Irene Tandefelt
Herra on viime aikoina valaissut sydämelleni erityisesti sitä totuutta, että kutsumuksista suurin on kutsu rakastamaan. Jeesus etsiikin enemmän meitä itseämme ja rakkauttamme kuin tekojamme. Elävästä rakkaussuhteesta kumpuavat sitten spontaanisti hyvät tekomme ja oikea lähimmäisenrakkaus.
Herran puolelta tämä rakkaudenliitto on aina voimassa, mutta Hän odottaa, että se olisi molemminpuolinen. Käskyistä ensimmäinen kuuluukin: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, yli kaiken.”
Mikä asia tahansa, joka ohittaa rakkautemme Jeesukseen, on epäjumala. Kukaan henkilö tai mikään tehtävä ei saa tulla rakkaammaksi ja tärkeämmäksi kuin Jeesus itse – ei edes työmme Jumalan valtakunnan hyväksi.
Herra on tässä hyvin ehdoton. Kerran toisensa jälkeen hän tulee luoksemme vaatien meitä luovuttamaan Hänelle sen viimeisenkin. Emme tule koskaan saamaan täyttä rauhaa ennen kuin olemme luovuttaneet kaikkemme. Vasta kun Jeesuksella on täysi herraus elämässämme ja ensimmäinen sija sydämissämme, olemme vapaita ja onnellisia.
Olen tavannut joitakin maan hiljaisia, joilla ei ole mitään muuta tehtävää Herralta kuin rakkaudenpalvonta Jeesusta kohtaan. He ovat vaatimattomia ihmisiä, jotka eivät ole esillä missään, mutta samalla he ovat onnellisimpia ihmisiä, joita olen tavannut.
Ja miten he tuottavatkaan iloa Herralle!
Muistamme, miten Betanian Marian rakkaudenteko, kun hän vuodatti kallista nardusöljyä Jeesuksen päähän ja jaloille, lämmitti Herramme sydäntä. Hän tahtoo, että koko maailma muistaa aina sen teon.
Mikä on oma alabasteripullomme, jonka vuodatamme Jeesukselle rakkauden ja kiitoksen osoituksena?
On siunaavaa tietää, että mekin voimme ilahduttaa ja virvoittaa Jeesuksen sydäntä ja että Hän kaipaa meidän ystävyyttämme.
Joskus hätätilanteessa saatan vedota Jeesukseen sanomalla: ”Rakkautemme tähden, Jeesus, auta ja armahda.” Ja joskus hän heltyykin tästä. Mitä kaikkea Jumalalla onkaan antaa sellaiselle sielulle, joka janoaa ja kaipaa yhteyttä Häneen ja joka palvelee Häntä ehyellä sydämellä.
Vain sillä, mitä teemme rakkaudesta Herraan, on iäisyysarvoa. Uskon, että perillä ei kysytä ”Paljonko teit?” vaan ”Paljonko rakastit?”.
