Herra pitää omistaan huolta

[rita4]

Anna-Liisa Kuivalainen

Usko asui Marin sydämessä sitkeässä ja syvällä. Hän sai rukousvastauksia, ja Jeesus piti seuraajastaan huolen.

Selkosen Arska asui Marinsa kanssa kaukana tiettömien salojen takana, jonne pääsi kesäisin veneellä ja talvella jäätä pitkin hiihtämällä.

Arskan Mari oli kokenut väkevän uskon armon, ja se teki Arskasta vihaisen miehen.

Pimeä korpitaival

Kyllä tähän asti Mari oli saanut pitää, mutta nyt Arskan mielestä Mari meni liian pitkälle. Olipa pakkanen tai lauha, Mari meni kokoukseen. Ei edes syksyinen, pimeä korpitaival ollut esteenä Marille. Hän vain sytytti navettalyhdyn, ja taas mentiin.

Marilla oli kova Jumalan Sanan nälkä, ja mikään hinta ei olisi Marin mielestä liian kallis siitä maksettavaksi. Kyllä se hänelle maksoikin.

Aamulla tulee ruokaa

Arska oli lujasti päättänyt riisua Marilta uskot. Mutta Mari oli peloton, sitkeästi kitumalla kasvanut katajapensas. Liian syvältä oli usko kouraissut Maria jo köyhässä lapsuudenkodissa.

Hurskas äiti oli joskus illalla pannut lapsensa nukkumaan ja sanonut: "Ruvetkaa vain lapset nukkumaan. Äidillä ei ole antaa teille nyt mitään illalliseksi, mutta ei Jumala heitä meitä puutteeseen. Aamulla tulee ruokaa." Ja niin tulikin.

Remmin kanssa

Nyt, kun Mari oli kokenut uudestisyntymisen armon, ei ollut Arskalla mahtia, millä usko olisi Marista irronnut.

Arska kovisteli Mariaan jo remmin kanssa ja sanoi: " Meille riittää kirkko ja pappi. Mitäs ne helluntalaiset Raamatusta tietää, kun ne lukee vain Uutta testamenttia, kun Vanhassa testamentissa on Jeesuksen syntymä ja kaikki."

Mari totesi vain nöyrästi:"Tottelen sinua kaikessa muussa asiassa, mutta tässä en voi."

Jumala pitää huolen

Pian Maria kohtasi suuri suru: Arska sai sydänhalvauksen ja kuoli. Mari jäi neljän alaikäisen lapsen kanssa pienen torpan omistajaksi, ja lisäksi oli vain kolme hehtaaria kivikkoista peltoa.

Siellä, missä muut olisivat kuolleet, eli Mari väkevän uskon ja lujan työnteon turvin. Hän elätti lapsensa ilman sosiaalihuoltoa ja avustuksia.

Marin uskosta kuultiin ihmeellisiä rukousvastauksia. Hän ei milloinkaan kertonut vaikeuksistaan kenellekään ihmiselle. Hymyillen kaunista hymyään Mari kertoi Jumalan pitävän huolen kedon kukkasista ja taivaan linnuista, miksei heistäkin. '

Orpojen Isä ja leskien turva

Kerran oli Marin ruokakaappi taas tyhjä, ja hän oli lähdössä heinäntekoon. Hän polvistui tupansa lattialle ja rukoili rakasta taivaallista Isäänsä, joka on orpojen Isä ja leskien turva, että hän lähettäisi ruokaa.

Kun Mari tuli päivällä pitämään vähän siestaa, rappusilla oli odottamassa suuri ruokakori. Naapurissa oleva huvilan omistaja kuuli jumalallisen käskyn: "Vie ruokaa Marille!"

Nyt Marikin on jättänyt matkasauvansa, ja hänen uskonsa on muuttunut näkemiseen. Syvällä kunnioituksella muistelen tätä pyhää vaeltajaa. Siunattu ja kaunis on hänen valoisa muistonsa.