David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

SALATTU SYNTI
by David Wilkerson | April 4, 2014

Kun Israelin kansa oli leiriytyneenä Siinain vuorella, heidät ympäröi yhtäkkiä paksu pimeys ja uskomaton leiskuva tuli. Näiden ihmeellisten luonnonvoimien keskeltä Jumala puhui: ”Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä”(5 Moos.5:22).

Tämän tapahtuessa israelilaiset jäykistyivät pelosta. He olivat varmoja, että he kuolisivat, ennen kuin Herran ääni lakkaisi puhumasta. Lopulta ääni hiljeni, salamat lakkasivat sinkoilemasta, järistys loppui, ja ennen pitkää aurinko alkoi paistaa. Kun ihmiset katselivat ympärilleen, he näkivät kaikkien olevan elossa. He olivat siis todella kuulleet Jumalan äänen ja jääneet eloon!

Ilmeisesti tämän uskomattoman ilmestyksen päätyttyä Israelin vanhimmat ja sukujen päämiehet kokoontuivat. Varmaan luulit, että se olisi ollut ihmiskunnan historian suurin ylistyskokous. Siitä ei kuitenkaan muodostunut ylistyskokousta, ei sinne päinkään. Vaikea uskoa, mutta vanhimmat sanoivat Moosekselle: ”Me emme pysty ottamaan vastaan tällaista kokemusta. Emme halua kuulla enää Jumalan pelottavaa ääntä. Jos hän puhuu meille uudestaan tällä tavoin, kuolemme. Tästä lähin haluamme kuulla hänen sanansa ihmisen äänellä”.

Heidän reaktionsa on täysin hämmästyttävä. Miksi kukaan suhtautuisi tällä tavalla sellaiseen Jumalan tekemään ihmeeseen? Kerronpa miksi: Israelilaisten salaisten syntien takia, joita heillä oli sydämessään. He palvelivat salaa epäjumalia.

On aivan uskomatonta, että tämä kansa edelleen piti kiinni pienistä kultaisista jumalankuvistaan, joita he olivat tuoneet Egyptistä. Apostoli Stefanus sanoi näiden jumalankuvien olleen ”kuvia, jotka te olitte tehneet kumarrettaviksenne”(Ap.t.7:43). Israelilaiset olivat veistäneet ne egyptiläisten jättikokoisten kultaisten vasikoiden näköisiksi, joita siellä oli palvottu. He rukoilivat: ”Sinä veit meidät pois Egyptistä. Sinä olet meidän Jumalamme.” Nyt erämaassakaan he eivät olleet päästäneet irti tuosta kauheasta epäjumalanpalveluksesta.

Stefanus nimitti tätä kansaa ”erämaan seurakunnaksi”( jae 38). Hän ihmetteli, että senkin jälkeen, kun Herra oli puhunut heille kuuluvasti, heidän sydämensä olivat kääntyneinä Egyptiin. Hän sanoi heille: ”Mutta häntä meidän isämme eivät tahtoneet totella, vaan … kääntyivät sydämessänsä jälleen Egyptiin (jae 39).

Voit nähdä, miksi Jumalan ääni pani nämä ihmiset vapisemaan. He myös luulivat, että he kuolisivat pyhän, voimallisen Jumalan, ei minkään elottoman, veistetyn jumalankuvan edessä. Jumalan Henki tarttui heidän sieluunsa, ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi.

[rita4]

VOIMA KUULUU
by Gary Wilkerson | December 21, 2011

"Niin hän kutsui kokoon ne kaksitoista ja antoi heille voiman ja vallan kaikkia riivaajia vastaan ja voiman parantaa tauteja"(Luuk. 9:1).

Jeesus antoi opetuslapsilleen voiman, ei heidän intonsa tähden, vaan koska he kuuluivat hänelle. Jos kuulut Kristukselle, ei ole mitään syytä, mikset saisi hänen voimaansa. Voima syntyy kuulumisesta hänelle. Kuuluminen antaa todellisen voiman.

Monet uskovat elävät voimatonta elämää. Heillä on helmasyntinsä, ja heidän todistuksensa on kurja. Heidän hengellinen elämänsä on heikkoa. Siitä puuttuu palavuus, rukouselämä ja rukousvastaukset.

Tuntuuko sinusta voimattomalta? Lyhyt Raamatun lauseemme on täynnä voimallisia sanoja:

"Kutsui" tarkoittaa, että meillä ei ole omaa näkyä, suuntaa, tahtoa tai voimanlähdettä.

"Opetuslapset" ovat niitä, jotka hylkäävät kaiken seurataksensa opettajansa elämää, opetusta ja ohjeita.

"Kokoon" merkitsee, ettei voimaa anneta erillisiin astioihin, vaan yhteisölle, Jumalan valtakunnan työhön.

"Antoi" näyttää, ettemme voi tehdä mitään, jollei Jeesus anna meille voimaa.

"Voiman" ei tarkoita omaa haluamme, työtä, johon pyrimme, vaan ainoastaan hän voi antaa sen meille. Tästä emme kasva yhtään eteenpäin uskovina. Kaikki Jeesuksen seuraajat joutuvat odottamaan, kunnes heille annetaan voima korkeudesta.

Puuttuuko sinulta voimaa? Voit saada sitä ainoastaan häneltä, jolle kuulut. Jeesuksella on valta antaa sitä niille, jotka ovat kokonaan hänen omiaan.

Älä pyri saamaan voimaa. Sinun pitää haluta kuulua, täysin, innokkaasti, nöyrästi, kunnianhimoisesti sille, jota sydämesi kaipaa. Sitten voima tulee sinulle tavalla, jota et pysty kuvittelemaankaan.

[rita4]

HÄN AVAA TAIVAAN IKKUNAT
by David Wilkerson | September 26, 2011

Uusi Testamentti on täynnä vakuuttavia lupauksia siitä, että Jumala mielellään ylivastaa oman kansansa rukouksiin.

Yksi tunnetuimmista lupauksista on Ef.3:20:ssä. Tunnemme sen kyllä, mutta vain harvat meistä elävät todeksi, mitä uskovat. "Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa"

Jumala voi vastata rukouksiimme, mutta hän haluaa tehdä paljon enemmän kuin osaamme kuvitella. Hän tahtoo vastata meille, ei vain pikkupyyntöihimme, vaan oman rikkautensa ja valtansa mukaisesti.

Raamattu kertoo meille, että Jumala haluaa vastata meille runsaasti: "Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin" (Luuk. 6:38).

"Vaan, niin kuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat". Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin"( 1Kor.2:9- 10).

"Joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, (2 Piet. 1:4)

"Etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme"(1 Tim.6:17).

Jumala tosiaan pyytää meitä anomaan suuria!

Mielellämme kutsumme Herraa "kuninkaaksemme", mutta harvoin rukoilemme asioita, jotka ovat kuninkaamme suuruuden arvoisia. Kuninkaan velvollisuus on suojella alamaisiaan. He taas kunnioittavat häntä pyytämällä häneltä paljon. He uskovat, että hänellä on antaa kaikki, mitä he tarvitsevat, ja vieläpä runsaasti. Rakkaat lukijani, ette voi nimittää Jumalaa kuninkaaksi ja sitten moittia häntä siitä, että hänen alamaisensa joutuvat elämään edelleen puutteessa.

Oletko hämmästyttänyt Jumalaa pikkupyynnöilläsi? "Koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti"(Mal.310).

[rita4]

HALUAAKO JUMALA TULLA AVUKSENI?
by David Wilkerson | September 2, 2011

Uskotko, että Jumala haluaa tulla nopeasti ratkaisemaan sinun ongelmasi?

Tässä kohden monet uskovat erehtyvät. He tietävät, että Jumalalla on kaikki, mitä he tarvitsevat. He tunnustavat, että hän huolehtii heistä, mutta eivät ole vakuuttuneita siitä, että hän haluaisi tulla nopeasti auttamaan heitä.

Kun Jumala ei vastaa heidän huutoihinsa aivan heti, he kuvittelevat omien esteidensä ja sisäisten lukkojensa olevan syynä siihen. He luulevat, ettei Herra halua tulla heidän avukseen monenmoisten syiden takia.

Karmelin vuorella Elia syytti pakanajumala Baalia lastensa hylkäämisestä: "He huusivat Baalin nimeä aamusta puolipäivään asti, sanoen: 'Baal, vastaa meille!' Mutta ei ääntä, ei vastausta!" (1 Kun.18:26).

"Puolipäivän aikana Elia pilkkasi heitä ja sanoi: "Huutakaa kovemmin; hän on tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tahi hän on poistunut johonkin, tahi on matkalla; kenties hän nukkuu, mutta kyllä hän herää". Niin he huusivat vielä kovemmin ja viileksivät itseään tapansa ... niin että heistä vuoti verta... Mutta ei ääntä, ei vastausta, ei vaarinottoa!" (1Kun.18:27- 29).

Kuule nämä sanat uudelleen: "Mutta ei ääntä, ei vastausta, ei vaarinottoa!"

Tämä lause osoittaa sen, miten me syytämme Jumalaa lastensa hylkäämisestä! Me rukoilemme, me huudamme Jumalaa ääneen avuksemme, mutta jatkamme matkaa uskoen, ettei hän kuullut! Me menemme pois Herran läsnäolosta, pois seurakunnasta, pois salaisesta kammiostamme luullen, ettei hän ole huomannut meitä!

Herra on aina valmis kuulemaan ja vastaamaan meidän avunhuutoihimme. Minä rakastan Daavidin sanontaa hänestä: "Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat.. Hätäni päivänä minä sinua avukseni huudan, sillä sinä vastaat minulle" (Ps.86:5, 7).

Daavid sanoi: Minun Jumalani on valmis ja haluaa vastata minulle sillä hetkellä, jona minä huudan häntä! En pysähdy miettimään ongelmaani. En murehdi sitä enkä yritä itse löytää ratkaisua. Minä menen Herrani luo ja huudan: "Auta!"

Sitä vain Jumala odottaa: sinun särkyneen sydämen huutoasi, ilmaistuna lapsenomaisessa uskossa!

[rita4]

ME KOROTAMME JEESUKSEN KRISTUKSEN MEIDÄN HERRAMME NIMEÄ!
by David Wilkerson | March 8, 2011

Joku tämän lukija tarvitsee Jeesuksen kosketusta. Kun Herramme palveli täällä maan päällä, hän paransi ja eheytti raihnaisia ihmisiä vain koskettamalla heitä. Jeesuksen koskettaessa Pietarin äitiä "kuume lähti hänestä". Hän kosketti kuolleen lapsen ruumisarkkua, ja tämä heräsi eloon. Hän kosketti sokeiden ihmisten silmiä, ja he saivat näkönsä. Hän kosketti kuuron miehen korvia, ja yhtäkkiä tämä kykeni kuulemaan. Vanhemmat toivat lapsiaan Jeesuksen tykö, ja "hän koski heitä." Hänen lempeä kosketuksensa muutti kaiken. Kansanjoukot toivat sairaitaja vaivaisia, ja Jeesus otti aikaa koskettaakseen heitä kaikkia, parantaakseen heidät.

Jos todella tunnet Herran henkilökohtaisesti, olet kokenut Jeesuksen käden kosketuksen. Yksinäisyyden, epätoivon ja hämmennyksen aikoina, kivun ja epävarmuuden aikoina, olet huutanut sielusi syvyydestä: "Herra Jeesus, minä tarvitsen sinun kosketustasi. Minä tarvitsen kokemuksen läsnäolostasi. Tule, Jeesus, ja kosketa minun janoavaa sieluani."

Jotkut tarvitsevat sitä, että Jeesus koskettaisi heidän mieltään. Saatana on tullut pahoine henkivaltoineen kiusaamaan ja ylikuormittamaan mieliä helvetillisillä ajatuksilla. Ne ovat epäuskon, epäkristillisyyden, pelon, arvottomuuden ajatuksia. Ajatuksia siitä, ettei Jumala ole mieltynyt heihin. Rehelliset uskovat voivat kertoa sinulle, että he ovat kokeneet tällaista mieleen kohdistuvaa hyökkäystä. Saatanan päämäärä on tuhota uskomme ja luottamuksemme Herraan.

Raamatussa, Jeesuksen kosketus tuli vastauksena huutoon. Raamattu ei kerro, että hän ikinä olisi jättänyt huomiotta tai hyljännyt sellaisen huudon. Hän koskaan käännä selkäänsä sinun huudoillesi, vaan armollisesti vastaa sinun tarpeeseesi. Matteuksen kahdeksannesta luvusta luemme, kuinka pitaalitautinen tuli hänen luoksensa sanoen: "Herra, jos tahdot, sinä voit minut puhdistaa". Jeesus ojensi kätensä ja kosketti häntä sanoen: "Minä tahdon; puhdistu", ja kohta hän puhdistui pitaalistaan.

Etsi itsellesi paikka, jossa voit olla Jeesuksen kanssa tänään. Sano hänelle sama, mitä pitaalitautinenkin sanoi:"Herra, sinä voit. Tee minut puhtaaksi." Odota sitten, että hän, joka ei katso ihmiseen, koskettaa ja parantaa sinut, mieleltäsi, ruumiiltasi, sielultasi ja hengeltäsi. Herran käsi on ojentunut sinua kohti. Hän vain odottaa sitä huutoa, joka nousee avun tarpeesta ja odotuksesta.

"Mutta egyptiläiset kohtelivat meitä pahoin ja rasittivat meitä ja teettivät meillä kovaa työtä. Silloin me huusimme Herran, isiemme Jumalan, puoleen, ja Herra kuuli meidän huutomme ja näki meidän kurjuutemme, vaivamme ja kärsimämme sorron. Ja Herra vei meidät pois Egyptistä väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella, suurella peljästyksellä, tehden tunnustekoja ja ihmeitä. Ja hän toi meidät tähän paikkaan ja antoi meille tämän maan, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä" (5 Moos. 26:6-9).

[rita4]

Jokainen taistelu on voitto
David Wilkerson

Jumala on luvannut, että tulet jokaisesta taistelusta ulos voittajana, kruunattuna hänen voimallaan. "Nouse voimassasi, Herra! Laulaen ja veisaten me ylistämme sinun väkevyyttäsi." (Psalmi 21:13)

Miten ja milloin Herra siunaa meitä hyvyydellään ja rakkaudellaan? Pyhä Henki ajaa kaiken pelkomme pois - pelon lankeamisesta, pelon joutumisesta eroon Jumalasta, pelon Pyhän Hengen menettämisestä - istuttamalla meihin hänen ilonsa. Meidän tulee mennä eteenpäin iloiten ja ylistäen, kuten Daavid teki, koska Jumala on vakuuttanut meidän voittavan lopulta.

Kuitenkin hyvin harvalla kristityllä on tällaista iloa ja ylitsevuotavaa riemua. Monet eivät koskaan koe sielunsa lepäävän tai Kristuksen läsnäolon rauhoittavan heitä. He kulkevat ympäriinsä aivan kuin valittaen surusta, kuvitellen olevansa ennemmin Jumalan tuomion alla kuin hänen suojelevien siipiensä alla. He näkevät Jumalan kovana piiskurina, joka on aina valmis ruoskimaan heitä eteenpäin. Ja niin he elävät elämäänsä onnettomina, ilman toivoa, ennemmin kuolleina kuin elävinä.

Jumalan näkökulmasta katsottuna ongelmamme ei ole synti, vaan luottamus. Jeesus sovitti ongelmamme synnin kanssa kerta heitolla Golgatalla. Hän ei jauha meille: "Tällä kertaa ylitit rajan." Ei, ei koskaan! Hänen asenteensa meitä kohtaan on aivan päinvastainen. Hänen henkensä kosiskelee meitä jatkuvasti muistuttaen Isän rakkaudesta, jopa epäonnistumistemme keskellä.

Kun keskitymme syntiimme, kadotamme näkyvistä sen mitä Jumala eniten haluaa: "Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät." (Hepr. 11:6) Tämä jae sanoo sen kaiken: Jumalamme on palkitsija, ja hän on niin malttamaton jakamaan rakkauttaan, että hän siunaa meitä jo ennen kuin sen ansaitsemme, jo silloin kun vasta etsimme.

Tällaisena taivaallinen Isämme haluaa meidän näkevän hänet. Hän tietää milloin kadumme virheitämme ja syntejämme. Hän tietää milloin katumuksemme on tulossa. Mutta hän ei odota tuota päivää, vaan vakuuttaa jo etukäteen: "Haluan lapseni uskovan, ettei häntä tuomita, koska olen antanut hänelle kaiken anteeksi Poikani puhdistavan veren kautta."

[rita4]

MAAILMANMIELISYYDEN SYNTI
by David Wilkerson | March 30, 2011

Vanhassa Testamentissa ei ole mitään yhtä voimakasta vakavaa kuin Paavalin varoitukset maailmanmielisyydestä:

"Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: 'Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani`" (2 Kor. 6:14 -16).

Kun Jumala Vanhassa Testamentissa halusi näyttää läsnäolonsa voiman pahojen egyptiläisten edessä, hän veti erottavan linjan. Se erotti Jumalan kansan muusta Egyptistä ja asetti heidät Gooseniin.

"Herra on tekevä erotuksen israelilaisten...ja egyptiläisten välillä... Minä tällä kertaa lähetän kaikki vitsaukseni vaivaamaan sinua...tietääksesi, ettei ketään ole minun vertaistani koko maan päällä" (2 Moos. 9:4, 14).

Jumala haluaa maailman huomaavan eron häntä rakastavan kansan ja uskottoman maailman välillä. Hän haluaa meidän olevan vapautetun ja voitokkaan kansan esimerkkeinä. Se uskoo hänen voimallisen kätensä vapauttavan meidät kaikesta vaivasta ja pahasta.

Syy erotukseen maailmasta (Egyptistä) on tänä päivänä sama kuin ammoisina aikoina. Jumala piirtää jälleen linjan oman kansansa ja tämän pahan ajan välille. Siitä tämä sukupolvi tietäisi, ettei ole olemassa hänen vertaistaan vapauttajaa koko maan päällä. Tämän ajan jumalattomien tulee saada vielä suurempi kokemus Herran läsnäolosta. Mikään muu ei voi herättää heidän huomiotaan. Mikään muu ei iske heitä synnin tunnolla. Pyhä Henki on vuodatettu, jotta kaikki ihmiset voisivat tulla tuntemaan Kristuksen läsnäolon voiman sekä synnin, vanhurskauden ja tuomion!

Puhuessaan todellisista opetuslapsistaan, Jeesus sanoi: "He eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole"(Joh.17:16). Toisen kerran hän sanoi: "Minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa"(Joh.15:19).

Maailma rakastaa omiaan, mutta me emme ole maailmasta. Auttakoon Jumala meitä iloiten hyväksymään tämän erotettuna ja erilaisena olemisen. Vain niillä, jotka ovat täysin erossa maailmasta, erotetut Kristukseen, on voimaa pelastaa se!

"Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä" (1 Joh.2:15).

[rita4]

YHTEYDEN TOINEN PUOLI
by David Wilkerson | September 17, 2010

Vaeltaminen Jumalan kirkkaudessa ei tarkoita ainoastaan sitä, että vastaanotamme Isän rakkauden, vaan että me annamme hänelle myös vastarakkautta. Se on molemminpuolista kiintymystä, rakkauden antamista ja sen vastaanottamista. Raamattu sanoo meille: "Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi" (5 Moos. 6:5).

Jumala kehottaa meitä:" Anna sydämesi, poikani, minulle" (Sananl.23:26). Hänen rakkautensa vaatii meiltä vastalahjaa, että me palautamme hänelle rakkauden, joka totaalista, jakamatonta ja vaatii koko sydämemme, sielumme, mielemme ja voimamme.Kuitenkin Herra vakuuttaa meille: "Et voi ansaita rakkauttani!" Johannes kirjoittaa: "Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi... Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä" (1 Joh. 4:10,19).

Juuri niin kuin Jumalan rakkaudelle luonteenomaista meitä kohtaan ovat lepo ja riemu, niin meidänkin rakkaudessamme häntä kohtaan pitäisi olla nämä kaksi elementtiä:

1. Daavid ilmaisee lepoaan rakkaudessaan Jumalaa kohtaan kirjoittaessaan: "Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli" (Ps.73:25). Herraa rakastava sydän lakkaa etsimästä lohdutusta mistään muualta. Paremminkin se tyytyy täydellisesti häneen. Sille, joka rakastaa näin, Jumalan rakkauden lempeys on parempaa kuin elämä itse!

2. Tällainen sydän iloitsee rakkaudestaan Jumalaan. Se laulaa ja tanssii Herralle onnen hurmassa. Kun Jumalan lapsi tietää, kuinka paljon hänen Isänsä rakastaa häntä, hänen sielunsa valtaa riemastus!

Annan sinulle yhden raamatun voimallisimpia jakeita. Sananlaskuissa on profetia Kristuksesta: "Silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin; leikitsin hänen maanpiirinsä päällä ja ihastukseni olivat ihmislapset" (Sananl.8:30 -31).

Rakkaani, me olemme tässä mainittuja ihmislapsia! Aivan maailman perustamisesta lähtien Jumala edeltä näki uskovien joukon, jotka liittyivät hänen Poikaansa. Jo silloin Isä iloitsi ja riemuitsi näistä lapsista. Jeesus todistaa: "Minä olin Isäni silmäterä ja hänen olemuksensa ilonlähde ja nyt kaikki ne, jotka kääntyvät minun puoleeni uskossa, ovat myös hänen ilonsa."

Joten, kuinka me annamme vastarakkautta Jeesukselle? Johannes vastaa: "Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat" (1 Joh. 5:3).

Mitkä ovat hänen käskynsä? Jeesus sanoo, että on kaksi käskyä ja "näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat" (Matt.22:40). Ensimmäinen ja kaikkein tärkein on rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestä, sielusta ja mielestä. Toinen on, että me rakastamme lähimmäisiämme niin kuin itseämme Meidän ei tule pidättää häneltä mitään. Näissä kahdessa yksinkertaisessa ja kevyessä käskyssä on koko Jumalan laki.

Jeesus sanoo, ettemme voi olla yhteydessä Jumalaan tai vaeltaa hänen kirkkaudessaan, jos kannamme kaunaa toinen toisillemme. Sen vuoksi Jumalan rakastaminen tarkoittaa jokaisen veljen ja sisaren rakastamista samallalailla kuin Isä rakastaa meitä.

[rita4]

ENEMMÄN JEESUSTA
by David Wilkerson | September 2, 2014

En voi lukea Apostolien tekoja tuntematta häpeää. Apostolit elivät ja toimivat ihmeiden piirissä. Jopa sellaiset maallikotkin kuin Stefanus ja Filippus, pöytäpalveluksen valvojat olivat vahvoja Pyhässä Hengessä. He tekivät ihmeitä ja saivat liikkeelle kokonaisia kaupunkeja. Enkelit ilmestyivät heille, irrottivat heidän kahleensa ja veivät heidät ulos tarkkaan vartioiduista vankiloista. He saivat valtavia näkyjä, selviä ja yksityiskohtaisia.

Pietari oli niin täynnä Pyhää Henkeä, että hänen varjosakin lankeaminen kaduille tuotujen sairaiden vuoteiden yli, sai nämä parantumaan(Ap.t.5:15) Rammat paranivat ja lähtivät hyppimään temppelissä kertoen ihmeestä: ”Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois”(Ap.t.19:11 -12).

Miksi me emme voi elää samanlaisessa ihmeiden piirissä tänä päivänä? Jumala ei ole muuttunut, me olemme! Sama Herra on meidän kanssamme. Meillä on samat lupaukset, ja Jumala on enemmän kuin halukas tekemään sen taas. Valitettavasti meillä on tänä päivänä ajatus, ettemme tarvitse ihmeitä. On sanottu: ”Tällä sukupolvella on enemmän ilmestyksiä. Se on koulutetumpi ja tietää paljon enemmän. Emme siis odota Herran toimivan samalla tavalla tänään kuin silloin, kun hän perusti seurakunnan.”

Vastaukseni tuohon on: Jos ihmeitä ei enää tarvita alkamaan seurakuntaa, niitä tarvitaan sitäkin enemmän päättämään seurakunta-aikaa. Pahat ihmiset ovat tulleet pahemmiksi ja pahemmiksi, koska synti on lisääntynyt moninkertaiseksi. Viettelijät ovat lisääntyneet, väkivalta käynyt hallitsemattomaksi ja helvetti on laajentanut rajojaan. Saatana on tullut alas pitämään suurta vihaa. Kun oppeja demoneista tulee esiin tulvan lailla, luopumus käy pahemmaksi.

Me olemme lankeamassa pois. Abortti on täyttänyt maan verenvioilla. Nuorisomme on päässyt irtautumaan rajoistaan kokaiinin, crack-huumeen, heroiinin ja alkoholin voimin, jotka levittyvät kouluihin tuhoten, tappaen, tehden teineistä sairaita, tautisia varkaita ja murhaajia. Uusia tauteja leviää kylväen kuolemaa kaikkialla.

Me tarvitsemme enemmän Jeesusta, enemmän hänen pelastustaan, parantavaa voimaansa, kuin koskaan aiemmin. Apostolit tunsivat ihmeiden hinnan ja maksoivat sen innolla, mutta me emme ole halunneet maksaa sitä.

[rita4]

JUMALAN VOIMALLINEN ARMEIJA
by David Wilkerson | November 24, 2011

Maailmassa tapahtuu nyt jotakin voimallista ja pelottavaa. Ihminen ei sitä käsitä. Kuitenkin se koskee koko maailmaa näinä viimeisinä päivinä.

Jumala valmistaa pientä mutta voimallista uskovien sotajoukkoa. Tämä armeija on maailman sitoutunein. Herra käy esiin ja käskee tätä joukkoa tekemään työtä valtakuntansa hyväksi. Hän päättää aikakaudet pienellä, antautuneella, pelottomalla jäännöksellä.

Koko elämäni olen kuullut kertomuksia jumalisista esi-isistämme, jotka vihasivat syntiä. Nämä miehet ja naiset tunsivat Jumalan äänen ja viettivät tuntikaupalla, joskus jopa päiväkaupalla aikaa paastossa ja rukouksessa. He rukoilivat lakkaamatta ja saivat voiman ja kyvyn nousta onnistuneesti oman aikansa moraalittomuutta vastaan.

Esi-isämme ovat aikoja sitten kuolleet, mutta Jumala toimii nostaakseen toisen armeijan ja tällä kertaa hänen sotajoukkonsa ei koostu Siionin vanhuksista, harmaapäisistä isistä ja äideistä. Tässä joukossa on sekä uusia että kokeneita uskovia, niin nuoria kuin vanhojakin, tavallisia uskovia, jotka luottavat Jumalaan! He aukaisevat evankeliumin julistamisen uuden valtapiirin.

Eri kirkkokuntien järjestelmät näyttävät joutuvan kuolinkamppailuun. Sillä on enää tuskin mitään vaikutusta maallistuneeseen ympäristöönsä. Siltä puuttuu Kristuksen valtava voima. Jotkut syyttävät minua kovuudesta pastoreita kohtaan. Se johtuu siitä, että olen tekemisissä monien pastoreiden kanssa, jotka surevat tämän päivän luopumusta Jumalan valtakunnan työssäkin.

Maassa on kuitenkin pieni jumalisten pastoreiden jäännös. Kiitän Jumalaa jokaisesta. Valitettavasti yhä useammat pastorit kiiruhtavat tekemään kompromissia maailman kanssa.

Raamattu varottaa murehtimasta. Jumalalla on suunnitelma ja hän julistaa sitä. Se on ilmoitettu selkeästi Raamatussa, erityisestineljässä ensimmäisen Samuelin kirjan alkuluvussa.

Profeetta Samuel on Jumalan viimeisten päivien jäännöksen tyyppi. Herra valitsi hänet pahimpien aikojen keskellä ja piilotti hänet koulutusta varten, kunnes oli aika tuoda esiin Jumalan uudet aivoitukset. Herra sanoi Samuelille: "Katso, minä teen Israelissa sellaisen teon, että joka sen kuulee, sen molemmat korvat soivat"(1 Sam.3:11). Mikä voisi olla niin ihmeellistä ja hämmästyttävää kaikille, jotka sen kuulisivat? Se oli Jumalan tuomio elävästä uskosta luopuneelle uskonnolliselle järjestelmälle ja uuden, pyhän jäännöksen esiin nostaminen, koulutus ja voitelu!

Jumala tekee Samuelin päivien ihmeen jokaiselle sukupolvelle. Joka sukupolvessa on ollut jäännös, Jumalan mielen mukainen kansa, joka rukoilee.