Johdatusta..

[rita4]

Tänään haluan jakaa kanssanne todistuksen siitä, miten ihmeellisesti ja sekunnin tarkastikin Jumala toimii meidän itse kunkin elämässä. Sitä ei vain aina tule kuin huomioitua, vaan puhutan hyvästä mäihästä, sattumasta, tms.. Mutta se mitä tänäänkin minulle tapahtui, niin se ei ollut vain hyvä mäihä/tuuri, sattumaa, tms, ei! Vaan se oli selvääkin selvempää Jumalan johdatusta ja vaikutusta asioihini. Ja näen siinä kaikessa selvän mahdollisuuden tutustua tämän kylän ihmisiin ja murtaa ennakkoluuloja, joita useilla on vapaita suuntia edustavaa ihmistä/uskovaa kohtaan.

Tässä lyhykäisyydessään koko kertomus:

Olimme aamulla lähdössä mieheni ja poikani kanssa linja-autolle mennäksemme kaupungille ostoksille. Olin laittanut puuron kiehumaan ja tulin itse laittamaan foorumille päivän Sanaa. Noh, mieheni ja poikani olivat syöneetkin puuroa ja minäkin toki söin myöhemmin ja niin lähdimme n km päähän kohti linja-autopysäkkiä. Kunnes yht' äkkiä, kuin salaman leimahdus nousi mieleeni ajatus; "Jäikö hella päälle?" Meillä on nääs sellainen hella, jossa ei näe onko se päällä, vaiko ei jos ei mee ihan viereen katsomaan, että: palaako siinä valo.

Kysyin miesväeltä, että, laittoiko kumpikaan hellaa pois päältä? Ja kumpikaan ei sanonut sitä sulkeneensa..Joten ei auttanu, kuin minun lähteä takasin käveleen kotio tarkistaan tilanne ja miehet lähtivät koululaislinkulla kaupungille. Noo mää menin perässä seuraavaa linkkua oottaan n reilun tunnin päästä ja siinä linkkua ootellessani, tuli meidän perältä eräs aviopari ja kysyivät, että: olenko menossa haapavedelle? sanoin olevani ja pyysivät kyytiin. Ja huh heijaa, meillähän juttu luisti ja kun olen ent maatilan emäntä, niin ja he vasta hiljan lopettivat tilan pidon niin senhän tietää, että oltiin samalla aaltopituudella ja tiedettiin samoista asioista ja niitä pohdittiin. Ja meni rattoisasti koko matka, ei juurikaan ollu hiljasta hetkeä..

Sitten vasta myöhemmin aloin oikein aatella, että: Miten se olikin näin tarkoitettukin meneväksi, jotta saan tutustua heihin paremminkin ja jospa jotain murtui, koska se jörömäinen mieskin lopulta intoutui kertoon hiihtolenkeistään ym..

Ja vaikka mua ensin hiukka harmittikin kun kipeellä jalalla jouduin kinkkaan sitä väliä kodin ja likkupysäkin välillä, niin loppujen lopuksi koin sen vain olleen mahtava mahdollisuus olla Herran omana heidän seurassaan ja osoittaa ettei me uskovat olla muita ihmisiä kummempia, vaikka arvomaailmamme toki onkin erilainen kuin vielä maailmassa elävillä. Ja sain jonkinlaisen kuin yhteyden ja oli ihan jees juttu! Kiitos Herralle siitä, kun järjesti minulle mahdollisuuden olla Kristus tuoksuna!

Et tiedä, mitä Herra on aivoitellut juuri sinun kohdallesi rakas uskon sisareni tai veljeni.. Hän haluaa käyttää meitä ja saamme olla omina itsenämme hänen käytössään viemässä ilosanomaa, evankeliumia maailmaan. Vautsi vau!

[rita4]

Kas vain, kun lähdin katselemaan näitä vanhempia juttuja, niin tulin lukeneeksi tämänkin ja muistan vieläkin oikein hyvin tuon tilanteen, vaikka siitä onkin jo kulunut aikaa jonkin verrankin. Se oli todellakin johdatusta, ei huonoa tuuria, jotta jouduin palaamaan takasin kotiin tarkistaan sähköhellan tilannetta, ei, vaan se oli jo taivaasta etukäteen suuniteltu, näin yhä uskon sen jälkeisiä vuosia ajatellen ja miten olen saanut lähentyä ja tutustua tähänkin perheeseen paremminkin myöhempinä vuosina ja tuoda sitä evankeliumiakin esille..Kiitos Herralle!

Toki olen saanut kokea asioissani ihan selvää johdatusta, mutta olenko minä ollut valona ja suolana: rohkeasti Jeesuksen omana ja seuraajana täällä, tai muuallakaan? Niin sitä olen taas kerran kuin joutunut paljon miettimään ja tuomaan häpeissäni tilanteita joissa en olekaan uskaltanut olla uskovana ihmisten edessä, niin; katuen sekä häveten olen joutunut sitäkin pyytämään Jeesukselta anteeksi.

Kun Herra on kehottanut siunaamaan erästäkin ihmistä, niin en kehdannut sitä ääneen sanoa ja tuntuipa kurjalta kun koin voimakkaasti, että niin ois pitänyt tehdä, jotta tuo ihminen ois ehkä jopa mahdollisesti alkanut puhua jotain joka painoi hänen mieltään tms?!

Luuk. 12:8-9
Mutta minä sanon teille: jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se kielletään Jumalan enkelien edessä.

Mietin tuota Raamatunpaikaa ja kuinka vakava sana siinä onkaan. Voin puhua vain itsestäni, mutta olen aivan liiankin usein huomannut sen, miten helposti jätän tuomatta esille uskoani Jeesukseen, Jumalan Poikaan ja Hänen ihanuuttaan sekä apuaan. Sanonko miten se harmittaa ja hävettää, surettaakin minua. Olenko minä todellakin tuollainen arkajalka? Olen.

Herra kyllä auttaa ja johdattaa tilanteita joissa voimme olla todistajinaan, mutta käytämmekö me niitä tilaisuuksia hyväksemme, jotta koroittaismme ja kirkastaisimme Kristusta Jeesusta niille ihmisille, joita kohtaamme siellä, mihin meidät on kuin johdatettu kohtaamaan heitä. Ollaan ystävät, kanssamatkaajat rohkeita todistajia, ja todistakaamme myöskin omalla elämän tyylilläme ym siitä; kenen omia me olemme ja olkoon puheemme aina sellaista joka lohduttaa mieliä, nostaa alaspainuneita, sekä laittaa etsimään Vapahtajaansa, omaansakin elämäänsä, jne..

Miten on sinun laitasi rakas uskon ystäväni? Haluathan olla todistajansa ja kulkea omanaan johdatuksessaan. Ne on usein pieniä hetkiä, pieniäkin asioita, mutta tosi arvokkaita jollekin, jota mahdollisesti juuri nyt Herra kutsuu omakseen ja pelastukseen, tai uudistumaan uskossaan, tms..

1. Piet. 4:
11 Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Amen.

12 Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,
13 vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.
14 Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.

Siunaa Herra siunaa Asko Pollari