Tapahtui vuonna 1969-70?Niin olin todellakin n 14-15v ja se, oliko se yöllinen uni, vaiko uninäky, niin se on hiukan harmaana peitossa, tai ei oikeastaan, vaan
ehkä enempikin se nimike: miksi sen voisi sanoa..nimittää?
Se pysyi pitkään kuin jossain siellä taustalla, vain odottaen aikaa, milloin se avautuu uudestaan. Ja se avautui sen jälkeen, kun olin saanut tulla uskoon ja olin puhumassa eräässä telttatilaisuudessa.
Voiih, miten se aukesi, kuin silmieni eteen ja muistin sen tunteen, aivan kaiken..Se oli niin rajua, jollain lailla kuin pelottavaakin, koska se kosketti sitä, mitä oli tapahtumassa..! Toki se oli tullut jo aikaisemminkin eräässä tupakokouksessa esille, mutta silloin en päässyt siitä puhumaan, koska se kuin estettiin ja muut tulivatkin julistamaan sanaa..
Niin puhuin kotimme pihalle pystytetyssä teltassa joskus -90-91kesällä. Ja en ollut todellakaan silloin edes aikonut puhua siitä, mutta se vain tuotiin puhuttavaksi ja enkä voinut vaietakaan. Muistan kuinka mua alkoi itkettää sisäisesti, kun se nostettiin mieleeni
niin elävänä ja ..

Liikutuin ja pelottikin puhua siitä, kun kuuntelemassa oli minulle hyvinkin tuttuja ihmisiä.
Enkä voi edelleenkään vaieta siitä; Vaan minun on siitä puhuttava,
yhä vain edelleenkin. ..Se on kuin polte rinnassani, joka pitää vain aina sanoa,
silloin kun Herra sen nostaa mieleeni ja tuotavaksi. Ja hassua kyllä, se mitä silloin näin, niin se on pysynyt elävänä, siis tosi aitona sekä myöskin; muuttumattomana tähän päivään asti.

(
muistatko sinä rakas ystäväni; unesi monien vuosikymmenten takaakin ja erittäin tarkasti?) Joskus olen kysellyt Herralta, että: Miksi se tuli esille ja puhuttavaksi, vasta silloin, kun tulin uskoon? Ja vastaus on tämän tapainen;
"Koska, nyt on aika siitä kertoa sekä todistaa, koska sinä olet nyt Minun omani ja jo alat ymmärtää näitä asioita Raamatun Sanankin perusteella. "

Minun piti ensin oppia tuntemaan Raamatun Sanaakin ja se milloin se kuin nousi mieleeni ja oikein hätkähdin sen samankaltaisuutta, oli, kun istuin kokouksessa ja veli luki sen Raamatun kohdan, jossa se on esillä. Silloin vasta tajusin, että; "Hei, sehän löytyykin Raamatusta ja se näkyni olikin tullut minulle silloin nuorena tyttösenä Isältä, eikä se sit ollutkaan, vain mun omanäkyni, juttu...Vaan Jumala oli sen minun sydämelleni silloin laskenut, tulevia aikoja varten. Vieläkin uskossaolo vuosieni jälkeen se puhuttelee, sekä koskettaa, sekä sydämeeni nousee syvvä kiitollisuus Herraammekin kohtaan. Minä sain silloin nähdä jotain, mikä vielä tapahtuu..
Olimme siinä uninäyssä vanhimman siskoni R kanssa kodissamme, jossa oli ns. "juhlat". Siellä oli paljon porukkaa, joka joi alkoholia, poltti tupakkaa ja
kuunteli kamalaa rokkia isoista kaiuttimista/stereoista ja isolla. He istuivat isoissa nahkasohvissa ja puhuivat sairaita ja tekivät ällöjuttua, (
harjoittivat haureutta). Ne stereot jotka näin, niin niitä ei siihen aikaan
vielä edes ollut olemassakaan, vaan vasta nyt 2000 luvulla. Senkin olen tajunnut, miten näin niin kauaksi eteenpäin kehitystä. Ja se kaikki, mitä ei silloin vielä olisi voinut edes kuvitellakaan tapahtuvaksi..
Me siskoni kanssa puhuimme heille Jumalan Sanaa ja varoitimme heitä kerta toisensa jälkeen saastaisesta ja sopimattomasta elämän tavastaan. Mutta he vain nauroivat meille ja pilkkasivat meitä, sekä ajoivat meidät pois häiritsemästä heitä höpinöillämme. Muistan, kuinka aina vain uudestaan ja uudestaan palasimme varoittamaan heitä synnin harjoittamisesta ja vääränlaisesta musiikista ym.. Mutta tulos oli aina yhtä tyly ja koimme jopa vaaraa kun he hermostuivat meihin..Mutta oliimme saaneet kuin tehtäväksemme kertoa totuus..Ja uskon näin jälestäpäin, että Herra Jeesus meitä siinä näyssä kuin aina vain: kehotti vain jatkamaan.. Koska Hän oli luvannut varjella meidät. (
oma mietintäni)
Kunnes sitten eräänä päivänä. En muista oliko yö, vaiko mikä aika päivästä, mutta aloimme sen
kovan musiikin yli kuulla kummallista ja Valtavan Voimakasta ääntä, kuin olisi puhallettu torveen, tms.. Ja juoksimme siskoni kanssa ulos ikkunasta talon taakse ja katsoimme taivaalle. Sieltä tuli alaspäin suuri ratsujoukko ja ääretön kirkkaus, sekä pasunan ääni. Enkelit ohjasivat hevosia ja ensimmäisessä vaunussa istuva seisoi ja puhalsi isoon pasuunaan.. Seuraavassa vaunussa seisoi Jeesus, niin sen olen ajatellut..He eivät laskeutuneet ihan maahan asti, vaan kohta näin siskoni R alkavan kohota ylöspäin ja sen jälkeen alkoi kohota muitakin ylöspäin, mutta ei paljoa määrää kuitenkaan..
Olin kohta itse kuin sivussa ja jossain
kuin pilven päällä ja katselin sitä valtaisaa ihmisjoukkoa siellä alhaalla, se oli kuin suuri meri,
niin valtavasti oli siinä aukiolla ihmisiä. He näkivät kuinka ihmisiä alkoi kohota ylöspäin ja he itsekin
koittivat hyppimällä nousta ilmaan,
mutta turhaan.. He huusivat ja parkuivat äänekkäästi ja sanoivat; Nyt minäkin tahdon pelastua sekä muuttua ja tulla uskoon/uudistua, kunhan vain pääsisimme itsekin tuonne ylös..
Mutta ei! He jäivät maan päälle ja valtavat tammiset kaariovet suljettiin, niin että
Hirvittävä paukahdus vain kuului. Yhä vain ihmiset siellä kuin valtavalla aukiolla huusivat ja itkivät, hyppivät, mutta
enään ei ollut mahdollisuutta pelastua,
vaan se olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmin. Turhaa oli heidän itkunsa ja huutonsa, omien tekojen esiin tuominen, jne..
Pyhät olivat taivaassa ja muut jäivät sinne tuskaan ja vaivaan..

Mikä Valtava näky ylöstempauksesta ja siitä, kuinka niin paljon jopa uskovia jää tänne, kun Jeesus hakee omansa pois, kotiin, Karitsan hääaterialle!
Kun sitten kyselin Herralta, kun mua jäi kuin vaivaamaan se, että: että miksi siskoni kohosi taivaaseen ja minä en, vaan katselin sitä kaikkea kuin sivusta, mutta minulla ei ollut mitään hätää kuitenkaan, vaan koin rauhaa kaiken sen edessä mitä näin, siellä pilvellä, jossa olin...Niin olen saanut rukouksiini vastauksen, että: siskoni lähti aikaisemmin taivaan kotiin (-88) ja minulle
jäi vielä tehtäväksi kertoa:miten tärkeää on ottaa pelastus ja Jeesus vastaan sydämeensä ja elämäänsä, ettei jää tänne kun Herra Jeesus hakee omansa tuuliin ja pilviin. Ja sen aika on todella lähellä ystävät, siis;
peskäämme sydämemme parannuksessa ollen; Jeesuksen kalliissa maahan vuotaneessa sovintoveressä ja Hänen nimessään ja suostukaamme parannukseen, syntiemme tunnustamiseen ja hylkäämiseen, ettei meitäkin jätettäisi tänne; vaivanaikaan..
Minä olen joutunut tarkistamaan näiden vuosien ja vuosikymmenten aikana tuota näkyäni ja tempaus oppia...

Pikku hiljaa on Herra sitä kuin avannut minulle, ja tänä armon päivänä rohkenen sanoa, että: Jeesus hakee morsiammensa tuuliin ja pilviin ja
uskon että senkin jälkeen vielä marttyyrikuolemien kautta voi jokunen
jopa pelastua..Ja sitten tulee viimeinen tuomio.
Mutta missään salasopessa tapahtuvaa tempausta en usko tapahtuvan,vaan, että; sen saavat Kaikki silmät nähdä! Aivan
kaikki ihmiset läpi maailman sen saavat nähdä, sekä kuulla, kun Herran omat temmataan tuuliin ja pilviin ja jäljelle jäävät vain ne, jotka
eivät valvoneet uskonsa tilaa, tai
eivät uskoneet Jeesukseen Kristukseen: Pelastajanaan!
Ja niitä on tosi paljon, valtavat määrät tänne jääviä, ethän sinäkin ole heidän joukossaan ystäväni kallis?! 
Kiirehdi siis ystäväni, ja huuda avuksesi Herraa Jeesusta: sekä pyydä kaikkia syntejäsi anteeksi Jeesukselta ja anna Hänen pestä sydämesi sovintoverellään puhtaaksi: Ja anna koko elämäsi Hänelle, niin sinäkin pelastut ja pääset kotiin, taivaaseen, muiden pelastuneiden joukossa, kanssa! Sitä rukoilen!
1. Tessalonikalaiskirje 4:
13 Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.
14 Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.
15 Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
17 sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
18 Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.Tiedän, että on uskovia, jotka ovat nähneet myöskin hautojen aukeavan ja pyhien sieltä nousevan ylös..
Mutta tässä on minun muistini mukaan se, minkä Herra antoi minulle tyttösenä ja joka on säilynyt kaikki nämä vuosikymmenet, vain asiat siinä ovat alkaneet selvitä ja aueta, muuta muutosta ei ole tapahtunut.
Etsi Herraa, kun Hän vielä sinulle vastata voi ja voit pelastua, tai uudistua uskossasi! Rukouksin muistaen!
