Kun etsikkoaika menetetään..

[rita4]

Sellainen ajatus on nyt ollut mielen päällä, kun näyttää hyvin vahvasti, että tunnen ihmisiä, joilla on ollut montakin etsikkoaikaa ja ne kaikki on hylätty. Tiedän sen, koska tunnen heidät niin pitkältä ajalta jo ja olen nähnyt ja kuullut, kun ovat olleet etsikkoajassa. Mutta vaikka kutsu onkin ollut heillä voimakas ja he ovat sen kuin tajunneet kuka kutsuu, niin siltikään se ei ole heille kelvannut, passannut, koska ihmispelko on todellakin laittanut heille kuin paulan, ja estänyt heitä lähtemästä taivastielle.

Nyt katselen heitä surullisena ja tuntuu turhauttavalta rukoilla muutosta ja pelastusta heille, mutta olen päättänyt: etten luovuta, en lopeta rukoustani, kannatti tai ei, mutta huudan Herraa koskettamaan heidän ajatusmaailmansa ja muuttamaan sen..Koska uskon armolliseen Jumalaan, joka voi vielä kerran antaa armon käydä oikeudesta ja antaa mahdollisuus pelastuakin.

Sak. 7:11-13
Mutta he eivät tahtoneet ottaa vaaria, vaan käänsivät uppiniskaisina selkänsä ja kovettivat korvansa, etteivät kuulisi. Ja he tekivät sydämensä kovaksi kuin timantti, etteivät kuulisi lakia eikä niitä sanoja, mitkä Herra Sebaot on lähettänyt Henkensä voimalla entisten profeettain kautta; ja niin on Herralta Sebaotilta tullut suuri vihastus. Samoin kuin hän huusi, mutta he eivät kuulleet, samoin he huutavat, mutta minä en kuule, sanoo Herra Sebaot.

Minusta hyvin vakava Raamatunpaikka, vai mitä? Tulee aika jolloin etsikkoaikansa hylänneet ja uskostaankin luopuneet huutavat, mutta kuuleeko Herra? Ajatellaan, että hänen on pakko kuulla ja vastata, toimia, koska hänhän on itse rakkaus. Totta, Jumala on rakkaus ja pitkäpinnainen, toisin kuin me ihmiset olemme. Mutta tulee se raja Jumalallekin, jolloin hän ei enää armahda, kun jatkuvasti ollaan tottelemattomia ja halutaan vain elää synnissä ja nautinnoissa, ym.. En suosittele ketään venyttään liian pitkäksi Isän kärsivällisyyttä/pinnaa.

Ehkä ajatellaan, että:"minä sitten itse päätän milloin haluan pelastua, mutta en nyt kerkiä, tai edes halua muuttua, elämä on liian kivaa pilattavaksi uskon tulemisella." Mutta näinhän asia ei todellakaan ole, vaan Jumala antaa etsikkoaikansa ja kutsuu, houkuttelee ihmistä suostumaan; Poikansa uhriveren alle pestäväksi synneistään, sekä ottamaan vastaan pelastuksen. Mutta väkisin hän ei ketään pelasta, se on varmaa. Vaan koska hän todellakin on Rakkaus, niin hän antaa ihmisen itse ja vapaaehtoisesti; päättää, että: haluaako, vaiko ei! Valinta on aina viime kädessä ihmisellä itsellään.

Mutta taivaan kotiin ei mennä lapsikasteilla, eikä kirkkoon kuulumisella, ei edes hyvillä töillä, tms.. Vaan aina on ensin tehtävä reilu parannuksenteko, elikkäs: nähtävä oma synnin pilaama sydän ja elämä, sekä haluttava muutttua, syntyä uudesti ylhäältä elävään uskoon, kuolleesta uskostaan ja antaa ohjat Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen käsiin, koska hän on ainoa tie ja hän myöskin totuus ja hänessä ainoastaan on elämä!

Ps. 18:41 He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.

Rukoukseni onkin, että kukaan ei hylkäisi etsikkoaikaansa ja sen myötä lopulta kovettuisi, niin ettei pelastuskaan enään edes kelpaa heille. Koska, joka hylkää yhä uudestaan ja uudestaan etsikkoaikansa, niin lopulta he kuin kylmenevät ja he eivät kärsi kuulla puhuttavan Jeesuksesta, ei edes Jumalasta, vaan he torjuvat rakkauden lähteen, koska heidän mahdolliset etsikkoaikansa ovat täyttyneet ja .. He kääntyvät etsimään apua tietäjähengiltä (ennustajat) tms..

Ja lopuksi laitan kuin muistin virkistykseksi meille Herran Jeesuksen omakseen ottaneille, ettemme unohtaisi; rukouksen ja todistamisen, hereillä uskossaan olemisen tärkeyttä, rohkeutta puhua jos siihen syntyy mahdollisuus, ja olla valona, suolana, Kristus kirjeenä yhä vain lujaa vauhtia pimenevässä ja pahenevassa maailmassamme. Pysy siinä asemassa mihin olet asetettukin, älä häpeä koskaan Herraasi ja Vapahtajaasi Kristusta Jeesusta. Jos olet asetettu esirukoilijaksi, niin kiitä siitä, jos johonkin muuhun tehtävään, niin ole siinä uskollinen.. Pysy verisen ristin juurella päivittäin, sillä saat vielä olla Herran käytössä, kun etsikkoajassaan oleva ihminen annetaan tiellesi.

Room. 10:14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?

[rita4]

Otampa tuon etsikkoajan ja sen merkityksen hiukan toiselta kantilta, kuin mitä se normaalisti otetaan ja siitä puhutaan. Koska tuli mieleeni tämä etsikkoaika ja sen mahdollinen hylkääminen, kun ollaan tultu kutsun paikalle ja Jumala vetää omakseen/puoleensa.. Mutta mutta.. Ei tahdota ottaa kutsua vastaan, eikä haluta alkaa Jeesuksen seuraajaksikaan, koska koetaan se häpeällisenä muiden edessä ja silmissä.

Noh, kun ei haluta nöyrtyä, suostua, ottaa pelastusta vastaan, tunnustaa syntejään, jne.. Niin kukas se silloin alkaa hihkua ja vetää puoleensa ihmislasta? Saatanapa hyvinkin. Joo joo usko pois ja mieti hetki itsekin sitä tilannetta, kun Jumala kutsuu ja antaa etsikkoajan, jolla Hän haluaa pelastaa ihmissielun, mutta ihminen ei halua, tai kehtaa lähteä sille tielle. Niin silloin tuleekin näitä ahaa elämyksiä, oivalluksia mistä hakea muutosta ja muuttua, ehkä panna pois jotain ja saada elämäänsä iloa ja kaikkea..erilaista...

Johan löytyy uusia muka hengellisiä ulottuvuuksia ja luvataan kymmenen hyvää ja kahdeksan kaunista.. Ollaan niin hengellisiä (huom. ei uskovia) ja voi kun on; jooga harjoitusta, on mietiskelyä (meditoimista) ja hiljentymistä. Löytyy reikiä ja new agea, ehkä jopa kundaliinivoimaakin, ennustutuksia ja niihin kiinni jäämistä, ym ym väärää! Ja vauhti on kovaa ja lisää vain pitää saada ja oppia, kokea ja ollaankin oikeassa pimeyden hallitsemassa oravanpyörässä. Ja kaikki tämä eksytys ja harha, väärään meno vain yksinkertaisesti sen takia, että: on hylätty etsikkoaika.

Joh. 7:46-49
Palvelijat vastasivat: "Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu". Niin fariseukset vastasivat heille: "Oletteko tekin eksytetyt? Onko kukaan hallitusmiehistä uskonut häneen tai kukaan fariseuksista? Mutta tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu."

Jotenkin tuo Raamatunkohta alkoi elää. Niin eihän fariseuksetkaan uskoneet Jeesukseen, vaan uskoivat hänestä puhuvan ja puhuvien olevan eksytettyjä. Heillä oli laki, mutta ei armoa..Vaikka todellisuudessahan he itse olivat niitä eksyneitä ja kielsivät Jumalan Pojan .. Ja niin kieltää Jumalan Pojan jokainen, joka ei ota vastaan pelastusta ja hylkää etsikkoaikansa, etsien sen tilalle muka muuta hengellisyyttä, joka useimmiten on pimeyden tuomaa harhaa ja kun sinne sitten eksyy, niin silloin joutuukin oikein kunnolla metsään harhailemaan ilman valoa, Kristus valoa. Mutta saatana pitää huolen, ettei sieltä kovin helposti pois päästä. Sillä joka sinne eksyy, niin silloin on mahikset pelastua todella heikot, koska se voima joka noissa harhoissa on ja piilee, niin se pitää niin lujassa otteessaan, että lopulta sellainen ihminnen tekee itselleen, tai jollekin muulle jotain pahaa, tai sekoaa..

En sano tätä mollatakseni, tai pelotellakseni, tms, ei! Vaan haluan teroittaa miten TÄRKEÄÄ on ihmisten puheista/katseista/mielipiteistä huolimatta huutaa avukseen Herraa Jeesusta ja pyytää voimaa ja rohkeutta tulla omakseen ja pelastua. Sillä se on se paras tie, elämä, kun vain rohkeasti päättää lähteä taivastielle, ei pimeyden teille; muka hengellisyteen, joka on kaikkea muuta kuin hengellisyyttä.. Jeesus kuulee kyllä rukoukset, kun ne on oikeita, sydämestä lähteviä, etsien vain Häntä elämäänsä. !

Ap. t. 22:16 Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.'

[rita4]

Jäin kuin miettimään tuota etsikkoaika juttua ja miten se koetaan, kun se on ns. omakohtaisesti päällä, koskettaa.. Muistan omat etsikkoaikani tosi hyvin ja en voisikaan niitä kieltää, niin että, en ois muka tiennyt milloin ne oli kohdalleni tulleet. Minä sain 3 etsikkoaikaa ja viimeisen alkaessa puhutella, vetää minua kohti Jeesusta, ristiään, pelastusta, niin koin hyvinkin voimakkaaasti, että:"Tämä on minun viimeinen etsikkoaikani ja uutta ei enää tule!" Ja Hän, joka sen minulle sanoi, oli niin Väkevä, Voimakas ääninen, etten epäillyt hetkeäkään, etteikö nyt minulle puhu itse Jumala ja jolla on voima, sekä varaa toteuttaa pelastus, kuin myöskin olla antamatta enää uutta etsikoaikaa, jos tämän kolmannenkin hylkään ja jään vain uskonnollisuuteen.

Ensimmäinen kutsun paikka minulla oli rippikoulun jälkeen.Se oli niin voimakas,.. mutta ei ollut ketään, kuka olis kertonut, että: mitä minun pitäisi tehdä, miten tulla uskoon. Toinen oli, kun olin jo kahden pienen lapsen äitinä, n. ehkä 23vuotiaana. Se tapaus onkin minua mietityttänyt ja nyt kun sen taas muistin, niin olihan se niin erikoinen tapaus silloin..kun olin menossa lasteni kanssa kaupungille, jonne oli matkaa 3km. Niin aina samassa paikassa eräs nainen, jota en todellakaan tuntenut, lähti kävelemään kanssani n. km matkan verran. Hän ilmestyi aina kuin tyhjästä,.. Aina siinä samassa kohdassa ja siinä kohdassahan ei ollut muualle teitä, katuja, vain peltoa, vain se yksi katu suoraan eteenpäin.

Hän aivan kuin tiesi, että milloin tulen lasteni kanssa siihen kohtaan, ja koko matkan hän kertoi Raamatusta asioita minulle. Hän selitti Raamattua. Ja aloin jo toivoa, ettei hän taas tulisi, kun se jotenkin oli minulle kiusallistakin, kun Raamatun Sana oli minulle täyttä hebreaa vielä silloin. Kuinka usein hän ilmestyi rinnalleni selittämään Raamattua, tosi usein ja aina sama paikka. Mistä hän tuli ja mihin hän katosi..? Hän vain kuin häipyi, ei minnekään. Ja todellakin, nyt kun aloin tätä kirjoittamaan, niin Tajuan, että: se oli enkeli, taivaasta lähetetty minua varten..Puhumaan minulle mitä Raamatussa sanotaan.. Miksi en sitä silloin tajunnut? Ihmettelin vain usein, että; Mites se nyt taas on tossa ja mistä se tuli siihen, tai mihin se katosi lopuksi aina. Kun oli vilkkat ja äänekkäät pikkuiset mukanani, niin se vain kuin meni ohi, enkä sitä sen enmpää ajatellut.. Ois pitänyt, Hm?!!

Se on vähän sama, kun olin vanhimman siskoni hautajaisissa, hän oli minulle valtavan rakas ja tärkeä, joka vei minut kerran kauniaisiinkin fro fiden konserttiin ja kerran lähdin toisen siskoni luota tanssipaikalta tämän R luo srk talolle. Hän oli uskossa. Noh hän kuoli auto-onnettomuudessa 35 vuotiaana ja olin sen nähnytkin siinä uninäyssäni 14 vuotiaana kuinka hän nousi taivaan kotiin..Mutta nyt oli arkku laskettu maan poveen ja oltiin muiden mukana tulossa takasin riksun kappelille. Silloin näin naisen, ja hän oli kuin ilmetty R samanlainen baskeri päässä ja samanlaiset vaatteet mitkä hänellä aina oli..Nyt hän seisoi sen orapihlaja aidan vieressä, ja katseli meitä tulijoita. Aattelin; Se on R! Mutta kukaan muu ei häntä nähnyt, vain minä ja sitten hän katosi kuin tyhjään.. Hän tuli ilmoittamaan, ettei hän olekaan kuollut vaan elää. ..

Noh kolmas etsikkoaikani oli kun olin jo n. 33v Se oli aika erikoinenkin, kun pidin itseäni jo uskovana ja helluntai srk pastorin vaimo tuli kysymään halpahallissa siellä tavatessamme, että: ;"Oletkos sinä r vielä uskossa?" Sanoin, että olen, mutta pian hiukka myöhemmin tajusin etten olekaaan, mutta voi miten minä suutuin silloin hänelle, kun uskovalta tulee tommosia kyseleen. Mutta se oli tarpeen, koska se laittoi miettiin, että; oonko mä kuitenkaan vielä uskossa. Se oli kuin ärsyke, jotta heräsin tajuaan etten olekaan vielä uskossa..Vaan ihan kaikkea muuta.

Noh, se oli alku, ja sit kun meillä oli pihassamme joka kesä aina teltta ja mulla oli nyt ihan erilainen halu mennä sinne ja tulla reilusti uskoon, niin kävin joka ilta istumassa siellä ja lopulta olin tosi pettynyt, kun mitään ei tapahtunutkaan, en kokenut siellä yhtään mitään. Mutta ei mitään, siitä hiukan myöhemmin Herra vaikutti minussa Valtavan halun alkaa lukea Raamattua ja mä luin ja luin, kirjotin vihkoon mieluisia kohtia ja mies pieksi suutaan ja uhkaili mua millo milläkin, mut mä vain luin en pelännyt, koska Isä oli antanut sydämmeeni rauhan sekä voiman kestää se kaikki pilkka, ym..Kiitos Herralle!

Ja sain tulla elävään uskoon kuolleesta uskostani joulukuun 1pv -89 Siitä sydämeni ainiaan kiittää Jumalaa! Halleluja!

Jeesus sua kutsuu, Asanna, san.säv. Seija Lehtonen

Kun Jeesus sua kutsuu (Sukevan Laulavat Vartijat)