Mieti, mitä Paavali sanoo Pyhän Hengen roolista rukouselämässämme. Me sotkemme asioita, kun teemme rukouksesta niin monimutkaisen näköistä. Jos menet kristilliseen kirjakauppaan, voit löytää loputtoman määrän kirjoja aiheesta, täynnä yksityiskohtaisia neuvoja rukoukseen.
Nämä teoriat herättävät monenlaisia kysymyksiä rukouksesta:
● Milloin rukouksesta tulee esirukousta?
● Voiko esirukousta mitata hartauden, kovaäänisyyden tai polvilla vietetyn ajan mukaan?
● Minua neuvotaan rukoilemaan Jumalan tahdon mukaisesti. Miten voin tuntea hänen tahtonsa?
● Miten minun pitäisi rukoilla? Lasketaanko ajatuksissa tapahtuvat rukoukset?
● Mitä minun oikeastaan pitäisi rukoilla?
Hämmennys voi olla niin ylitsepääsemätöntä, että se saa monet välttämään rukousta.
Herra on hiukan nuhdellut minua, kun niin vähän rukoilen ja niin vähän puhun rukouksen tärkeydestä uskovalle.
Mutta nyt hiukka korjaan tilannetta, mutta silti täytyy pyytää, että: Pyhä Henki avaa sydämelleni Sanaa ja ajatuksia Herramme tahdon mukaisesti. Ei siis minun tahtoni tai luulojeni, tms kautta, EI! Vaan ja ainoastaan Jumalan puheena ja tahtona ihmiskunnalle. Isoja sanoja nyt ehkä sanot ja ajattelet minun luulevan suuria itsestäni, mutta ei ne ole, kun sydän vain suostuu nöyrtymään Isän >Jumalan tahtoon, sekä kuuntelemaan puhettaan Henkensä kautta sydämiin.. Me KAIKKI voimme ja saamme olla Herramme äänitorvina ja käytössään, eikä kukaan ole toistaan parempi, tai pyhempi, hurskaampi;EI! Vaan me olemme
kaikki Isän silmissä ja edessä samalla viivalla ja saman-arvoisia; Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimen ja veren tähden!
No se siitä.
Mietippä, miten sinua on ohjattu/neuvottu rukoilemaan? Onko se jokin tyyli, aika, sanat, tms.. miten tulisi rukoilla? Usein seurakunnissa opetetaan rukousta, mutta vaaditaan tietynlaista tyyli, miten voi, tai saa rukoilla ja mikä tyyli on heidän mielestään kaikkein parhain (hedelmällisin, nöyrin). Rukouksesta tehdään taakka, vaatimus, moitekin jos ei rukoile tietyllä tavalla, vaikkapa nyt polvillaan, tai ääneen, tms.. Onko tuttua? Uskon että se on hyvinkin monille tuttua ja rassaavaakin, joka on vienyt ehkä melkein kokonaan jo halun ja ilon rukoilla, kun ei osaa rukoilla oikein ja oikeaan aikaan, oikealla hartaudella, sanoilla, tms..
Otin tuon lainauksen, koska siinä on juuri niitä asioita joihin varmasti monet, kuin törmää ja sit tulee epätietoisuus, kuinka tulisi rukoilla. Tehdään helposta asiasta monimutkainen ja vaikea, siis kuin vaatimus ja taakka, rasite.

Puhun nyt myöskin omasta kokemuksestani ja kuinka aina vaan tuntui etten osaa oikein ja kunnolla rukoilla ja kuuleeko Jumala minua, eli: onko syntiä sydämelläni niin paljon ettei hän kuule, eikä sen takia edes viitsi vastata minulle? !
Minua on monikin opettanut, miten tulee rukoilla. Ja sitten minulla oli monia kirjoja rukoilemisesta joita ahmin ja koitin opetella olemaan "hyvä rukoilia!" Noo joo... pikkasen aikaa ehkä aina onnistuinkin mielestäni, mutta aika pian tuli väsymys ja kyllästyminen ja kaikki muu ohitti rukouselämäni. Niin tässähän on juuri se tärkeä asia jonka olen sen jälkeen oppinut, niin se on tämä: Kuinka tärkeänä pidän rukousta?
Kuinka tärkeänä sinä rakas lukijani pidät rukousta? Onko sinun rukoustasi ylistäminen, eli laulaa ylistyslauluja Herrallesi? Onko sinuakin opetettu, että: ylistäminen on paljon arvokaampaa kuin rukoileminen, koska siinä annat kiitoksesikin Herrallesi? Niin.. minä en ole koskaan allekirjoittanut enkä edelleenkään allekirjoita väitettä, että; ylistäminen voisi olla Jumalalle tärkeämpää ja rakkaampaa/arvokkaampaa, kuin rukoileminen!
Ylistysmusa ja halu jatkuvasti ylistää on vienyt rukouksen tärkeyden ja arvokkuuden ja tuonut tilalle sielullisuuden ja fiilisten hakemisen. Se Ei ole Jumalan tahto/Jumalasta, vaan lihaa ja lihan tahtoa. Mieti rauhassa yhdytkö lopulta kanssani väitteeseeni?
Kyllä minäkin joskus jopa tykkään laulaa ylistysmusaa, ei siinä mitään pahaa ole, mutta se ei saa ohittaa rukousta ja sen tärkeyttä, kammioon menoa olemaan vain yksin Herran kanssa ja tunustamalla syntejään, tehden parannusta, sekä kokouksissa rohkeasti uskaltaa, jos Herra niin vaikuttaa, niin mennä vaikka polvilleen rukoilemaan, katsoi mut jos tahtoivat; aivan sama, kunhan sydän on vain antautunut palvomaan ja rukoilemaan Herraa; kuulemaan ääntään ja siunaamaan jopa vihamiehiäänkin, jne..!
Kuinka moni rukoilee vain itselleen ja omia tarpeitaan pyytäen? Liian monet! Tulisikin unohtaa oma minä ja nähdä se toinen kanssamatkaaja, särkynyt, kärsivä, eksynyt, ja pyytää heidän elämäänsä apua ja siunausta, voimaa ja varjelusta. Niin silloin itsekin saa pyytämättäkin sen mitä tarvitsee ja saa hyvän mielen, kun sen tekee; nöyränä, ei itseään kuin kehuen ja koroittaen, vaan
sydämen tuskassa toisten puolesta rukoillen.
Koskaan aiemmin ei Jumalan kansan rukouksia ole tarvittu yhtä paljon kuin tällä hetkellä. Me elämme maailmassa, joka on tullut hulluksi. Kun maailmanlaajuiset tapahtumat pahentuvat, ne vievät ihmisiltä rauhan ja yhteisöt kaikkialla etsivät lohdutuksen lähdettä. Sitä ei löydetä psykoterapiasta, kuolleista uskonnollisuudesta tai aatteista, ei edes hyväntekeväisyydestä.
Raamattu sanoo: "Maailma ei voi ottaa vastaan Kristusta, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä, mutta te tunnette hänet" (Joh. 14:17).
Suurimpia huolenaiheitamme tulisi olla rukouselämämme ylläpitäminen. Kun laiminlyömme rukousta, me murehdutamme Jumalan Henkeä. Kyllä, on mahdollista murehduttaa Pyhää Henkeä. Paavali kirjoittaa: "Älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä"(Ef.4:30).
Todellakin, Henki murehtii Jumalan kanssa kansansa epäuskoa ja rukouksen puutetta. Mieti, miten monella voimallisella tavalla Pyhä Henki toimii rukouksissamme:
● Rukouksessa Pyhä Henki ilmaisee Kristuksen läsnäolon meissä.
● Rukouksen kautta Henki sinetöi Jumalan lupaukset sydämiimme.
● Rukouksen kautta Lohduttaja puhuu meille toivoa.
● Rukouksen kautta Henki avaa lohdutuksen, rauhan ja levon virtansa pulppuamaan sieluihimme.