"MINÄ OLEN TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ"

[rita4]

Annikki Salo

Jeesus on sydämemme rakkaus. Hän on kaikkemme, sillä Hänessä me elämme. Jeesus-tie on turvallinen kotitie taivaaseen. Sillä tiellä vaelletaan armossa ja totuudessa, ja siksi elämme kiitollisina Jeesuksen lahjavanhurskaudessa. Jeesus sanoo:" Se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät! "(Matt. 7:14)

Jeesus-tien vaeltajilla tulee olla puhdas sydän

Meillä tulee olla rakkauden yhteys totuudessa. Vain ylhäältä uudestisyntyneinä voimme seurata Jeesusta joka päivä iloiten. Uskomme Häneen kasvaa Sanan kautta. Jeesus-tiellä vaellamme kukin yksilöinä ja myös yhdessä sisarina ja veljinä. Jeesusta seurataan puhtaalla sydämellä ja hyvällä omallatunnolla Jumalan ja ihmisten edessä. Tie on nin kapea, ettei siellä voi kantaa mukanaan syntisäkkejä eikä riidellä kanssamatkaajien kanssa.

Psalmi 133 kuvaa kauniisti veljessovun siunausta:" Kuinka hyvää ja suloista onkaan, kun veljekset elävät sopuisasti yhdessä! Se on kuin pään päälle vuodatettu hyvä öljy, jota valuu partaan, Aaronin partaan, öljy, jota tippuu pitkin hänen viittaansa. Se on kuin Hermonin kaste, joka laskeutuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, ikuisen elämän."

Jeesus puhuu lopunajan palvelijoistaan. Hyvä palvelija pitää huolta Herransa laumasta ja ruokkii sen ajallaan. Paha palvelija ei odota Herransa tuloa vaan lyö palvelustovereitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa (Matt. 24: 45-51). Juopua voi ylpeyden vallanhalusta, kateudesta ja maailman kunniasta. Synnistä tulee tehdä nopeasti ja aidosti parannus, sillä jatkettu synninteko paaduttaa, ja matka keskeytyy. On sanomaton ilo ja siunaus vaeltaa Jeesus-tiellä aralla tunnolla Sanan kuuliaisuudessa ja toisiamme siunaten.

Jeesus on täydellinen totuus jokaiselle ihmiselle

Kuinka levollista onkaan lukea Raamattua, sillä sen armo ja totuus hoitavat koko olemustamme! Sanan valkeudessa tyyntyvät levottomatkin ajatukset, sen totuudessa näemme virheemme ja syyllisyytemme. Sanan rakkauden lämmössä on turvallista tehdä parannusta. Näin mielemme suuntautuu taivaallisiin ja yhä syvempään kiitollisuuteen pelastuksesta.

"Koko maailma on pahuuden vallassa", sanoo Sana. Sielunvihollinen kaiken valheen isänä viekottelee ihmisen valheeseen. Pienikin valhe vie ihmisen aina uusiin valheisiin, ja pian hän itsekin uskoo valheisiinsa. Näin ihminen kietoutuu yhä syvemmin sielunvihollisen orjuuteen.

Vääryys alkaa olla jo niin julkista, että muotojumaliset sanovat etsivänsä totuutta. Mutta he loukkaantuvat uskoviin, jotka julistavat, että Jeesus Kristus on Totuus. Syvässä katumuspsalmissaan 51 langennut Daavid rukoilee sydämestään:" Totuutta sinä tahdot sisimpään saakka, ja salassa sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut synnistä iisopilla, niin minä puhdistun. Pese minut, niin tulen lunta valkeammaksi."

Jumalan viisaus on "puhdas, rauhaisa, lempeä, taipuisa, se on täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä." Se on myös tasapuolinen ja teeskentelemätön (Jaak. 3:17). Jeesus totuutenamme tekee meistä lapsenomaisen aitoja ja todella vapaan avoimia kaikissa ihmissuhteissamme.

Elämä on minulle Kristus

Uskovina olemme tällä Jeesuksen todistajia, Hänen kirjeinään ja tuoksunaan. Hän on ihmeellinen kotiopettajamme, sillä "Hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä" ja me olemme "Kristuksen kanssa kätkettyinä Jumalassa" (Kol. 2:3, 3:3). Näin saamme kasvaa hengellisinä ihmisinä väheten itse niin, että Jeesus Kristus saa näkyvän sijan elämässämme.

Niinpä meitä kehotetaan vaeltamaan saamamme kutsun arvoisesti, kaikessa nöyrinä, lempeinä ja pitkämielisinä, kärsien toisiamme rakkaudessa (Ef. 4:1,2). Mitä enemmän opimme tätä Jeesuksen mielenlaatua, sitä seesteisempää keksinäinen elämämme on. Opimme aidosti iloitsemaan toisistamme. Näin myös käytäydymme viisaasti ulkopuolisia kohtaan ja ymmärrämme kulloinkin oikean hetken. Kun me juurrumme Jeesukseen, rakennumme Hänessä ja uskomme vahvistuu, kiitoksemme on ylivuotava.

Rakkaat sisaret ja veljet, kilpailkaamme iloiten tällä jalolla kilparadalla! Maran ata!

[rita4]

Jeesus on täydellinen totuus jokaiselle ihmiselle

Kuinka levollista onkaan lukea Raamattua, sillä sen armo ja totuus hoitavat koko olemustamme! Sanan valkeudessa tyyntyvät levottomatkin ajatukset, sen totuudessa näemme virheemme ja syyllisyytemme. Sanan rakkauden lämmössä on turvallista tehdä parannusta. Näin mielemme suuntautuu taivaallisiin ja yhä syvempään kiitollisuuteen pelastuksesta.

"Koko maailma on pahuuden vallassa", sanoo Sana. Sielunvihollinen kaiken valheen isänä viekottelee ihmisen valheeseen. Pienikin valhe vie ihmisen aina uusiin valheisiin, ja pian hän itsekin uskoo valheisiinsa. Näin ihminen kietoutuu yhä syvemmin sielunvihollisen orjuuteen.

Vääryys alkaa olla jo niin julkista, että muotojumaliset sanovat etsivänsä totuutta. Mutta he loukkaantuvat uskoviin, jotka julistavat, että Jeesus Kristus on Totuus. Syvässä katumuspsalmissaan 51 langennut Daavid rukoilee sydämestään:" Totuutta sinä tahdot sisimpään saakka, ja salassa sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut synnistä iisopilla, niin minä puhdistun. Pese minut, niin tulen lunta valkeammaksi."

Jumalan viisaus on "puhdas, rauhaisa, lempeä, taipuisa, se on täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä." Se on myös tasapuolinen ja teeskentelemätön (Jaak. 3:17). Jeesus totuutenamme tekee meistä lapsenomaisen aitoja ja todella vapaan avoimia kaikissa ihmissuhteissamme.

Aloitan lauseella, jota jo rakastan nykyään, mutta joka on vieläkin monille Herran omille vaikea tunnustaa, sanoa ääneen, tai laulaa..suostua siihen. "Tahtosi Herra, tapahtukoon!" Elämmekö siinä, mikä on Herramme tahto? Ja tahdommeko nöyrtyä, suostua siihen; mikä on Isän Jumalammekin tahto meihin itseemme nähden? Tahdommeko siis elää elämäämme arjessa ja seurakunnassa, yksin ja yhdessä, niin että Taivaallinen Valo, kirkkaus, joka lähtee yksin Kristuksesta Jeesuksestamme? Niin, että; se valo saa paljastaa meille sydämiemme tilan ja että tahdomme vaeltaa valkeudessa, johon ei kuulu mitään pimeyttä, ei valhetta, ei väärää toimintaakaan ketään kohtaan, rakkaudettomuutta, katkeruutta, anteeksi antamattomuutta, vihaa, kaunaa, vääriä syytöksiä, panettelua, uhkailuja, tms..

Niin, totta; mikä voisikaan uskovalle olla ihanampi asia, kuin: polvistua Herransa ristin juurelle tunnustamaan syntisyytensä ja sydämestään asti haluten myöskin samalla muuttua. Tai lukea Raamattua ja saada sieltä opastusta, Elävää ruokaa, neuvoja elämään ja voimaa jaksaa..Sekä, jopa varoituksiakin, kun menee väärään suuntaan uskonelämämme. Niinpä, kun sydän tahtoo elää parannuksenteossa, niin siitä syntyy yhä vain syvempi rauha sydämeen, sekä halu rakastaa lähimmäisiään (niitä vaikeitakin) ja kiitosmieli kohoaa lopulta taivaisiin, kun saa luottaa, sekä jäädä Herransa ja Vapahtajansa jalkojen juureen: pienenä ja heikkona, sekä paljon Jeesusta tarvitsevana! (ne suuret kuvitelmat itsestään jääkin pois)

Mutta sitten se surullisempi puoli kaikesta, kun ihminen lähtee valheen tielle, niin ensin on pieniä, mitättömän tuntuisia narrauksia. Mutta, jos ei heti ota siitä muutoslinjaa, sekä suostu parannukseen, niin.. Pikkuhiljaa valheet isonee, pahenee, tulee kuin oikeutetuiksikin ja ei enää näe niitä valheina, vaan pikkuisina juksauksina, puoli totuuksina, jotka ovat sellaisen uskovan mielestä todennäköisesti täysin vaarattomia. Ja ehkä, niin... ehkä he ajattelevat sen olevan vaaratonta, koska niitähän voi sit pyytää taas anteeksi Herraltaan.. Niin... toki... mutta miten kauan Isä katselee sellaista tulella leikkimistä?

Mutta surullisinta kaikessa minusta on juuri se tosiseikka, kun uskova lähtee sielunvihollisen kelkkaan mukaan ja valehtelee, narrailee siellä ja täällä, tuolle ja tuosta asiasta.. Jopa vakavissakin tilanteissa, kun ehdottomasti pitäisi pysyä vain totuudessa, kun kysymyksessä saattaa olla jopa jonkun veljen tai siskon elämä, asiat, niin...Jos siellä sitten viljellään vain luuloja ja valheita, niin satetaan toinen uskova huonoon valoon ja sen myötä liian usein kaikkien halveksunnankin alaiseksi ja kartettavaksi.

Ja samalla valheen punoja, joka ei edelleenkään pysty näkemään valheidensa seuraamuksia, niin; joutuu sen myötä yhä vain syvemmälle pimeyteen, eksyy, harhautuu lavealle tiellekin ja alkaa hyväksyä pientä, ja isoakin jo syntiä, ja hän tulee välinpitämättömäksi Raamatun totuudelle, eikä kestäkään sitä enää, koska se sattuu.. Vaan haluaa korvasyyhyyn yhä useammin puheita, puhujia, mutta.. Niin, usein sellaisen uskovan elämä menee aivan pipariksi, koska hän ei tahdo nähdä oma aosuuttaan asioissa, eikä halua myöntää sitä, että hänkin on osallisena siihen, kun esim seurakunnassa on huono ilmapiiri, tms..

Ja kuitenkin sellainen uskova saattaakin olla joissakin ihan pikku asioissa sitten naurettavan tosi tarkka ja ehdoton, vaativakin.. Asioissa, joissa voisikin vain viitata kintaalla, niin tämä .. ottaakin velvollisuudekseen etsiä porsaanreikiä, syitä ja syytöksiä sellaisesta toisesta uskovasta, joka tahtoo vaeltaa lähellä Herraa, totuudessa, sekä joka saa sanoja sydämelleen taivaasta. (hän tulee sen tähden kateeliseksi ja haluaa nollata toisen ilmoitukset Herralta saatuina) Ja hän alkaa Tulla kuin kateelliseksi ja kaunaiseksi, luulotautiseksikin sekä alkaa nähdä kaikkialla itsestään vain puhuttavan tai kirjoitettavan. Eikä ymmärrä, että se onkin Jumala joka antaa sanan kolahtaa, jotta tajuaisi alkaa tehdä parannusta väärään menostaan, eksymisestään, ...Mutta Ei? Kun on niin "pyhä" niin ei voi, eikä edes halua nähdä omaa osuuttaan..

Jeesus sanoo olevansa; Tie, Totuus ja elämä! Hän on tie, jota meidän tulee kulkea ja seurata (Jeesuksen esimerkkiä), alistua Sanan auktoriteetin alle tottelemaan, suostua tulemaan pieniksi lapsiksi, eikä isoiksi ja voimakkaiksi kuin jo kaiken osaaviksi, ylpeiksi ja rakkaudettomiksi, sekä muita totuudentietä kulkevia kohtaan ilkeiksi...Ei, vaan todellakin suostua tulemaan pieniksi ja heikoiksi, sillä heikoissa Jumala on väkevä. Amen!

Hän, Jeesus, Herramme ja Pelastajamme, auttajamme, Vapahtajamme on: Totuus! Ja totuus ei tykkää valheesta, valheellisista huulista, valheen verkkoon kietotuneen, kierän sydämen rukouksistakaan (Hän, Jeesus ei kauaa kuuntele sellaista rukousta, jos ei tule muutosta, parannuksentekoa). Vaan Hän tahtoo totuutta salatuimpaan saakka, Hän, joka näkee niin minun, kuin sinunkin sydämesi ja tietää tasan tarkkaan; mitä siellä on ja mitä siellä ei ole. Onko siellä nöyrä, kuuliainen lapsen sydän, joka rukoilee; Abba, Isä? Vaiko ylpeä, kova, rakkaudeton, anteeksi antamaton: niitä kohtaan, joista ei tykkää syystä tai toisesta, niin hänellä on nurja mieli ja valhetta rakastava sydän, jolla saa mustamaalattua toisen Herran oman elämän ja teot, sanat, kirjoituksetkin..Ja saa hänet näyttämään luopiolta ja pakanalta, uskostaan jo luopuneeltakin..Se tuottaa tuolle nurjamieliselle, kateelliselle iloa ja riemua, joka puhui väärää tietoa ja näki toisen uskovan tahallaan väärään eksyneenä, kun hän kuin uhkasi tuon ...omaa "kuninkuuttaan ja herrauttaan srk keskellä!" Hän kun ei enää pelännyt edes Jumalaa, vaan jatkoi valheitaan ja panetteluaan, uhoaan ja aikoi polkea totuuden torven jalkoihinsa; vaientaa sellaisen... Jotta saisi kiitosta muilta ja kehuja, ja ois heidän silmissään hyvä Herran palvelijakin.

Jeesus on myöskin Elämä! Ja Jeesuksessa kelpaa vain puhdas ja viaton, oman syntisyytensä näkevä, sekä verisen ristinsä juurella viipyvä Herran oma. Hän, joka tarvitsee joka päivä veren pesua sydämeensä, jottei sinne asettuisi asumaan mikään sellainen, joka lopulta tuhoaisi sydämensä ja uskontilansa, Jumalata sadun rakkauden ja armollisuudenkin. Joka johtaisikin vain perikatoon, kun saatana kuiskisi korvaan, että: "Kyllä sinä olet uskossa ja pääset taivaaseenkin, olet väkevä uskova!" Mutta Jeesus saattaisikin sanoa kerran; "Mene pois minun luotani sinä laittomuuden tekijä, sillä; minä en tunne sinua!"

Uskovan elämä ei ole tunteista kiinni, eikä kokemuksistakaan kiinni, ei todellakaan ole! Vaan se on kiinni halusta suostua olemaan paljon Jeesustaan tarvitseva, pieni, heikko, sekä: joka katsoo vain Jeesukseen, ei ihmisiin, eikä ihmeisiinkään, vaan ja ainoastaan: kohti Golgatan veristä, keskimmäistä ristinpuuta, jossa ristiinnaulittiin hänen Herransa ja Vapahtajansa; hänenkin syntiensä tähden, jotta hänelläkin olisi elämä ja iankaikkisuus kerran, sekä; taivastoivo ja ylösnousemus voima! Hallleluja!

Elämä on minulle Kristus

Uskovina olemme tällä Jeesuksen todistajia, Hänen kirjeinään ja tuoksunaan. Hän on ihmeellinen kotiopettajamme, sillä "Hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä" ja me olemme "Kristuksen kanssa kätkettyinä Jumalassa" (Kol. 2:3, 3:3). Näin saamme kasvaa hengellisinä ihmisinä väheten itse niin, että Jeesus Kristus saa näkyvän sijan elämässämme.

Niinpä meitä kehotetaan vaeltamaan saamamme kutsun arvoisesti, kaikessa nöyrinä, lempeinä ja pitkämielisinä, kärsien toisiamme rakkaudessa (Ef. 4:1,2). Mitä enemmän opimme tätä Jeesuksen mielenlaatua, sitä seesteisempää keksinäinen elämämme on. Opimme aidosti iloitsemaan toisistamme. Näin myös käytäydymme viisaasti ulkopuolisia kohtaan ja ymmärrämme kulloinkin oikean hetken. Kun me juurrumme Jeesukseen, rakennumme Hänessä ja uskomme vahvistuu, kiitoksemme on ylivuotava.

Rakkaat sisaret ja veljet, kilpailkaamme iloiten tällä jalolla kilparadalla! Maran ata!