Tapahtui vuonna 1969-70?
Niin olin todellakin n 14-15v ja se, oliko se yöllinen uni, vaiko uninäky, niin se on hiukan harmaana peitossa, tai ei oikeastaan, vaan ehkä enempikin se: miksi sen voisi sanoa..nimittää?
Se pysyi pitkään kuin jossain siellä taustalla, vain odottaen aikaa, milloin se avautuu uudestaan. Ja se avautui sen jälkeen, kun olin saanut tulla uskoon ja olin puhumassa eräässä telttatilaisuudessa. Voi kauhea, miten se aukesi kuin silmieni eteen ja muistin sen tunteen, aivan kaiken..Se oli niin rajua, jollain lailla kuin pelottavaakin, koska se kosketti sitä, mitä oli tapahtumassa..! Toki se oli tullut jo aikaisemminkin eräässä tupakokouksessa esille, mutta silloin en päässyt siitä puhumaan, koska se kuin estettiin ja muut tulivatkin julistamaan sanaa..
Niin puhuin kotimme pihalle pystytetyssä teltassa joskus -90-91kesällä. Ja en ollut aikonut puhua siitä, mutta se vain tuotiin puhuttavaksi ja enkä voinut vaietakaan. Muistan kuinka mua alkoi itkettää sisäisesti, kun se nostettiin mieleeni niin elävänä ja ..Liikutuin ja pelottikin puhua siitä, kun kuuntelemassa oli minulle hyvinkin tuttuja ihmisiä. Enkä voi edelleenkään vaieta siitä; Vaan minun on siitä puhuttava,
yhä vain edelleenkin. ..Se on kuin polte, joka pitää sanoa, silloin kun Herra sen nostaa mieleeni ja tuotavaksi. Ja hassua kyllä, se mitä silloin näin, niin se on pysynyt elävänä, siis aitona ja muuttumattomana tähän päivään asti. (muistatko unesi monien vuosikymmenten takaa tarkasti?) Joskus olen kysellyt Herralta, että: Miksi se tuli esille ja puhuttavaksi, vasta kun tulin uskoon? Ja vastaus on tämän tapainen;
"Koska, nyt on aika siitä kertoa ja todistaa, koska olet omani ja jo alat ymmärtää näitä asioita Raamatun Sanankin perusteella. "Olimme siinä uninäyssä vanhimman siskoni R kanssa kodissamme, jossa oli juhlat. Siellä oli porukkaa, joka joi alkoholia, poltti tupakkaa ja kuunteli kamalaa rokkia isoista kaiuttimista/stereoista ja isolla. He istuivat isoissa nahkasohvissa ja puhuivat sairaita ja tekivät ällöjuttua, (harjoittivat haureutta). Ne stereot jotka näin, niin niitä ei siihen aikaan vielä edes ollut olemassakaan, vaan vasta nyt 2000 luvulla. Senkin olen tajunnut, miten näin niin kauaksi eteenpäin kehitystä.
Me siskoni kanssa puhuimme heille Jumalan Sanaa ja varoitimme heitä kerta toisensa jälkeen saastaisesta ja sopimattomasta elämän tavastaan. Mutta he vain nauroivat meille ja pilkkasivat meitä, sekä ajoivat meidät pois häiritsemästä. Muistan kuinka aina vain uudestaan ja uudestaan palasimme varoittamaan heitä synnin harjoittamisesta ja vääränlaisesta musiikista ym.. Mutta tulos oli aina yhtä tyly ja koimme jopa vaaraa kun he hermostuivat meihin..
Kunnes eräänä päivänä. En muista oliko yö, vaiko mikä aika päivästä, mutta aloimme sen
kovan musiikin yli kuulla kummallista ja Valtavan Voimakasta ääntä, kuin olisi puhallettu torveen, tms.. Ja juoksimme siskoni kanssa ulos ikkunasta talon taakse ja katsoimme taivaalle. Sieltä tuli alaspäin suuri ratsujoukko ja ääretön kirkkaus, sekä pasunan ääni. Enkelit ohjasivat hevosia ja ensimmäisessä vaunussa istuva seisoi ja puhalsi isoon pasuunaan.. Seuraavassa vaunussa seisoi Jeesus, niin sen olen ajatellut..He eivät laskeutuneet ihan maahan asti, vaan kohta näin siskoni R alkavan kohota ylöspäin ja sen jälkeen alkoi kohota muitakin ylöspäin, mutta ei paljoa määrää kuitenkaan..
Olin kohta itse kuin sivussa ja jossain kuin pilven päällä ja katselin sitä valtaisaa ihmisjoukkoa siellä alhaalla, se oli kuin suuri meri, niin valtavasti oli siinä aukiolla ihmisiä. He näkivät kuinka ihmisiä alkoi kohota ylöspäin ja he itsekin koittivat hyppimällä nousta ilmaan, mutta turhaan.. He huusivat ja parkuivat äänekkäästi ja sanoivat;
Nyt minäkin tahdon pelastua ja muuttua ja tulla uskoon
/uudistua, kunhan vain pääsisimme itsekin tuone ylös.. Mutta ei! He jäivät maan päälle ja valtavat tammiset kaariovet suljettiin, niin että Hirvittävä paukahdus vain kuului. Yhä vain ihmiset siellä kuin aukiolla huusivat ja itkivät, hyppivät, mutta
enään ei ollut mahdollisuutta pelastua, vaan se olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmin. Turhaa oli heidän itkunsa ja huutonsa, omien tekojen esiin tuominen, jne.. Pyhät olivat taivaassa ja muut jäivät sinne tuskaan ja vaivaan..
Kun sitten kyselin Herralta, kun mua jäi vaivaan, että miksi siskoni kohosi taivaaseen ja minä en, vaan katselin sitä kaikkea kuin sivusta, mutta minulla ei ollut mitään hätää kuitenkaan, vaan koin rauhaa kaiken sen edessä mitä näin, kuitenkin..Niin olen saanut rukouksiini vastauksen, että: siskoni lähti aikaisemmin taivaan kotiin (-88) ja minulle jäi vielä tehtäväksi kertoa miten tärkeää on ottaa pelastus ja Jeesus vastaan sydämeensä ja elämäänsä, ettei jää tänne kun Herra Jeesus hakee omansa tuuliin ja pilviin. Ja sen aika on todella lähellä ystävät, siis;
peskäämme sydämemme parannuksessa ollen; Jeesuksen kalliissa maahan vuotaneessa sovintoveressä ja Hänen nimessään ja suostukaamme parannukseen, syntiemme tunnustamiseen ja hylkäämiseen, ettei meitäkin jätettäisi tänne; vaivanaikaan..Minä olen joutunut tarkistamaan näiden vuosien ja vuosikymmenten aikana tuota näkyäni ja tempaus oppia...

Pikku hiljaa on Herra sitä kuin avannut minulle, ja tänä armon päivänä rohkenen sanoa, että: Jeesus hakee morsiammensa tuuliin ja pilviin ja uskon että senkin jälkeen vielä marttyyrikuolemien kautta voi jokunen
jopa pelastua..Ja sitten tulee viimeinen tuomio.
Mutta missään salasopessa tapahtuvaa tempausta en usko tapahtuvan,vaan, että; sen saavat Kaikki silmät nähdä! Aivan kaikki ihmiset läpi maailman sen saavat nähdä, sekä kuulla, kun Herran omat temmataan tuuliin ja pilviin ja jäljelle jäävät vain ne, jotka eivät valvoneet uskonsa tilaa, tai eivät uskoneet Jeesukseen Kristukseen: Pelastajanaan! Ja niitä on tosi paljon, valtavat määrät tänne jääviä, ethän sinäkin ole heidän joukossaan ystäväni kallis?!

Kiirehdi siis ystäväni, ja huuda avuksesi Herraa Jeesusta: pyydä kaikkia syntejäsi anteeksi Jeesukselta ja anna Hänen pestä sydämesi verellään puhtaaksi: anna koko elämäsi Hänelle, niin sinäkin pelastut ja pääset kotiin, taivaaseen, muiden pelastuneiden joukossa, kanssa!
1. Tessalonikalaiskirje 4:
13 Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.
14 Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.
15 Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
17 sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
18 Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.Tiedän, että on uskovia, jotka ovat nähneet myöskin hautojen aukeavan ja pyhien sieltä nousevan ylös..
Mutta tässä on minun muistini mukaan se, minkä Herra antoi minulle tyttösenä ja joka on säilynyt kaikki nämä vuosikymmenet, vain asiat siinä ovat alkaneet selvitä ja aueta, muuta muutosta ei ole tapahtunut.
Etsi Herraa, kun hän vielä sinulle vastata voi ja voit pelastua, tai uudistua uskossasi! Rukouksin muistaen!
