Vapaus

[rita4]

Erkki Hietanen

"Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina -sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä." (Ef.5:8-10) "Kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta. Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema." (Room. 6:20,21)

Edellä mainitut totuudet ovat ajattomia ja koskevat kaikkia Jeesukseen uskovia. Siitä, mitä olimme ennen kuin kohtasimme Jeesuksen, ei ole lapsille kertomista. Olimme synnin orjia, vaikka luulimmme olevamme vapaita. Mitä tarkoittaa se, että nyt olemme vapaita? Tarkoittaako se sitä, että saamme tehdä mitä haluamme, kun vain vältämme kaikkea sitä, mitä pidämme syntinä? Kun olimme synnin orjia, olimme vanhurskaudesta vapaita, kirjoitti Paavali. Nyt olemme synnistä vapaita, mutta olemme Kristuksen orjia.

Se tarkoittaa sitä, että olemme antaneet Kristukselle elämämme kokonaan. Paavali kirjoitti galatalaisille: "Minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni."(Gal. 2:20)

Kristus-elämä meissä on seurausta siitä, että olemme kuolleet itsellemme. Tämä elämä on täysin verrannollinen siihen, kuinka hänen kuolemansa on vaikuttanut meissä itsellemme kuolemista. Jos olemme kateellisia, pahan puhujia, oman kunnian etsijöitä ja muitten lihallisten halujen vallassa eläviä, uuden elämän merkit ovat vähäisiä.

Jeesus on esikuvamme. Hän riisuitui taivaallisesta kirkkaudestaan, otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Vaikka hän näin alensi itsensä, hän ei missään vaiheessa lakannut olemasta Jumala. Hän teki ihmeet Jumalana, ei vain voideltuna ihmisenä. Hänellä oli valta maan päällä antaa syntejä anteeksi. Fariseukset kyselivät:" Kuka muu kuin Jumala yksin voi antaa syntejä anteeksi?" Vastaus kysymykseen on: Ei kukaan muu kuin Jumala. Jeesuksen alentuminen aina ristinkuolemaan asti oli niin syvä, että sen tulisi vaikuttaa meissä kuolemista itsellemme, jotta ylösnousemuselämä voisi ilmetä elämässämme.

Ylösnousemuselämä ilmenee Hengen hedelmänä: " Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki." (Gal. 5: 22-23) Millaisessa uskovassa tämä tulee esille? "ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme." (Gal. 5: 24-26)

Hengen hedelmän ensimmäinen osanen on rakkaus. Paavali kirjoittaa siitä: " Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä." (1 Kor. 13:4-8)

Risti tuo meille vapauden. Kun olemme ristikeskeisiä, itsellemme kuolleita, silloin Pyhä Henki täyttää ja saamme elää todeksi sitä vapautta, jonka Jeesus on meille verellään ansainnut.