Niin, astian makuahan löytyy meistä jokaisesta, jotka jaamme Jumalan Sanaa. Se vain on se ikävin puoli, koska me emme osaa, voi puhua täysin niin, ettei siinä aina ole pikkasen sitä omaakin ajatusta, .. Mutta se suotakoon jokaiselle, koska eihän Jumalakaan vaadi täydellisyyttä, vaan: kuuliaisuutta ja nöyrtymistä Sanansa edessä.
Niin, sekin on totta, että meistä jokainen uskova tulkitsee saman Raamatunpaikan aina hiukan eri tavoin ja monet ei sit tykkää, jos sanookin asian toisin, kuin mitä he sen aattelee, siis miten he uskoo sen asian, ajatuksen oikeesti olevan ja mikä on Isän tahto asiayhteydessä. On valitettava aja surullista jos meidän Herran omin apitää vääntää kättä, että: tarkoittaako tuo kohta tuota ja voidaanko se sanoa tarkoittavankin tuota.. Ei kannata riidellä, suuttua, loukkaantua, ..Annetaan jokaiselle kasvunpaikka, sillä itse olen
alkanut kuin tajuta, että; ajattelueroja on ja saakin olla. Kyllä Isä sit opettaa kutakin tahtonsa mukaan asioissa, Raamatunpaikoissa,
jos on vain halua oppia, ja halua jopa muuttamaan kantaansa, jos Herra sen niin ilmoittaa asianomaisen ja erimieltä olevan sydämelle; Isän tahdoksi.
Mutta veiloa en vain siltikään valitettavasti kykene kuuntelemaan.. En tiedä miksi, mutta vaimoaan kuuntelen mielelläni. Ehkä se sitten on se tapa miten hän puhuu ja opettaa, ja jota en voi allekirjoittaa..
Agalliao kirjoitti:Todella vähän koetellaan. Käsi pystyyn moniko koettelee omat lahjansa ja profetiansa jotka on saanut?
Olen jopa kuullut sanottavan, ettei saa koetella Pyhää Henkeä, kun se on Pyhän Hengen pilkkaa. No, mutta jos ei tiedä mistä lähteestä pulppuaa, onko kyse makeasta vedestä vai karvaasta, niin kyllähän silloin joskus väkisinkin Pyhä Henkikin koetuksen alle tulee. Mutta eihän kukaan uudestisyntynyt kristitty silti pilkkaa Pyhää Henkeä. Se on sitten eri asia.
Mutta tämä koettelu on osa kättenpäälle panoakin. Pitäisi koetella, kenen käsien alle kannattaa mennä. Tai kenen pään päälle kätensä laskee.
Minä olen kuullut samaa, ettei saa koetella, kun silloin nousee vastustamaan Jumalaa ja hänen tahtoaan, tai pilkkaa PH tai nousee Herran voideltua vastustamaan..Höpö höpö!
Koetella pitää, ja tuntea jo jonkin verran Jumalan Sanaakin, jotta voi sit koetella. Sillä jos minä en tunne mitä Raamattu sanoo, niin muahan voi silloin huijata ihan miten tahtoo ja kaikki menee Jumalan Sanana, tahtona mulle läpi ja uskon sen totuudeksi silloin. Meitä kehotetaan tutkimaan Jumalan puhetta Raamatuistamme, jotta oppisimme erottamaan; oikean ja väärän, siis totuuden valheesta ja päinvastoin.. Raamattuun ei saa lisätä mitään omaa, eikä sieltä saa ottaa pois mitään, mistä ei ite vaan tykkää, EI!!
Heitän ajatuksen, mielikuvan sinulle rakas lukijani:
Olen mennyt kuuntelemaan Jumalan Sanaa ja halunnut olla uskovien yhteydessä samalla. Siellä puhuu vieraileva puhuja, josta olen kyllä kuullut, mutta en ole perehtynyt toimintaansa, ajatteluunsa, opetuksiinsa paremmin, mitä nyt muut ovat minulle häntä kehuneet "mukavana miehenä!" OK!
Hän puhuu ja minä tarkistan Raamatustani, joka on mukanani kokouksessa, mitä siellä sanotaan, ja puhuuko hän yli, vaiko alisanoja. Eli lisäileekö omiaan, vaiko jättääkö tärkeimmät kohdat pois ettei vain kukaan loukkaannu. Ja huomaan, ettei hän puhu, niiin kuin Raamatussa sanotaan, vaan muokkailee sitä paremmin ihmisille sopivammaksi ja mukavemmaksikin, sallivammaksi, tms..Ja lopussa esitetään kutsu tulla rukoiltavaksi. Monet kiirehtii heti penkeistään sinne viereensä penkille istumaan, tai alttarille asti. Tai rukousjonoon.. Ja puhuja laittaa kätensä ihmisten päälle ja joku on aina takana jos joku vaikka kaatua kupsahtaa..Minuakin tönitään menemään eteen rukoiltavaksi, kun olen niin sairas.. Mutta mua ei kiinnosta. Ja saan sen takia rumia katseita, kun olen niin ylpeä ja kovakin kenties heidän mielestään.
Sitten tulee seuraavalla kerralla toinen puhuja ja taas samat ihmiset kiirehtii käsiensä alle rukoiltavaksi ja taas ja taas ja taas..
Aina vaan samat ihmiset menee rukoiltaviksi. He hakevat siunauksia, ja apua sairauksiinsakin, mutta koskaan he eivät tyydy, eivät koskaan parane, eivätkä lopeta sitä, että ihan samaa mitä puhutaan ja opetetaan, kunhan lopussa vain pääsee käsien alle rukoiltavaksi? Tämä ihmetyttää minua. Puhuja saa julistaa ihan vapaasti, ettei vanhurskauttaminen olekaan syyttömäksi julistamista?! Korviani höristelin, et; täh?
Mitä he, nuo käsien alla juoksijat saivat itselleen?
Ehkä Hetkisen kestävän kokemuksen, mutta ei minkäänlaista muutosta. Miksi näin? Koska he
eivät itse tahdo muuttua, kuolla itselleen, lihalleen, eikä laittaa Jeesusta kaikkein tärkeimmäksi elämässään. Ja koska he tarvitsevat
vain kokemuksia, välittämättä siitä, että missä voimassa julistajat toimivat. Heitä ei kiinnosta. Tai sitten he eivät edes usko kenenkään Raamattua näyttävän ja Jeesus nimeä mainitsevan voivan edes olla eksynyt, harhassa, väärän voiman johdatuksessa oleva.. Ja koska he eivät kuuntele, koettele, eivät pelkää Jumalan rangaistustakaan tottelemattomille, lepsuille, niin he eivät siksi välitä, usko varoittajiakaan, vaan juoksevat kuin .. Ja teoillaan he silloin myöskin osoittavat olevansa tottelemattomia, sekä välinpitämättömiä Jumalan Sanaakin kohtaan. Ja sellainen minusta on Jumalan vastustamista, sekä PH pilkkaamistakin, joka koittaa ohjata heitä totuuteen sekä Jumalan tahtoa noudattamaan.
Agalliao kirjoitti:Mitä tulee Pyhään Henkeen, niin joskus näkee sellaista suorituspaineista julistusta, jossa saarnaaja on varmasti Jumalan mies tai nainen, mutta hän menee tavallaan omien valtuuksiensa yli tai hänellä on suorituspaineita siitä kuinka monen on tultava uskoon, monenko on saatava kielet tai muita kokemuksia. No, ei voi toki syyttää, olihan ihmiset Jeesuksen aikanakin kovin epäuskoisia ja vaativat vahvoja todistuksia. Mitkään näkemät ihmeetkään eivät silti kuitenkaan vakuuttaneet kaikkia.
Uskon, että tässä tilanteessa (siis suorituspaineiden alla) saarnaajalla on vaara joutua eksytyksen alle. Eksytyksen henki on kovin voimakas ja huumaava.

Tuo on aivan totta! Jos koko ajan pitää yrittää jotain, parempaa, pyhempää, uskoontulevia saada, tms, niin se vie lopulta etsimään niitä keinoja, joilla itse menee harhaan, tai pelosta käsin, kun vaaditaan saarnamieheltä esim niin paljon ja siinä käy lopulta kalpaten vahvemmallekin uskovalle, joka elää jatkuvassa suoristuspaineessa, kun pitää osata, jaksaa, tehdä näkyvää tulosta tms.. Ja pelkäänpä, että näitä on täällä suomessakin todella paljon. Pitää uskaltaa hypätä pois oravanpyörästä
ajoissa ja palata ensirakkauteensa Jeesusta kohtaan, ristin juurelle tekeen parannusta.
Agalliao kirjoitti:Nokia Missio tästä eräs esimerkki vain. Paljon oli seuraajia ja paljon tapahtui varmasti hyvääkin, ainakin aluksi. Hengen hedelmät olivat hyviä. Sitten alkoi tulla mätiä omenoita ja sehän tiedetään että pienikin määrä hapatetta hapattaa koko taikinan. Kävin kaksi kertaa kokouksissa ja ensimmäisellä kerralla jo tuli sellainen ahdistava olo. Olin varma, että olin niin kurja ja syntinen, etten voi siksi hyvin. Toisella kerralla sama juttu. Molemmilla kerroilla lähdin hieman kesken pois. Eikä mennyt kauaakaan, kun paljastui karu totuus. Mutta ystäviäni ja tuttaviani oli paljon käynyt näissä kokouksissa. Siksi minusta tuntuikin niin voimakkaasti siltä, että vika on minussa, ei niissä monissa muissa ihmisissä. Mutta koska tuntemus oli itselläni niin voimakas, en voinut sitä ohittaakaan ja kysyin Herralta mitä hän haluaa minun tekevän. En mennyt enää kolmatta kertaa kokoukseen.
Tällä tahdon sanoa vain sen, että luottakaa siihen mitä Herra teille puhuu. Hän opastaa, Pyhän Henkensä kautta. Vaikka kuka julistaisi mitä ja sanoisi mitä, jos sisällenne ei synny siitä rauha, rukoilkaa Herraa paljastamaan totuus.
Niin, hedelmistään puu tunnetaan, sanoo Raamattu! Ei pidä seurata muita, eikä aatella itse olevansa eksynyt, jos kokee, ettei lähde ole raitis ja jos Herra puhuu,
"Älä mene enää sinne koska siellä on väärä henki, toiminta, opetus!" Se on vaikea paikka monelle, joka haluaa totella Herraa sekä seurata häntä, kun itse kokee, ettei voi allekirjoittaa toimintaa, opetusta ja muut ovat ihan pää pilvessä ja vailla kyseenalaistamisen tarvetta, halua. Sielunvihollinen
koittaa saada kokemaan huonoa omaatuntoa ja kehottaa meneen vaan sinne. Mutta väitän, et kun menee polvilleen rukoileen ja pyytää sydämestään asiaan viisautta, johdatusta, selvyyttä... Niin aivan varmasti Isä sitä jokaiselle anovalle antaa, kunhan haluaa vain totella Herraa Jeesusta, eikä saatanaa, joka syyttää ja valehtelee sydämelle
niin ovelasti, kuin itse Herra
muka puhuisikin sinne..
Laitan lopuksi siskomme todella totuudelliset sanat loppuun:
Agalliao kirjoitti:Jokainen, joka on julistanut oikean hengen vallassa saattaa hairahtua. Siksi ei voi sanoa nimeltä ketään, jolla olisi taatusti puhdas oppi. Sitä astianmakuahan tulee aina, joskus myös hyvin pahaa makua. Jokainen voi eksyä, se kaikkein suurinkin julistaja. Siksi jokaisen tulee kaikki koetella ja luoda oma henkilökohtainen suhde Kristukseen. Mennä hänen ristinsä luokse. Niin kuin sanotaan, Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Jumalan henki on läsnä siellä missä on uskovia. Se ei ole rajoittunut vain yhteen julistajaan, tai yhteen seurakuntaan. Mutta yhtä kaikki, silti täytyy aina koetella, oltiinpa kotikokouksessa pienessä piirissä tai isommassa kokouksessa.