David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

DAAVID ROHKAISI MIELENSÄ HERRASSA
by David Wilkerson

Nämä ovat tuttuja sanoja: "Ja Daavid joutui suureen hätään" (1 Sam. 30:6). Hän oli juuri palannut Gatista, jossa kuningas Aakis oli sanonut hänelle:" Sinä olet minulle mieluinen niin kuin Jumalan enkeli" (1 Sam. 29:9). Nämä ylistyssanat korvissa soiden Daavid oli miehineen palannut Siklagiin malttamattomina näkemään jälleen vaimojaan ja lapsiaan. He kuitenkin löysivät kaupunkinsa poroiksi poltettuna, vaimot ja lapset kaapattuina. Sillä aikaa, kun Daavid ja hänen miehensä olivat Afekissa, amalekilaiset olivat vallanneet kaupungin ja ottaneet saaliikseen kaiken, mikä oli heille kallista.

Mikä hirvittävä kauhistuksen päivä tämän Jumalan voidellun miehen elämässä! "Silloin Daavid ja väki, joka oli hänen kanssaan, korottivat äänensä ja itkivät, kunnes eivät enää jaksaneet itkeä" (1 Sam. 30:4).

Kansa vihastui kovin ja suuren murheensa tähden aikoi kivittää Daavidin kuoliaaksi. Daavid itsekin oli murheen murtama eikä pystynyt vuodattamaan kyyneltäkään". "Ja Daavid joutui suureen hätään" (1 Sam. 30:6). Heille oli jäänyt naru vetävän käteen, kaikki toivo oli joutunut surun ja epätoivon nielemäksi.

Mitä Jumalan lapsi tekee, kun hänen rohkeutensa pettää ja hän tuntee itsensä tarpeettomaksi, täydelliseksi tyhjäntoimittajaksi? Daavid koki olevansa Jumalan hylkäämä samoin kuin omiensa, jotka ennen välittivät hänestä. Usko tai älä, Jumala oli mukana tässä täydelliseltä murhenäytelmältä näyttävässä tilanteessa. Jumalalla oli varalla uskomattomia siunauksia, mutta Daavidin täytyi joutua heittäytymään kokonaan Herran varaan. Tätä tilannetta ei mikään ihmisvoima voisi ratkaista.

"Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa" (1 Sam.30:6).

Daavid oppi seisomaan yksin, täydellisesti Jumalasta riippuvaisena ja tietoisena siitä, että hänen ainoa tarpeensa oli henkilökohtainen yhteys ja rakkaus Herraan. Mikä voittoisa näky – Daavid seisoo elämänsä raunioilla, riemuiten Jumalan uskollisuudesta ja rohkaistuen Herran läsnäolosta. Hän vakuuttui siitä, että Jumalan tunteminen on tärkein silloin, kun joutuu silmätysten kuoleman ja epätoivon kanssa.

Sitten kun oppi oli mennyt perille, Jumala aukaisi taivaat ja puhui selvästi Daavidille. Ohjeet tulivat kuuluvina ja selvinä. Daavid kysyi, Jumala vastasi:" Sinä tuot heidät kaikki takaisin", ("Ei ketään puuttunut, ei pientä eikä suurta, ei kenenkään poikaa eikä kenenkään tytärtä eikä saalista tai muuta, mitä he olivat ottaneet itsellensä; kaiken Daavid toi takaisin" (1 Sam.30:19).

[rita4]

JUMALA HALUAA OPETTAA MEIDÄT TUNTEMAAN HÄNEN ÄÄNENSÄ
by David Wilkerson | February 23, 2011

Ne, jotka todella tuntevat Jumalan, ovat oppineet tunnistamaan hänen äänensä yli kaikkien muiden äänien. Hän tahtoo sinun tietävän varmasti, että hän haluaa puhua sinulle. Hän tahtoo kertoa sinulle asioista, joita et ole ennen nähnyt tai kuullut.

Vähän aikaa sitten Herra näytti minulle, että edelleen epäilen hänen äänensä kuulemista sisimmässäni. Tiedän kyllä, että hän puhuu. Lampaiden täytyy tuntea Mestarinsa äänen. Epäilin silti omaa kykyäni kuulla häntä. Käytin paljon aikaa ”varmistaen” kuulemaani ääntä. Kun se oli mielestäni liian voimakas tai liian kummallinen, ajattelin mielessäni: "Ei tämä voi olla Jumalasta. Sitä paitsi paholainenkin voi puhua. Liha puhuu, ja valheen henget puhuvat." Monet äänet tulevat meitä kohti kaiken aikaa. Kuinka voin tunnistaa Jumalan äänen?

Uskon, että tarvitaan kolme asiaa, jotta Jumalan ääntä voisi kuulla:

1. Sinun tulee olla järkkymättömän varma siitä, että Jumala haluaa puhua sinulle. Sinun täytyy olla täysin vakuuttunut siitä. Hän on puhuva Jumala. Hän haluaa sinun tuntevan äänensä, jotta voisit tehdä hänen tahtonsa. Jumala ei koskaan kerro sinulle mitään, mikä poikkeaisi Raamatun sanasta. Sinun ei tarvitse olla pappi tai filosofian tohtori ymmärtääksesi hänen ääntänsä. Tarvitset vain sydämen, joka sanoo: "Minä uskon, että Jumala haluaa puhua minulle."

2. Sinun täytyy viettää laatuaikaa hiljentyen. Sinun tulee olla halukas sulkemaan itsesi Jumalan läsnäoloon ja antaa kaikkien muiden äänten mykistyä. Totta on, että Jumala puhuu meille kaiken päivää. Kuitenkin joka kerta, kun hän on halunnut rakentaa minun elämässäni jotain, hänen äänensä on tullut vasta sen jälkeen, kun olen hiljentänyt kaikki muut äänet mielestäni.

3. Sinun tulee pyytää uskossa. Meidän täytyy uskoa, että Jumala voi ilmaista meille mielensä ja auttaa meitä ymmärtämään hänen täydellistä tahtoaan. Muutoin emme voi ottaa vastaan häneltä mitään (emme myöskään hänen äänensä kuulemista).

Jeesus sanoi: "Kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa, antaa hänelle kalan sijasta käärmeen, taikka joka hänen pyytäessään munaa, antaa hänelle skorpionin?" (Luuk.11:11 -12). Toisin sanoen: "Jos pyydät taivaalliselta Isältä sanaa, selvää suuntaa, jumalallista kehotusta tai jonkin erityisen asian puolesta, uskotko hetkeäkään, että hän sen sijaan antaisi paholaisen tulla ja petkuttaa sinua?"

Jumala ei ole kiusantekijä! Hän ei salli paholaisen eksyttää sinua. Jumalan puhetta seuraa aina rauha! Ei saatana pysty jäljittelemään sellaista rauhaa. Kun olet hiljaisuudessa ja levossa, vakuuttuneena siitä, että Jumala voi puhua sinulle, se varmuus ei ikinä muutu. Voit palata Jumalan luokse tuhat kertaa ja saada aina saman sanan, koska se on totuus.

[rita4]

ANTAUTUMISEN TIE
by David Wilkerson | March 1, 2011

Jumala alkaa antautumisprosessin heittämällä meidät korkean hevosemme selästä. Tämä tapahtui Paavalille kirjaimellisesti. Hän ratsasti itsevarmana tietään Damaskosta kohti, kun yhtäkkiä sokaiseva salama iski taivaasta. Paavali kaatui maahan, vapisevana. sitten ääni taivaasta sanoi: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?”(Ap.t. 9:4).

Paavali tiesi, että hänen elämästään puuttui jotakin. Hänellä oli tietoa Jumalasta, muttei henkilökohtaista kokemusta. Nyt siinä polvillaan ollessaan hän kuuli taivaasta sanat: ”Olen Jeesus, jota sinä vainoat” (Ap.t.9:5). Sanat käänsivät Paavalin maailman nurin niskoin. Vapisten ja ihmeissään hän kysyi: ”Herra, mitä tahdot minun tekevän?”(Ap.t.9:6, Suomenkielisestä raamatunkäännöksestä nämä sanat puuttuvat) Paavalin kääntymys oli Pyhän Hengen dramaattinen teko.

Pyhä Henki johdatti Paavalin antautumaan. Hän kysyi: ”Mitä haluat minun tekevän?” Samalla hänen sydämensä huusi: Jeesus, miten voin palvella sinua? Miten voin tuntea sinut ja olla sinulle mieliksi? Mikään muu ei enää merkitse mitään. Kaikki, mitä olen tehnyt lihassa, on roskaa. Sinä olet nyt minun kaikkeni.”

Paavalilla ei enää ollut muuta halua, eteenpäin vievää voimaa elämässä. Hänelle merkitsi jotain vain tämä: ”...että voittaisin omakseni Kristuksen”(Fil.3:8 ). Nykypäivän menestymiskäsityksen mukaan Paavali oli täydellinen hylkiö. Hän ei rakentanut taloja. Hänellä ei ollut omaa yhtiötä. Hänen käyttämänsä työtavat olivat toisten johtajien mielestä halveksittavia. Oikeastaan sanoma, jota Paavali julisti, loukkasi monia hänen kuulijoitaan. Häntä väliin jopa kivitettiin sen tähden. Mistä hän puhui? Rististä.

Kun joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen, meitä ei tuomita julistustyömme, saavutustemme tai kääntyneiden määrän mukaan. Sinä päivänä menestystä mitataan vain yhdellä mitalla: oliko sydämemme täysin antautunut Jumalalle? Panimmeko syrjään oman tahtomme ja toimintasuunnitelmamme ja otimmeko ohjenuoraksi hänen tahtonsa? Pystyimmekö olemaan seuraamatta joukon vaikutusta vai etsimmekö yksinomaan hänen johdatustaan? Kuljimmeko seminaarista toiseen elämän tarkoitusta etsimässä vai löysimmekö tyydytyksemme Hänessä?

Minulla ei ole mitään muuta kunnianhimoa kuin oppia puhumaan vain niitä sanoja, jotka Isä antaa sanottavakseni. Omat sanani ja tekoni ovat arvottomia. Haluan pystyä väittämään: ” Tiedän, että Isäni on kanssani, koska teen vain hänen tahtonsa.”

[rita4]

JEESUS TULI ILMOITTAMAAN MEILLE TAIVAALLISEN ISÄNSÄ
by David Wilkerson | August 14, 2012

Jeesus tuli maan päälle ihmisenä lunastamaan ihmiskunnan synnistä ja kaikenlaisista sidoksista ja vankeudesta. Tämän ovat useimmat uskovat tajunneet mielissään ja sydämessään. Kristus tuli maailmaan myös ilmoittamaan meille Taivaallisen Isänsä.

Jeesus sanoi oppilailleen: ”Isä on minut lähettänyt”(Joh 5:36). Hän sanoi: ”En minä itsestäni voi mitään tehdä. … sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt”(Joh 5:30). Lopuksi hän lausui: ”Sillä minä menen Isän tykö”(Joh 14:12).

Kuuntele tarkkaan, mitä Jeesus sanoo: ”Minä tulin Isän luota ja täällä ollessani teen vain hänen tahtonsa. Pian menen takaisin Isäni luo.”

Jeesus sanoi. että koko hänen elämänsä oli vain Taivaallista Isää: hänen tulemisensa maan päälle, hänen täällä olonsa tarkoitus ja hänen paluunsa. Kaikki ilmensi Isää.

”Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.… ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette”(Joh 5:19 -20).

Jeesus sanoi. ettei hänellä ole omaa tahtoa, että hän teki kaiken maan päällä vain Isän tahdon mukaan. Tosiaan, Jeesus sanoi fariseuksille: ”Katsokaa minun elämääni, toimintaani, kaikkia ihmeitä ja hyviä tekoja, joita teen. Niissä näette minun taivaallisen Isäni. Kaikki tekoni ovat heijastusta siitä, kuka hän on ja kaiken on tarkoitus ilmoittaa hänet teille.”

”Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa”(Matt.11:27).

Jeesus sanoo tässä: ”Teidän on mahdotonta tuntea Isää, jos en ilmoita häntä teille. Ette te saa tätä ilmoitusta itsestänne vain lukemalla Raamattua tai käymällä kirkossa. Minun täytyy ilmoittaa hänet teille.”

”Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani”(Joh 14:6).

[rita4]

MISSÄ OLET JUMALA?
by David Wilkerson | September 13, 2012

Eräänä iltana Jaakob istui avoimella niityllä ja paini Herran kanssa: “Jumala, kuinka jouduin tähän liemeen? Annoit minulle niin suuret lupaukset. Sanoit, että johdattaisit minua, varjelisit minut ja toteuttaisit suunnitelmasi minussa. Miten mikään tästä voisi olla sinun johdatustasi? Minkälaista vaellusta liitossa tämä oikein on? Herra, minulla ei ole tulevaisuutta”(ks.1 Moos.32:24 -26).

Voit miettiä vastausta itseksesi: Ehkä Jaakob ei etsinyt Jumalan tahtoa joissakin valinnoissaan. Ehkä hän toimi lihan mukaan.” Ehkäpä hän teki niin, mutta se ei ole tämä juttu. Jumala olisi voinut tulla Jaakobin avuksi minä hetkenä hyvänsä, mutta ei tullut.

Totta on, että meillä voi olla särjetty ja nöyrä henki ja silti ongelmia. Käyt ehkä läpi kauheata koetusta aviopuolisosi kanssa. Olet rukoillut: ”Herra, en ymmärrä. Tiedän, että sydämeni on puhdas. Minä vaellan sinussa. Miksi siis annat minulle tällaisia koetuksia?”

Useimmat meistä ajattelevat niin kuin Jaakob, etteivät nöyrät, rukoilevat uskovat voi joutua kestämään suuria murheita. Ei meidän kuuluisi joutua kohtaamaan kauheita aikoja tai pelottavia olosuhteita, joiden kautta tulevaisuutemme on uhattuna. Totuus on kuitenkin, että nöyrät, katuvat, rukoilevat uskovat joutuvat kärsimään suuria menetyksiä ja murheita.

Ei Jumala missään kohdassa Raamattua lupaa säästää meitä ongelmilta. Hän ei koskaan lupaa meille tasaista tietä työpaikallamme tai urallamme. Ei hän myöskään lupaa meille pääsyä vaikeuksista. Hän sanoo: ”Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista”(Ps.34:19). Tämä jae ei sano, että Jumala säästää meidät niistä, vaan vapahtaa.

Paavali puhuu Jumalan rakkauden korkeuden ja syvyyden tuntemisesta. Jumala ei kuitenkaan pelastanut Paavalin laivaa haaksirikosta. Itse asiassa hän antoi apostolin joutua kivitettäväksi, ruoskittavaksi ja pilkatuksi. Paavali sanoo, että hän oli alttiina kaikenlaisille vaaroille maalla ja merellä, ryöstäjien ja omien kansalaistensa kautta.

Joskus me itkemme ihmetellen: ”Jumala, missä sinä olet? Mikset olet päästänyt minua pois tästä tilanteesta?” Vaikka Herra antaa meidän joutua kulkemaan läpi koetusten, hän tavalla tai toisella vapahtaa meidät niistä, niin kuin hän vapahti Jaakobin ja Paavalin.

[rita4]

JUMALAN KANSSA JÄTTILÄISEKSI
by David Wilkerson | September 20, 2012

”Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme”(Ps.62:8).

Sinun tulee pitää päivittäisiä kohtaamisiasi Jumalan kanssa pyhempinä ja tärkeämpinä kuin tapaamisia muiden ihmisten kanssa, olkoot he keitä hyvänsä.

Kuinka noloa taivaassa olevien onkaan seurata, kuinka me uskovat laiminlyömme Jumalamme, Kunnian Kuninkaan majesteettisuuden huomaamisen ja kunnioittamisen. Usein annamme hänen odottaa välinpitämättömyytemme takia. Päälle päätteeksi yhtäkkiä muutamme suunnitelmiamme emmekä kohtaakaan häntä hänen hovissaan. Täysin käsittämätöntä!

Voitko kuvitella, että joku panee koko maailmankaikkeuden Luojan odottamaan ja katselee itse suosikkiohjelmaansa televisiosta? Näin useat meistä kuitenkin tekevät! Vielä pahempaa: emme viitsi vaivautua tulemaan Jumalan läsnäoloon ollenkaan. Emme niinkään unohda tapaamistamme hänen kanssaan, vaan tahallisesti kieltäydymme ilmestymästä hänen eteensä!

Jesaja vaikeroi: ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet”(Jes.53:3). Jos sallin keskeytyksen tulla Herran tapaamisen tielle, piilotan häneltä kasvoni enkä pidä häntä siinä arvossa kuin minun kuuluisi.

Totuus on, että on mahdotonta tuhlata aikaa, kun etsimme Jumalaa rukouksessa. Kun mies tai nainen rukoilee salaisessa kammiossaan, hän saa enemmän aikaan vähemmässä ajassa, vähemmällä kiireellä, ponnistuksella ja hiellä, sen ulkopuolellakin.

Teemme tehokkaimmin työtä Jumalalle polvillamme. Sen sijaan rukoilemattomuus panee meidät juoksemaan umpimähkään, edestakaisin, yrittäen suorittaa suuria. Vain rukoileva uskova tekee kovaa työtä vaikuttaen kuningaskuntiin, tuhoten varustuksia, tehden suuria tekoja ja niiden aikana hänestä tulee Jumalassa suuri jättiläinen.

[rita4]

PYSY PAIKALLASI
by David Wilkerson | October 2, 2012

Uskovat käyttävät kriisiensä aikana kaikkein eniten sanoja: “Herra, tee jotakin”. On vastoin luontoamme seistä paikoillaan tekemättä mitään, kun kohtaamme koetuksia. Itse asiassa kristityn vaelluksen vaikeimpia asioita on vain odottaa kärsivällisesti Jumalan toimintaa. Jopa hartaat uskovat joutuvat paniikkiin, kun Herra ei toimi heidän aikataulunsa mukaan.

Asetamme Jumalalle jatkuvasti määräpäiviä ja aikarajoja. Rukoilemme: ”Herra, milloin aiot tehdä jotakin tälle asialle. Jos et toimi nyt, pian on myöhäistä.” Jumalapa ei ole koskaan myöhässä. Hän toimii aina oman suunnitelmansa mukaan, ei meidän.

Meidän Jumalamme tarkkaa maata etsien niitä, jotka luottavat häneen kaikissa vaikeuksissa, koetuksissa ja toivottomissa tilanteissa. Hän tosiaan johtaa meidät usein vakaviin ja vaikeisiin tilanteisiin vain koetellakseen meitä. Hän tahtoo nähdä, olemmeko halukkaita seisomaan paikoillamme ja odottamaan hänen yliluonnollista ratkaisuaan siihen.

Raamattu sanoo hyvin selvästi: ”Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa”(Ps.37:23). Heprean kielessä sana vahvistaa tarkoittaa tässä ”ennalta järjestää, määrätä askel askeleelta, Jumalan aikomaa”.

Tämä tarkoittaa, että vaikeisiin paikkoihin meitä ohjaa Jumala, ei paholainen. Saatamme rukoilla: ”Herra, miksi annat minun kriisini vain jatkua?” Totuus on kuitenkin, että hän ei vain anna meille koetuksia, vaan tekee niin tahallaan, tarkoittaen jotakin. Sitä meidän on vaikea hyväksyä.

Jumala sallii näitä kovia asioita elämäämme tuottaakseen meissä uskoa. Hän muovaa meitä uskon jumalallisiksi esimerkeiksi, jotta me olisimme todistuksena tälle uskottomalle ja jumalattomalle aikakaudelle.

Uskon vakaasti, että jokainen askeleeni on taivaallisen Isäni määräämä. Hän ei koskaan johtaisi minua vaikean tilanteen partaalle vain hyljätäkseen minut siihen. Hän ei sanoisi: ”No niin, David, olen johtanut sinut tähän pisteeseen. Nyt olet omillasi.”

Ei, Jumala on ehdottoman uskollinen lapselleen jokaisessa kriisissä. Hän kysyy meiltä aina: ”Haluatko olla se, jota olen etsinyt, se, joka ei joudu paniikin valtaan, joka ei syytä minua lasteni hylkäämisestä, laiminlyömisestä ja satuttamisesta? Seisotko kriisissäsi hiljaa ja luotat, että minä vien sinut läpi?”

[rita4]

PAAVALI KIIVASTUI
by David Wilkerson | October 17, 2012

Kun apostoli Paavali näki epäjumalien temppelit Ateenassa, hän kiivastui. ( ks. Ap.t.17:16). Samalla lailla, kun katson joka ilta huoneistomme ikkunasta ulos Manhattanin ihmisjoukkoja, koen Paavalin tunteen.

Näen kauniita rakennuksia, Midtownista aina Vapauden Patsaalle asti. Ne näyttävät minusta kuitenkin aivan hautakiviltä. Ne ovat täynnä käveleviä kuolleita, kuolevia ihmisjoukkoja menossa helvettiin. Minun täytyy huutaa päivittäin: ”Herra, me tarvitsemme sinua! Me emme voi tehdä mitään näiden ihmisten saavuttamiseksi ilman sinun johdatustasi ja voimaasi.”

Jeesus tiesi, mitä hänen seurakuntansa tulisi kohtaamaan tänä päivänä: yli voimien käyvän vastustuksen, ne monet kapulat rattaissa. Hän tiesi tarkkaan myös, mitä meidän yhteisöissämme tapahtuisi. Hän tiesi, että tulisi moraalinen maanvyöry, että ihmiskunta kävisi pahemmaksi ja pahemmaksi, että vihainen paholainen syöksisi suustaan helvetin virran Jeesuksen seurakuntaa vastaan.

Jeesus ei olisi lähettänyt opetuslapsiaan maailmaan jättäen heitä tietämättömiksi siitä voimasta, jonka hän antaisi heille. Se olisi enemmän kuin riittävä kaikkiin tarpeisiin ja vastuksiin. Nämä miehet, jotka olivat juosseet peloissaan pakoon sotilaitten tullessa noutamaan Jeesusta Getsemanesta, olivat arkoja, pelokkaita, taitamattomia ja kouluttamattomia. Kuitenkin Jeesus tunsi heidät. Hän tiesi, että he tekisivät ihmeitä, ajaisivat ulos riivaajia ja kohtaisivat kaikenlaisia vainoja ja haasteita, kun antautuisivat kokonaan Pyhän Hengen johtoon.

Uskon, että Jeesuksen sanat avuttomille opetuslapsilleen sopivat tänään myös meille: ”Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta"(Luuk.24:49).

Jeesus sanoi oikeastaan: ”Jos yritätte evankelioida ihmisiä omassa voimassanne, lyyhistytte lyhyessä ajassa. Tiedän, millaisia taisteluja ja vastuksia kohtaatte, ja minä annan teille koko maailmankaikkeuden suurimman voiman. Te nousette kuninkaita, ruhtinaita, hallituksia vastaan vallalla, yli riivaajien ja pahan valtojen. Ette kuitenkaan voi tehdä mitään minulle, jos ette ole täynnä Pyhää Henkeä.”

[rita4]

HERRA TAISTELEE SINUN PUOLESTASI
by David Wilkerson | October 4, 2012

Kun egyptiläiset nopeasti lähestyivät israelilaisia, näillä ei ollut pakopaikkaa. Vuoret molemmin puolin olivat paljaat, ei puita, ei luolia, joihin piiloutua. Meri aaltoili kolmannella taholla. Tilanne oli mahdoton! Raamattu sanoo, että ”israelilaiset nostivat silmänsä ja näkivät, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessänsä. Silloin israelilaiset peljästyivät kovin ja huusivat Herraa”(2 Moos.14:10).

Kokeilepa sijoittaa itsesi heidän tilalleen. Perheesi on kokoontunut ympärillesi: lapset, lastenlapset, muut sukulaiset. Yhtäkkiä kuulet vaununpyörien jyrinän, miekkojen kalinan ja murhanhimoisen, vertajanoavan vihollisjoukon pelottavat sotahuudot. Etkö pelkäisi?

On totta, että Jumala on kärsivällinen meidän suhteemme, kun inhimillinen pelko valtaa meidät yhtäkkisessä kriisissä. Herramme ei ole kova orjapiiskuri, ja hän tiesi, että tämä oli pelottava kokemus israelilaisille. Itse asiassa hän olisi ollut ihan tyytyväinen, jos he olisivat rukoilleet: ”Herra, me pelkäämme! Kuitenkin tiedämme, että sinä olet luvannut pelastaa meidät joka tilanteessa. Kun olimme Egyptissä, sinä pelastit meidät kuoleman enkelin käsistä ja kaikista vitsauksista. Me tiedämme, että sinulla on valta päästää meidät tästäkin kriisistä. Isä, me annamme elämämme sinun käsiisi.”

Rukoilivatko israelilaiset näin? Ei! Raamattu kertoo: “Ja he sanoivat Moosekselle: "Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille, kun johdatit meidät pois Egyptistä! Emmekö sanoneet tätä sinulle Egyptissä? …Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan"( 2 Moos.14:11- 12).

He olivat sarkastisia, melkein jumalanpilkkaajia. Tämä ei ollut uskon rukousta!

Oletko itse kriisissä juuri nyt? Saatat kysyä: ”Mitä minun tulisi tehdä? Mitä tapahtuu, kun pelko käy ylitseni ja kaikki sortuu ympärilläni?”

Jumala vastasi israelilaisille, kun he kohtasivat kriisin: "Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille… Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa." (2 Moos.14:13 - 14). Herra siis sanoi heille:

“Teidän pitää ensiksi päästä pelostanne! Minä taistelen puolestanne ja pelastan teidät. Ottakaa tämä lupaus voimaksenne. Se ajaa pelon ulos.”

[rita4]

SEISO PAIKALLASI JA ODOTA
by David Wilkerson | October 9, 2012

Jumala puhuu kansalleen Pyhän Hengen äänellä: “Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää’ "(Jes.30:21).

Pyhän Hengen puhe tulee meille pääasiallisesti Raamatun sanan kautta. Hän saattaa avata meille Raamatun kohdan, joka on avain meidän vapautumiseemme. Ennen kuin voimme kuulla hänen johdatuksensa äänen, Jumala odottaa meiltä jotakin: Meidän tulee seistä paikallamme ja odottaa hänen toimintaansa.

Tämä lause ei ole ehdotus, vaan käsky. Siinä on koko voittomme ja vapautumisemme salaisuus. Herra todellakin käski kansaansa monessa eri tilanteessa seisomaan paikallaan.

Joosuan kirjan kolmannessa luvussa luemme siitä, kun Israelin on mentävä tällä kertaa Jordanin virran yli. Jumala neuvoi kansaansa: ”Käske pappeja, jotka kantavat liitonarkkia, ja sano: 'Kun tulette Jordanin veden ääreen, niin pysähtykää Jordanin rantaan' " (Joos.3:8). Sitten Herra lisäsi: ”Niin pian kuin papit, jotka kantavat Herran, kaiken maan Herran, liitonarkkia, laskevat jalkansa Jordanin veteen, katkeaa Jordanin vesi, ylhäältä päin virtaava vesi, juoksussaan ja pysähtyy roukkioksi" (Joos 3:13).

Jumala sanoi siis: ”Kun tulette veden ääreen, pankaa jalkanne veteen ja seisokaa paikallanne. Olkaa hiljaa, levätkää. Odottakaa vain minun toimintaani, ja minä halkaisen vedet teidän kulkeaksenne.”

Heprean sana ”seistä paikoillaan” tarkoittaa tässä kohdassa ”lopettaa kaikki toiminta, lakata ponnistelemasta”. Kuinkahan monta israelilaista lopulta totteli, kun he tulivat Jordanille? Kun he seisoivat siinä jalat vedessä, he varmaan ajattelivat: ”Mistä tiedämme, että tämä toimii?”

Jotkut olivat ehkä kiusauksessa rakentaa jonkinlaista ponttoonisiltaa ja ylittää virta oman älykkyytensä varassa. Se olisi ollut turhaa.

Jumala toimi tässäkin tilanteessa. Hän halkaisi vedet. Israelin kuuliaisuuden tekoa seurasi usko, ja Jumala vastasi heidän uskoonsa.