David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

OMAN ITSEMME VERTAAMINEN MUIHIN
by David Wilkerson | June 1, 2012

Nuoruusvuosinani vertailin itseäni toisiin, jotka näyttivät minusta pyhiltä. Nämä ihmiset näyttivät hehkuvan, olevan aina hyvällä mielellä, hymyileviä, paljon enemmän Kristuksen kaltaisia kuin minä itse. En koskaan ajatellut pääseväni heidän tasolleen pyhyydessä. Niinpä rukoilin: "Herra, tee minusta yhtä vanhurskas kuin Veli- se ja se. Kuinka ihanalta mahtaakaan tuntua elää sillä tavalla sinulle."

Kuinka väärässä olinkaan! Eivät nuo ihmiset olleet sellaisia, kuin kuvittelin heidän olevan. Vähitellen opin, ettei mikään ole sitä, miltä näyttää. Ei kukaan ole ihan niin paha tai hyvä, kuin näkyy ulospäin. On oikeastaan vain yksi, joka on todella vanhurskas, Jeesus Kristus Herramme, ja hänen vanhurskautensa on täydellistä.

Jos olemme Kristuksessa, meillä on hänen vanhurskautensa eikä sitä anneta meille asteittain. Kukaan ei saa sitä enempää eikä vähempää, vaan me saamme sen täytenä.

Meidän tulee mitata itseämme ainoastaan hänen vanhurskaudellaan, ei kenenkään muun, jota pidetään vanhurskaana. "Sillä me emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka itseänsä suosittelevat; mutta he ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä. Me taas emme rupea kerskaamaan yli määrän, vaan ainoastaan sen määrätyn vaikutusalan mukaan, minkä Jumala on asettanut meille määräksi, ulottuaksemme teihinkin asti"(2 Kor.10:12 - 13).

Paavali sanoo tässä: "On sääntö, jonka mukaan voitte mitata itseänne. Se on: Jokainen, joka tekee todellisen parannuksen ja uskoo Kristuksen täydelliseen vanhurskauteen, hän joka tulee Jeesuksen luo uskossa, luottaen hänen ristin työhönsä, vanhurskautetaan täydellisesti Jumalan silmissä. Ehkäpä kohdallasi ei kaikki ole vielä käynyt toteen. Pyhän Hengen pyhittävän työn pitää yhä jatkua päivittäin. Sinut kuitenkin hyväksytään rakkaudessa Kristuksen vanhurskauden tähden."

Rakas lukijani, sinun on korkea aika lopettaa itsesi asettaminen joko alhaisemmaksi tai ylemmäksi kuin toiset. Jumala on hyväksynyt sinut Kristuksen täydellisen vanhurskauden täyteen määrään: "Kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään" (Ef.4:13).

[rita4]

EI VAUVOILLE
by David Wilkerson | June 5, 2012

Jumalan tapa vanhurskauttaa kansansa ei ole tarkoitettu vauvojen ymmärrettäväksi. Aikuiset uskovat tietävät sen. Monet uskovat ovat vielä vauvoja, juovat maitoa ja kieltäytyvät jatkamasta eteenpäin Sanan vanhurskauden liharuokaan. He ymmärtävät vain syntiensä anteeksisaamisen.

"Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta"(Hebr.5:13- 14).

Maito on vauvojen ruokaa. Vauvat tarvitsevat jatkuvaa silmälläpitoa. Heistä tuntuu hyvältä ainoastaan, jos äiti on samassa huoneessa. Kun hän menee pois, he itkevät peloissaan. Heidän pitää nähdä, tuntea hänet, koskea häneen, jotta tuntisivat olonsa turvalliseksi.

Samoin uskova, joka on vielä maitovauva, elää jatkuvassa epävarmuudessa pelastuksestaan. Hän ei ole koskaan helpottunut Taivaallisen Isän seurassa, vaan aina jännittynyt. Hän ajattelee, että Jumala on valmis lähettämään hänet helvettiin joka kerta, kun hän lankeaa. Hän ei tiedä tai ymmärrä asemaansa Kristuksessa. Siksi hänellä ei ole koskaan Jumalan rauhaa. Hän ei voi uskoa, että Jumala on kiinnostunut hänen pelastamisestaan ja varjelemisestaan.

Paavali sanoo Raamatussa, että meille on tarjolla lihaa, ruokaa, joka vaikuttaa kasvamista kypsyyteen. Se tekee meistä miehiä ja naisia Kristuksessa ja kasvattaa meitä uskovina täyteen miehuuteen. Rakas lukijani, puhun lihasta, joka on totuus Kristuksen täydellisestä vanhurskaudesta. Sen ymmärtäminen antaa sinulle pelastusvarmuuden. Sinun ei tarvitse pelätä, että Jumala hylkäisi sinut joka kerran, kun lipsahdat tai lankeat. Ei, vaan sinun on voitto.

Jollei sinulla ole tätä totuutta, paholainen pelaa rumaa peliä tunteillasi. Hän valehtelee ja pyörittää sinua ympäriinsä. Jos sinulla ei ole tätä totuutta uskosi perustana, mikään ei ole oikein opissasi, teologiassasi, elämässäsi. Et edes voi totella Jumalaa kunnolla, ennen kuin ymmärrät tämän.

Sinun pitää kerta kaikkiaan käsittää, ettei mikään oma tekosi kelpaa vanhurskaudeksi Jumalan edessä. Sen täytyy tulla toisesta lähteestä. Kun seison tuomioistuimen edessä, minulla ei ole mitään muuta apua kuin Jeesuksen Kristuksen vanhurskaus.

[rita4]

JUMALA INVESTOI SINUUN
by David Wilkerson | June 20, 2012

Kun vanhempi lähettää lapsensa opiskelemaan, se vaatii suurta investointia. Varmasti vanhempi odottaa, että lapsi sitoutuu koulutuksensa vaatimaan aherrukseen. Miksi? Toivooko hän lapsen suorittavan opintonsa loppuun, tulevan kotiin ja ripustavan diplominsa seinälle, sitten istuvan katsomassa televisiota? Ei! Vanhempi toivoo tietenkin, että hänen lapsensa saa täyden edun vanhempansa tekemästä investoinnista pääsemällä hyvään ammattiin.

Samoin, kun maamme armeija antaa ilmaisen koulutuksen sotilailleen, nuo vuodet ovat ikään kuin valtion investointeja. Sotilaalle sanotaan: ”Kun olet päässyt läpi armeijan, maasi ja sen johto edellyttää tiettyä osaa ajastasi.” Koulutetun sotilaan odotetaan palvelevan armeijassa määrätyn määrän vuosia ikään kuin maksaakseen tuon investoinnin.

Niin on meilläkin Herran ja kipujemme kanssa. Kaikella, mitä käyt läpi uskovana, on koulutustarkoitus, jonka takana on Jumalan ikuinen päämäärä. Hän ei pelastanut sinua purjehtimaan loistoristeilijällä paratiisiin. Hän pelasti sinut, jotta voisi valmistaa sinua valtakuntansa työhön. Silloin, kun uudestisynnyit, hän ilmoitti sinun nimesi kärsimyksen kouluun. Kivut, koetukset kuuluvat kaikki opintosuunnitelmaasi.

Jotkut uskovat elävät lastentarhassa. Heidän kipunsa eivät ole vaikeita ymmärtää, ja heidän koetuksensa on helpompia kestää. Toiset ovat alakoulussa ja he oppivat pian, että heidän koetuksensa ovat tulleet vähän kovemmiksi kohdata ja vaikeammaksi ymmärtää. Toiset ovat yliopistossa ja heidän kipunsa ovat kovempia ja vielä vaikeampia ymmärtää. Toiset ovat jo päässeet jatko-opintoihin, vaikeimmat ahdistusten vuodet takanaan, mutta edelleen monia vielä edessäpäin. Heidän kipunsa ovat elämän kovimmat, ja he tajuavat tarvitsevansa Pyhää Henkeä vahvistamaan heitä niiden keskellä.

Tähtäyspisteeni on, että Jumala tahtoo hengellisen sodankäynnin veteraaneja, monien ahdistusten koettelemia ihmisiä todistaakseen oman uskollisuutensa seuraavalle sukupolvelle. Meidän kestämämme koetukset ovat niitä investointeja, joita hän tekee meihin, veteraaneihinsa.

”Monta on vanhurskaalla kärsimystä mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista” (Ps.34:19).

[rita4]

PARAS ON VIELÄ EDESSÄPÄIN!
by David Wilkerson | June 22, 2012

Ehkäpä ahdistuksen aikoina olet mennyt melkein tainnoksiin. Olet ollut niin heikko ja uupunut, ettet mielestäsi pystynyt ottamaan enää askeltakaan. Saatoit sanoa: ”En koskaan enää tahdo käydä lävitse näitä asioita, mutta Herra toi minut ulos. Hän on ollut uskollinen. Ylistys Herralle!”

Jumala ei ole tyytyväinen vastentahtoiseen kiitokseen. Hän pikemminkin sanoo: ”Odota vähän lapseni. En todellakaan vienyt sinua näiden huolien ja ahdistusten läpi, jotta sinusta tulisi kiitollinen selviäjä. Olen tuhlannut vuosia sinun koulutukseesi, kaiken tämän läpikäymiseen vain yhdestä syystä enkä aio antaa sinun hukata niitä nyt. Minä odotan saavani täyden hyödyn investoinnistani. Sinun paras tehtäväsi on edessäpäin.”

Nyt, kun pääset läpi yliopistotasoisista ahdistuksista, Jumala avaa sinun silmäsi näkemään ystäväsi, jotka käyvät lastentarhaluokkaa. Nämä rakkaat ihmiset eivät usko selviävänsä siitä. Mitä silloin teet omilla ahdistuksen kokemuksillasi? Jumala kuiskaa sinulle: ”Minä tarvitsen kokeneita, koeteltuja veteraaneja, jotka ovat selvinneet syvistä vesistä ja hirveistä liekeistä. Heidät on hiottu kärsimyksissä. Tahdon ihmisiä, jotka voivat todistaa uskollisuudestani tälle sukukunnalle!” Psalmista kirjoittaa: ”Tarkatkaa sen muurit, kulkekaa sen linnat, kertoaksenne niistä tulevalle polvelle”(Ps.48:13). ”Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville”(Ps.71:18).

Paavali tekee kauniin yhteenvedon: ”Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi”(Fil.1:12). Siinä on jotakin! Kun Paavali kirjoitti tämän, hän oli vanhahko mies, jolla oli kokemusta ja oli samalla elämänsä kovimmassa koetuksessa. Hän puhui ystävilleen koko sydämestään:

”Olisi kaikkein hienoin asia, jos voisin mennä kotiin ja olla Herran luona. Se olisi minun suurin haluni. Olen veteraani. Olen käynyt läpi ahdistuksia ja koetuksia ja tiedän, että minua vielä tarvitaan täällä. Tämän sukupolven pitää päästä näkemään kärsijä, joka selviää ja iloitsee ahdistuksistaan. Poikani Timoteus joutuu kohtaamaan saman kuin minäkin. Hänen pitää saada tietää, että Jumala vie hänet läpi. Niinpä on parasta, että pysyn täällä ja kestän nämä syvät ahdistukset. Katsokaa minua! En ole ainoastaan selvinnyt, vaan minä olen säilyttänyt toivoni. En ole lannistunut enkä masentunut. Minä iloitsen Herrassa kaikesta, minkä läpi hän on minut vienyt.”

[rita4]

VANKILASSA JEESUKSEN TÄHDEN
by David Wilkerson | July 3, 2012

”Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi”(Fil. 1:12). Kun Paavali kirjoitti tämän, hän oli vanhahko, erittäin kokenut mies. Kesken kaikkein kovimpia koetuksiaan hän puhui ystäville sydämestään.

Vaeltaessasi Jeesuksen seurassa olet varmaan tuntenut kipua, koetuksia, ahdistuksia. Miten olet toiminut silloin? Mikä on kokemuksiesi summa? Ovatko ahdistukset olleet turhia? Oletko sittenkin oppinut Jumalan rakkaudesta ja uskollisuudesta niiden keskellä?

Olet ehkä sydämen uskova, joka on antanut elämänsä Jeesukselle. Sinulla on taakka maailman hukkuvista ihmisistä. Olet saanut kutsun sielujen pelastamiseen. Niinpä kerrot ystävillesi, että lähdet määrättyyn kaupunkiin todistamaan Jumalan armosta.

Kun saavut sinne, ystävillesi kerrotaan uutinen, ettei Jumala käytäkään sinua. Mikään ei ole sujunut suunnitelmien mukaan. Itse asiassa julistuksesi on kuollut. Ei sinulla ole mitään näytettävää suorituksistasi huolimatta. Sen sijaan, että olisit herättänyt koko kaupungin, joudutkin vankilaan.

Miten reagoisit, jos kaikki yrityksesi näyttää, kuinka sitoutunut olet, teet työtä ja uhrauksia, olisikin ollut pelkkää tyhjää?

Monet uskovat panisivat suupielet alaspäin. He alkaisivat epäillä Jumalan sanaa heille ja kyseenalaistaa Hengen johdatuksen. Jotkut uskovat kuitenkin vastaisivat kuten Paavali, iloiten siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään Kristuksen tähden. Paavali ei yrittänyt ymmärtää ahdistustensa syytä. Hän vastasi niihin ilolla, uskolla ja toivolla, koska hän tiesi, että hänestä koulutettiin Jumalan todistajaa. Hän kirjoitti ystäville vankilasta: ”Minun asiani on keskustelun kohteena koko keisarin palatsissa. Itse asiassa kaikki Roomassa puhuvat siitä, mitä minulle tapahtuu. Minä olen vankilassa Jeesuksen tähden.” Hän oli varmaan aikamoinen näky siellä vankisellissään: juutalainen, pelkkää luuta ja nahkaa, rohkaisemassa jokaista ympärillään olevaa. ”Iloitse ahdistuksistasi. Jumala on uskollinen!”

Paavali ei tuhlannut yhtään ahdistustansa, koska hän tiesi, että jokainen niistä oli Jumalan suunnittelema. Samoin Herra katsoo meitä nähdäkseen, kuin me käyttäydymme koetustemme keskellä.

[rita4]

ÄLÄ TUHLAA AHDISTUKSIASI
by David Wilkerson | July 4, 2012

Joudumme lukemaan 4. Mooseksen kirjasta surullisesta esimerkistä, miten ahdistus tuhlataan. Selofhadin viisi tytärtä tuli Mooseksen luo pyytämään perintöosaansa Luvatusta maasta. He kertoivat Moosekselle: "Meidän isämme kuoli erämaassa, mutta hän ei ollut siinä joukossa, joka kävi kapinoimaan Herraa vastaan, Koorahin joukossa, vaan hän kuoli oman syntinsä tähden, eikä hänellä ollut poikia”(4 Moos.27:3). Nämä naiset sanoivat siis: ”Kun toiset nousivat sinua vastaan Koorahin kanssa, meidän isämme ei ollut mukana. Hän ei kapinoinut. Hän kuoli omien syntiensä tähden.”

Viimeinen lause kolahti minuun, kun luin sen: ”Hän kuoli omien syntiensä tähden.” Tämä tarkoittaa, että heidän isänsä näki kaikki uskomattomat ihmeet, Egyptistä vapauttamisen, veden vuotamisen kalliosta, taivaasta tulevan mannan. Silti hän kuoli epäuskoisen sukupolvensa lailla. Vain Joosua ja Kaaleb selvisivät erämaavaelluksesta hengissä.

Ilmeisesti nämä viisi tytärtä olivat syntyneetkin erämaassa ja kasvaneet perheessä, joka oli täynnä vihaa Jumalaa kohtaan. Kaikki Israelin koetukset ja koettelemukset olivat vain kovettaneet heidän isänsä epäuskoisen sydämen. Nämä nuoret naiset kuulivat koko nuoruutensa ajan murinaa, valitusta ja katkeruutta. Aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä alituisia vatsanväänteitä, ei koskaan uskon ja luottamuksen ilmaisuja Jumalaa kohtaan. Näiden naisten täytyi tulla Mooseksen luo sanoen: ”Meidän isämme ei jättänyt meille mitään, ei toivoa, ei omaisuutta, ei todistusta. Hän vietti kaikki neljäkymmentä vuotta valittaen, katkeruudessa, koska elämä oli kovaa. Hän kuoli synnissä, ja koko elämä oli täysin turhaa.”

Kauheata on sanoa tällaista omasta vanhemmastaan. Varoitankin kaikkia vanhempia, jotka nyt lukevat tätä: teidän lapsenne seuraavat teitä, kun olette ahdistuksessa ja teidän reaktioitanne ja käytöstänne. Se vaikuttaa koko heidän elämäänsä. Miten käyttäydytte? Tuhlaatteko ahdistuksenne, ei itseltänne vaan tulevalta polvelta? Toivon, että teidän perillisenne ovat Kristukseen perustuneita, kun he kuulevat teidän sanovan: ”En kyllä pidä tästä ahdistuksesta, mutta Herran nimi olkoon siunattu.”

Tunnen monia uskovia, joista tulee joka ahdistuksen jälkeen entistä katkerampia ja huonotuulisempia. Niiden olisi pitänyt harjoittaa ja sulostuttaa heitä, Jumalan koetusten ilmaista hänen uskollisuuttaan. Sen sijaan näistä ihmisistä on tullut tapa-valittajia, hapannaamoja ja ilkimyksiä. Ihmettelen kovasti, missä heidän uskonsa on, missä heidän luottamuksensa Herraan. Mitähän heidän lapsensakin ajattelevat.

Rakas lukijani, älä tuhlaa ahdistuksiasi. Anna niiden tuottaa sinussa luottamuksen ja uskon suloista tuoksua Herrassasi.

[rita4]

AVUKSI OIKEAAN AIKAAN
by David Wilkerson | July 12, 2012

Monet rakkaat uskovat kertovat minulle uskomattomista vaikeuksista, ongelmista, jotka kasaantuvat ja lannistavat heitä. Inhimillisesti katsoen ne kaikki näyttävät mahdottomilta tilanteilta. Sydämeni kokee myötätuntoa sellaisiin koetuksiin joutuneita uskovia kohtaan.

Jokaisen uskovan pitää olla vakuuttunut siitä, että hän on arvokas, rakastettu ja että Jumala on lähellä. Itse asiassa, mitä lähemmäs viholliseni tulevat, sitä uskollisempana Jumala näyttäytyy vierelläni ja sitä tiukemmin hän pitää kiinni kalliin lapsensa kädestä.

”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva”(Ps.46:1). Sanan hätä juuri on tässä jakeessa ”ahdas paikka”. Oletko ahtaalla? Lue Jumalan lupauksia, jotka päästävät sinut pinteestä:

”Kuulkoon Herra sinua hädän päivänä, varjelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi. Hän lähettäköön sinulle avun pyhäköstä ja tukekoon sinua Siionista”(Ps.20:1-2).

”Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun sinä katsoit minun kurjuuttani, tunsit minun sieluni ahdistukset, etkä jättänyt minua vihollisen valtaan, vaan asetit minun jalkani aukealle. Armahda minua, Herra, sillä minulla on ahdistus; minun silmäni on surusta riutunut, niin myös minun sieluni ja ruumiini”(Ps.31:7-9).

”Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä! Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta”(Ps.31:19- 20).

”Kiitetty olkoon Herra, sillä hän osoitti minulle ihmeellisen armonsa piiritetyssä kaupungissa. Minä sanoin hädässäni: ’Minä olen sysätty pois sinun silmiesi edestä". Kuitenkin sinä kuulit minun rukousteni äänen, kun minä sinua huusin. Rakastakaa Herraa, kaikki hänen hurskaansa. Herra varjelee uskolliset, mutta ylpeileväisille hän kostaa monin kerroin. Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte’”(Ps.31:21- 24).

[rita4]

UUTISIA PENSEILLE
by Gary Wilkerson | July 16, 2012

”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!” Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos”(Ilm.3:15- 16).

Jeesus puhuu Laodikean seurakunnalle, seurakunnalle, josta on tullut maailmankuulu. Laodikea- sanan löytää jopa engl. sanakirjasta selityksellä: penseä, tai välinpitämätön. Penseä on kylmän ja kuuman välillä. Jeesus ei sano, että hän toivoisi meidän olevan kylmiä, penseitä tai kuumia. Ei, hän sanoo, että soisi meidän mieluummin olevan kylmiä tai kuumia kuin penseitä.

Kun Jeesus puhuu meistä kuumina, hän tarkoittaa täynnä intoa, intohimoa täynnä olevia, joiden sydän palaa Jumalalle. Hän puhuu siitä, että meidän sisimmässämme on jotakin, joka pakottaa meidät toimimaan. Siksi hän sanoo: ”Minä tiedän sinun tekosi”. Hän ei sano: ”Minä tiedän sinun ajatuksesi, tunteesi” Hän sanoo: ”Minä tiedän sinun tekosi”, koska jokaisen henkilön teot näyttävät hänen sydämensä.

Monet eivät käsitä, kuinka pitkän matkan päässä penseys on Jumalan sydämestä. Jeesus inhoaa sitä, koska se kertoo ihmisestä, joka väittää olevansa hänen omansa, ottaa Jeesuksen nimen ja siteeraa raamattua, mutta käyttäytyy kuin olisi maailman ihminen.

Penseä henkilö on sellainen, joka siis väittää olevansa uskova, mutta tekee samoja tekoja kuin se, joka on täysin kylmä: juopottelee, käy vieraissa, ottaa Jeesuksen nimen suojakseen, pettää, valehtelee ja silti pitää itseään uskovana. Tämä henkilö tuhoaa Jeesuksen todistuksen.

Jeesus pitää parempana rehellistä todistusta, joka sanoo: ”En ole pelastettu ja elän sen mukaan”, kuin sitä, joka sanoo: ”Väitän olevani pelastettu, mutten elä sen mukaisesti.” Jeesus sanoo penseälle edelleen: ”Minä tiedän sinun tekosi”.

[rita4]

JUMALA ON YHÄ USKOLLINEN
by David Wilkerson | July 20, 2012

Kun Samuel voiteli Daavidin Israelin kuninkaaksi, nuori mies sain uuden sydämen: ”Niin Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Ja Herran henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen”(1 Sam.16:13).

Daavidista tuli jumalinen mies, viisas, rakastettu ja täynnä Jumalan pelkoa: ”Ja Daavid menestyi kaikilla teillään, ja Herra oli hänen kanssansa”(1 Sam.18:14).

Daavid rukoili paljon. Hän ylisti Herraa enemmän kuin useimmat ihmiset ovat koskaan ylistäneet, siunaten Jumalan sydäntä lauluillaan ja psalmeillaan. Kukaan ei olisi voinut olla lähempänä Herraa kuin Daavid.

Daavid oli myös suuren uskon mies. Hän meni lyömään Goljatin kuoliaaksi. Niin hänestä tuli mahtava sotilas Saulin joukkoihin. Naiset lauloivat hänen saavutuksistaan taistelukentällä. Jumalan Henki oli selvästi tämän miehen yllä ja Herralla oli ilmeinen suunnitelma hänen elämälleen.

Saul ajoi Daavidia takaa vihassa ja Daavidin täytyi paeta. Hän otti neljäsataa miehistään ja pakeni surmaamansa Goljatin kotikaupunkiin. Oliko tämä uskoton toiminta? Daavid ei ollut kysynyt Herran neuvoa tähän liikkeeseensä. Päinvastoin, hän oli päättänyt antaa elämänsä Gatin kuninkaan käsiin, etsien suojaa hänen luonaan. Gatissa alkoi vihamielinen kuiskuttelu:” Eikö tämä mies ole se, josta lauletaan? Eikö hän olekin surmannut tuhansia filistealaisia?” (ks.1Sam.21:11)

Daavid vietiin kuninkaan luokse. Hän koki itsensä vaikeuksiin, ansaan joutuneeksi. Niin hän teeskenteli hullua raivoten hallitsemattomasti, raapien seiniä, valuttaen sylkeä partaansa. Hän toivoi, että hänen ”hulluutensa” toisi hänelle pääsyn Aakiin kuninkaan kourista.

Mikä surkea todistus hän olikaan miestensä silmissä. Aakis katsoi Daavidia ja sanoi: ”Mies on menettänyt järkensä. Viekää hänet pois täältä”.

Daavid oli sinä hetkenä uskoton, mutta Jumala oli yhä uskollinen. Hän suojeli Daavidia. Kun Daavid toimi typerästi, Jumalan iankaikkinen suunnitelma hänen elämäänsä varten meni eteenpäin. Saulin kuninkuus heikkeni päivittäin ja Jumala liikutti kaikkea siihen suuntaan, että voisi siunata Daavidia.

[rita4]

OLETKO SINÄ ARMAHTAVA USKOVA?
by David Wilkerson | July 26, 2012

”Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. Olkaa armahtavaiset, niin kuin teidän Isänne on armahtavainen. Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan”(Luuk.6:35 -37).

Varmaan muistat ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomuksen Sodomasta ja Gomorrasta. Kaksi enkeliä lähestyi ihmisen muodossa Sodoman portteja. He olivat ilmeisesti aivan tavallisen ihmisen tapaan.

Aabrahamin veljenpoika Loot istui kaupungin portissa. Hänellä oli siellä ehkä virallinen tehtävä (ehkä hän kuului kaupungin vanhimpiin, jotka ottivat vastaan vieraita).

Minkähän takia Jumala lähetti enkelit pelastamaan Lootin ja hänen perheensä? Tiedämme, että lopulta vain Loot ja hänen tyttärensä pelastuivat Sodomasta, mutta hänen vaimonsa ja kaksi vävyään kuoli. Miksi Loot pelastui? Miksi Jumala lähetti enkelit kirjaimellisesti kiskomaan tämän miehen ulos tuhoalueelta?

Oliko syynä Lootin moraali? Näkikö Jumala hänessä jotain suurta? Ei! Vastaus on yksinkertainen: ”Herra tahtoi säästää hänet, ja enkelit veivät hänet ulos ja jättivät hänet ulkopuolelle kaupunkia”(1 Moos.19:16). Jumala vain armahti Lootia.

Näen Lootissa näiden viimeisten päivien ”jäännös” – uskovan. Hän elää pahan yhteiskunnan keskellä, joka joutuu pian tuomiolle. Juuri nyt Amerikka on valmis tuhoon. Meidän maamme on jo tuomion alla. Toiseksi Loot edustaa sen keskellä elävää vanhurskasta jäännösseurakuntaa. Raamattu nimittäin sanoo Lootin olleen vanhurskas mies (ks.2 Piet.2:6-7).

Jos Jumalan seurakunta on vanhurskas tänä päivänä, se on sitä ainoastaan Jeesuksen veren tähden. Ei minkään hyvyyden tai moraalin tähden, jonka Jumala on nähnyt meissä. Oman armollisuutensa tähden hän tuli luoksemme ja veti meidät pois tuomion alta, vaikka me epäröimme hyljätä syntejämme. Herra, armollinen meitä kohtaan, toi meidät ulos ja asetti meidät syntisen yhteiskunnan ulkopuolelle. Me ansaitsisimme joutua tuomion kuluttavaan tuleen, mutta hänen armonsa meitä kohtaan on suuri.