HUKKUVA KANSA JA NUKKUVA KRISTIKUNTA

[rita4]

Ari Tanhula

On järkyttävää huomata, kuinka niin sanotussa sivistyneessä Euroopassa ja Pohjolassa, missä kristilliset arvot ovat ennen olleet korkeassa arvossa, ne on pikkuhiljaa osattu ajaa alas, ellei peräti hävittää kokonaan.

Pala palalta on murennettu kristillisyyden arvoa ja arvovaltaa. Järkyttävintä tässä kaikessa on ollut se, että hengelliset johtajat ovat monesti olleet etunenässä ajamassa näitä arvoja alas. On opetettu väärin tai oltu vain hiljaa. Oman aseman ja maineen säilyttäminen ovat paljon tärkeämpiä kuin Jumalan Sana. Monta kertaa he eivät itsekään usko Raamatun arvovaltaan.

Evankelioiminen näyttää muuttuneen viihteen tarjoamiseksi kansalle. Parannuksen saarna ja synnin tunto ovat vieraita tälle ajalle.

Missä näkyä ei ole, kansa hukkuu

Suuri joukko uskovia on luopunut, maallistunut uskossaan. Into ja Hengen palavuus ovat vaihtuneet muihin asioihin ja arvoihin. Terveet evankelioimisryhmät ovat hävinneet, ja kaikenlaiset kiekuveisut ovat tulleet tilalle. Nyt kristikansa hyppii, kun ennen rammat hyppivät kokiessaan Jumalan koskettavan voiman.

Kaikista Raamatun totuuksista pitää tänä päivänä pitää seminaareja ja perustaa työryhmiä tutkimaan niitä. Jumalan Sana, sen selitys ja käyttöön soveltaminen eivät enää kelpaa. Käärme kyselee tänäänkin: "Onko Jumala todella sanonut?" Alttius ja into hengellisiin asioihin on kadonnut. Uskovista on tullut vapaamatkustajia, mihinkään ei haluta sitoutua eikä nähdä vaivaa. Halutaan mennä ja tulla niin kuin itseä huvittaa. Ainoa, jonka perässä halutaan juosta, on mammonan ja aseman jumala.

Hyvistä ajoista on tullut seurakuntiin pahoinvointi. Synti ei ole enää syntiä. Sillä leikkiminen on sallittua, ja todellinen häpeän tunto on hävinnyt. Ihmiset ovat tulleet himokkaiksi ja haureellisiksi. Sananpalvelijat eroavat ja avioituvat uudelleen, ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Ihmisten kärsivällisyys ja sietokyky on olematonta.

Kaikenlaista luonnottomuutta, homoutta, lesboutta ja muuta puolustetaan ja ymmärretään - totuuden kustannuksella. Nämä voimat vain vahvistuvat ja pitävät kovaa ääntä oikeuksiensa puolesta. Totta onkin, että jokainen saa valita suuntansa ja tiensä, mutta myös niillä ihmisillä, jotka uskovat Raamatun Sanan, on sama oikeus tuoda asioita esille ja varoittaa. Nykyään kaikkia niitä, jotka eivät mene valtavirran mukana, uhkaillaan jopa oikeustoimin. Sananvapaus näyttää olevan vain niillä, jotka haluavat romuttaa Jumalan Sanan arvovallan.

Seurakunnassa yhteyden vaaliminen ja yksi sydän on uhrattu moniarvoisuuden ja suvaitsevaisuuden alttarille. Kun ei ole hengellistä tuskaa ja näkyä, kansa hukkuu.

Apu tulee Kristukselta

Koittaakohan enää koskaan maassamme aika, jolloin kaikkialla kuuluisi synnintunnon aikaansaamaa itkua ja siitä seuraavaa pelastuksen todellista riemua? Kuullaankohan vielä todellista Sanan saarnaa, joka laittaa ihmisen todella syntisen paikalle. Sanan tulisi saada aikaan joko muutosta tai suuttumusta. Mutta kylmäksi sen ei tulisi ketään jättää.

Enemmän pidetään kiinni joidenkin monumenttien historiasta kuin Jumalan pyhyydestä. Jeesuksen tulemuksen odotuksesta ei paljon enää puhuta. Jopa niin sanotut uskovaiset ovat sen unohtaneet ja viskanneet sivuun. Koetaan jopa ahdistusta näistä puhuttaessa.

Ihmiset ovat ahdistuneita ja masentuneita aikamme keskellä.Kiire on kaikilla, aikaa ei ole kenelläkään. Oravanpyörää ja hulluutta yritetään lievittää kynttilä ja pellemessuilla - tuloksetta.

Varmaakin varmempaa on se, että oikea ja todellinen apu löytyy Kristukselta ja hänen Sanastaan.

Kunpa meiltä löytyisi tarpeeksi nöyryyttä ja halua todella tarttua asioihin ja niiden kulkuun.

Meidän tulisi palata alkulähteelle - uskon ja sydämen yksinkertaisuuteen. Meidän kipeä tarpeemme on kokea uudestisyntyminen Jumalan Hengen ja Sanan vaikutuksesta. Uskonnollisuus ja kuviteltu usko ei pelasta, vaan se vie iankaikkiseen kadotukseen.

Aikamme tarvitsee uuden uskonpuhdistuksen, joka ei tule enää teesejä naulaamalla vaan tekemällä parannus - alkaen sananjulistajista ja vastuunkantajista. Me voimme jatkaa nykyisellä tiellä, mutta on hyvä tietää, että se on tuhon ja turmion tie. Lopulta eivät enää kyyneleetkään auta todelliseen parannukseen ja Jumalan siunauksiin.

Raamattu kehottaa meitä: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne. Nyt on otollinen aika, nyt on pelastuksen päivä."

[rita4]

On järkyttävää huomata, kuinka niin sanotussa sivistyneessä Euroopassa ja Pohjolassa, missä kristilliset arvot ovat ennen olleet korkeassa arvossa, ne on pikkuhiljaa osattu ajaa alas, ellei peräti hävittää kokonaan.

Pala palalta on murennettu kristillisyyden arvoa ja arvovaltaa. Järkyttävintä tässä kaikessa on ollut se, että hengelliset johtajat ovat monesti olleet etunenässä ajamassa näitä arvoja alas. On opetettu väärin tai oltu vain hiljaa.Oman aseman ja maineen säilyttäminen ovat paljon tärkeämpiä kuin Jumalan Sana. Monta kertaa he eivät itsekään usko Raamatun arvovaltaan.

Evankelioiminen näyttää muuttuneen viihteen tarjoamiseksi kansalle. Parannuksen saarna ja synnin tunto ovat vieraita tälle ajalle.

Missä näkyä ei ole, kansa hukkuu

Suuri joukko uskovia on luopunut, maallistunut uskossaan. Into ja Hengen palavuus ovat vaihtuneet muihin asioihin ja arvoihin. Terveet evankelioimisryhmät ovat hävinneet, ja kaikenlaiset kiekuveisut ovat tulleet tilalle. Nyt kristikansa hyppii, kun ennen rammat hyppivät kokiessaan Jumalan koskettavan voiman.

Tuossa on juuri niitä ajatuksia, joita on pyörinyt mielessäni viime aikoina..Niin juuri; kristilliset arvot ovat kuin menettäneet sen arvon joka niille yhä ja varmasti loppuun asti kuuluu. On tapahtunut kuin alasajo, niin kuin kun jokin työkone tehtaassa esim pysäytetään, lopetaan sillä työskentely, niin se pikkujiljaa pysäytellään ja lopulta jätetään paikoilleen, eikä sillä sitten enää tehdä mitään. Sen työ tehdä jotakin on loppunut ja uudet tuulet ovat ilmentyneet, joilla sen jälkeen tehdään työtä. Mutta onko se sittenkään enää niin tehokasta ja hyvääkään niillä uusilla metodeilla, koneilla, kuin mitä sai aikaan vanhalla koneella?

Vaikka minä en olekaan saanut uskossa olla kuin vasta kohta 27v niin minuakin jo hirvittää tämä aika ja sen mukana tullut uusi tapa elää uskovana, siis: tämän ajan uusi kristillisyys. Mitä miettineekään jo paljon kauemmin uskossa ollut ihminen tästä kaikesta? Niinpä?

Emme kukaan, ei kukaan meistä voi sulkea silmiämme siltä totuudelta, että: Elämme viimeisiä aikoja ennen Jeesuksen, Mestarimme ja Vapahtajamme takaisin tuloa. Ja sentähdenhän saatanalla on niin kova kiire enkeleineen saada uskovia tulemaan pois Raamatullisesta kristillisyydestään ja luodaan kuin uutta kristillisyyttä, joka ei ole enää mitään kristllistä uskoa, vaan enempikin: ihmisen lihan ja mielihyvän hakemista, laiskuutta olla uskovana, kilvoittelevana ja lihansa ristiinnauliten joka päivä ristille kuivumaan. On jääty kuin kiinni yliluonnollisiin ihmeisiin, jotka menevät jopa ohi Raamatun ilmoituksen (Sanan) tapahtuvia ihmeitä, jotka pitää hylätä väärinä. Niihin ei saa sydäntään opettaa, saada mieltymään. Vaan niistä on kiireimmän kautta irtisanouduttava; Jeesuksen Kristuksen nimen ja ristin verensä nimessä ja kautta!!! Jos nimittäin mielii kerran taivaan kotiinkin päästä. Niin se vain on, tykkäsimme siitä sitten tai emme, niin väärä evankeliumi ihmeineen ja kokemuksineen vie vain poispäin Jeesuksen läheisyydestä, sekä veren suojasta..

Olethan jo itsekin varmasti huomioinut sen tosiseikan miten nuo kuuluisat ja usein ulkomailta tulleet heng johtajat, saarnaajat, ym ovat vesittäneet Jumalan Sanaa ja antaneet ymmärtää, että: ois muka saaneet Jumalalta Raamatun Sanan ohitse menevää ilmestytietoa. Hyväksyvät vainajien kanssa seurustelun ja hautavoitelut, kultapölyt ja manifestaatiot, ym ym..Kumpaako Sinä uskot; Jumalan Sanaa/Raamattua? Vaiko noita niin hienosti puhuvia ja ihmeitäkin tekeviä saarnaajia; oli ne nyt sitten ulkomaalaisia, tai ihan peri suomalaisia puhujia? Mietippä, onko sinulla joku ihanne, joku; jota uskot, seuraat, käyt kokouksissaan, muutut opetuksiensa myötä itsekin.. Ja ehkä jopa lepsummaksi ja kaiken hyväksyväksi, kun sinua sokaistaan koko ajan pienillä myrkky annoksilla opetuksissaan?! Oiskohan jo aika Herätä? Tarkistaa lähde, josta juot?

Kuulemmeko enää parannuksen todellisia saarnoja, joissa kansaa kehotetaan menemään polvilleen, katumaan syntejään, ja sen myötä tekemään sydämestään asti, aidosti lähtevää parannusta? Siis; Sydämestään, ei huulillaan!

Niin... Onko sinulla ja seurakunnallasi todellista näkyä siitä; Mikä on Isän Jumalammekin tahto omiaan ja seurakuntiakin kohtaan? Vai oletteko pieniä jumalia, jotka vaativat ja käskevät, käskyttävät Jumalaa ja teidän srk,sa onkin Pyhä Henki tullut kuin Jumalan tilalle: tärkeimmäksi asiaksi, persoonaksi? Mietippä sitä pieni hetkinen! Uskalla olla kerankin rehellinen niin itsellesi, kuin Herrallesikin. Oletko jo ajautunut väärään seuraan ja vääränlaiseen uskossa elämiseenkin? Mutta Hei; Sinä elät vielä, olet siis elossa ja siksi sinulla on yhä vielä mahdollisuus; MUUTOKSEEN! Kysymyshän enempikin onkin vain siitä; Haluatko muuttua, palata ensirakkauteesi, ristin juurelle ja tunnustaa, että: "Pieleen meni, vaikka ensin olikin ihan kivaa ja oli fiiliksiä, tunne kokemuksiakin, ym ym..!" Mutta nyt olet kuin erämaassa, tai sun pitää koko ajan juosta hakemassa uutta kokemusta, tms..

Varmaakin varmempaa on se, että oikea ja todellinen apu löytyy Kristukselta ja hänen Sanastaan.

Kunpa meiltä löytyisi tarpeeksi nöyryyttä ja halua todella tarttua asioihin ja niiden kulkuun.

Meidän tulisi palata alkulähteelle - uskon ja sydämen yksinkertaisuuteen. Meidän kipeä tarpeemme on kokea uudestisyntyminen Jumalan Hengen ja Sanan vaikutuksesta. Uskonnollisuus ja kuviteltu usko ei pelasta, vaan se vie iankaikkiseen kadotukseen.

Aikamme tarvitsee uuden uskonpuhdistuksen, joka ei tule enää teesejä naulaamalla vaan tekemällä parannus - alkaen sananjulistajista ja vastuunkantajista. Me voimme jatkaa nykyisellä tiellä, mutta on hyvä tietää, että se on tuhon ja turmion tie. Lopulta eivät enää kyyneleetkään auta todelliseen parannukseen ja Jumalan siunauksiin.

Raamattu kehottaa meitä: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne. Nyt on otollinen aika, nyt on pelastuksen päivä."

Lopuksi tämä laulu; Valtaa mun sydämmein Jeesus - Via yhtye