Olet varmaan joskus miettinyt, miksi jokin asia uskonelämässä ei mene eteenpäin, kasva tai saa niitä tunnusmerkkejä, joita Jumala on Sanassaan meille luvannut.
Huolimatta siitä, että intomme seurakuntatyössä ja hengellisessä toiminnassa on kova ja vieläpä näyttäisi olevan paljon veljiä ja sisaria, joilla on sama työnäky, asioilla vaan ei näytä olevan menestystä.
Jumala ei luovu kunniastaan
Tänään Jumala haluaa muistuttaa meille, että työ on Hänen! Jos me saamme olla mukana siinä työssä, se on Hänen armoaan. Onko menestyvän työn ja palveluksen mittapuu oikea tarkastellessamme kutsumustamme. Ettemme vaan mittaisi mitalla, jonka vuoksi Jumala ei voi meitä ja palvelustyötämme siunata. Jos pyrimme kiillottamaan omaa julkisivuamme sillä, että palvelemme Jumalaa, se voi olla syynä siihen, ettei siunauksia koeta.
Jumala ei anna kunniaansa toisille! Muistakaa, että toimimme lahjoilla, jotka ovat Jumalalta. Sinulla ja minulla ei ole mitään, mikä ei olisi Jumalalta ja näin kuuluisi Jumalalle. Jos tuomme ominamme julki asioita, jotka ovat Jumalan, emme kunnioita lahjan antajaa pöyhkeillessämme lahjoilla.
Suljetut kanavat
Nimenomaan esittävässä hengellisessä musiikissa sekä luentomaisesssa Raamatun opetuksessa usein huomaan tähän sorruttavan. Kuinka Herra voi toimia kauttamme tai siunata työmme, jos meillä ei ole Jumalan kunnioitusta, jota saarnaamme ulkopuolella oleville ja uskosta osattomille itse sitä noudattamatta.
Tämä sulkee siunausten kanavat myös monissa seurakunnissa tänä päivänä. Kun Raamattu puhuu tunnustamisesta (1. Joh.1:9, Room.10:9-10), ei yksinomaan tarkoiteta syntien tunnustamista, vaan asialla on syvempi merkitys. Suun tunnustus on julkinen antautuminen Jumalalle. Sydämessään ihminen uskoo ja suullaan tunnustaa, että Jeesus on hänen Herransa.
On vakava asia, jos kuitenkin paadumme uskonelämässä niin, että Jumalan herruus ja Jeesuksen sovitustyön merkitys pienenevät elämässämme. Emme silloin näe Häntä kaiken antajana. Ensimmäinen merkki siitä on juuri se, että emme anna kunniaa Jumalalle. Voimme vielä puhua olevamme Kristuksessa, mutta voisi sanoa, että rattaat on laitettu hevosen eteen.
Liha sotii henkeä vastaan
Kristus on kaikki ja kaikessa. Hänessä eläminen aiheuttaa seurauksia niin omassa elämässämme kuin seurakunnassamme. Jos niitä ei ala näkyä, tiedämme toimineemme jossakin kohdin väärin. Syy, seuraukset ja ohjeet asioiden kuntoon laittamiseen löytyvät Raamatusta ja Pyhän Hengen ilmoituksesta sydämissämme, kun vilpittömästi sitä Herralta rukoilemme.
Pahimmillaan voi olla, että Jumalan lahjasta on muodotunut este palvella Jumalaa. Muistakaamme, että lahjan antaja itse on Jumala! Se, että lahja voi näin mennä pilalle, johtuu ymmärtääkseni yksinomaan siitä, että ihminen lihallisuudessaan turmelee lahjan, käyttäessään hengellistä lahjaa tarkoistuperien saavuttamiseksi elämässään. Jumala antakoon armon parannukseen näissä asioissa.
Meidän lihamme, joka ei voi pyhittyä, on alinomaa liitossa vihollisen kanssa, joka koettaa vesittää jumalayhteytemme. Jos liha ei saa ylivaltaa, se koettaa ottaa oman osansa alistumalla näennäisesti jumalisuuteen. Tämä turmelee koko ponnistelumme, koska Jumala ei saa Hänelle kuuluvaa kunniaa.
Voitko sanoa?
Luopuminen saavutetuista eduista on lihalle ankarinta! Voimmeko sanoa rehellisesti:
Herra, vaikka joutuisin seisomaan yksin pimeässä,
ilman yhtään rinnallani seisovaa veljeä tai sisarta,
vaikka en voisi somistautua uskonnollisuuteen ihmisten edessä,
vaikka en koskaan saisi kiitosta ihmisiltä,
vaikka en koskaan saisi istua etummaisilla sijoilla,
vaikka en koskaan saisi laulaa kauniiseen asuun sonnustautuneena
suuren yleisön edessä,
vaikka minua ei koskaan kehuttaisi
syvällisistä opetuksistani,
vaikka olisin sairas,
vaikka olisin huonoin ja rumin omissa silmissäni,
haluaisin vieläkin kuunnella puhettasi
ja pitää kiinni sinun Sanastasi.
Totuudesta en halua luopua,
vaikka joutuisin tuomitsemaan omat tekoni,
lasteni ja rakkaideni teot.
Vaikka joudun kurittamaan omaa poikaaani
ja ojentamaan omaa tytärtäni,
haluan tehdä sen, Herra,
sinun kunniasi ja totuuden tähden.
On aika
On aika luopua kunniasta, joka on poissa Jumalan kunnioittamisesta ja Jumalan pelosta. On aika riisua naamiot, joilla olemme koettaneet edesauttaa palvelustehtäväämme Jumalan elo-pelloilla.
On aika sanoa Herralle: "Tässä olen, anna anteeksi. Aloitan alusta. Annan sinulle kaiken kunnian. Täytä minut Hengelläsi,
sillä muuten en pysty siihen."
Kauko-Ilmari Nevalainen
Siilinjärvi
Kristus on kaikki kaikessa.
Hänessä eläminen aiheuttaa
seurauksia niin omassa elämässämme
kuin seurakunnassamme.
Jos niitä ei ala näkyä, tiedämme
toimineemme jossakin kohdin väärin.
