanut uskossani aikalailla ja olen oppinut tuntemaan Herraanikin, sekä Hänen tahtoaankin omiaan kohtaan. Olen oppinut kestämään loukkauksia ja vaikeuksia, vastoinkäymisä. Olen oppinut vaikenemaan ja siunaamaankin vihollisiani, jne... Olen hyväksynyt jo sen, että; Herra hioo omiaan ja kuonaa poistetaan, poltetaan, jotta kulta puhdistuisi. Mutta kuinka paljon meidän onkaan kestettävä ja kuinka kauan käytävä läpi tätä puhdistus prosessia, sekä kestää sen kaiken? Niinpä; kuinka paljon ja kuinka kauan. Eikö meistä tulekaan koskaan valmiita? Emmekö pääsekään elämästä koskaan kuin helpommalla, ..? Aina kun alkaa ajatella, että: nyt jo osaan, tiedän, niin tuleekin uusi juttu, jossa taas ollaan siinä Savenvalajan pöydällä muokattavana ja hiottavanakin. Kaikea meissä hiotaan ja vahvistetaan, jotta kestäiismme vaikeat ajat ja koetukset ja senkin jälkeen vielä kuitenkin pysyisimme pystyssä ja lähellä veristä ristiään, ristin HJerraamme, ja mitään muuta ei jää jäljelle, kuin vain yksin Jeesuksemme, Hän: ainoa turvamme ja lohtumme, voiman antaja jokaiseen armon päiväämme.

Ainako vain tulee uusia hiomispisteitä meihin, jotka pitää ensin hioa: nuo kovat särmät hioa ja putsata, jotta osaisimme olla Herramme käytössä, ominaan, Kristus tuoksunaan? Oletko löytänyt itseäsi kyselemästä ja miettimästä näitä em asioita? Minulla ainakin ne välillä kuin nousee pintaan ja huomaa ettei sittenkään ole valmis, eikä tarpeeksi nöyrä, kuuliainen, tms.. Jotta osaisi olla oikein Herransa käytössä. Kiitän Herraani, että kuitenkin saan olla omanaan ja työ jatkuu, vaikka se usein onkin koettelemuksiakin täynnään..Jospa sitä sitten kerran taivaassa ymmärtää sen; miksi piti olla niin raskastakin tämä elämän taival. Kysymyshän on lopulta vaoin siitä; Suostummeko hiottaviksi, muuuttumaan, kuolemaan lihamme tahdolle sekä maailmallekin ja sen tarjonnalle, niin että: Jeesus Kristus jää ainoksi jota rakastamme koko sydämisesti ja tahdomme miellyttää vain häntä elämällämme (omat teot joutaa romukoppaan). Veren pesu pesköön kuonan pois ja uudistakoon joka päivä matkaliittommekin, niin kuin on Herramme tahto, ei meidän tahtomme. Amen!

Laitan sen laulun tähän; Birgitta Silvennoinen - Kivi

Tämä Raamatun paikka nousi mieleeni; Jer. 18:4

1 Sana, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului:
2 "Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani".

3 Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä.
4 Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.

5 Silloin tuli minulle tämä Herran sana:
6 "Enkö minä voi tehdä teille, te Israelin heimo, niinkuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, te Israelin heimo.

Ja laitanpa vielä tämänkin Raamatun paikan meille tähän;

1. Kor. 3:
10 Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa.
11 Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.

12 Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
13 niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.

14 Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.
16 Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?