Tahdon jakaa tämän kokemukseni ja näyn kanssanne ja kertoa miten Jumala voi myös kovan ahdistuksen kautta kasvattaa meitä Hänen omiaan. Kuitenkin valmistamalla pois pääsyn ahdistuksen keskeltä ja kääntämällä kaiken voitoksi.
Tämä ei ole näky vaan tapahtui ihan oikeasti.
Olin ahdistunut, masentunut ja aivan lohduton. Vaikka olen uskossa, koin, että Jumala ei rakasta minua, enkä minä kyennyt rakastamaan Jumalaa. Jeesuskin oli elämässäni jäänyt jonnekkin taka-alalle. Tätä jatkui elämässäni pitkään ja usen myös itkien kerroin asiasta ystävilleni. Mutta evät he osanneet minua lohduttaa, eivätkä auttaa.
Mutta sitten tuska ja ahdistus vain paheni. Koin, että Ilo, rauha ja rakkaus hävisivät. Koin olevani pimeydessä ja että Jumala hylkäsi minut. Se oli aivan hirveää. Huusin Jumalaa ja pyysin, että Hän palauttaisi sydämeeni rauhan, ilon ja rakkauden. Mutta mitään ei tapahtunut. Pimeys vain syveni ja koin, ettei Jumala ollut läsnä ainakaan kolmeen viikkoon. Ajattelin tämän kaiken tulleen pimeydestä ja että sielunvihollinen sai tämän aikaan.
Sitten yht'äkkiä koin Jumala puhuvan sydämeeni ja sanovan, että "Ymmärrätkö: aivan kaikki tulee minulta. Minä annan sinulle voiman rakastaa itseäni, eikä sekään voi tulla sinusta itsestäsi, vaan sekin tulee minulta." Minä rakastan sinua ja sinä rakastat minua, vain minun tahdostani.
Myöhemmin sain ymmärtää, että Jumala oli ollut kaiken tämän ahdistuksen ja pimeydenkin takana, eikä suinkaan sielunvihollinen. Jumala oli kaiken aikaa, ollut elämässäni läsnä. Olin siis jo pitkään valittanut, ettei Jumala rakasta minua, enkä minä kyennyt rakastamaan Häntä ja etten kokenut Hänen läsnäoloaan elämässäni. Jumala tahtoi tuolla kokemuksella näyttää minulle, mitä kokisin ja miltä tuntuisi, jos Hän sulkisi itsensä kokonaan pois elämästäni, eikä lainkaan rakastaisi minua. Elämä olisi ahdistusta, tuskaa ja pimeyttä, vailla Jumalan antamaa iloa, rauhaa ja rakkautta. Tuo kokemus sai minut oppimaan, ettei Jumalan läsnä olo ja rakkaus ole itsestään selvyys, eikä rakkautta voi puristaa itsestään omalla voimalla, vaan Jumala on senkin takana. Tämä kokemus sai minut nöyrtymään Jumalani edessä ja ymmärtämään miten suuri ja voimallinen Jumala meillä on. Kuinka kaikki on Hänen kädessään ja tahtonsa alla. Minun tehtäväni on olla nöyrä, kuuliainen ja vaeltaa Hänen tahtonsa mukaan. Silloin myöskin Jumala tahtoo vaikuttaa minun elämässäni iloa, rauhaa ja rakkautta.
Näky
Samoihin aikoihin sain näyn, että Jumala pudotti minut ikään kuin polvilleni Jeesuksen Ristin juuren. Koin itseni pieneksi, heikoksi, avuttomaksi, rikkinäiseksi ja aivan tyhjäksi, kun nökötin siinä Jeesuksen Ristin juurella. Ristin ympärillä hyöri ja pyöri lauma uskovia ihmisiä. He juoksentelivat jokainen omaan suuntaansa ja ilmeisesti heillä jokaisella oli jokin palvelutehtävä Herran seurakunnassa. Muutamat heistä pysähtyivät kohdalleni ja alkoivat komentamaan minua:
"Tule pois sieltä ristin juurelta. Sinulla pitää olla jokin palvelutehtävä seurakunnassa. Tule meidän kanssamme palvelemaan Herraa. Et sinä voi sinne Ristin juureen jäädä."
Mutta minä roikuin kaksin käsin Jeesuksen Ristissä kiinni ja sanoin: "En lähde täältä Jeesukseni Ristin juurelta mihinkään, ennenkuin olen tarpeeksi vahvistunut Herran voimassa, sillä olen liian heikko. Olen täällä vaikka koko loppu elämäni."
Sitten ihmiset jatkoivat tärkeän ja kiireisen näköisinä Ristin ympäri hyörimistä, jokainen omassa palvelutehtävässään ja jättivät minut rauhaan.
Tämä näky on edelleen vahvana silmien edessä ja olen painanut sen sydämeni tauluun. Se on antanut minulle voimaa ja lohdutusta. Se on antanut tietoisuuden siitä, että saan olla Jeesuksen Ristinsä juurella tälläinen, kuin olen: En tahdo tulla sieltä pois. Se on minun paikkani.
Koen myös, että näyllä Jumala tahtoi kertoa, että saan rauhassa kasvaa ja vahvistua Jeesuksen Ristinsä juurella, lähellä Herraa. Aina ei tarvitse seurakunnassa olla jokin erityinen palvelutehtävä. Sekin on tehtävä, että suostun nöyrtymään ja pysähtymään Jeesuksen Ristinsä juureen, kun koen olevani heikko ja voimaton. Silloin voin vain olla Herrani lähellä ja huolenpidossaan, Hänen opettaen ja kasvattaen minua. Ehkä joku päivä olen tarpeeksi vahva ja valmis ottamaan vastaan jonkin palvelustehtävän, jonka Herra minulle seurakunnassaan osoittaa. Mutta siihen saakka saan joka päivä olla Jeesukseni kanssa Ristinsä juurella, rikkinäisenä, pienenä, heikkona, avuttomana ja aivan tyhjänä, sillä näin Herra voi täyttää minut omalla ilollaan, rauhallaan, rakkaudellaan, hyvydellään, nöyryydellä ja voimallaan. Ollessani Herrani, Ristinsä juurella, voin oppia asioita suoraan Hänen sydämeltään.
