Tyytyväinen Jumalassa

[rita4]

Satu Huttunen

Meillä on lupa etsiä. Olemme onnellisia, jos etsimme sitä, mitä Jumala tahtoo meille antaa. Hän tahtoo, että etsimme Jumalaa itseään. Silloin meistä tulee tyytyväisiä, onnellisia ihmisiä.

Ihmisen tulee etsiä ja ottaa selville, mitä Kristus tuli meille tuomaan Jumalalta. Opetuslapset eivät tulleet Kristuksen tykö ottaakseen vastaan sitä elämää, jota Jumala tarjoaa, vaan jotakin sellaista, mikä täyttäisi heidän tarpeensa tässä elämässä, auttaisi heitä tässä ja nyt.

He näkivät Kristuksen tekevän monia ihmetekoja. Ihme on sitä, kun Jumala toimii luonnonlakien ulkopuolella. Hän tekee ihmetekoja, jotta sinä ja minä saisimme rohkaisua tulla hänen luokseen ja voisimme löytää sen, mitä hän tuli meille tuomaan. Hänen tarkoituksensa on, että löydämme Kristuksen.

Jumala on lepomme

Jumala on julistanut, että hän itse on tyydytyksemme lähde. Siispä näemme ja koemme, että kun tulemme hänen luokseen, löydämme hänen läheisyydessään rauhan ja levon tyydyttämättömille toiveillemme.

Jumala itse on meidän tyydytyksemme. Hänen hyvyyttään ovat ne suunnattoman suuret siunaukset, jotka hänellä on meitä jokaista varten. Jumala ajattelee, että jos tulemme hänen luokseen hänen itsensä vuoksi, ei sen, mitä hänellä on meille annettavana, sitten olemme tyytyväisiä. Ei niin, että jokainen tarpeemme olisi täytetty vaan että olemme kohdanneet hänet. Hän itse on meidän lepomme.

Kristus teissä

Kun tulen Jumalan luo sanoen: "Tahdon löytää sinut", olen löytänyt tien onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen. Hänen läheisyydessään on ilon täyteys. Jos halajan Jumalaa, saan kokea hänen siunauksensa.

Hän täyttää nälkäisen sielun. Ei hän välttämättä anna niitä asioita, jotka minun mielestäni on hyviä ja minulle tarpeellisia vaan hän antaa oman hyvyytensä mukaan. Tämä sama Jumala täyttää minut pyhyydellään, ja se on onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. Jumala täyttää jokaisen sielun, joka janoaa häntä.

Kristittyjen yhteisen kokoontumisen tarkoitus on, että näemme ja koemme Jumalan, hänen läsnäolonsa. Kun vaellamme valkeudessa, hänen Sanansa mukaan, siloin myös yksilöuskovina jatkuvasti tunnemme Kristuksen läsnäoloa. Tunnemme hänen pyhyyttään, hänen onnellisuuttaan. Tämä on tyytyväisen elämän harmoniaa. "Kristus teissä, kirkkauden toivo." (Kol. 1:27)

Jeesus Kristus sydämessäni

Vaikka hän antaisi minulle kaiken sen, mitä koskaan voisin toivoa ja haluta, en sittenkään olisi tyytyväinen. Voin olla täysin onnellinen ja tyytyväinen ainoastaan Kristuksen kautta.

Jotta Jumalan elämä olisi sinun elämässäsi ja sydämessäsi, etsi häntä. Sano:" Tahdon sinun elämäsi. Tahdon sinun rakkautesi sydämeeni, sinun kirkkautesi valon sieluuni."

Meistä kukaan ei koskaan voi saada sitä yrittämällä, emmekä itse voi tehdä yhtään mitään sen savuttamiseksi. Ainoa asia, minkä voimme tehdä, on pyytää sitä häneltä. Tällaiseen rukoukseen Jumala varmasti vastaa, sillä se miellyttää häntä.

Etsi koko sydämestäsi

Jos etsit Jumalaa hänen itsensä tähden, löydät kaiken sen, mitä Jumala on, Kristuksessa. Hän antaa sinulle Jumalan elämän Henkensä kautta.

Kun koko sydämestäsi etsit Jumalan kasvoja ja tahdot löytää Kristuksen, sinut täytetään hänen kirkkaudellan. Hän antaa sinulle Jumalan elämän, Jumalan valon, Jumalan kirkkauden sydämeesi. Kristus täyttää sinut Jumalan rakkaudella. Siinä on tyytyväisyys ja onnellisuus.

Kun sinulta puuttuu jotakin, se tekee sinusta levottoman. Mitä enemmän sinulla on sitä, mitä tahdot tässä maailmassa, sitä enemmän sinä sitä haluat.

Etsi ensin Jumalaa

Psalmista 78 käy selvästi ilmi, että antoipa Jumala mitä tahansa israelilaisille, he eivät sittenkään olleet tyytyväisiä vaan halusivat yhä enemmän. He halusivat sitä, mitä Jumala voisi heille antaa, mutta he eivät halunneet Jumalan läsnäoloa ja hänen läheisyyttään. He tahtoivat Jumalan täyttävän heidän himonsa ja halunsa, mutta he eivät halunneet häntä.

Jos etsit Jumalaa, et tahdo mitään muuta. Hän tyydyttää sinun sielusi hyvyydellään. Ja häntä etsiessäsi hän antaa sinullle, mitä tarvitset.

"Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muukin teille annetaan." (Matt. 6:33)

[rita4]

Olenko minä, tai oletko sinä rakas ystäväni tyytyväinen Jumalan lapsi? Etsimmekö me sitä, mitä meidän tulisi etsiä ja siihen ojentautua, pyrkiä: Turvaamaan aivan kaikessa, niin huonoina, kuin hyvinäkin elämämme päivinä Herraan Jeesukseen? Vai elämmekö me tunteidemme ja toiveidemme varassa, etsien sitä, mitä meidän lihamme tahtoo? Onko siis meidän oma tahtomme ja ajattelumme kenties se ykkösjuttu, se tärkein, jota siten pyydämme ja odotammekin saavamme Jumalalta? Toivon ettei niin olisi..

Liian monet etsivät ja odottavat, kaipaavat vain sitä, mitä tämä maailma ja elämä sinä voi heille antaa. Mutta he eivät sitten kuitenkaan etsikään sitä, mitä Jeesus Kristus, Herramme ja Vapahtajamme haluaisi meille tuoda ja antaa. Koska ei tahdota taipua siihen, mikä on Isän Jumalan tahto, mutta, joka ei olekaan lihamme, tai maailmankaan tahto, ajatus, teko... Kuinka vaikeaa onkaan lihallisen ihmisen/uskovan suostua Isän, tai Sanan alle tottelemaan. Se on kuin tervan juontia, pakkoa ja raskasta, epämiellyttävää, kun voisi elää ja toimia, mennä, tehdä sitä, mikä tuo kivoja fiiliksiä, tunnekokemuksia, tai jopa jalat alta menevää kaatuilua ja sekoilua. Mutta kaataako Jumala ihmisen taaksepäin ja antaako hän ihmiselle kanan äänen, sian, suden, tai valtaisan hekotus kohtauksen, kieriskelyä tahdottomasti sinne tänne, nykimistä, tai kuin kaatokännissä oloa, tai vieläkin kamalempaa, jota en viitsi edes sanoa ääneen? Eipä anna ei! Sieltä on poissa Jumalan tuoma järkjestys, rauha, lepo. Se on eläintarha, tai kapakka..

En tiedä, miksi nuo tulivat mieleeni, mutta Jumala kauhistuu sitä menoa ja toimintaa, jossa ollaan vain tunnekokemusten, viihtymisen etsinnässä, jossa kuin haetaan muutosta omasta ja muidenkin mielestä; kuivaan jumalanpalvelus toimintaan tms.. Ei haluta vain olla nätisti, hiljaa, laulaa veren lauluja, tulla alttarille tekemään parannusta, tahtoen muuttua Isän Jumalamme tahdon mukaisuuteen ja saada syntinsäkin anteeksi, kasvaa uskossaan, eikä tulla enää kuin takaisin kuin; kakara ikään, jossa kaikki oli mukamas luvallista ja jännää, mutta ei useinkaan oikeanlaista..sopivaakaan ja ..Ollaan tultu jälleen maitoa tarvitseviksi, joille ei voikkaan syöttää vahvaa ruokaa, koska he eivät sitä kestäisi, pystyisi syömään. Vaan on palattu rintaruokinnalle ja ..Pitää varoen sanoa, ettei tule uhmaa ja kiukkua, pois lähtemistäkin, kun ei ollakaan kasvettu Kristuksen Jeesuksen seuraajiksi, kuin vain nimellisesti ja iänkin puolesta, mutta ei sydämeltä, tai tahto maailmalta.

Ei siis kestetä koetusta, eikä ymmärretä, miten usein juuri tuo koetus, hiljentyminen ristin juurelle tuleminen ja itselleen, sekä maailmallekin kuolemalla, niin siten vain voimme kasvaa ja vahvistua uskossamme, sekä olla Isän iloksi, eikä enää surukseen.. Ja vasta siloin sydämimme tulee se Rauha, joka kestää tulevatkin myrskyt ja vaikeudet, sairaudet, pilkan ja kaiken pahan, joka saattaa loukata meitä. Mutta me nostamme päämme ylös ja katsommekin vain Jeesukseemme, eikä enää ihmisiin, ei itseemme, vaan susotumme tulemaan pieniksi ja heikoiksi, jotta Jumala voi meitä työssään käyttää, sekä tahtonsakin näyttää. Kun Jumalan rauha saa vallata sydämemme, mielemme ja kielemmekin jopa.. Niin se näkyy kaikille ja se kuuluu puheistammekin, jota sitten nuo vielä maailmassa elävät ihmiset katsovat ja seuraavat ja tahtovat lopulta itsekin saada tuon ihmeellisen Jumalan rauhan sydämeensä, elämäänsä ja muutoksen.. Rakkaus rakentaa, rakkaus Jumalaamme; Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta, nimessään, sekä ristin verensä voittovoimassa. Se kestää ja pääsemme eteenpäin uskomme tiellä, kohti ihanaa ja ihmeellistä kirkkauden rantaa. Kaipaatko sinne jo? Minä ainkin kaipaan ja aioin kestää matkan vaivat Jeesukseni kanssa, Hänen avullaan, sekä voimassaan, johdatuksessaan ollen..