David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

ÄLÄ TUHLAA AHDISTUKSIASI
by David Wilkerson | July 4, 2012

Joudumme lukemaan 4. Mooseksen kirjasta surullisesta esimerkistä, miten ahdistus tuhlataan. Selofhadin viisi tytärtä tuli Mooseksen luo pyytämään perintöosaansa Luvatusta maasta. He kertoivat Moosekselle: "Meidän isämme kuoli erämaassa, mutta hän ei ollut siinä joukossa, joka kävi kapinoimaan Herraa vastaan, Koorahin joukossa, vaan hän kuoli oman syntinsä tähden, eikä hänellä ollut poikia”(4 Moos.27:3). Nämä naiset sanoivat siis: ”Kun toiset nousivat sinua vastaan Koorahin kanssa, meidän isämme ei ollut mukana. Hän ei kapinoinut. Hän kuoli omien syntiensä tähden.”

Viimeinen lause kolahti minuun, kun luin sen: ”Hän kuoli omien syntiensä tähden.” Tämä tarkoittaa, että heidän isänsä näki kaikki uskomattomat ihmeet, Egyptistä vapauttamisen, veden vuotamisen kalliosta, taivaasta tulevan mannan. Silti hän kuoli epäuskoisen sukupolvensa lailla. Vain Joosua ja Kaaleb selvisivät erämaavaelluksesta hengissä.

Ilmeisesti nämä viisi tytärtä olivat syntyneetkin erämaassa ja kasvaneet perheessä, joka oli täynnä vihaa Jumalaa kohtaan. Kaikki Israelin koetukset ja koettelemukset olivat vain kovettaneet heidän isänsä epäuskoisen sydämen. Nämä nuoret naiset kuulivat koko nuoruutensa ajan murinaa, valitusta ja katkeruutta. Aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä alituisia vatsanväänteitä, ei koskaan uskon ja luottamuksen ilmaisuja Jumalaa kohtaan. Näiden naisten täytyi tulla Mooseksen luo sanoen: ”Meidän isämme ei jättänyt meille mitään, ei toivoa, ei omaisuutta, ei todistusta. Hän vietti kaikki neljäkymmentä vuotta valittaen, katkeruudessa, koska elämä oli kovaa. Hän kuoli synnissä, ja koko elämä oli täysin turhaa.”

Kauheata on sanoa tällaista omasta vanhemmastaan. Varoitankin kaikkia vanhempia, jotka nyt lukevat tätä: teidän lapsenne seuraavat teitä, kun olette ahdistuksessa ja teidän reaktioitanne ja käytöstänne. Se vaikuttaa koko heidän elämäänsä. Miten käyttäydytte? Tuhlaatteko ahdistuksenne, ei itseltänne vaan tulevalta polvelta? Toivon, että teidän perillisenne ovat Kristukseen perustuneita, kun he kuulevat teidän sanovan: ”En kyllä pidä tästä ahdistuksesta, mutta Herran nimi olkoon siunattu.”

Tunnen monia uskovia, joista tulee joka ahdistuksen jälkeen entistä katkerampia ja huonotuulisempia. Niiden olisi pitänyt harjoittaa ja sulostuttaa heitä, Jumalan koetusten ilmaista hänen uskollisuuttaan. Sen sijaan näistä ihmisistä on tullut tapa-valittajia, hapannaamoja ja ilkimyksiä. Ihmettelen kovasti, missä heidän uskonsa on, missä heidän luottamuksensa Herraan. Mitähän heidän lapsensakin ajattelevat.

Rakas lukijani, älä tuhlaa ahdistuksiasi. Anna niiden tuottaa sinussa luottamuksen ja uskon suloista tuoksua Herrassasi.

[rita4]

AVUKSI OIKEAAN AIKAAN
by David Wilkerson | July 12, 2012

Monet rakkaat uskovat kertovat minulle uskomattomista vaikeuksista, ongelmista, jotka kasaantuvat ja lannistavat heitä. Inhimillisesti katsoen ne kaikki näyttävät mahdottomilta tilanteilta. Sydämeni kokee myötätuntoa sellaisiin koetuksiin joutuneita uskovia kohtaan.

Jokaisen uskovan pitää olla vakuuttunut siitä, että hän on arvokas, rakastettu ja että Jumala on lähellä. Itse asiassa, mitä lähemmäs viholliseni tulevat, sitä uskollisempana Jumala näyttäytyy vierelläni ja sitä tiukemmin hän pitää kiinni kalliin lapsensa kädestä.

”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva”(Ps.46:1). Sanan hätä juuri on tässä jakeessa ”ahdas paikka”. Oletko ahtaalla? Lue Jumalan lupauksia, jotka päästävät sinut pinteestä:

”Kuulkoon Herra sinua hädän päivänä, varjelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi. Hän lähettäköön sinulle avun pyhäköstä ja tukekoon sinua Siionista”(Ps.20:1-2).

”Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun sinä katsoit minun kurjuuttani, tunsit minun sieluni ahdistukset, etkä jättänyt minua vihollisen valtaan, vaan asetit minun jalkani aukealle. Armahda minua, Herra, sillä minulla on ahdistus; minun silmäni on surusta riutunut, niin myös minun sieluni ja ruumiini”(Ps.31:7-9).

”Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä! Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta”(Ps.31:19- 20).

”Kiitetty olkoon Herra, sillä hän osoitti minulle ihmeellisen armonsa piiritetyssä kaupungissa. Minä sanoin hädässäni: ’Minä olen sysätty pois sinun silmiesi edestä". Kuitenkin sinä kuulit minun rukousteni äänen, kun minä sinua huusin. Rakastakaa Herraa, kaikki hänen hurskaansa. Herra varjelee uskolliset, mutta ylpeileväisille hän kostaa monin kerroin. Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte’”(Ps.31:21- 24).

[rita4]

UUTISIA PENSEILLE
by Gary Wilkerson | July 16, 2012

”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!” Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos”(Ilm.3:15- 16).

Jeesus puhuu Laodikean seurakunnalle, seurakunnalle, josta on tullut maailmankuulu. Laodikea- sanan löytää jopa engl. sanakirjasta selityksellä: penseä, tai välinpitämätön. Penseä on kylmän ja kuuman välillä. Jeesus ei sano, että hän toivoisi meidän olevan kylmiä, penseitä tai kuumia. Ei, hän sanoo, että soisi meidän mieluummin olevan kylmiä tai kuumia kuin penseitä.

Kun Jeesus puhuu meistä kuumina, hän tarkoittaa täynnä intoa, intohimoa täynnä olevia, joiden sydän palaa Jumalalle. Hän puhuu siitä, että meidän sisimmässämme on jotakin, joka pakottaa meidät toimimaan. Siksi hän sanoo: ”Minä tiedän sinun tekosi”. Hän ei sano: ”Minä tiedän sinun ajatuksesi, tunteesi” Hän sanoo: ”Minä tiedän sinun tekosi”, koska jokaisen henkilön teot näyttävät hänen sydämensä.

Monet eivät käsitä, kuinka pitkän matkan päässä penseys on Jumalan sydämestä. Jeesus inhoaa sitä, koska se kertoo ihmisestä, joka väittää olevansa hänen omansa, ottaa Jeesuksen nimen ja siteeraa raamattua, mutta käyttäytyy kuin olisi maailman ihminen.

Penseä henkilö on sellainen, joka siis väittää olevansa uskova, mutta tekee samoja tekoja kuin se, joka on täysin kylmä: juopottelee, käy vieraissa, ottaa Jeesuksen nimen suojakseen, pettää, valehtelee ja silti pitää itseään uskovana. Tämä henkilö tuhoaa Jeesuksen todistuksen.

Jeesus pitää parempana rehellistä todistusta, joka sanoo: ”En ole pelastettu ja elän sen mukaan”, kuin sitä, joka sanoo: ”Väitän olevani pelastettu, mutten elä sen mukaisesti.” Jeesus sanoo penseälle edelleen: ”Minä tiedän sinun tekosi”.

[rita4]

JUMALA ON YHÄ USKOLLINEN
by David Wilkerson | July 20, 2012

Kun Samuel voiteli Daavidin Israelin kuninkaaksi, nuori mies sain uuden sydämen: ”Niin Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Ja Herran henki tuli Daavidiin, siitä päivästä ja yhä edelleen”(1 Sam.16:13).

Daavidista tuli jumalinen mies, viisas, rakastettu ja täynnä Jumalan pelkoa: ”Ja Daavid menestyi kaikilla teillään, ja Herra oli hänen kanssansa”(1 Sam.18:14).

Daavid rukoili paljon. Hän ylisti Herraa enemmän kuin useimmat ihmiset ovat koskaan ylistäneet, siunaten Jumalan sydäntä lauluillaan ja psalmeillaan. Kukaan ei olisi voinut olla lähempänä Herraa kuin Daavid.

Daavid oli myös suuren uskon mies. Hän meni lyömään Goljatin kuoliaaksi. Niin hänestä tuli mahtava sotilas Saulin joukkoihin. Naiset lauloivat hänen saavutuksistaan taistelukentällä. Jumalan Henki oli selvästi tämän miehen yllä ja Herralla oli ilmeinen suunnitelma hänen elämälleen.

Saul ajoi Daavidia takaa vihassa ja Daavidin täytyi paeta. Hän otti neljäsataa miehistään ja pakeni surmaamansa Goljatin kotikaupunkiin. Oliko tämä uskoton toiminta? Daavid ei ollut kysynyt Herran neuvoa tähän liikkeeseensä. Päinvastoin, hän oli päättänyt antaa elämänsä Gatin kuninkaan käsiin, etsien suojaa hänen luonaan. Gatissa alkoi vihamielinen kuiskuttelu:” Eikö tämä mies ole se, josta lauletaan? Eikö hän olekin surmannut tuhansia filistealaisia?” (ks.1Sam.21:11)

Daavid vietiin kuninkaan luokse. Hän koki itsensä vaikeuksiin, ansaan joutuneeksi. Niin hän teeskenteli hullua raivoten hallitsemattomasti, raapien seiniä, valuttaen sylkeä partaansa. Hän toivoi, että hänen ”hulluutensa” toisi hänelle pääsyn Aakiin kuninkaan kourista.

Mikä surkea todistus hän olikaan miestensä silmissä. Aakis katsoi Daavidia ja sanoi: ”Mies on menettänyt järkensä. Viekää hänet pois täältä”.

Daavid oli sinä hetkenä uskoton, mutta Jumala oli yhä uskollinen. Hän suojeli Daavidia. Kun Daavid toimi typerästi, Jumalan iankaikkinen suunnitelma hänen elämäänsä varten meni eteenpäin. Saulin kuninkuus heikkeni päivittäin ja Jumala liikutti kaikkea siihen suuntaan, että voisi siunata Daavidia.

[rita4]

OLETKO SINÄ ARMAHTAVA USKOVA?
by David Wilkerson | July 26, 2012

”Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. Olkaa armahtavaiset, niin kuin teidän Isänne on armahtavainen. Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan”(Luuk.6:35 -37).

Varmaan muistat ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomuksen Sodomasta ja Gomorrasta. Kaksi enkeliä lähestyi ihmisen muodossa Sodoman portteja. He olivat ilmeisesti aivan tavallisen ihmisen tapaan.

Aabrahamin veljenpoika Loot istui kaupungin portissa. Hänellä oli siellä ehkä virallinen tehtävä (ehkä hän kuului kaupungin vanhimpiin, jotka ottivat vastaan vieraita).

Minkähän takia Jumala lähetti enkelit pelastamaan Lootin ja hänen perheensä? Tiedämme, että lopulta vain Loot ja hänen tyttärensä pelastuivat Sodomasta, mutta hänen vaimonsa ja kaksi vävyään kuoli. Miksi Loot pelastui? Miksi Jumala lähetti enkelit kirjaimellisesti kiskomaan tämän miehen ulos tuhoalueelta?

Oliko syynä Lootin moraali? Näkikö Jumala hänessä jotain suurta? Ei! Vastaus on yksinkertainen: ”Herra tahtoi säästää hänet, ja enkelit veivät hänet ulos ja jättivät hänet ulkopuolelle kaupunkia”(1 Moos.19:16). Jumala vain armahti Lootia.

Näen Lootissa näiden viimeisten päivien ”jäännös” – uskovan. Hän elää pahan yhteiskunnan keskellä, joka joutuu pian tuomiolle. Juuri nyt Amerikka on valmis tuhoon. Meidän maamme on jo tuomion alla. Toiseksi Loot edustaa sen keskellä elävää vanhurskasta jäännösseurakuntaa. Raamattu nimittäin sanoo Lootin olleen vanhurskas mies (ks.2 Piet.2:6-7).

Jos Jumalan seurakunta on vanhurskas tänä päivänä, se on sitä ainoastaan Jeesuksen veren tähden. Ei minkään hyvyyden tai moraalin tähden, jonka Jumala on nähnyt meissä. Oman armollisuutensa tähden hän tuli luoksemme ja veti meidät pois tuomion alta, vaikka me epäröimme hyljätä syntejämme. Herra, armollinen meitä kohtaan, toi meidät ulos ja asetti meidät syntisen yhteiskunnan ulkopuolelle. Me ansaitsisimme joutua tuomion kuluttavaan tuleen, mutta hänen armonsa meitä kohtaan on suuri.

[rita4]

RISTIN SANOMA
by David Wilkerson | August 7, 2012

Epäjumalanpalveluksen synti saattoi Jumalan kauhean vihan hänen kansansa päälle. Se vihoitti häntä niin paljon enemmän kuin mitkään muut Vanhan Testamentin synnit, että hän julisti: ”Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen, ja vaimot sotkevat taikinaa valmistaaksensa uhrikakkuja taivaan kuningattarelle, ja he vuodattavat juomauhreja muille jumalille, minulle mielikarvaudeksi”(Jer.7:18).

Tämä on Jumalan julistus epäjumalanpalvelusta vastaan Vanhassa Testamentissa. Hän vihaa epäjumalanpalvelusta aivan yhtä paljon tänä päivänä. Hän saattaa vihansa lankeamaan minkä hyvänsä sukupolven päälle, myös nykyajan ihmisten.

Uusi epäjumalanpalvelus pyyhkii meidän maailmamme yli juuri nyt. Me emme näe enää ihmisiä polvillaan veistettyjen kuvien edessä, vaan nykyajan epäjumalanpalvelus viettelee ihmisjoukkoja sen huomaamattomuuden ja viekkauden kautta. Silti se vihoittaa Jumalaa enemmän kuin Vanhan Testamentin epäjumalanpalvelus.

”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen. On vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu”(Gal.1:6-8).

Tämä ”toisenlainen evankeliumi”, jonka Paavali mainitsee, on pelastussanoma ilman ristiä. Meidän päiviemme suuri epäjumalanpalvelus on Jeesuksen Kristuksen ristin sanoman syrjään panemista.

Risti, mukaan lukien sen käskyt ja lupaukset, on evankeliumin varsinainen ydin. Mikä hyvänsä jumalanpalvelus, mikä hyvänsä yhteisö, mikä hyvänsä itseään seurakunnaksi nimittävä palvelee epäjumalaa, jos risti ei ole keskipisteessä. Sellainen jumalanpalvelus on aivan toisenlaisesta hengestä lähtöisin, eikä Jumala halua olla tekemisissä sen kanssa. Ilman ristiä kaikki, mikä jää jäljelle, on akanoita, vääristelty evankeliumi, suoraan helvetistä tullut. Se on Jumalaa kohtaan loukkaavampaa kuin Israelin epäjumalanpalvelus.

”Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni."(Joh.12:32). ”Maasta ylentämisellä” Jeesus tarkoitti ristiinnaulitsemistaan. Hänet ylennettiin ristille koko maailman edessä. Se kuvasti hänen suurta uhriansa meidän edestämme.
_________________
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.

[rita4]

ÄLÄ KOSKAAN UNOHDA, MITÄ HÄN ON TEHNYT SINULLE
by David Wilkerson | July 31, 2012

Jeesus kertoi vertauksen palvelijasta, joka oli saanut anteeksi suuren velan (Matt.18:23- 35). Tämä mies sai armon isäntänsä silmissä, mutta otti sen itsestään selvyytenä. Kun hän juuri oli saanut anteeksi, hän meni ja alkoi kuristaa miestä, joka oli hänelle velkaa pienen, mitättömän summan. Hän sanoi: ”Maksa minulle, mitä olet velkaa.” Velallinen pyysi armoa, mutta ei saanut vaan joutui velkavankeuteen.

Miksi tämä mies oli niin tuomiohenkinen? Miksi häneltä puuttui armoa? Varmasti siitä syystä, ettei hän huomannut omaa arvottomuuttaan. Hän ei tajunnut, kuinka toivoton ja ylettömän syntinen hänen oma elämänsä oli. Hän ei käsittänyt, miten hän oli pelastunut vaarasta, kuinka lähellä kuolemaa hän oli ollut, ennen kuin sai armon. Kun hänen isäntänsä sai kuulla, mitä kiittämätön mies oli tehnyt toiselle velalliselle, hän heitätti tämän elinikäiseen vankeuteen.

Kun valmistin saarnaa tästä Raamatun kohdasta, Herra pysäytti minut kesken kaiken ja sanoi: ”David, unohda saarnasi heti paikalla. Minä tahdon puhua kanssasi tuomiohengestäsi, armon puutteestasi.”

Ajattelin: ”Miten niin minä, Herra? Minähän olen Amerikan armollisimpia julistajia.” Herra alkoi kuitenkin näyttää minulle asioita, joita olin sanonut nuorille julistajille, kirpeitä sanoja, joita olin laukonut suustani. Sitten hän muistutti minulle kaikista kovista puheista, joita oli lausunut ihmisille, jotka olivat langenneet, ihmisille, jotka olin itse hyljännyt.

Olin aivan maassa tämän oppitunnin jälkeen. Itkin Herran edessä. Kun kysyin Jumalalta, miten tästä eteenpäin, hän vastasi: ”Olet unohtanut, mitä minä olen tehnyt sinulle, kuinka valtavaa armoa olen osoittanut sinulle. Kuinka monta kertaa olenkaan nostanut sinut ylös jostain, mikä olisi voinut tuhota sinut? Et olisi tässä tilanteessa ilman minun armoani.”

Rakas lukija, ennen kuin voit osoittaa armoa toiselle, sinun täytyy katsoa syvyyksiin, joissa olisit ilman Jumalan armoa. Vasta sitten voit sanoa: ”Oi Jumala, tiedän, mitä olet tehnyt minulle ja voit tehdä saman ystävälleni, joka on synnin vallassa. Ennen olin aivan yhtä paha sinun silmissäsi. En voi siis tuomita ystävääni, koska sinä armahdit minuakin.”

Siitä sinun pitää lähteä liikkeelle.

[rita4]

ITSENSÄKIELTÄMISEN JA TODELLISEN PARANNUKSEN MERKITYS
by David Wilkerson | August 3, 2012

Parannuksen tekeminen merkitsee enemmän kuin vain sen sanominen, että ”Herra, olen tehnyt väärin.” Se tarkoittaa myös sanoa: ”Herra, sinä olet oikeassa”.

Parannus tarkoittaa omien syntien kohtaamista. Totuus on myös siinä, että sen pitää nyt loppua. Se on totuuden hetken kriisi, tunnustaminen paikka, jossa myönnät: ” En voi jatkaa synnissäni ja samalla pitää Pyhää Henkeä asumassa sydämessäni. Jos jatkan, menetän kaiken. Herra, sinä olet oikeassa. Synti tosiaankin tuo kuoleman päälleni. Näen, että se tuhoaa minut ja perheeni, jos jatkan siinä. Jumala en enää esitä tekosyitä.”

Yksinkertaisesti sanottuna, parannus on omien syntien kohtaamista. Taistelu on loppu, ennen kuin ehdit ristin juurelle. Se tapahtuu, kun Pyhä Henki toimii sinussa.

Sama on totta itsensä kieltämisessä. Lyhyesti sanottuna, itsensä kieltäminen on sen kohtaamista, että voi sanoa: ” Synti loppuu nyt, juuri tässä kohtaa.” Päinvastoin, kuin monet ”mukavuusjulistajat” sanovat, itsensä kieltäminen ei ole sydänsurua, jota sinun pitää kantaa tai mitään sairautta ruumiissasi. Kun Paavali sanoi: ”Minä kuolen päivittäin”, hän tarkoitti yksinkertaisesti: ”Minun pitää joka päivä kieltää, että voin jatkaa synnissä ja silti saada Kristuksen suosion. Minä en saa mitään erityisasemaa Jumalalta helliäkseni helmasyntejäni vain, koska teen hyviä töitä. Ei! Minä olen samaa mieltä Jumalan sanan kanssa ja kiellän kaikki oikeuteni jatkaa synnissä.”

Evankeliumin ihana totuus on, että jos me kuolemme Jeesuksen kanssa, me pääsemme myös hänen ylösnousemuksensa kirkkauteen ja elämän uudistumiseen. Hänen ristinsä on meidän ristimme, hänen kuolemansa meidän kuolemamme, hänen ylösnousemuksensa meidän ylösnousemuksemme, samaistuessamme häneen ja ollessamme yhteydessä hänen kanssaan. Tämä on se todellinen risti, jota meidän pitää kantaa.

Tämän ristin kuitenkin monet ns. evankeliumin julistajat syrjäyttävät. Oikea risti ei ole ihanien sanojen kuvailema Vapahtajamme, joka kärsii ja vuotaa verta Golgatalla. Ei, ristin todellinen merkitys on siinä, että Jeesus vuodatti verensä ja kuoli tuodakseen meidän syntisairaat sielumme ihanaan vapauteen. Hän katkaisi kaikki kahleet, jotka sitovat meitä.

[rita4]

ÄLÄ OTA SYNTIÄ KEVYESTI
by David Wilkerson | December 13, 2012

Profeetta Hesekiel antaa meille ilmeikkään kuvan siitä, mitä tapahtuu, kun ihmiset ottavat syntinsä kevyesti. Tässä kertomuksessa seitsemän kymmentä Israelin vanhinta tuli Hesekielin luo pyytämään sanaa Herralta. He kaikki olivat temppelissä palvelevia. Kun he kokoontuivat ylistämään profeetan kanssa, tämä sai ihmeellisen näyn:

”Minä istuin huoneessani, ja Juudan vanhimmat istuivat minun edessäni; silloin Herran, Herran käsi laskeutui siellä minun päälleni. Ja minä näin, ja katso: tulennäköinen hahmo! Ja alaspäin siitä, mikä näytti sen lanteilta, oli tulta, ja ylöspäin sen lanteista näkyi loiste, joka oli nähdä niin kuin hehkuva malmi. Hän ojensi ikään kuin käden ja otti minua pääni hiussuortuvasta, ja henki nosti minut maan ja taivaan välille ja vei minut Jerusalemiin Jumalan näyissä”(Hes.8:1-3).

Pyhä Henki lankesi tämän kokouksen päälle ja Jumalan pyhä tuli täytti paikan kirkkaudella: ”Ja katso, siellä oli Israelin Jumalan kirkkaus”(jae 4). Aina kun Jumalan kiivas läsnäolo ilmestyy kokoukseen, Synti paljastuu. Yhtäkkiä profeetta näki, että miesten mielet olivat täynnä ”… kaikenkaltaisia inhottavia matelijain ja karjaeläinten kuvia” (jae 10). Hän kuvaa demonien varustuksia, pahoja olentoja. Ne olivat päässeet soluttautumaan Jumalan huoneeseen Herran palvelijoiden kautta!

Siellä istui seitsemän kymmentä vanhinta, rauhallisina ja tyyninä. He näyttivät ylistävän ja etsivän johdatusta Herralta. Tosiasiassa he peittivät salaista syntiään. Heidän temppelissä suorittamansa jumalanpalvelus oli ollut vain ulkonaista. Oikeastaan he kuuluivat auringonjumalan palvojien salaseuraan. He palkkasivat porttoja temppeliin. Osana epäjumalan palvelua nämä näköjään jumaliset vanhimmat, ottivat itsekin osaa haureellisuuteen.

Pahinta kaikesta, he eivät kokeneet huonoa omaatuntoa kauheasta epäjumalanpalvelemisestaan. He olivat varmoja, että Jumala katsoisi heidän tekoansa sormien läpi. Daavidia painoi kovasti hänen syntinsä, mutta Israelin seitsemän kymmentä vanhinta ei tuntenut tuomion nuolia, fyysistä heikkoutta, ei tunnontuskia. Sen sijaan heidät petti Mooseksen mainitsema ”väärä rauha”

”Niin että se, joka kuulee tämän valan sanat, ei siunaisi itseänsä sydämessään sanoen: 'Minun käy hyvin, vaikka vaellankin sydämeni paatumuksessa'. Siten hän hukuttaisi kaikki, sekä kostean että kuivan maan”(5 Moos. 29:19).

[rita4]

MITEN SAADA TAKAISIN VOITONRIEMU
by David Wilkerson | December 19, 2012

Kuningas Daavid teki aviorikoksen ja sitten järjesti uskollisen sotilaan murhan. Näin hän sai omakseen sotilaan nuoren vaimon. Hän tuotti Israelille ja Taivaallisen Isän nimelle häpeää. Hän piti salassa hirvittävää pimeyttä kokonaisen vuoden ja joutui melkein tuhon partaalle. Kuitenkin kaiken tämän jälkeen Jumala sanoo hänestä: ”Minä olen löytänyt … sydämeni mukaisen miehen”(Ap.t.13:22). Kuinka tämä on mahdollista? Vastaus on siinä, että Daavid juuri ennen lopullista putoamistaan nöyrtyi ja katui.

”Minä tunnustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden”(Ps.38:18). ”Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi”(Ps.51:4).

”Jumala, luo minuun puhdas sydän... äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi”(Ps.51:10- 11).

Raskauttaako ja murehduttaako helmasyntisi sinua? Koetko olevasi kaatumaisillasi sen raskaan taakan alla? Siinä tapauksessa olet jo parannuksen ja vapautuksen tiellä. Kun näet, Daavid katui, hän vihdoin näki valoa tunnelin päässä.

”Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla”(Ps.32:5,7).

Rakas lukija, voit saada ilosi takaisin. Tunnusta ja hylkää vain syntisi. Herra antaa anteeksi ja vapauttaa sinut. Hän on valmiina syleilemään sinua, pukemaan sinut vanhurskauden vaatteeseen ja kattamaan sinulle suuren juhlapöydän. sitten voit todistaa Daavidin kanssa:

”Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo. Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, kaikki te oikeamieliset”(Ps.32:10- 11).