USKONNOLLISUUDESTA ELÄVÄÄN USKOON

USKONNOLLISUUDESTA ELÄVÄÄN USKOON

ViestiKirjoittaja rita4 » 19.02.2014 20:29

Uskonnollisuus kahlitsi tamperelaisen Tuovi Koskitannerin elämää 18 vuotta. Oman yrittämisen keskellä Jumala kosketti Tuovia voimakkaasti, ja kaikki muuttui.

Täyttä totta

Tuovi liittyi seurakuntaan ja hänet kastettiin vuonna 1972. Elämäntyönsä kotiäitinä ja kuuden lapsen kasvattajana tehnyt Tuovi alkoi käydä seurakunnassa säännöllisesti.

- Yritin elää uskovan elämää, etsin Jumalan tahtoa ja olin mielestäni ihan hyvä uskovainen, kuvaa Tuovi.

Hän yritti tuntea Jumalaa ja ja tehdä "täyttä totta" 18 vuotta, kunnes vakava ajatus pysäytti hänet.

- Pyhä Henki johti kadotukseen tuomitun paikalle. Se oli kauhea tunne, kun oli ensin vuosikausia pyrkinyt etsimään ja toteuttamaan Jumalan tahtoa siinä kuitenkaan onnistumatta.

Tuovi ei ollut tyytyväinen uskonvaellukseensa. Hän ajatteli, että jos hän ei tämän parempaan pysty, hän ei voi olla pelastettujen joukossa.

- Mietin, että onko tässä maailmankaikkeudessa enää mitään, mihin voin tarttua, että voisin sitenkin olla pelastettujen joukossa. Välittömästi minulle sanottiin:"Sen tähdenhän Jeesus tuli."

Hän istui omassa olohuoneessaan näitä asioita pohtien. Tuovi oli tietenkin kuullut Jeesuksesta ja ymmärsi Jeesuksesta löytyvän vastauksen hänen sydämensä huutoon. Pyhä Henki alkoi puhua Tuoville, ja hän alkoi nähdä asioita erilaisessa valossa.

- Ensimmäistä kertaa tuli varmuus, että Jeesus on Vapahtajani. Tiesin olevani Jumalan lapsi ja ikuisen elämän perillinen, taivaan kansalainen.

Äidin kohdusta rakastettu

Siitä hetkestä omassa olohuoneessa kaikki muuttui Tuovin elämässä. Jeesuksen ristinkuoleman merkitys kirkastui. Hänen ei tarvinnutkaan yrittää elää täydellistä kristityn elämää pelastuakseen. Jeesus oli hänet jo pelastanut, elänyt täydellisen elämän ja sovittanut hänen syntinsä.

- Tajusin silloin, että olen jo äidin kohdusta mittaamattomasti rakastettu ja täydellisesti hyväksytty Jeesuksen uhrin tähden, mutta vasta nyt pääsin siitä iloitsemaan.

Tuovi kertoo, että kun on todella kohdanut Jeesuksen uhrin merkityksen syntiemme sovittajana ja sielujemme pelastajana, ei halua palata enää omien yritysten tielle.

- Joudun olemaan täysin Jeesuksen varassa ja minulla on siihen lupa! Saan olla hänen varassaan, tarkentaa Tuovi.

Kaikki eivät ymmärrä

Jeesuksen sovitustyön kirkastuminen antoi Tuoville valtavan ilon, ja hän alkoi kertoa siitä seurakunnassaan. Asia sai kolmenlaisen vastaanoton. Osa riemuitsi hänen kanssaan. Toiset tuomitsivat hänen kokemuksensa vääräksi, ja osa ei ymmärtänyt asiaa lainkaan.

Kahden vuoden jälkeen Tuovi päätyi lähtemään pois tästä seurakunnasta, ja hänellä on nyt uskovia ystäviä eri seurakunnista. Hän auttaa muun muassa Tampereen Babtistiseurakunnassa vähäosaisten ruokapalvelussa. Hän lukee paljon Raamattua ja saa siitä hengen ravintoa.

Tuovi haluaa kertoa oman tarinansa, koska tietää, että monet seurakunnassa kävijät ovat vielä hänen asemassaan. Monet yrittävät elää oikein, eikä Jeesuksen sovitustyön merkitys ole vielä avautunut.

- Olen nyt kulkenut Jeesuksen kanssa 18 vuotta, ja vapaus, rauha ja lepo, jota koen, ovat kalliita asioita, huokaa Tuovi hymyillen.

Haastattelu: Heidi Alajoki
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9696
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

Re: USKONNOLLISUUDESTA ELÄVÄÄN USKOON

ViestiKirjoittaja rita4 » 30.07.2014 19:08

Minusta tässä todistuksessa on moniakin asioita, mitkä ilahduttavat mieltä, kun sitä lukee. Voi, kuinka monet ajattelevat jo olevansa uskossa ja ei tartte tehdä enään yhtikäs mitään sen eteen. Se on sitä uskonnollisuutta, joka ei pelasta, siis ei pelastavaa uskoa!

Yksi suuri tekijä varmastikin monien elämässä on juuri: valtion kirkon lapsikaste opetuksella ja kuinka usko mukamas vahvistetaan ja kasteen liitto myöskin rippikoulussa. Mutta kiitos Herralle jokaisesta, joka herää pohtiin asioita Raamatun valossa rohkeasti, liiaksi tuudittautumatta siihen miten on opetettu ja kasvatettu.

Mutta kuinka helposti se meneekin omaksi yrittämiseksi olla ja elää uskovana. Liian usein! :roll:

Tuovi liittyi seurakuntaan ja hänet kastettiin vuonna 1972. Elämäntyönsä kotiäitinä ja kuuden lapsen kasvattajana tehnyt Tuovi alkoi käydä seurakunnassa säännöllisesti.

- Yritin elää uskovan elämää, etsin Jumalan tahtoa ja olin mielestäni ihan hyvä uskovainen, kuvaa Tuovi.

Hän yritti tuntea Jumalaa ja ja tehdä "täyttä totta" 18 vuotta, kunnes vakava ajatus pysäytti hänet.

- Pyhä Henki johti kadotukseen tuomitun paikalle. Se oli kauhea tunne, kun oli ensin vuosikausia pyrkinyt etsimään ja toteuttamaan Jumalan tahtoa siinä kuitenkaan onnistumatta.

Tuovi ei ollut tyytyväinen uskonvaellukseensa. Hän ajatteli, että jos hän ei tämän parempaan pysty, hän ei voi olla pelastettujen joukossa.

- Mietin, että onko tässä maailmankaikkkeudessa enää mitään, mihin voin tarttua, että voisin sitenkin olla pelastettujen joukossa. Välittömästi minulle sanottiin:"Sen tähdenhän Jeesus tuli."


Mutta mutta... niin kuin tässäkin käy ilmi, että Jumala kyllä kosketti siskoa ja hän liittyi srk, meni upotuskasteellle, joka on Raamatun Sanan mukainen teko, joka ei kuitenkaan pese syntejämme, vaan on kuuliaisuuden teko, sekä Jeesuksen esimerkin seuraamista kasteen hautaan.

On siunattua kun Pyhä Henki saa puhua niin, että tahdomme kuulla hänen ääntään ja pysähtyä miettimään; Mitä hän tahtoo meille sanoa.

Niin valitettavaa kuin se usein onkin meidän uskossa jo olevienkin kohdalla, niin sitä kuin turtuu sihen samaan; on vain ne tavat, rutiinit, ja Jeesus jää kuin sivuseikaksi. Kaikki muu elämässämme saattaa täyttää, tai ainakin koittaa täyttää sydämemme niin ettemme tarvitsekaan niin paljoa Jeesusta, tai luota/usko häneen sellaisena, kuin miten Raamattu sen meille opettaa. :oops:

Meidän ei tarvitse rakkaat, kuin vain tarttua Jeesuksen käteen ja pyytää häntä ohjaamaan elämäämme ja asioitamme, niin että Hänestä tulee elämämme kiintopiste, se tärkein ja rakkain, arvokkain, jne.. :)

Hän istui omassa olohuoneessaan näitä asioita pohtien. Tuovi oli tietenkin kuullut Jeesuksesta ja ymmärsi Jeesuksesta löytyvän vastauksen hänen sydämensä huutoon. Pyhä Henki alkoi puhua Tuoville, ja hän alkoi nähdä asioita erilaisessa valossa.

- Ensimmäistä kertaa tuli varmuus, että Jeesus on Vapahtajani. Tiesin olevani Jumalan lapsi ja ikuisen elämän perillinen, taivaan kansalainen.


Pyhä Henki haluaa ohjata meitä näkemään Jeesuksen merkityksen ja tärkeyden! Ei pidä heti antaa periksi, vaikka ei tulisikaan sitä ns varmuutta heti sormia napsauttamalla, vaan; pyytää rukouksessa Herraa avaamaan sydämelle kaiken sen mistä saa otteen ja luottamuksen, että: on Jumalan lapsi ja perillinen, taivaskelpoinen! Hän kyllä vastaa ja vaikuttaa Henkensä kautta: varmuuden ja ilonkin sydämillemme lopulta! :D

Siitä hetkestä omassa olohuoneessa kaikki muuttui Tuovin elämässä. Jeesuksen ristinkuoleman merkitys kirkastui. Hänen ei tarvinnutkaan yrittää elää täydellistä kristityn elämää pelastuakseen. Jeesus oli hänet jo pelastanut, elänyt täydellisen elämän ja sovittanut hänen syntinsä.

- Tajusin silloin, että olen jo äidin kohdusta mittaamattomasti rakastettu ja täydellisesti hyväksytty Jeesuksen uhrin tähden, mutta vasta nyt pääsin siitä iloitsemaan.

Tuovi kertoo, että kun on todella kohdanut Jeesuksen uhrin merkityksen syntiemme sovittajana ja sielujemme pelastajana, ei halua palata enää omien yritysten tielle.

- Joudun olemaan täysin Jeesuksen varassa ja minulla on siihen lupa! Saan olla hänen varassaan, tarkentaa Tuovi.
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9696
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

Re: USKONNOLLISUUDESTA ELÄVÄÄN USKOON

ViestiKirjoittaja rita4 » 11.09.2014 14:06

Tämä otsikko alkoi puhua sydämelleni, kun tuolla olin ulkona pyykkiä kuivumaan laittamassa, niin tuosta lähellä meitä olevalta nelostieltä alkoi kuulua ambulanssin pillien voimakas huuto. Ja kerkisin ajatella: "Toivottavasti se ei nyt paa sitä tiettyä rytmitystä päälle" turhaan toivoin, sillä jo ennen tuolla kylällä olevaa risteystä se alkoi huudattaa pillejään sillä rytmitykellä, jonka eräs ambulanssin kuljettaja kerran aikoinaan mummaa kuljettaessaan hoitoon sanoi tarkoittavan, että: silloin on tosi kiire ja tosi kysymyksessä.

Niin minäkin olin vain uskonnollinnen, vaikka kovasti uskottelin olevani uskossa, ja kaikille sanoin jo olevani uskova, mutta en ollut, Jumala sen minulle paljasti erittäin selvästi. Olin raskaana ja odotin nuorimmaistani, kun 3 viikon sairaalassa oloni jälkeen lapsen sydän äänet katosivat ja joutuivat tekemään hätäsektion, jonka seuraukseni menin tajuttomuuteen ja olin kuolla. Olinhan juuri aikaisemmin syönyt hyvän aamupalan ja sain 2,n kertaisen nukutuksenkin, kun harjoitteleva nukutuslääkäri teki mokan. (vuonna 2007 vasta sain selvyyden siihen, kun selkäleikkausta edeltävänä päivänä kysyin asiaa nukutuslääkäriltä, että; Miksi niin tapahtui? Ja hän arveli minun vetäneen ruokaa keuhkoihin, josta erittäin harvoin selvitään hengissä) :???:

Noh, siitä lähdettiin ambulanssilla kohti Oulua ja teho-osastoa. Joitakin muistikuvia on siltä matkalta ja yksi on se kun lääkäri kysyi, että pystynkö hengittään ja koitin puistaa päätäni ja sanoa, etten pysty, mutta en kyennytkään. Ja toinen muistikuva on kun ambulanssi kääntyi nelostielle ja kuulin miten sieltä radiosta kuului: "Poliisivartio ajaa edellä ja ohjaa teidät sairaalaan!" Se ambulanssin pillien ääni on myöskin yksi mielikuvani siltä matkalta. Ja olinhan kuolla, ja kävinkin rajalla, mutta jäin lääkärien ihmeeksi eloon. Aikani ei ollut vielä lähteä..

Mutta se ambulanssin pillien ääni on yhä takaraivossani 27vuotta senkin jälkeen ja kun vain kuulen sen äänen, niin; jähmetyn, alan palella, silmistä vuotaa vesi norona, kuin tukehdun.. :-o :cry:

Niin nytkin, en pystynyt laittaan pyykkejä narulle, vaan taas... jähmetyin ja vedet alkoivat vuotaa norona ja ois tehny mieli vain itkien huutaa ja jäädä vain märiseen.. HM?! Mua paleli ja yht'äkkiä sain kuin vastauksen kysymyksiini; Miksi se ei poistu, se kokemus/tunne.. Isä sanoi: "Se on merkkinä rakkaudestani, kun sallin sinun jäädä eloon ja tulla myöhemmin uskoon, minun omakseni! Haluan sinun aina muistavan sen tekoni ja rakkauteni sinua kohtaan, ja kun kuulet sen äänen, niin muistat; mistä sait pelastua ja tulla myöhemmin omakseni. " Yht' äkkiä kuin tajusin jotain.. Todellakin, jos sitä kokemusta ei olisi ollut/tullut, niin mahdollisesti olisin vain pysynyt uskonnollisena: leikkien uskovaa.

Kokemus oli traumaattisen kova, mutta selvästikin tärkeä ja jotenkin kuin pala palapelistä tuli kohdalleen, kun sain vastauksen siihen kysymykseeni, jonka aina esitän kun kuulen sen äänen. Ja vaikka kuinka aina yritänkin olla välittämättä, niin se lamauttaa minut.. :think:

Sain tulla uskoon 2v sen jälkeen.. Tosin rakkain isosiskonikin kuoli sitä ennen ja se oli elämäni kamalampia asioita, menetin hengellisen tuen..Mutta tiedän hänen päässeen kotiin ja sinne itsekin olen matkalla ja aion olla Herran käytössä niin kauan kuin hän minulle elämän päiviä antaa.. :clap:

Olethan sinäkin rakas lukijani jo matkalla taivaan kotiin! Ethän enään elä uskonnollisena luullen vain olevasi uskova, mutta on asioita, jotka kuitenkin paljastavat totuuden ja ehkä Jumalakin on sinulle rakkaudessaan puhunut, miten hän yhä odottaa sinua Poikansa verisen ristin juureen polvistumaan ja tunnustamaan, ettet jaksa/osaa ilman Jeesusta. Rukoilen puolestasi!Kuva
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9696
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

Re: USKONNOLLISUUDESTA ELÄVÄÄN USKOON

ViestiKirjoittaja rita4 » 19.12.2023 09:51

:think: Lueskelin noita ja mietin, miten minäkin sitten kuitenkin sain tulla todelliseen; ja ihanasti: Elävään uskoon uskonnollisuudestani, jossa olin elänyt koko nuoruuteni, sekä osan aikuisuuttanikin. Se oli elämäni Paras päätös antaa elämäni Jeesukselle.

Mutta siihen asti elin sellaista elämää, muka uskovana, että nyt melkein kauhistuttaakin jo ajatuskin, miten en silloin tajunnut, nähnyt miten hukassa oikeasti olin ja kaukana uskovasta.. :???:

Mutta Jumala salli minun elää siinä, koska Hän ei pakota ketään mihinkään, vaan ratkaisu on Aina ihmisellä itsellään; uskoa tai olla uskomatta. Etsiä totuutta Raamatusta, Sanan kuulemisesta, rukouksessa pyytää Herraa näyttään totuuden ja pelastamaan,jos ei vielä olekaan uskossa ja Hänen omansa, menossa kohti taivaan kotia.. :roll:

Minut silloin pysäytti ja samalla suututti eräs saarnaajan vaimo, jonka tunsin kyllä aika hyvin, koska he olivat pitäneet seurakuntansa kanssa meidän kodissamme tupakokouksia talvella ja kesäisin oli teltta pihallamme. Se oli tullut kuin tavaksi jo mieheni vanhempien aikana ja kun muutimme sinne -83 niin jatkoimme ns. sitä perinnettä.. Se oli ihan ok, mutta vasta -89 minut todella pysäytettiin ja aloin janota jotain,.... jota en silloin vielä ymmärtänyt todelliseksi pelastusvarmuuden saamiseksi, sekä uudestisyntymiseksi: tulla Elävään uskoon, kuolleesta uskostani..

Niin tuo uskova sisko tuli minua kaupassa vastaan ja kysyi minulta: r, oletko sinä jo uskossa? Voi miten se kihahti ja luontoni kihisi kiukusta, ja olin pitkään kuin vihainenkin hänelle siitä, kun minulta uskovalta kehtaakin tulla sellaista edes kysymään.. Mutta se olikin hyvä pysäytys minun itseriittoiselle ja valheessa elävälle mielelleni, joka sitten johtikin minut lopulta uskoontuloon n ½v sen tapaamisemme jälkeen. Kiitos siitä Herralle!! :clap: :thumbup: :D

Löysin Jeesuksen, Jumalan Pojan swkä omakohtaisen Pelastajani, jota en aikaisemmin vielä ollut edes tarvinnut elämääni. Löysin Vapahtajan, syntieni sovittajan, armahtajan, Jumala uskoni sijaan ja nyt minulla oli ja on sekä; Isä, Poika ja Pyhä Henki elämässäni ja sydämessäni asumassa, sekä ohjaamassa minua kohti sitä taivaan kotia, taivaan rantaa, jonne jo 2 siskoani on ainakin mennyt ja anoppini toisesta avioliitostani ja moni moni muukin on jo siellä odottamassa minuakin kotiin.. :wink: :thumbup:

Olethan sinäkin jo uskossa, etkä enää askossa? Onhan sinunkin elämäsi turvattuna, kun Jeesus elää sydämessäsi? Jos ei, niin kiiruhda ystäväni kallis ja huuda avuksesi Herraa Jeesusta, joka tahtoo pelastaa sinut ja ottaa omakseen, sekä viedä sinutkin sinne Mahtavaan: Karitsan häjuhlaansa mukaan. Eikä tämän maailman ruhtinas, sielunvihollinen viekkään enää sinua kuin pässiä narusta omaan paikkaansa, kadotukseen, jossa ei ole yhtään ilon hetkeä, eikä hyvän olon päivää.. :problem:

Ps. 50:15 Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."

Ilm. 3:
8 Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.
9 Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.
10 Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.
11 Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9696
Liittynyt: 20.10.2013 10:53


Paluu Todistuksia, ajatuksia..

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron