David Wilkersonin kirjoituksia

[rita4]

ANTEEKSI SAANUT
by David Wilkerson | May 13, 2011

Jeesus sanoo meille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään" (Joh. 5:24). Jeesuksen käyttämä kreikankielen sana kuolemaan tuomitsemisesta merkitsee tässä tuomiota. Hän siis sanoo: "Jos uskot minuun, et joudu tuomittavaksi, vaan sinut siirretään kuolemasta elämään."

Totisesti Raamattu puhuu meille kannesta kanteen siitä, että Jumala pyyhkii kaikki syntimme muististaan, kun hän antaa meille anteeksi.

"Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista" (Jes.43:25).

"Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niin kuin pilven ja sinun syntisi niin kuin sumun. Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut" (Jes.44:22).

"Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä" (Jer.31:34).

"Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä" (Hebr.8:12).

"Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä"; ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista"(Hebr.10:16- 17).

"Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen"(Miika 7:19).

Tässä on runsaasti hyviä uutisia jokaiselle uskovalle, joka on hikoillut, taistellut ja työskennellyt kuolettaaksensa lihan tekoja omalla voimallaan. Kuulutko sinä heihin? Kuinka monta lupausta olet antanut Jumalalle vain rikkoaksesi ne? Kuinka monta kertaa olet yrittänyt miellyttää Herraa taistellen himojasi ja tapojasi vastaan, vain jäädäksesi tappiolle?

Nyt kuulet hyviä uutisia Miikan kirjasta: "Minä, Herra, poljen maahan pahat tekosi." Jumala on meille näissä Raamatun kohdissa kuvan toisensa perään. Hän sanoo niissä pyyhkivänsä meidän syntimme pois muististaan. Hän kaivaa ne pois. Hän ei enää muista niitä. Hän heittää ne meren syvyyteen. Hän "polkee" ne maahan. Tämä tarkoittaa, että hän ottaa ne kiinni ja tuhoaa ne.

Jesaja kertoo Jumalan ottavan meidän rikkomuksemme ja jopa heittävän ne selkänsä taakse.

"Sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa" (Jes.38:17). Tämä tarkoittaa, että Jumala ei enää koskaan katso syntejämme eikä tunnista niitä.

Anna minun nyt kysyä sinulta, miksi et voi unohtaa syntejäsi, vaikka Jumala unohtaa ne ? Miksi annamme saatanan aina kaivaa esiin niin paljon sotkua menneisyydestämme ja heittää sen kasvoillemme? Kaikki syntimmehän ovat kätketyt Jeesuksen veren suojaan?

Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä ja vakuuttaa meille syntien anteeksisaamista. Se peittää meidän koko elämämme!

[rita4]

JUMALA EI ANNA SINUN MURTUA
by David Wilkerson | December 23, 2010

Muistuta itsellesi, että Jumala tietää tarkalleen, kuinka paljon jaksat kantaa. Hän ei anna sinun joutua murtumispisteeseen.

Rakastava Isämme sanoi: "Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää"(1 Kor.10:13).

Pahinta jumalanpilkkaa on ajatella Jumalan olevan kaiken kärsimyksesi ja kipusi ulkopuolella. Et saa luulla, että taivaallinen Isäsi vain kurittaa sinua tai uskoo sinun tarvitsevan paria sydänsurua entisten lisäksi. Vasta sitten hän voisi antaa sinulle siunauksia. Ei niin!

On totta, että Herra kurittaa niitä, joita hän rakastaa, mutta se kestää vain hetkisen eikä ole meille vain tuskaksi. Jumala ei aiheutua hämmennystä elämääsi, etkä sinä itsekään. Sielunvihollinen yrittää vahingoittaa meitä toisten ihmisten kautta. Samoin aiheutti Jobille hänen epäuskoinen vaimonsa.

Sinun taivaallinen Isäsi valvoo sinua väsymättä. Kaikki liikkeesi ovat muistissa, jokainen kyynel pullotetaan. Hän tuntee kaikki kipusi ja tietää, milloin vihollinen on saanut aiheuttaa sinulle tarpeeksi haittaa. Silloin hän tulee väliin ja sanoo: " Riittää!" Kun kipusi ei enää vedä sinua lähemmäksi Herraa, vaan päinvastoin alkaa murentaa hengellistä elämääsi, Jumala puuttuu asioiden kulkuun. Hän ei luottavaisen lapsensa joutua liian suuren ahdistuksen alle.

Jumala nostaa sinut pois taistelukentältä joksikin aikaa, ajoissa. Hän ei koskaan anna kipusi tuhota sinun mieltäsi. Hän lupaa tulla ajoissa pyyhkimään pois kyyneleesi ja antaa sinulle ilon murheen sijaan. Jumalan sana sanoo:" Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo"(Ps.30:6).

[rita4]

VAPAUS EI OLE LUPAKIRJA
by David Wilkerson | January 6, 2012

"Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa"(Gal.5:13).

Kapinallinen huutaa vapautta
Syrjityille mustaihoisille,
Laiminlyödyille intiaaniheimoille,
Meksikolaisille laittomille maahanmuuttajille
ja Länsirannikon rypäleiden poimijoille.
He huutavat vapautta yliopistoille,
Siirtomaille ja toisiin kansoihin sulautuville.
He käyttäytyvät aivan kuin vapaus
Olisi heidän keksintönsä ja aivojensa tuote.

Mutta Jumala sanoo,
Että ihminen on kutsuttu vapauteen
Jumalan tarkoittamana ja kutsumana.
Mutta vapautta ei saa käyttää lupakirjana
Lihalle yllykkeeksi,
Hillittömän nautinnon ja aistillisuuden sallimiseksi
Vapauden kylttinä.

Mutta ihminen on kutsuttu vapauteen,
Vapauttamaan itsensä toisia varten
Rakkaudessa, toinen toisemme palvelukseen
Rauhanomaisesti ja väkivallasta vapaana,
Sillä jos kapinalliset jatkavat toistensa puremista ja nielemistä
Vapauden valepuvussa,
He vain kuluttavat toisensa loppuun.

[rita4]

KATASTROFI
by David Wilkerson | October 11, 2011

Eräs tiedemies sanoi katastrofin "järisyttäneen koko maailmaa". Toinen sanoi sen olleen "maailman historian pahin luonnonmullistus". Näillä lauseilla he kuvailivat merenalaista maanjäristystä, joka tuhosi laajoja rannikoita Aasiassa muutama vuosi sitten.

Kymmeniätuhansia ihmisiä kuoli. Me yhä näemme tuhoa ympärillämme.

Kauheiden tapahtumien yllättäessä, menen Isän luokse kysymään häneltä: "Herra, mitä tämä kaikki on? Oliko tämä vain selittämätön luonnon onnettomuus, vai onko jotain, mitä kansasi tulisi tietää tapahtuneen syystä?"

Me suremme sanoin kuvaamatonta kipua ja murhetta, joita suuri joukko ihmisiä joutui kestämään. Me rukoilemme hartaasti niiden puolesta, jotka kärsivät. Työyhteisömme on lähettänyt kristillisten avustusjärjestöjen kautta tuhansia dollareita auttamaan kirkkojen ja kotien uudelleen rakentamista tuhoalueilla. Raamattu sanoo, että haavoitettujen tunteet koskettavat taivaallista Isäämme. Pyhä Henki vuodattaa lohdutustaan uskoville tuhojen kohtaamissa maissa.

Amerikka on myötätuntoinen ja avulias kansa. Kiitän Jumalaa niistä, jotka osallistuivat rukoilemalla, antamalla ja menemällä auttamaan. Kuitenkin olen huolestunut syvällä sielussani. Tuhojen valtavuus ei näytä kolahtavan meihin. Se kaikki vain mykistää ja tympäännyttää meitä.

Kiitän Jumalaa kaikista hyvistä siunauksien uutisista eri puolilta maailmaa, mukaan lukien Amerikan. Jos emme suostu polvillemme irtipäästettyjen voimien edessä, jos emme pysty nöyrtymään hirvittävien luonnontuhojen tähden, mikä voi hiljentää Jumalan pilkkaajat? Onko meistä tullut järkytyksenkestäviä`

Mieti näitä:

● Jumalan poistaminen yhteiskunnastamme poliittisen oikeudenmukaisuuden vuoksi

●Koko maailman kääntyminen sekularismiin ja materialismiin

●Seurakunnan muuttuminen maailmallisemmaksi kuin maailma itse

●Väkivallan ja välinpitämättömyyden kasvu

●Raamattua ei tunnusteta enää Jumalan Sanaksi

●On murennettu ajatus päivästä, jolloin kaikki voidaan järkyttää

●Kun ajattelevilla ihmisillä kaikkialla on intuitiivinen ajatus siitä, että "joku peukaloi luontoa. Tapahtuu jotakin selittämätöntä"

●Kun yhteiskunta jatkaa toimiaan ilman ainuttakaan "taukoa Jumalalle", ajattelematta sitä, että Jumala ei anna itseään pilkata

Näiden asioiden tapahtuessa olemme tulleet lähelle tai ylittäneet hengellisen kovakorvaisuuden rajan, jolloin ei mikään määrä jumalallista armoa voi enää auttaa.

Jumala on armollinen, laupias ja valmis antamaan anteeksi. Osoittakoon Jeesus rakkautensa ja myötätuntonsa opetuslastensa kautta Herran päivän lähestyessä.

[rita4]

KRISTUKSEN MORSIAN
by David Wilkerson | December 30, 2011

Psalmi 45 tarjoaa meille kauniin kuvan Kristuksesta ja hänen morsiamestaan. Suuri hääjuhla on alkamaisillaan ja kirjoittaja "läikkyy ylitse" ihastuksesta ja jännityksestä: "Minun sydämeni tulvii ihania sanoja..."(Ps.45:1).

Psalminlaulaja pysyy tuskin koossa! Hän kuvailee, mitä näkee sielunsa silmin: uskomattoman seremonian, komean ja kunniakkaan sulhasen ja kauniin morsiamen puettuna kultaan!

Vuonna 1981 koko maailma seurasi haltioituneena Englannin kuninkaallisia häitä. Miljoonat ympäri maailmaa katsoivat televisiosta, kuinka prinsessa Diana ja prinssi Charles solmivat avioliiton. Se oli varmasti nykyhistorian komeimpia ja juhlituimpia häitä.

Televisioyhtiöiden selostajat kuvasivat värittäen jokaisen yksityiskohdan tapahtumista. Näytettiin uutisleikkeitä Charlesin virallisesta elämästä, poolonpeluusta, prinssinvelvollisuuksista ja perinnöstä, jonka ansiosta hänestä tulisi Englannin seuraava kuningas, hänen valtaistuimestaan, rikkaudestaan, palatsistaan.

Selostajat kuvailivat myös kaiken pienintä yksityiskohtaa myöten prinsessa Dianasta. Kuva oli uskomaton: hänen hiustyylinsä, kuninkaallinen viittansa, hovineitonsa, kenkänsä, koristeensa, sormuksensa, kukkalaitteensa, kuninkaalliset vaununsa. Vihkiseremonian aikana, kun vihittävä pari seisoi yhdessä alttarilla, joku selostaja kuiskasi mikrofoniin: "Eikö hän ole kaunis? Katsokaa hänen viittaansa, hänen kenkiänsä, kukkalaitteitaan."

Kaikki oli romanttista, henkeäsalpaavaa. Prinssi ja prinsessa yhdistyivät pyhään avioliittoon "aina kuolemaan asti". Ihmiset ympäri maailmaa itkivät sitä katsellessaan. Näimme kuitenkin tämän avioliiton purkautuvan moraalittomimpaan ja rumimpaan eroon, mitä on ollut tämän maan päällä!

Psalmin 45 kuvaama vihkiminen taas on paljon komeampi ja suurempi. Sekin on täynnä romantiikkaa, kauneutta ja majesteettisuutta. Se onkin liitto, joka ei koskaan lopu, solmittu ikuista kirkkautta varten. Tämä psalmi puhuu Jeesuksesta ja hänen morsiamestaan. Sulhanen on Kuninkaamme ja Herramme, Jeesus Kristus ja morsian hänen seurakuntansa. Se on hänen uskoviensa joukko, joka on valmistautunut hänen tulemiseensa. He ikävöivät häntä sydän pamppaillen, sydän, jossa ei ole tarhaa eikä ryppyä.

[rita4]

Jeesus ja myrskyt
David Wilkerson

Jeesus käski opetuslapsensa veneeseen, vaikka tiesi heidän joutuvan matkalla myrskyn silmään. Raamattu sanoo, että "hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen". Vene joutuisi keskelle myrskyä ja kohta se hyppelisi aalloilla kuin pullonkorkki. Opetuslapset kokisivat mini-titanicin - ja Jeesus tiesi sen etukäteen.

"Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa." (Matt. 14:22) Missä Jeesus oli? Hän oli vuorilla ja katsoi järvelle. Hän rukoili, että opetuslapset kestäisivät koetuksen, joka heillä oli edessä. Venematka, myrsky, aallot ja tuulet olivat kaikki osa Isän suunnitelmaa. He oppisivat elämänsä tärkeimmän asian - kuinka löytää Jeesus keskeltä myrskyä.

Opetuslapset pitivät Jeesusta ihmeiden tekijänä, miehenä joka muutti leivät ja kalat tuhansien ruuaksi. He pitivät Jeesusta syntisten ystävänä, miehenä joka toisi pelastuksen kaikelle kansalle. He tiesivät Jeesuksen täyttävän kaikki heidän tarpeensa, jopa maksavan heidän veronsa kalan suusta saadulla rahalla.

He tunnustivat Jeesuksen olevan "Kristus, Jumalan ainut Poika". He tiesivät, että hänen sanoissaan oli iankaikkisuus. He tiesivät, että hänellä oli valta yli kaikkien Paholaisen juonien. He pitivät häntä opettajana, joka näytti heille miten rukoilla, antaa anteeksi, sitoa ja päästää vapaaksi. Mutta he eivät olleet oppineet tunnistamaan ja löytämään Jeesusta keskeltä myrskyä.

Tässä on myös monien meidän ongelmiemme juuri. Me luotamme Jeesuksen parantavan ja tekevän ihmeitä. Me uskomme hänen pelastavan ja antavan syntimme anteeksi. Me pyydämme häntä täyttämään tarpeemme ja luotamme hänen vielä kerran vievän meidät kirkkauteen. Mutta kun yllättävä myrsky iskee keskelle elämäämme ja kaikki näyttää hajoavan käsiin, meidän onkin vaikeaa nähdä Jeesusta missään lähellä. Me emme usko, että hän sallisi myrskyjä opettaakseen meille luottamusta. Me emme ole aivan varmoja, että hän on lähellä kun elämä näyttää nurjan puolensa.

Opetuslapset oppivat myrskyssä vain yhden asia - vain yhden! Yksinkertainen opetus - ei mikään syvä, mystinen tai maata järisyttävä. Jeesus yksinkertaisesti halusi heidän luottavan, että hän on Herra kaikissa elämän myrskyissäkin. Hän halusi opetuslasten säilyttävän ilonsa, uskonsa ja luottamuksensa pimeimmän koetuksen hetkellä. Siinä kaikki.

[rita4]

TARTU KÄTEENI JA SEURAA MINUA
by David Wilkerson | August 9, 2012

Kun olin nuorena työntekijänä Pennsylvaniassa, luin useita kirjoja Jumalan miehistä, jotka olivat viettäneet hyvin yksinkertaista elämää. Se kuulosti melkein ratkaisulta haluuni olla Jumalan käytössä. Siihen aikaan tunsin erään julistajan, joka puhui suurella auktoriteetilla. Pidin häntä todellisena sankarinani. Hänen elämäntyylinsä oli pelkistetty. Hän asui pienessä huoneessa ja omisti ainoastaan yhden vaatekerran.

Luulin sen olevan itsensäkieltämistä, spartalaista elämää. Ajattelin: ”Herra, tätä minä haluan. Voisin olla sinun voimatekijäsi, jos vain voisin tyhjentää kaappini ja antaa pois kaikki, mutta jättää jäljelle parit vaihtovaatteet. Voisin myydä autoni ja ostaa halvemman. Voisin ostaa vanhan, vähemmän viehättävän talon. Voisin luopua pihveistä ja syödä hampurilaisia. Voisin antaa erinomaisen esimerkin, kun en osoittaisi mitään haluja aineellisiin asioihin maan päällä.” Sanoin oikeastaan: ”Jos voisin kärsiä tarpeeksi, saada otteen lihastani ja olla askeetti, voisin palvella Herraa todella voimallisesti.”

Pian tämän jälkeen sankarini alkoi saarnata väärää oppia, ja monet tulivat johdetuiksi harhaan. Silloin Herra sanoi minulle: ”Siitä ei voitossa ole lainkaan kyse, David. Voitto ei ole sinun, vaan minun.”

Rakas lukija, tässä kohdin Jeesus tulee elämäämme ja sanoo: ”Tartu käteeni ja seuraa minua, kuolemaani, hautaamiseeni, ylösnousemiseeni. Katso ristiä. Syleile sitä ja kurottaudu minun voittooni. Siellä sinunkin lihasi on ristiinnaulittu.”

Niin, Kristuksessa kuoleminen on uskon teko. Meidän täytyy pitää itsemme kuolleina synnille ja elävinä Jumalalle, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Kun Paavali sanoo, että hän haluaa tuntea Kristuksen hänen ylösnousemusvoimassaan ja olla hänen seuraajansa kärsimyksissä, hän puhuu Kristuksen ylösnousemisesta ja kärsimyksistä, ei omistaan tai kenenkään muunkaan.

”Tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta”(Fil.3:10).

[rita4]

VIHAN ALTA ARMON ALLE
by David Wilkerson | April 27, 2012

Jumalan pyhyys vaatii, että hän vihaa syntiä, mutta rakastaa armoa. Nyt Jeesuksen veri on tyydyttänyt Jumalan oikeudenmukaisuuden niin, että hän voi tulla meidän luoksemme repeytyneen väliverhon läpi, osoittaa armoa ja rakkautta.

Vanha Testamentti antaa voimallisen esikuvan armollisesta Ylimmäisestä Papistamme. Neljännen Mooseksen kirjan luvussa 16 näemme Israelin koko seurakunnan nousevan kapinaan ja valittavan Moosesta ja Aaronia vastaan. Jumala oli tuhonnut kaksisataa viisikymmentä päämiestä, koska he olivat kapinoineet Jumalaa vastaan. Kansa oli vihainen Moosekselle ja Aaronille heidän kuolemastaan. '"Kaikki israelilaisten seurakunta napisi Moosesta ja Aaronia vastaan sanoen: 'Te olette surmanneet Herran kansaa' "(4 Moos 16:41).

Jumala ilmestyi pilvessä käskien Moosesta ja Aaronia väistymään kansan luota: "Poistukaa tämän joukon luota, niin minä tuokiossa heidät tuhoan"(4 Moos 16:45).

Heti puhkesi kansan joukossa kauhea rutto. Kauhistuneena Mooses käski Aaronia, ylimmäistä pappia: "Ota hiilipannu ja viritä siihen tuli alttarilta, pane siihen suitsuketta ja vie se nopeasti seurakunnan luo ja toimita heille sovitus, sillä viha on lähtenyt liikkeelle Herran tyköä, vitsaus on jo alkanut".. hänen siinä seisoessaan kuolleitten ja elävien vaiheella vitsaus taukosi(4 Moos 16:46, 48).

Mooses sanoi siis: "Juokse ympäri leiriä ja heiluta suitsutusastiaa, jotta kansa peittyisi suitsutukseen". Aaron teki niin.

Aaron on tässä Jeesuksen esikuva ja suitsutus tarkoittaa hänen rukouksiaan kapinallisten ihmisten puolesta. Jumala osoittaa uskomattoman kuvan armostaan Ylimmäisen Papin rukouksien tähden. Näemme kuvan Jeesuksesta juoksemassa kapinallisten syntisten keskellä, lähettämässä rukouksia Isän puoleen heidän puolestaan. Heiluttaessaan suitsuketta kunkin ihmisen kohdalla hän huutaa: "Isä, ole armollinen!"

Asianajaja on oikeudenistunnossa se, joka kertoo oikeudelle, mikä on laillista, mikä oikein ja mitä pitäisi tehdä. Meidän asianajajamme, Jeesus sanoo: "Olen täyttänyt lain. Olen maksanut täyden hinnan Jumalan oikeudenmukaisuuden tyydyttämiseksi. Paholainen ei voi syyttää Jumalaa epäoikeudenmukaisuudesta".

Vaikka 14,700 israelilaista kuoli ruton kourissa, kaksi tai kolme miljoonaa olisi voinut menehtyä, mutta Jumala oli heille armollinen.

Samoin sinun ja minun olisi jo aikaa sitten pitänyt kuolla syntiemme tähden. Isä on kuitenkin Jeesuksen rukouksien tähden pitänyt huolta meistä armollisesti voimallaan.

[rita4]

Elämä valon lähteenä
David Wilkerson

"Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus". (Joh. 8:12)

Jeesus oli, ja on yhä, maailman valo. Johannes sanoi, että elämä Kristuksessa sytyttää tämän valon. "Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus." (Joh. 1:4) Yksinkertaistaen: Kristuksen omistama elämä oli hänen valonlähteensä, ja kaikki, jotka uskovat, voivat omistaa tuon saman valon. Mikä on tämä valon lähde, elämä, josta Raamattu puhuu?

Useimmat meistä ajattelevat elämän viittaavan siihen ikuiseen olemassaoloon, joka ruumiillistui Kristuksessa. Näemme sen viittaavan hänen voimaansa suoda ikuinen olemassaolo kaikille, jotka uskovat. Mutta Johannes puhui jostain enemmästä. Kun hän käyttää sanaa 'elämä' hän puhuu Jeesuksen koko olemassaolon ajasta, Jeesuksen elämänkerrasta.

Jeesus käski meidän elää kuten hän eli. Jotta me voisimme olla jotain sellaista, mitä Jeesus oli maailmalle, hänen elämänsä täytyy olla jotain mitä me voimme tietää ja kokea itse. Sillä täytyy olla yhteys meidän elämäämme.

Haluan kertoa, miten minä koen elämän Kristuksessa. Minä iloitsen niistä pienistä ystävällisistä asioista, joita hän teki, joihin hän koski ja joita hän sanoi. Uskon, että hänen jokapäiväisten tekonsa, hänen sanojensa ja hänen suhteensa Isän kanssa on tarkoitus osoittaa meille millaista Jeesus-keskeinen elämä on.

Mietin Jeesuksen ystävyyttä Lasaruksen kanssa. Ajattelen, miten hän vetäytyi kansanjoukkojen keskeltä palveltuaan ihmisiä pitkään. Ajattelen, miten hän nautti ajastaan Marian, Martan ja Lasaruksen kotona. Ajattelen, miten Jeesus ottaa pieniä lapsia syliinsä ja siunaa heitä. Mietin hänen kuuliaisuuttaan äitiään kohtaan, vielä aikuisenakin, kun hän muutti veden viiniksi hääjuhlassa. Mietin, miten Jeesus rakasti aliarvostettuja, epäsuosittuja, köyhiä. Ajattelen, miten hän tunsi myötätuntoa avionrikkojanaista kohtaan tai miten hän kunnioitti leskeä, jolla oli vain kaksi ropoa annettavaan.

Epäilen, etteivät mitkään kirjat ole kirjanneet ylös Jeesuksen maan päällä tekemiä rakastavia ja palvelevia tekoja. Raamatun sivuilta löydämme ne luvut, jotka osoittavat miten meidän elämällämme voi olla yhteys Kristuksen elämään. Ja sitä kautta me ymmärrämme, miten elämä voi olla valon lähde.

[rita4]

Hänen äänensä on kuultavissa
David Wilkerson

Miljoonat ovat löytäneet Kristuksen, koska yksi mies odotti kuulevansa Jumalan äänen. Saulus "kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle..." (Ap.t. 8:4) Kun hänestä tuli Paavali, hän jatkoi tuon äänen kuuntelemista. Herra puhui hänelle kuin mies miehelle.

Myös Pietari kuuli Pelastajan äänen: "...nousi Pietari noin kuudennen hetken vaiheilla katolle rukoilemaan... Ja tuli ääni, joka sanoi hänelle..." (Ap.t. 10:9,13)

Koko pakanakansa toivotettiin tervetulleeksi Jumalan valtakuntaan, kuten Korneliuksen koko perhekunta, koska yksi mies totteli kuulemaansa ääntä. Me elämme samaa Uuden testamentin aikaa kuin Paavali ja Pietari, ja meidän tulee myös kuulla ja kuunnella tuota ääntä. "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä..." (Hepr. 3:15) Mitä Jumala voisikaan tehdä, jos kristityt oppisivat kuulemaan hänen ääntään!

Sen sijaan, että odottaisimme hänen ääntään, me juoksemme sielunhoitajien ja kristittyjen psykologien luona, tapaaminen toisensa jälkeen, luemme kirjoja ja kuuntelemme puheita - etsien Jumalan ääntä. Etsimme selvää ohjetta ja johdatusta elämäämme, ja haluamme pastoreiden kertovan meille mikä on oikein ja mikä väärin. Janoamme johtajaa, jota seurata, etsimme tulevaisuudelle kaavaa. Harvat kuitenkaan tietävät miten Jumalan luo voi mennä ja miten hänen äänensä voisi kuulla. Monet tietävät kyllä miten saada Jumalan huomio, mutta he eivät tiedä mitään siitä miten Jumala voisi tavoittaa heidät.

"Jolla on korvat, se kuulkoon."

Jumala haluaa ravistella maata vielä kerran.

"Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: "Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin". (hepr. 11:25-26)

Hän on luvannut: "Vielä kerran minun ääneni kaikuu maan päällä.. Ne jotka kuulevat ääneni, ravistelevat maata, ja taivas ja maa siirtyvät. Kuulemalla ääneni, 'kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa'."

Viimeiselle seurakunnalle, Laodikean seurakunnalle, Jumala itki: "Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." (Ilm. 3:20)

"Pyydän, kuunnelkaa minua. Kuulkaa minua, älkää sulkeutuko minulta. Antakaa minun puhua teille ja puhukaa te minulle. Keskustelkaamme yhdessä. Sanani avulla minä suojelen teitä sillä houkutuksen hetkellä, joka vielä kohtaa maailmaa."