Ps. 86:
5 Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat.
6 Ota, Herra, korviisi minun rukoukseni, tarkkaa minun anomiseni ääntä.
7 Hätäni päivänä minä sinua avukseni huudan, sillä sinä vastaat minulle.
8 Ei ole sinun vertaistasi, Herra, jumalien joukossa, eikä ole vertaa sinun töillesi.
9 Kaikki kansat, jotka sinä tehnyt olet, tulevat ja kumartuvat sinun edessäsi, Herra, ja kunnioittavat sinun nimeäsi.
10 Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä ainoa olet Jumala.
11 Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin.
12 Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, minun Jumalani, ja kunnioitan sinun nimeäsi iankaikkisesti;
13 sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan, sinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan syvyydestä.Tänä uutena armon päivänä, kiitän sinua Isä Jumala, joka ihmetytät minua päivittäin sillä, miten ihmeellisesti Sinä Herra minuakin ja meitä omiasi autat, sekä varjelet, vahvistat, ym..

Sydämeni kiittää sinua, kun saan kokea sinun ihmetöitäsi, joissa näkyy, sekä huokuu Sinun suuri rakkautesi omiasi kohtaan ja se luo tuvallisen tunteen sydämeeni! Halleluja, Amen!
Niin on niin paljon asioita, sekä tilanteita mistä kiittää Herraamme! Mutta kiitämmekö me kuitenkaan Häntä avusta, varjeluksestaan, johdatuksestaan, tm,sta? Vai pidämmekö sittenkin sitä kaikkea
vain kuin hyvänä sattumana, tms. Aivan kuin
vain sattumalta saatuna apuna, tms? Niin kuin maailman ihmiset pitävät asiota, jotka onnistuu, tai varjeltuu, vain hyvänä mäihänä, hyvänä tuurina, mutta ei Jumalalta tulleena apuna, tms..

Ollaanko me palattu takasin maailman tapoihin? Ei kai nyt sentään; Herra varjelkoon, ettei niin koskaan pääse tapahtumaan, ettemme arvostakaan, tai edes kiitä Herraamme saamastamme avusta, tms.
Minä olen saanut kokea niin monia hetkiä, ja asioita ym, joista kuin ymmärrän selvästi ja epäilemättä, että;
"Tämä tul Isältä ja on Herramme apu asiaani, tai asiaamme!!" En edes ajattele niin, etteikö Herramme olisi koko ajan läsnä elämässäni ja elämässämme miehenikin kanssa, ei, vaan haluan nähdä kaikessa Herramme johdatuksen, sekä apunsakin, sekä tietenkin myöskin varjeluksensakin ym ym..Sillä, kun annoin elämäni aikoinaan kokonaan Jeesukselle, niin annoin samalla myöskin Hänelle täyden oikeuden tehdä elämässäni asioita, jotka ovat Hänen hyvän, sekä rakastavan sydämensä vaikuttamia asioita. On niin kuin Paavalikin sanoi, että;
Gal. 2:19-20
Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.Niin juuri, joka päivä ristiinnauliten lihansa tahdon elääkseen vain Jeesukselle Kristukselle,
ei enää itselleen, ei!
Laitan vielä tuon seuraavankin Raamatun paikan tähän loppuun;
Kol. 2:
9 Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,
10 ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää,
11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
12 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.
13 Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
14 ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. 
Tämä ihana ja siunaava laulu vielä lopuksi;
Kuka voi