TAIVAALLISEN BASILLIN KANTAJA!

[rita4]

Elävällä uskolla Jeesukseen on merkillinen vaikutus. Se tarttuu ja leviää.

Tämän ajan kristikansan vaikutusta miettiesäni en voi välttyä siltä ajatukselta, että nykypäivän uskovien usko on toisenlaista; se ei tartu, eikä leviä! Sen voi päätellä siitä, että seurakunnat eivät lisäänny niistä, jotka saivat pelastuksen ( Apt 2:47) Alussa seurakunta kasvoi päivittäin uskoon tulleista ihmisistä. Entä mikä on tilanne tänään? Jokainen tiedämme vastauksen.

Apostolilla oli tarttuva usko

Raamattua lukiessani olen joskus ihastellut sitä uskoa, joka esimerkiksi Paavalilla oli. Häntä syytettiin, ei niinkään siitä, mitä hän oli puhunut, vaan siitä, millainen vaikutus hänen sanoillaan oli ollut. Tämä käy ilmi asianajaja Tertulluksen syytöspuheesta Israelin vanhinten, ylimmäisen papin Ananiaksen ja maaherra Feeliksen edessä. Näin asianajaja Tertullus syytti Paavalia: "Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies, ja hän on koettanut pyhäkönkin saastuttaa" (Apt. 24:5,6)

Paavalin tittelimäärä oli mittava: Ruttotauti, metelinnostaja, nasaretilaisen lahkon päämies ja pyhäkön saastuttaja! Erikoisesti olen mieltynyt apostolin rutto-tauti-titteliin. Hän oli saanut ruttotaudin levittäjän maineen varmaankin siksi, että kaikkialla, minne hän meni, hänen uskonsa tarttui lähellä oleviin ihmisiin.

Ruttotauti tarttuu

Historiasta tiedämme, että Euroopassa on ollut aika, jolloin mustan surman nimellä tunnettu ruttotauti riehui valtaisalla voimalla. Vuonna 1347 se tuli Italiaan. Jo seuraavina vuosina se levisi Keski- Eurooppaan. Meidän maahamme se tuli 1350-51. Tämä keuhko-tai paiserutto levitti kaikkialle kauhua ja kuolemaa. On laskettu, että Euroopassa kuoli tähän tautiin noin 25 miljonaa ihmistä. Maassamme tauti surmasi noin kolmanneksen väestöstä. Ei ihme, että pelko levisi väkevän virran tavoin kansa keskellä. Epidemia toistui 1300-luvun lopulla. Tautia esiintyi aina 1700 luvulle saakka.

Noin 90 vuotta sitten on maassamme riehunut Espanjan taudin nimellä tunnettu epidemia. Myös sen seuraukset olivat kauhistuttavia. Lähisukulaisianikin on menehtynyt tämän epidemian uhreina.

Onko uskosi tarttunut lähimmäisiisi?

Veljeni ja sisareni, tutkikaamme, millainen on se usko, jota tunnustamme! Onko se tarttunut sukulaisiisi, naapureihisi, tai työtovereihisi? Jos ei ole, niin missä on syy? En tarkoita sitä, että sinun tulisi saarnata suu vaahdossa lähimmäisillesi.

Tietääkseni ei työnantaja palkkaa uskovaa ihmistä evankelistaksi firmaansa vaan työntekijäksi! Luulen, että meidän uskovien olisi saarnattava vähemmän, mutta elettävä enemmän vakaumuksemme mukaan. Jos en voi luottaa lähimmäiseeni ihmisenä, hänen pontevilla ja väkevillä sanoillaan ei ole minkäänlaista vaikutusta. Väkevät sanat valuvat silloin pois kuin vesi hanhen selästä.

Olkaamme taivaallisen basillin kantajia

Uskon että Herra haluaisi tehdä jokaisesta lapsestaan taivaallisen basillin kantajan! Taivaallinen basilli ei levitä kauhua ja kuolemaa. Päinvastoin, sen kautta leviää elämä, toivo, ilo ja siunaus ihmisten elämään, kaikkialle, missä se saa Pyhän Hengen innoittamana levitä. Siksi olkoon rukouksemme: Herra, anna armosi, että voisin olla taivaallisen basillin levittäjä kaikkialla, kuten apostoli Paavali aikoinaan!

Taivaallisissa epidemia mietteissä
Jussi Jokisaari

[rita4]

Apostolilla oli tarttuva usko

Raamattua lukiessani olen joskus ihastellut sitä uskoa, joka esimerkiksi Paavalilla oli. Häntä syytettiin, ei niinkään siitä, mitä hän oli puhunut, vaan siitä, millainen vaikutus hänen sanoillaan oli ollut. Tämä käy ilmi asianajaja Tertulluksen syytöspuheesta Israelin vanhinten, ylimmäisen papin Ananiaksen ja maaherra Feeliksen edessä. Näin asianajaja Tertullus syytti Paavalia: "Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies, ja hän on koettanut pyhäkönkin saastuttaa" (Apt. 24:5,6)

Paavalin tittelimäärä oli mittava: Ruttotauti, metelinnostaja, nasaretilaisen lahkon päämies ja pyhäkön saastuttaja! Erikoisesti olen mieltynyt apostolin rutto-tauti-titteliin. Hän oli saanut ruttotaudin levittäjän maineen varmaankin siksi, että kaikkialla, minne hän meni, hänen uskonsa tarttui lähellä oleviin ihmisiin.

Tätä samaahan se on tänäkin aikana, jos me vain haluamme pysyä kiinni Jumalan Sanassa ja totuudessa, niin ettemme lähde, jokaisen tuulen mukaan lentämään, tai ettemme usko jokaista joka niin kauniisti visertää, mutta se viserrys katkeaa, kun totuus sen paljastaa. Tarkoitan näitä uskovia, jotka ovat mieltyneet kaikkeen kokemiseen ja näkemiseen, ylistykseenkin, mutta näyttäisi vahvasti siltä, ettei heidän sydän palakkaan vain yksin, Herralle, vaan kaikelle muulle, mitä vain maailma tarjoaa. Ja niin kovin usein, juurikin sille; ihmisten kiitoksen ja palvonnan, kunniankin saamisen toivossa! Siis saada olla: kuin "jotakin harrasta ja hyvää uskovaa: ihmisten silmissä",... Mutta...joka ei rakenna yhdenkään uskovan hengellistä elämää; sydämiemme temppeliä sisältäpäin, vaan se enempikin vain kuin, haurastuttaa sen pyhän elämän perustuksia, kivijalkaa.

Miksi näin? Noh, koska on lähdetty ns. sivuraiteelle..., niin mutta, kuka vaihtoi vaihteen, jonka takia sitten jouduttiinkin sivuraiteelle, eikä pysytty turvallisesti pääraiteella, kaidalla tiellä, joka vain vie kotiinkin asti? Olisiko syypäänä, lihamme tahto, tai maailman ihanuus, tai maine? Vai olisiko visukintullakin jotain tekemistä siinä, että niin kamalan monet, jo kerran ihanasti uskoon tulleet, ovatkin kuin ihastuneet ja rakastuneet siihen, mikä silmään näkyy, tai korvaan kuuluu.. Mutta ei ollakaan rakastuttu. Jeesukseen, eikä Jumalan Sanan Totuuteenkaan?

Meistä useat eivät kestä, tai eivät edes halua olla, nyt; vaikkapa: se ruttotauti, tai metelinnostaja, Ei niin, vaan tahdotaan vain ja ihaillaan ihmiskunniaa, sekä kiitosta, halu saada olla jotakin suurta ja ihmeellistä, ehkä jopa koroittaa itsensä Jeesuksenkin edelle tärkeydessä, tms? Niin tai nykyään, niin jo melkein voisi kuin sanoa, että jos pysyt tiukasti totuudessa, Jumalan Sanassa, niin silloin sinä oletkin, jopa muiden uskovienkin mielestä: pyhäkön saastuttajakin, metelin nostaja, väärämielinen, tms... Koska porukat eivät halua sanoa suoraan niitä asioita mitä pitäisi sanoa, ,kun Herra on antanut tehtävän puhua Sanaa, niin kappas vain; ei halutakkaan ns. kuin erkaantua: siitä väärästä seurasta, tai väärästä opista, kyseenalaisesta toiminnastakaan,vaan tahdotaankin yhä vain pysyä siinä. Oli se sitten pyhää, Jumalan tahto, tai väärää opetusta, toimintaa, niin, sitenhän me silloin aivankuin: saastutamme oman temppelimme, jonka pitäisi olla; se pyhä ja puhdas, Jeesuksen verellä puhtaaksi kaikesta synnistä ja väärästä, lihankin tahdostamme pesty.

Eipä enää ns. kyseenalaisteta mitään, eikä edes välitetä siitä, mitä pöntön takaa, tai netissä, tai missä vain puhutaan, kunhan on vain; vauhtia, ääntä, kivaa meininkiä, ihmeitä, tosi jännää, korvasyyhyyn puheita, väärääkin opetusta, joka ruokkii sukupuolista erilaisuutta, ym. Ja kun aivan kaikki uskotaan, ja kaikki passaa, kaikki ja kaikenlaista puhetta ym niellään, hyväksytään ja kaikkeen mennään mukaan...Onhan se silloin oikea sekameteli soppa ja kaukana enää siitä, mikä on Jumalammekin tahto, Hänen omiaan kohtaan. Surullista!

Näemmehän jo kovastikin merkkejä, väärän voiman toiminnasta, mutta koska se julistaja on niissä reipas ja huumorintajuinen, sekä yleisönsä hyvin ottava, niin annetaanpas sen touhuta ja puhua, siis rakkaat, niin helposti annetaan sellasen; saastuttaa kansaa. laittamalla käsiään heidän otsaansa, jonka tähden he saavat tartunnan, mutta ei niinkuin veli tuossa puhuu pyhyyden tartunnasta, vaan sellaisen tartunnan, joka: sokaisee silmät ja kuurouttaa korvat, kylmentää sydämen, sekä lopulta vie kyvyn epäillä, tai edes halua tarkistaa millainen on lähde, mistä puhuja ammentaa juttujaan. .. Ja esillä on usein kyllä Raamattu, mutta mikä käännös ja mitä siitä vain haetaan puhuttavaksi, ei aina sitä, mitä pitäisi. Niin helposti saadaankin ns. väärä henki, joka matkii Pyhää Henkeä..Eikä näytä olevan edes mitään väliä millään, kunhan vain on hauskaa, viihdyttävää, kun ei ole mitään huolta omasta sielusta, ei kaivata edes enää Raamatun Sanan herättelevää, sekä parantavaakin Sanaa. Uusi on hyvää, vanha ei enää kiinnosta..

Ja kun ei haluta sanoa; kenestäkään, että; " tuo on väärää todistusta, ja että; opettaa väärin, tms," ei kenestäkään, niin ettei vain mukamas PH loukkaannu? Tai samoin julistaja, paimen, evankelista, diakoni, mikä vain, joka jakaa sanaa muillekin ja rukoilee heidän puolestaan..Pidetään sitä oikeana, koska se hivelee lihaamme. Vaan kaikki menee ja kaikki uskotaan, niellään oikeana ja totuutena. Eihän se edes voi olla väärässä, kun Jumala sitä noin käyttää ja PH ohjaa. Ohjaako? Käyttääkö häntä Jumala, vaiko se väärä voima? Ja he sanovat pian; "Älä koske Jumalan voideltuihin!" He tekeytyvät pyhiksi, vaikka se voima heissä onkin väärä voima ja he puhuvat toista evankeliumia, julistavat toista jeesustakin..Mutta Kuka KOETTELEE?

Nyt on siis aika; kiiruusti juosta verilähteelle puhdistautumaan ja Jeesuksen Golgatan verisen ristin juureen tekemään reilua parannusta, jotta voimme julistaa: totuuden Sanaa! Ja niin, että kansa, joka kuulee, kuuntelee, lukee, on läsnä, niin ne saa tartunnan! Ja vaikka meitä mollataan, nollataan, haukutaan vaikka ja miksi, niin me vain kiitollisina Isälle kaikesta avustaan sekä voimastaan, johdatuksestaankin" niin me vain nostamme päämme ylös ja iloitsemme, kun saamme kantaa noita nimityksiä, kunhan vain totuus tulee esiin ja Jeesus Kristus tulee;kirkastetuksi ja koroitetuksi. Eikä kukaan, tai minkäänlainen ihminen, tai julistaja, rukoilija, tms saa kiitostamme ja kunnioitustamme, kuin se oisi jotain erikoista, ..Vaan Kaikki kunnia ja kiitos, ylistys kuuluu ainoastaan Herrallemme Jeesukselle Kristukselle! Annammehan sen Hänelle, eikä yhdellekään Hänen omalleen, julistajalle, tai edes puolestamme rukoileville..Mietippä tätä, kenelle annat kiitoksen tai kunnian..

Jeesus on luvannut aina rukoilla puolestamme, jottei uskomme raukeaisi tyhjiin!

Room. 8:
26 Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
27 Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.
28 Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.

Onko uskosi tarttunut lähimmäisiisi?

Veljeni ja sisareni, tutkikaamme, millainen on se usko, jota tunnustamme! Onko se tarttunut sukulaisiisi, naapureihisi, tai työtovereihisi? Jos ei ole, niin missä on syy? En tarkoita sitä, että sinun tulisi saarnata suu vaahdossa lähimmäisillesi.

Tietääkseni ei työnantaja palkkaa uskovaa ihmistä evankelistaksi firmaansa vaan työntekijäksi! Luulen, että meidän uskovien olisi saarnattava vähemmän, mutta elettävä enemmän vakaumuksemme mukaan. Jos en voi luottaa lähimmäiseeni ihmisenä, hänen pontevilla ja väkevillä sanoillaan ei ole minkäänlaista vaikutusta. Väkevät sanat valuvat silloin pois kuin vesi hanhen selästä.

Olkaamme taivaallisen basillin kantajia

Uskon että Herra haluaisi tehdä jokaisesta lapsestaan taivaallisen basillin kantajan! Taivaallinen basilli ei levitä kauhua ja kuolemaa. Päinvastoin, sen kautta leviää elämä, toivo, ilo ja siunaus ihmisten elämään, kaikkialle, missä se saa Pyhän Hengen innoittamana levitä. Siksi olkoon rukouksemme: Herra, anna armosi, että voisin olla taivaallisen basillin levittäjä kaikkialla, kuten apostoli Paavali aikoinaan!

[rita4]

Elävällä uskolla Jeesukseen on merkillinen vaikutus. Se tarttuu ja leviää.

Tämän ajan kristikansan vaikutusta miettiesäni en voi välttyä siltä ajatukselta, että nykypäivän uskovien usko on toisenlaista; se ei tartu, eikä leviä! Sen voi päätellä siitä, että seurakunnat eivät lisäänny niistä, jotka saivat pelastuksen (Apt. 2:47) Alussa seurakunta kasvoi päivittäin uskoon tulleista ihmisistä. Entä mikä on tilanne tänään? Jokainen tiedämme vastauksen..

Jäin kuin miettimään; ennenkaikkea omaa uskoani ja onko se tarttuvaa laatua, vaiko ei? Näkyykö, tai kuuluuko se? Siis; huomataanko uskoni ihan arjessa tai erilainen arvomaailmanikin? Siis: se asenteeni tiettyissä asioissa, ja tuoksunko; Kristus tuoksua? Niin ja olenko suolainen, vaiko suolaton uskova, jne? On aivankuin ihan pakko mennä itseensä, kun kohtaa ihmisiä ja muutenkin..

Minusta on hyvä vain mennä kuin ns. itseensä, eikä niinkään luottaa, tai turvata johonkin sellaiseen kuin esim: kuuluminen srk, tai miten usein käy kokouksissa, tai onko jopa jokin tehtävä, virka, tms..? Kyllähän me kaikki osataan, ihan jokainen hakea puolusteluja, että: Miksi minun nyt mukamas pitäisi tehdä sitä, tai sanoa tuota jollekin, kun minähän olen jo uskossa, kaikkihan sen jo tietää.. Niinpä niin, noh miten se sitten mielestämme näkyy, tai kuuluu, jopa maistuukin arjessa eläessämme, ihmisten keskellä.. meidän mielestämme, vai näkyykö sittenkään?

Meistä useammat.. olemme tosi hyviä puolustautumaan, sekä selittelemäänkin, jopa taivaan Isällekin ja toisille uskoville, niin ja jopa itsellemmekin, aivankuin sillai koittaisimme samalla rauhoittaa huonoa omaatuntoamme. Siis, jos ja kun se soimaa, tms.. Mutta mentäiskö kerrankin.. ihan oikeestikin; itseemme, ja mennään samalla myöskin; Jumalan eteen paljastettavaksi ja puhuteltavaksikin! Niin, se ei sit enää useinkaan sitten olekkaan niin kivaa, tai mieluistakaan, koska saattaisimme saada Herraltamme nuhdetta, opetusta, ehkä jopa varoituksiakin vääränlaisesta elämästämme Herran omina, tms.. Ja ihminenhän on valitettavasti aina kuitenkin, uskovanakin sellainen, että: se ei halua saada moitetta, arvostelua, tai jopa kuristusta..

Pelkäämme ja kartamme sellaista ja siksi me saatammekin paeta puolustusasemiin, sekä teemme itsestämme aivan liian usein niin kelvottoman ja huonon, pienen, aran, etteihän me edes voida osata elää ja toimia, puhuakaan oikein kun ja kun; Minä olen vain tällainen huono, tms.. Hupsista, ja taas olemme puolustuskannalla, elikäs; seli seli: selittelemässä.. Miksi ihmeessä niin? Koska; ei edes oikeesti haluta kuolla itsellemme, sekä: kertakaikkiaan vain suostua: ristiinnaulitsemaan lihamme, ja jo luopua siitä maailman rakastamisestakin, tms. Niinpä niin?

Sen sijaan, että; vain reilusti tunnustaisimme Herralle; ettemme me omin voimin, tai omassa viisaudessammekaan, ym edes pysty, kykene ilman Jeesustamme yhtään mihinkään, tai mitään tekemään.. Niin sitten me kuitenkin kuin leikimme, esitämme aivan liian usein, niin pätevää ja pyhää, hurskastakin ja kuitenkin, niin juuri; kuitenkin Isä näkee sydämiimme ja Hän tietää kyllä: mikä on totuus meistä ja miksi ei vain näy hedelmää, eikä lihamme tahto kuole, nöyrry. Eikä ihmisiä tule synnintuntoon ja pelastu.

Usko pois, mutta meidän lihamme on; ns Kuoltava: joka ikinen päivä ja se on laitettava ristille kuivumaan ja kuolemaan myöskin ihan jokainen elämämme päivä, jos tahdomme, sekä aiomme olla Herran käytössä, ja kasvaa ja vahvistua uskossammekin! Se on Välttämätöntä! Ja Jos emme mene rukous kammioomme ja Herran eteen, emme suostu paljastettaviksi, tai edes emme näe syntisyyttämme,...Tai emme kuin suostu Hänen puhuteltavikseen, ja jos emme suostu avaamaan heng korviamme Isän puheelle, niin turhaa on silloin koko homma.. Sillä silloin ei takuulla myöskään uskommekaan kasva, eikä vahvistu, vaan silloin me olemme yhä loputtomiin maitoruualla. Koska silloinhan me olemme: omapäisiä, tottelemattomia, ylpeitäkin, uppiniskaisia,... Eikä ole sydämessämme silloin nöyrää, arkaa tuntoa Herran edessä.. Se on surullinen tila silloin, kun Herra ei voi auttaa meitä tahtonsa mukaan, kasvamaan ja vahvistumaan Hänen tuntemisessaankaan..

Koska vain ristin juurella ollen, niin me saamme avun, voiman, puhdistuksenkin Hänen veressään, sekä saamme ohjeita, rohkaisuakin, miten olla Hänen käytössään ja käytettävissäänkin! Niin, jopa ihanaa lohdutustakin ja tsemppaamista, sekä rauhaa ja iloa sydämiimme... Ei enää niin kuin me ajattelemme, luulemme olevan Jumalankin tahto, ei! Vaan niin kuin Herra tahtoo meitä opettaa ja ohjata Pyhän Henkensä kautta oikeaan suuntaan, rauhaan, sopuun, sekä oppia antamaan anteeksi, sekä rakastamaan niitäkin, joista emme pidä syystä tai toisesta. Sekä olemaan V-A-L-O-N-A; Kristus valona, tuoksuna maailmassa, kuitenkaan mukautumatta maailman tapoihin, tms.. Meidän tulee erottua Jumalan kunniaksi maailman tavoista, eikä erottautua ihmisistä kuitenkaan, vaan ja vain Erottua, tuoden julki; Kenen omia me olemme ja Ketä me seuraamme, ja Kehen me uskomme, jne..

Niin se,että: Kristus Jeesus tulee koroitetuksi, ja kirkastetuksi ja Isä, Jumalamme saa kunnian kaikesta! Emmekä me ihmiset.., niinkuin monet hamuavat sitä kunniaa ja kiitosta, mutta se on lihaa, ei nöyryyttä. Me olemme vain ansiottomia palvelijoita, jotka olemme velvolliset tekemään vain sen; mihin meitä ohjataankin ja opastetaan Sanan ja Hengenkin kautta.

Matt. 12:
30 Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.
31 Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta.
32 Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.

[Jeesuksen Kristuksen kieltävä, on se, joka ei tahdo tulla uskoon, ja joka kieltää Pyhän Hengen niin hän samalla vastustaa Jumalan Henkeä. Koska PH kutsuu ihmistä pelastukseen.]

33 Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan.
34 Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.

[Sydämestämme lähtee joko hyvä tai paha ja sitä sitten suummekin puhuu ja tuo sen julki, ilmoille..]

35 Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.
36 Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.
37 Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."

Jaak. 3:
4 Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee.
5 Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää!

6 Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä.

7 Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt;
8 mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.

9 Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja;
10 samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.

11 Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?
12 Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä.
13 Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.

Näitä tallaisia olen tässä mietiskellyt..

Toivon, että me kaikki uudestisyntyneet Jumalan lapset tahdottais olla tuon taivaallisen basillin kantajia, sekä sen tartuttajia kanssa ihmisiimme. Tartuntoja on maailmassa monnenkinlaisia, ja niitä kammoksumme, sekä välttelemmekin, mutta, kun olemme saaneet kantaaksemme tuon Väkevän basillin tarunnan, niin ei rakkaat pidetä enää uskoamme piilossa, vaan annetaan sen näkyä, kuulua, niin että ihmiset saattavat sen meistä myöskin kuin haistaa ja maistaa: terveeksi tekevänä basillina!

Tämä laulu lopuksi; ole siunattu ystäväni! Taivaasta kutsu soi ihmeellinen