Orjatyötä vai omaehtoisuutta

[rita4]

Henry Blackaby

Uskovan elämä

Ensimmäiseksi meiltä on kysytty, muistatko sinä ensirakkautesi. Toiseksi tulee väite, joka ällistyttää minua. "Olet hylännyt minut."

Emme me toimintaa hylkää, vaan hänet. Uskoakseni se asia, joka aiheuttaa herätyksen viipymisen, on, että eroamme hänestä. Käännymme sivuun [emme valvo]. Suhteen läheisyys on aivan välttämätön herätykselle. Richard Owen Roberts tiivisti asian: "Herätys on Jumala!"

Kun Jumala täyteydessään on läsnä, niin kaikella mitä hän on, mitä hänellä ja hänen sydämellään on, on täysi vapaus ilmetä yksittäisen elämän kautta.

Uskonnollinen huippu Jumalan läsnäolon poissaolo

Olen vakuuttunut siitä, että jos Jumala pidättää näkyvää toimintaansa ja läsnäoloaan, se johtuu siitä, että hän tietää meidän loitonneen itsestään. Joka kerta, kun Jumala sanoi kansalleen: "Olet hylännyt minut," kansa oli uskonnollisen toimintansa huipulla, menestyksensä huipulla, Israelin kultaisessa vaiheessa. Mutta he olivat hylänneet hänet kaiken uskonnollisen toimintansa keskellä. He eivät enää etsineet häntä.

Itsekuritus ei yhteyttä

Ihmisen itsekurista uskonelämässä ja hartaudessa, on kirjoitettu monta mahtavaa kirjaa. Minulla on siitä oma käsitykseni. Rakkaus on se itsekuri. Jos sinulla on oltava itsekuria rakastaaksesi Jumalaa, et ole enää yhteydessä häneen.

Kenenkään ei tarvitse kertoa minulle, kuinka pitää itsekuria Jumalan Sanan kanssa. Rakkaus on se itsekuri. Rakastan häntä ja vietän kiireettömästi aikaa hänen Sanassaan.

Luen kirjoja siitä, kuinka harjoittaa itsekuria Raamatun kanssa vietetyn ajan suhteen, ja melkein haluan sanoa: "Saatte ihmiset pitämään yllä itsekuria, eivätkä he ymmärrä, että heidän ongelmansa on se, että he ovat menettäneet ensirakkautensa."

Jos menetät ensirakkautesi, sinulla on oltava itsekuria, että pystyt pitämään yllä hartauselämääsi.

Kenenkään ei tarvitse kertoa minulle, kuinka pitää itsekuria yllä vaimoni rakastamisessa. Jos hän näkisi minun tekevän näin, hän ottaisi minut siitä kiinni. Hän haluaa omaehtoisen rakkaussuhteen.

Rakkaus ilmenee suhteena

Tiedätkö, miksi rukoilen? Minä rakastan Jumalaa, ja rakkaus on rukouksen itsekuri. Jos rukouksesta tulee jotenkin orjatyötä, minun on päästävä käsiksi ongelman alkusyyhyn. Syy ei ole se, ettei minulla ole itsekuria. Ei, vaan minulla ei ole rukouselämässä itsekuria, koska olen loitonnut hänestä, joka on täydellinen elämä.

Saatan loitontua myös omaehtoisesta halusta Jumalan kansaa kohtaan. Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä heidän edestään. Jos rakastan häntä, minäkin rakastan Jumalan kansaa.

Meidän on päästävä toisiimme kohdistuvasta arvostelun asenteesta. Arvostelu saattaa olla oikeutettua, mutta Jumalan rakastamaa ei kritisoida. Sanot: "Herra, veisitkö minut sen ensirakkauden luokse, joka sinulla oli minua kohtaan ja antaisit minun sitten rakastaa sinun kansaasi samanlaisella rakkaudella?" Rakkaus itse on se itsekuri.

Viime pyhänä taputusta..

Mutta Jumala sanoo: "Olet hylännyt minut." Toinen lause, jota hän käyttää, kuuluu: "Olet erkaantunut kauas minusta" (ks. Jer 2:5). Katsomme asiaa tässä Jumalan näkökulmasta. Älä väitä, että et ole mennyt kauas hänestä.

Olit viime sunnuntaina jumalanpalveluksessa. Minä olen ollut monissa jumalanpalveluksissa, jotka ovat olleet aivan kaukana hänestä. Se on ollut kirjaimellisesti itsekeskeistä. Jokainen taputti kuin olisimme antaneet Jumalalle ylistystä. Mutta emme antaneet. Taputimme naiselle, joka oli juuri laulanut. Meillä on ylistystä, joka on itse asiassa viihdettä.

Jatkuu..

[rita4]

Juoksu auringon alla
Henry Blackaby

Ihmisjoukkoja on, mutta seurakunnan rakentaminen ontuu

Jatkoa artikkelista: "Orjatyötä vai omaehtoisuutta"

Eikä siinä kaikki, vaan olemme loitontuneet Jumalan Sanasta. Ajattelen kahta asiaa, jotka ovat olleet seurakunnille kammottava asia. Toinen on seurakunnan kasvun liike. Unohdimme Jeesuksen sanat, että hän rakentaa seurakuntansa (Mt 16:18). Me olemme sanoneet: Herra, meillä on maailman parhaat menetelmät, ja me toteutamme niitä jo. Kiitos." Hän sanoi: "Te saatte kokoon ihmisjoukkoja, mutta ette rakenna minun seurakuntaani." Seurakunta pysyy täynnä syntiä.

Herätysajan todellisuus

Nyt toteutamme toista asiaa. Olemme "etsijäystävällisiä." Jumala pelastakoon meidät siitä! Jos ollaan "etsijäystävällisiä", ei saarnata koskaan helvetistä, koska se ei ole etsijäystävällistä.

Kävin viime kesänä Herätyksen perintö -kierroksella ja kuuntelin saarnoja, jotka edustivat menneiden herätyksen aikojen julistustyylejä. Millainen julistus sai tuhannet ihmiset Walesissa, Englannissa ja Pohjois-Irlannissa tulemaan sateessa ja mudassa kasvoilleen huutamaan Jumalan puoleen koko yön ajaksi?

Löysin jotain yhteistä. Ihmiset, jotka kuulivat julistuksen, tulivat valtavan kunnioittavaa pelkoa herättävän ikuisuuden tunnun valtaan. He huusivat Jumalan puoleen: "Olen henkäyksen päässä ikuisuudesta, enkä ole varma, mihin olen menossa!"Ja he itkivät koko yön.

Pastorit näännyttivät itsensä kulkemaan ihmisen luota toisen luo. Kolmekymmentätuhatta henkeä voi kokoontua Belfastiin yön aikana. Viisisataa heistä sitoutui Jeesukseen Kristukseen. Julistus oli vienyt heidät kasvokkain ikuisuuden kanssa.

Evankelinen epäjumala?

Tulin takaisin suureen seurakuntaan Atlantan alueella ja kysyin pastoreilta, valituilta vastuunkantajilta ja ihmisiltä: "Koska kuulitte viimeksi helvettiä käsittelevän puheen?" Kukaan ei muistanut. Voisin kysyä sinulta: "Milloin viimeksi sinä kuulit saarnan, joka käsitteli helvettiä?" Se ei ole etsijäystävällistä.

Tässä ei ole kaikki, sillä eivät myöskään diakonit eivätkä katutyöntekijät pidä siitä. Se mitä on tapahtumassa, on, että muokkaamme Jumalaa sellaiseen muotoon, johon hänet haluamme. Tämä on evankelista epäjumalanpalvelusta!

Silloin se Jumala, jota palvelemme, ei näytä siltä Jumalalta, jonka näemme Raamatussa. Joten emme julista Jumalan kansalle katumusta.

Avioero ja hylkääminen

Jos otat esiin avioeron ongelman, saat diakonien lautakunnan hulluksi, koska yksi heistä on jo hyväksynyt tyttärensä avioeron. Niinpä et saarnaa avioerosta, vaikka Jumala sanoo: "Minä vihaan hylkäämistä" (Ml 2:16). Meidän on parasta vihata sitä, mitä Jumala vihaa.

Miksi herätys viipyy? Koska Jumalan kansa on täynnä epäjumalanpalvelusta. Muokkaamme Jumalaa sellaiseksi kuin haluamme, ja jos katumusta edes mainitaan, joku rakas sielu rukoilee hengästyneenä: "Oi Jumala, rukoilen, että jos täällä on joku kadotettu sielu, jonka tarvitsee tehdä katumusta"...Jumala sanoo: "Se olet sinä, sisar. Sinun tarvitsee katua." Mutta Jumalan kansa ei kohtaa meidän uskomatonta tarvettamme katua.

Silti huudamme: "Voi Herra, tuo herätys!" Jumala voisi sanoa: "Miksi minun pitäisi? Sinussa ei ole mitään, mikä vastaa sitä, mitä vaadin, että tulisin kansani tykö valtavan läsnäoloni kera."

Juoksu auringon alla

Ja niin herätys viipyy. Jumalan sydän on murtunut siitä, että olemme hylänneet hänet. Olemme juosseet auringon alla kaiken muun kuin hänen perässään. Emme rukoile niin kuin hän on käskenyt, joten olemme siinä mielessä hylänneet hänet. Emme luota häneen. Luotamme rahoihimme ja muihin asioihin, muttemme häneen, joten olemme hylänneet hänet.

Jumalan hylkääminen voi tapahtua myös niin, että hylkäät Jumalan kansan, koska hän sanoi, että kohtelet Jumalaa niin kuin kohtelet niitä, jotka hän antaa tai lähettää sinulle.

Kohtelen aina ilolla ja huolella jokaista Jumalan lasta, jonka hän tuo elämääni. Sanon: "Herra, sinä rakastat häntä, ja minä rakastan sitä, jota sinä rakastat. Älä anna minun koskaan loitontua sinusta, tai loitonnun veljestäni." En voi tehdä niin!

Rukoillaan

Isä, luimme huolellisesti ja hitaasti, mitä puhuit palvelijallesi Jeremialle. Sydämemme tuomittiin. Jokin meissä huusi: "Herra, en minä!" Sinun Henkesi sanoi: "Kyllä, juuri sinä."

Olin murheissani sinun edessäsi, kun huomasin, että jotkut asiat, joita sanoit näkeväsi, mutta joita minä en nähnyt, ovat nyt minulle todellisia. Kysyn sinulta, mikä minussa näkemäsi aiheuttaa sen, että pidättelet herätystä. Jumala, anna meille anteeksi, jos olemme erkaantuneet siitä ensirakkaudesta, jonka kerran tunsimme.

Kuinka me saatoimme? Palaa, oi Jumala, ja jos sinä autat meitä, rakastamme sinua jälleen ensirakkaudella. Kunpa me kaikki palaisimme takaisin ensirakkautemme tykö, joka oli syvin, perinpohjaisin ja kaikista yksinkertaisin. Mutta olkoon se vilpitöntä, avointa ja rehellistä.

Ota meistä pois se, mikä pitää meitä pois tästä. Ja jos tämän maailman jumalat ovat vetäneet meitä puoleensa, Jumala, vakuuta meidät siitä, että olemme syntisiä, ja me kadumme. Käännymme sinun, vain sinun, puoleesi. Kunpa sinä silloin tekisit mielelläsi suuria niille sydämille, jotka rakastavat sinua ja vain sinua. Pyydämme tätä Jeesuksen nimessä. Amen.