Valmennusta Herran kohtaamiseen. Nuhteettomat Kristuksen tullessa
Maurice R. Irwin
Ja teille Herra antakoon yhä enemmän ja runsaammin rakkautta toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan, niin kuin meilläkin on teitä kohtaan, vahvistaaksensa teidän sydämenne nuhteettomiksi pyhyydessä meidän Jumalamme ja Isämme edessä, meidän Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun hän tulee kaikkien pyhiensä kanssa.
(1 Tess 3:12-13).
Kristuksen toinen tulemus oli hyvin voimakkaasti apostoli Paavalin mielessä hänen kirjoittaessaan Ensimmäistä kirjettä tessalonikalaisille. Jokainen kirjeen viidestä luvusta päättyy viittaukseen tuosta suuresta tapahtumasta.
Kun 1. luvun loppujakeet kuvaavat luottamusta Kristuksen tulemuksessa ja 2. luvun päätössanat puhuvat kruunaamisesta hänen tulemuksensa yhteydessä, 3. luvun loppu korostaa sitä, että olemme nuhteettomat kun kohtaamme Herran.
Vapahtajan toiseen tulemukseen viitataan jakeessa 13 seuraavin sanoin:
”Kun meidän Herramme Jeesus tulee kaikkien pyhiensä kanssa.”
On olemassa eriäviä mielipiteitä siitä, keitä nämä ”pyhät” ovat. Jotkut ajattelevat, että tässä viitataan enkeleihin. Toiset uskovat, että ”pyhät” ovat niitä, jotka kuolivat Kristuksessa ja jotka nyt ovat Herran kanssa ja tulevat takaisin vastaanottamaan kirkastetun ylösnousemusruumiin tuona suurena päivänä.
Keitä hyvänsä ”pyhät” sitten ovatkin, jae 13 vakuuttaa, että itse Kristus palaa tänne maan päälle. Ja tuon tulemuksen eräs näkökulma on nähtävissä sanoissa
”meidän Jumalamme ja Isämme edessä”.
Meidän on selvästikin ymmärrettävä, että kun Kristus tulee takaisin, hän johtaa meidät korotetun ja majesteettisen taivaallisen Isämme henkilökohtaiseen läsnäoloon. Meidät temmataan seisomaan tuon kunnianarvoisen Majesteetin eteen, joka hallitsee kaikkea.
Pelkoa ja kunnioitusta herättävä näkymä
Tuon päivän odottamisen täytyisi täyttää meidät pelolla ja kunnioituksella. Kun Jesaja kohtasi näyn Jumalan läsnäolosta, hän kumartui maahan ja huusi:
”Voi minua! Minä hukun!” (6:5).
Frederick Faber on kirjoittanut:
Oi kuinka pelkään sinua,
elävä Jumala,
pelkään mitä syvimmin ja
hartaimmin,
ja palvon sinua vavisten,
toivoen,
ja katumuksen kyynelin!
Laulamme aivan oikein riemuiten Jeesuksen takaisin tulosta. Se on todella oleva ”ilon päivä”. Se on, kuten A. B. Simpson kirjoitti: ”Toivon tähti toivottomille sydämille.” Mutta Kristuksen tulemuksen odotus on myöskin pelottavaa, koska sinä päivänä kohtaamme kasvoista kasvoihin Kaikkivaltiaan Herran Jumalan.
Kuinka pahaenteinen onkaan odotus joutua kohtaamaan Jumala, kun Kristus tulee, jos kristitty ei ole elänyt niin kuin uskovan olisi pitänyt elää.
Jatkuu otsikolla: Kaksi pyhyyttä - Pelastus ja käytäntö
