NÄKY

[rita4]

Oli viljapelto. Se oli tallattu ja sotkettu. Pellolla ei ollut yhtään ihmistä. Pellon muoto oli pyöreä, ja sen reunat olivat melko tarkkarajaiset. se, mitä jalanjälkien seasta saattoi erottaa, oli kypsää viljaa.

Pellon reunoilla ympäriinsä oli osaksi valmiita rakennuksia ja osaksi pienikokoisia rakennuistyömaita. Mikään rakennus ei ollut suuren suuri, mutta niitä oli vieri vieressä noin parin metrin välein.

Työmiehiä oli töissä kukin omalla rakennuksellaan. Rakennustarvikkeita, lautakasoja ja muuta sellaista oli ympäriinsä, samoin monenlaisia työkaluja siellä täällä. Kukaan ei huomioinut peltoa.

Ylhäältäpäin alkoi laskeutua harmaa pilvi. Se ei ollut poutapilvi. Koko tienoon täytti ikään kuin suru ja valitus. Pilvessä tuntui olevan surua ja valitusta. Tätä kesti tovin, kunnes pilven reunoilta alkoi tippua kyynelpisaroita. Niitä valui maahan päin. Taivas itki.

Tämä näky on toistunut kaksi kertaa, ensin ennen joulua ja toisen kerran tammikuussa. Tarkkaan en muista päiviä. Koen hengessäni, että minun on se kerrottava julki. Minä en rupea sitä selittämään, koska ei ole selkeää ilmoitusta. Toivon, että kukin sa selityksen omaan henkeensä.

Pyydän, ettei tätä kukaan ala käyttää minään lyömäaseena toista vastaan. Rukoillen ja syvän murheen saattelemana lähetän tämän näkyni tiettäväksi.

Martta Rajala
Jyväskylä

[rita4]

Sattuipa somasti, kun avasin juuri tältä kohdalta ja valitsin juuri em kirjoituksen, koska se puhuu minulle moniakin asioita ja niin varmasti sinullekin; uskova siskoni, veljeni Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa.

Herra näytti minullekin viljapellon, se oli jo kypsynyttä viljaa. Seassa oli rikkaruohoja ja lustetta. Mutta viljan korjuu aika oli selvästikin käsillä. Mutta työmiehiä ei näkynytkään missään.. Vain pelkkä vijapelto, joka oli tuleentunut. Työmiehet olivat mukavasti omissa kodeissaan/seurakunnissaan ilman huolta hukkuvista sieluista.

Silloin Herra alkoi puhua sydämelleni siitä, miten ei enää haluta, tai uskalleta evankelioida, sanoa totuutta ja sen tähden ovatkin viljapellot ilman työmiehiä, vaikka elonkorjuun aika on jo käsillä. Missä ovat siskot ja veljet? He ovat vetäytyneet omiin oloihinsa elämään vain itselleen ja seurakunnalleen, mutta ei ole todellista hätää ja huolta kadotukseen menevistä sieluista, eikä tottelemattomuudessa elävistä Herran omistakaan, koska: pelätään enemmän ihmistä ja sen sanoja, kuin Jumalaa.

Apostolien teot 7:

36 Hän johdatti heidät sieltä pois, tehden ihmeitä ja tunnustekoja Egyptin maassa ja Punaisessa meressä ja erämaassa neljänäkymmenenä vuotena.

37 Tämä on se Mooses, joka sanoi israelilaisille: 'Profeetan, minun kaltaiseni, Jumala on teille herättävä teidän veljienne joukosta'.

38 Hän on se, joka seurakunnassa, erämaassa, oli enkelin kanssa, joka puhui hänelle Siinain vuorella, ja oli myös isiemme kanssa; ja hän sai eläviä sanoja meille annettaviksi.

39 Mutta häntä meidän isämme eivät tahtoneet totella, vaan työnsivät hänet pois ja kääntyivät sydämessänsä jälleen Egyptiin,

40 sanoen Aaronille: 'Tee meille jumalia, jotka käyvät meidän edellämme, sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, hänelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta'.

41 Ja he tekivät niinä päivinä vasikan ja toivat uhreja epäjumalalleen ja riemuitsivat kättensä töistä.

42 Mutta Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvelemaan taivaan sotajoukkoa, niinkuin on kirjoitettu profeettain kirjassa: 'Toitteko te teurasuhreja ja muita uhreja minulle erämaassa neljänäkymmenenä vuotena, te, Israelin heimo?

Ja tämä:

Ap. t. 5:29 Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.

Rakkaat kanssamatkaajat; Herätkäämme valvomaan ja suostumaan Herran tahdon mukaan elämään, sekä toimimaan. Koska meillehän on annettu omat leiviskämme, kullekin sen mukaan, kuin Herra on oikeaksi katsonut. Toimittaaksemme sen työn, jota varten ne on meille itsekullekin annettu. Eikä piiloteta leiviskäämme liinaseen, vain koska pelkäämme olla Herran käytössä totuuden Sanan mukaisesti. Mennään sinne Golgatalle ja pyydetään Jeesukseltamme voimaa, sekä viisautta olla hänen omanaan ja käytössään.Matt. 25

Näetkö ne itkevät sydämet, jotka kyllä esittävät , että: "hyvin menee" Vaikka todellisuudessa se vain usein onkin teatteria, esittämistä, siis, kun ajatellaan, että: pitää olla niin kuin muutkin ja vastustaa uskovia. Mutta olen nähnyt Herran avulls, Pyhän Hengen näyttämänä, miten se rääväsuukin, voi olla arka, pelokas, ja yrittää vain esittää vahvaa, kun suu käy ja sylki lentää. Mutta todellisuudessa siellä saattaakin olla pieni tyttö, tai poika, joka kaipaa rakkautta, kuuntelijaa, auttajaa, joka välittää..Pyydetään Herraa näyttämään meille ja tuomaan lähellemme niitä, joita Herrakin haluaa tuoda valoon ja löytämään muutos elämäänsä..

Työ on usein vaativaa ja oman itsensä likoon laittamista, mutta uskon vakaasti, että: se kannattaa. Onhan lampuissamme öljyä? Jos ei niin pyydetään Herraa ensin tyhjentämään meidät omista vääristä ajatuksistamme ym ja täyttämään Hengellään. Laitan lopuksi tähän hyvin sopivan laulun.

Kyösti Kytöjoki - Kysytkö palvelushintaa

[rita4]

Otan jälleen vain otsikon pohdintaani. Näky? Saatko Hengessä nähtyjä näkyjä'? Oletko varma että: se oli Pyhän Hengen tuoma näky, jonka näit, vai oliko se eri hengestä tullut näky. Älä nyt loukkaannu sanoistani rakas ystäväni, mutta minun täytyy sanoa se juuri noin, koska me näemme uskovina näkyjä, jotka Eivät välttämättä olekaan Herran tuomia, vaan ihan muusta voimasta mahdollisesti tulevia.. Se on niin minun, kuin jokaisen uskovan kohdalla totta, en siis laske itseäni pois siitä mahdollisuudesta; saada väärästä voimasta näkyjä..En! Vaan se on aina otettava myöskin huomioon ja tarkisteltava itsessään; Onko tämä näky todellakin Jumalan antama, vaiko vain minun sielullisuuttani, ajatteluani, haluani, inhoani.. vai ihan sielunvihollisen ovela juoni saada uskomaan kaikki tulleeksi vain ja ainoastaan Jumalalta. Ymmärsitkö mitä tarkoitan? Meidän tulee tutkistella rukouksessa ollen itseämme ja antaa Jumalan Hengen paljastaa meistä totuus, sattui se sitten tai ei..Ja tarkistaa näky rukouksessa ollen, sekä Sanaa lukien, kysellen..

Itsetutkistelu on Jumalan lapselle äärettömän tärkeää ja suotavaa, arvokasta! Ei siis olla liian hurskaita olevinaan, vaikka toki joskus innostummekin, kun Pyhä Henki tuo jotain sydämillemme.. Mutta maan pinnalle tultuamme on hyvä tutkistella itseämme ja pyytää siihen selitys, tai selvennys siitä, että: "Oliko se sinulta Jumala ja mitä tahdot sillä minulle puhua?" Hän kyllä vastaa, ajallaan..

Minä näen aina ajoittain rukouksessa ollessani ns näyn/näkyjäkin ja jään sitä sitten pohtimaan, että: "Mitähän tuo nyt oikein mahtaa tarkoittaa?" Ensin saatan kuin innostua, kun Jumala haluaa minulle jotain näyttää,.. Mutta hetken päästä jo olen rukouksen hengessä uudestaankin ja kyselen, että: "Oliko tuo sinulta Herra ja mitä sillä tahdot minulle puhua, osoittaa? Vai tuliko se sitenkin vain minusta, toiveistani, suuttumuksestani, tms..ja siis väärästä voimasta, joka vain tekeytyi sinuksi Herra?"

Tänään jälleen kuin yllätyin ja nyt sitä pohdin niin että savu päästäni vain tupruaa, että: Oliko se saamani näky, joka oli niin aito kuin vain voi olla, niin oliko se Herrasta ja jos oli, niin kuin uskon sen olleen, niin; mitä Hän tahtoo siinä minulle sillä näyllä puhua/kertoa? Onko minun rukoiltava tämän pikkuisen puolesta, pyydettävä varjelusta hänen elämäänsä, vai mitä se oli ja tarkoittaa? Herra yksin tietää! Ja jos se oli Herrasta, niin kuin nyt vieläkin uskon, niin se myöskin selviää ajan oloon ja paljastuu se syy; miksi Herra sen minulle näytti, niin että ihan menin kuin lukkoon ja häkellyin siitä näkemästäni..Olihan se niin ihmeellinen näky ja niin todellinen, että meinasin jo kuin koskea siihen pikkuiseen vieressäni..

Dan. 9:23 Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky.

[rita4]

Tänään jälleen kuin yllätyin ja nyt sitä pohdin niin että savu päästäni vain tupruaa, että: Oliko se saamani näky, joka oli niin aito kuin vain voi olla, niin oliko se Herrasta ja jos oli, niin kuin uskon sen olleen, niin; mitä Hän tahtoo siinä minulle sillä näyllä puhua/kertoa? Onko minun rukoiltava tämän pikkuisen puolesta, pyydettävä varjelusta hänen elämäänsä, vai mitä se oli ja tarkoittaa? Herra yksin tietää! Ja jos se oli Herrasta, niin kuin nyt vieläkin uskon, niin se myöskin selviää ajan oloon ja paljastuu se syy; miksi Herra sen minulle näytti, niin että ihan menin kuin lukkoon ja häkellyin siitä näkemästäni..Olihan se niin ihmeellinen näky ja niin todellinen, että meinasin jo kuin koskea siihen pikkuiseen vieressäni..

Jatkan hiukan, koska tuo em asia on pyörinyt mielessäni aika useinkin. Se kuin nostetaan esille, en sitä varsinaisesti mietiskele, vaan se kuin on todellakin tuotu eteeni, jossa näen sen kuin uudestaan ja uudestaan ja ihmetten sitä yhtä usein; uudestaan ja uudestaan, että: Miksi ja mitä se tarkoitti, tarkoittaa?

Nyt olin tänäänkin jonkin aikaa jälleen rukouksessa ja odotin välillä ihan hiljaa, että: Isä puhuisi.. Ja jälleen, taaskin... kun olin jo lopettelemassa rukouksessa oloani, niin sydämelleni kuin nostettiin tuo pikkuinen ja nyt hän tuli siitä vierestäni eteeni ja hengessä ja itkien, kielillä puhuen ja kiittäen/kiitollisena halasin ja halasin sitä píkkuista, rutistin syliini turvaan ja kiitin Isää, kun saan pitää hyvänä, helliä, rakastaa ja antaa turvallisuutta tuolle pienoiselle. Ja jälleen... olen yhtä kysymysmerkkiä; "Mitä tämä nyt oikein on ja mitä tämä tarkoittaa, miksi näen näitä ja..???" Herra yksin tietää!

Mitähän seuraavaksi. Näin myöskin sen koko perheen ja sen isän ja..