Aira J. Kiiskinen
Minä mietin, miksi olen yksin näin.
Väliin istun, väliin käyn alla päin.
On aatokset kaikki menneessä,
en jaksa elää tässä päivässä.
En liene kuitenkaan yksin näin,
joka huokaan ja kuljen alla päin.
Ei kellekään helppoa elämä tää,
näin mietin ja kohta Ystävän nään.
Hän on Herra taivaan ja maan,
joka käteeni tarttuu ja lausahtaa:
"Älä epäile, lapseni, ollenkaan.
Kuljen rinnallas, vaikka et
huomaakaan."
Sinä ystävä, joka tunnet myös näin,
kuljet yksin ja huokaat alla päin.
Nosta katseesi ylös Kristukseeen.
Hän vie sinut lepoon ja autuuteen.
Nyt epäilykset jo haihtuu pois
kuin koskaan niitä ei ollut ois.
On uuden elämän alku tää,
en yksin kulje, kun Ystävän nään.
