Erotammeko väärän hengen?

[rita4]

Olen useidenkin vuosien saatossa kuin miettinyt henkien erottamisen armolahjan toimimisesta ja erotammeko uskovina väärän hengen, henkivallan jossakin ihmisessä, vai onko se vain jonkun persoona, tms, joka vaikuttaa kuin hänessä elelisi väärä henkivalta? Kaikillahan ei edes ole henkien erottamisen armolahjaa, vaikka niin monet niin väittävätkin ja uskottelevat omistavansa sen, kuin se olisi muka jokin hienokin asia omistaa henkien erottamisen armolahja, jota se ei totta tosiaankaan ole... Se on hyvin vaikea lahja ja raskas kantaa sekä vaatii kantajaltaan todella paljon ja mielellään lähellä Herraansa elämistä päivittäin. Ristin täytyy olla silloin tärkeä ja rakas paikka, jossa viipyä rukouksessa ja puhdistautumassakin, päivittäin ja hetkittäin.

Aina ei ole helppoa edes erottaa henkeä ja se voi vaatia aikaa ja paljon rukousta, Sanan lukemista, kykyä koetella ja jopa kyseenalaistaakin ..Ei siis pidä heti lähteä tuomitsemaan, tai ajamaan väärää henkeä, henkivaltaakaan pois ihmisestä, vaan moni asia minusta ainakin pitää ensin kuin täyttyä, että ymmärtää mistä on oikeasti kysymys. Koska monia mielenterveys ongelmaisia saatetaan pitää väärän hengen vallassa olevinakin, joka ei sitten kuitenkaan edes ole totta, vaan vain luuloa, kun joku puhuu tai käyttäytyy hiukan tai paljonkin eritavalla, kuin oletetaan normaalisti toimittavan. Pitää siis olla varovainen ja tarkkana kuin porkkana näissä asioissa.

Minä olen joutunut toteamaan eräästä vanhemmasta rouvasta, joka pitää itseään uskovana, ja onkin vain uskonnollinen. Niin hänessä vaikuttaisi olevan tietäjähenki. Mutta ei kyllä tulisi mieleenikään lähteä ajamaan sitä henkeä pois hänestä, vaan olen jättänyt asian Herran tietoon ja käsiin ja Hän sitten vaikuttakoon asiassa ja siinä naisessa tahtonsa mukaan. Minä en ainakaan lähde kuin pätemään, vaikka tiedänkin, että:mikä henki hänessä on ja kun jo hyvin monia vuosia sitten sain henkien erottamisen armolahjan, joka oli muuten tosi rankka kokemus. Ennenkuin sain selvyyden ja varmuuden siitä, miksi koin ja kuulin niin kuin silloin tapahtui..

Voisin kertoa moniakin aika pelottaviakin asioita ja näkyjäkin menneiltä vuosilta, kun on kuin selvinnyt mikä henki, henkivalta jossakin ihmisessä, jopa uskovissa elää ja voi hyvin..Ne ovat kuitenkin vain minun ja Herrani välisiä juttuja ja vaikenen niistä visusti. En halua luoda pelkoa kehenkään..

Mutta tänään.. Niin tänään meillä kävi nuoria ihmisiä. Ja se tyttö, joka tuli meille nyt vasta toisen kerran käymään, niin .. se oli kiusallista, ahdistavaakin ja raskasta, kun en saanut häneen kontaktia ja sain kuin päin pläsiä [tyhjät silmät ja iva..]. Ei sanoilla, vaan käytöksellään ja kun tunsin niin valtavan voimakkaasti; mikä kielteinen henki, ajatus hänellä on uskoa ja uskovia, hengellisiä taulujammekin kohtaan ja minua uskovana kohtaan, ym..

Koitin kontaktia, koitin puhua normaalisti, koitin ja koitin vaikka ja mitä, niin ei. Se oli kuin jäinen henkäsy päin naamaaani ja kuin tiiliseinä välissämme ja kuin .. En edes osaa sanoilla kuvata sitä tunnetta ja sitä tuntia, minkä he olivat meillä. En muistakaan milloin viimeksi olen kokenut hengessäni noin äärettömän voimakkaasti väärän henkivallan läsnäolon ja pilkan minua uskovana ja Herran palvelijattarenakin kohtaan. Se oli kamalaa ja raskasta. Se ei siis ollut mitään ns normaalia inhoa minua kohtaan, ei! Vaan siinä oli voimakkaasti läsnä, väärä, pimeyden henki. Olen kyllä kohdannut pilvin pimein ihmisiä, joilla on jotain minua ja uskoani vastaan, mutta tämä oli aivan erilaista ja se ahdisti, ja sain lopuksi kamalan päänsärynkin. Ja sitä on tässä nyt kuin pitänyt käsitellä pitkään..

Ja mitä tuli lopuksi, kun siitä juttelin Herralle, niin tuli sana; Voin vain rukoilla tuon tyttösen puolesta ja että minun Pitääkin rukoilla hänen sielunsa puolesta. Ja olen nähnyt samantapaista jopa omissa lapsissani kun silmien takana ei ole mitään, vain tyhjää..

Jäin kuin miettimään sitä; Mikä asia, tms saa aikaan ihmisessä tuollaisen väärän hyväksymisen ja väärän hengen ottamisen, saamisen? Onko se kielteinen kotikasvatus, jossa ei hyväksytä mitään hengellistä? Vaiko nämä kamalat TV ohjelmat, pelit tms? Vai onko se nyt vain menossa sellainen aika, lopun aika, jossa vihollinen saa yhä nuoremmista itselleen seuraajia? Rukousta tarvitaan; jäädään siis rukoilemaan, jotta Jeesuksen veri saisi puhdistaa ja pestä puhtaaksi kaikkien nuortenkin sydämet. Herra auta ja armahda!

[rita4]

Tuo väärän hengen ja väärän evankeliumin erottamisen kyky taitaa nykyään puuttua hyvinkin monilta uskovilta. Niiltäkin, jotka aikoinaan aistivat heti, kun meni ohi Sanan, tai oli vääriä ilmentymiä,ilmestyksiä, tms..Niin Nyt, voi Herra armahda Suomen Siionia, sillä nyt joutuu lukemaan kirjoituksia, joissa on ylipositiivinen ja kaiken salliva opetus, aivan kuin saisi elää miten vain, niin taivas se vaan odottaa siltikin satavarmasti uskovia, Näinköhän? Epäilen suuresti. Niin ja eikä enää puhuta parannuksesta, synnistä, Jumalan pelosta, tai katumuksen arvosta uskovan elämässä, tai lihansa tahdon ristiinnaulitsemisestakaan, kuolettamisesta. Mihinkäs se puhdas ja raitis, totuudessa pitäytyvä evankeliumi on kadonnut seurakunnista ja uskovien elämästä, sydämistä, ajatusmaailmoistaan???

Niin, minua ainakin korpee ja surettaa, säälittää ne uskovat, jotka kirjoittaa ohi Sanan menevää oppia tai rohkaisua. Ja kun luen kirjoitusta, jossa on vain aurinkoa ja makeaa hunajaa ja Jumalan uutta luovaa voimaa tms tuovaa sanaa. Onko menestysteologia ihan jo vallannut seurakunnat ja uskovat?

Onko polvitie hylätty? Tai katumus, syntiensä tunnustaminen sekä sydämen halu myöskin hylätä ne (syntielämä ja valheet, vääryys, ym)? Näitä mietin itsekseni ja todellakin suren uskovien uskon sekä sydämen tilaa. Ja samalla tutkin omaakin sydäntäni; tottakai. Sekä, ajatteluani ja sitä, että: pitäytyykö ajatteluni, uskoni Jumalan Sanaan ja kasvaako uskoni, vai kuoleeko se vähäkin..?

Onko niin, ettei enää välitetä tutkia sydäntään rukouksesta käsin ja verisen ristin juurella pysyen; Puhuen avoimin mielin, rehellisenä ollen Jeesukselle, suostuen paljastettavaksi ja nuhdeltavaksi, jos siis siihen on aihetta Herrallamme ? Kestämmekö koetuksia/koettelemuksia, nuhdetta, ojentamista, tms? Mitä on nöyrä ja kuuliainen, uskollinen sydän Jumalamme edessä ja tarvitaanko sitä enää?

Vai, onko nyt Herrakin jo muuttanut tahtoaan ja Sanaansa, kun elämme "uutta aikakautta", niin ettei enää edes tarvitse tehdä parannusta, muuttua, kuolla itselleen, tai seurata Herraamme Jeesusta Kristusta; niin kuin se Raamatussa lukee ja se miten Pyhä Henki sen tuo sydämillemme Isän sydämeltä..? Vai onko usko nyt jossain välimeren aalloilla löhöämistä, rannalla lämmössä ja hyviä ruokia/juomia vain nauttien, ja ei tietenkään minkäänlaista huolta tulevasta, tai mihin joudumme Jos: juuri Nyt Jeesus saapuisikin takaisin hakemaan omiaan kotiin? Eikö todellakaan uskovilla ole enää huolta uskonsa ja sydämensä tilasta, koska mennään niin hepposesti hypähtäen kaikkeen lihalliseen ja maailmalliseenkin mukaan, sekä niellään myrkkyannos huomaamatta, että siinähän oli myrkkyä seassa; väärien julistajienkin kautta, ym ym..?

Jer. 23:32
16 Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta.
17 He hokevat minun halveksijoilleni: 'Herra on sen sanonut: Teillä on oleva rauha!' Ja kaikille, jotka vaeltavat sydämensä paatumuksessa, he sanovat: 'Ei teitä kohtaa onnettomuus'.

18 Mutta kuka on seisonut Herran neuvottelussa ja nähnyt ja kuullut hänen sanansa? Kuka on tarkannut ja kuullut hänen sanansa?"

19 Katso, Herran myrsky, kiivastus, puhkeaa, pyörremyrsky vyöryy kohti jumalattomien päätä.
20 Eikä Herran viha asetu, ennenkuin hän on toteuttanut ja täyttänyt sydämensä aivoitukset. Aikojen lopulla te tulette sen hyvin ymmärtämään.

21 "Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat.
22 Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa.

23 Olenko minä Jumala vain lyhyeltä matkalta, sanoo Herra; enkö ole Jumala myöskin kaukaa?
24 Saattaako joku niin piiloon piiloutua, etten minä häntä näe? sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra.

25 Minä olen kuullut, mitä sanovat nuo profeetat, jotka ennustavat minun nimessäni valhetta sanoen: 'Minä olen nähnyt unta, olen nähnyt unta'.
26 Kuinka kauan? Mitä on mielessä noilla profeetoilla, jotka ennustavat valhetta, ennustavat oman sydämensä petosta?
27 Aikovatko he unillaan, joita he kertovat toinen toisellensa, saattaa minun kansani unhottamaan minun nimeni, niinkuin heidän isänsä ovat unhottaneet minun nimeni Baalin tähden?

28 Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa; mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti. Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra.
29 Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa?

30 Katso, sentähden minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka varastavat minun sanani toinen toiseltansa.
31 Katso, minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: 'Se on Herran sana'.

32 Katso, minä käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valheunia, sanoo Herra, ja kertovat niitä ja eksyttävät minun kansaani valheillansa ja kerskumisellansa, vaikka minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt ja vaikka heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra.