VÄÄRÄ JUMALAKUVA

[rita4]

Joel Pirttivaara

Nykyään moraalittomuus lisääntyy uskovien keskuudessa kun ruttotauti. Tilanteen syitä pohtiessani tulen vain yhteen johtopäätökseen: tämän ajan uskovilla on liian armollinen ja rakastava Jumala.

Synnillä voidaan leikkiä, voidaan tehdä kaikenlaista siveetöntä ja epäpyhää, kun on niin rakastava Isä. Onko unohdettu Jumalasta se toinen puoli, joka ei hyväksy minkäänlaista vääryyttä ja syntiä? Hän on pyhä, ja Hänen pyhyytensä on ehdoton.

Väärä jumalakuva voi osaltaan johtua aikamme julistustyylistä. Totuudellinen julistus on vaihdettu rakkauteen ilman totuutta. Harvoin kuulee enää voimakkaita parannussaarnoja tai varoituksia synnin tekemisestä. Korvasyyhyinen julistus ja äärimmilleen lavenettu armon tie ovat saaneet aikaan sen, ettei juuri mistään tarvitse enää tehdä parannusta eikä mitään tarvitse riisua pois.

Kelvataan Jumalalle sellaisenaan. Lisäksi minkäänlaista puristuksen tai ahdistuksen tunnetta ei saisi enää sydämessä tuntua. Jos kuitenkin näin käy, se hyvin todennäköisesti leimataan lakihenkisyydeksi tai ahdasmielisyydeksi.

Synnillä ei saa leikkiä

En voi ymmärtää niitä monia uskovia, jotka sanovat: "Eihän se niin tarkkaa ole" Tai: "Kyllä Jumala antaa meille huomenna anteeksi." Ei ole taattua, että huomista päivää edes tulee. Meidän tulisi uskovina ymmärtää, ettei synnillä voi leikkiä. Viimeinen hengenvetomme voi olla hyvinkin lähellä.

Jos synneissä täältä ajasta lähdetään, se vie uskovaisenkin kadotukseen, koska Jumala ei voi tinkiä pyhyydestään. Jos Hän tekisi niin, hän olisi valehtelija!

Ottakaamme oppia Herrastamme Jeesuksesta, joka oli täynnä armoa ja totuutta. Armo ja totuus ovat kuin siamilaiset kaksoset. Ei ole toista ilman toista. Valitettavasti jälkimmäinen on nykyaikana unohdettu.. Puhutaan aina vain armollisesta ja rakastavasta Jumalasta, muttei juuri koskaan puhuta, että hän on Pyhä Jumala ja ettei Hän hyväksy minkäänlaista syntiä.

Lakihenkisyys estää kasvun

Meidän täytyy kuitenkin muistaa, että emme saa mennä vaelluksessamme lain alle, vaan meidän tulee seistä armon kalliolla.

Kristuksen armo kasvattaa meitä, kun taas lainalaisuus tyrehdyttää kasvun. Samalla meidän on muistettava Jumalan ehdoton pyhyys, ja ettei Hän hyväksy syntiä, ei minkäänlaista.

Päätän tämän kirjoituksen Korkean Veisun sanoihin:" Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa." (KV 2:15)

[rita4]

Nykyään moraalittomuus lisääntyy uskovien keskuudessa kun ruttotauti. Tilanteen syitä pohtiessani tulen vain yhteen johtopäätökseen: tämän ajan uskovilla on liian armollinen ja rakastava Jumala.

Synnillä voidaan? leikkiä, voidaan tehdä? kaikenlaista siveetöntä ja epäpyhää, kun on niin rakastava Isä.Onko unohdettu Jumalasta se toinen puoli, joka ei hyväksy minkäänlaista vääryyttä ja syntiä? Hän on pyhä, ja Hänen pyhyytensä on ehdoton.

Väärä jumalakuva voi osaltaan johtua aikamme julistustyylistä. Totuudellinen julistus on vaihdettu rakkauteen ilman totuutta. Harvoin kuulee enää voimakkaita parannussaarnoja tai varoituksia synnin tekemisestä. Korvasyyhyinen julistus ja äärimmilleen lavenettu armon tie ovat saaneet aikaan sen, ettei juuri mistään tarvitse enää tehdä parannusta eikä mitään tarvitse riisua pois.

Kelvataan Jumalalle sellaisenaan. Lisäksi minkäänlaista puristuksen tai ahdistuksen tunnetta ei saisi enää sydämessä tuntua. Jos kuitenkin näin käy, se hyvin todennäköisesti leimataan lakihenkisyydeksi tai ahdasmielisyydeksi.

Otin tuon lainauksen ja hiukan sitä muokkasin, jolla halusin kuin vahvistaa mitä itse ajattelen ja miten koen asioita. Minua ihan tavallaan pelottaa se vääränlainen rakkauden ja rakastavan Isän ylikorostaminen uskovien puheissa. Kyllä, Isä Jumala on rakkaus, mutta Hän on myöskin samalla aikaa pyhä Jumala, joka ei todellakaan katso, kuin sormiensa läpi synnissä elämistä. Vaan Hän tavalla tai toisella tuo sen meille itse kullekin esiin, että Hän ei suvaitse sellaista, ja että siitä on sanouduttava irti, siis tehtävä parannus ja pydettävä sitä Häneltä anteeksi. Ehkä pyytäen Jeesukselta voimaa luopua synnin teoista, harjoittamisesta, sekä haluten itsekin elää puhdasta ja pyhää elämää, jolla vain voi kelvata Jumalalle.

Nöyrtymisemme jälkeen Hän uudistaa meitä, sekä vahvistaakin meitä, niin ettei meidän enää edes tee mielikään palata siihen, niihin syntielämän tapoihin takaisin. Vaan haluamme vaeltaa totuudessa ja Herran pelossa, eli Jumalan kunnioittamisessa niin ettei siihen kuulu pienimmässäkään määrin synniliset ajatukset, tai teot.

Jumala on kyllä rakastava Isä ja pitkämielinen, anteeksi antavakin, mutta ei siinä, jos halutaan elää oman tahdon jtai mieltymysten tiellä tottelemattomuudessa; (synnissä). Muistamme Raamatunpaikan lihamme tahdosta;

Matt. 26:41 "Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."

Minua saa toki pitää tiukkapipoisena, tai lakihenkisenä niuhottajana, tms ihan vapaasti, mutta vaikka olenkin elänyt ilman srk yhteyttä, niin kyllä minulla on yhä ja vielä enemmänkin kuin aikaisemin oli; Halu ja tahto totella Jumalan Sanaa, sekä elää aralla tunnolla Jumalani edessä.. Isä ohjannut, sekä kehottanut minua Pyhän Henkensä kautta yhä useammin rukoukseen, lukemaan Raamattua, sekä myöskin,.. niin juuri; Tekemään sydämestäni asti lähtevää, rehellistä Parannusta. Se ei ole koskaan ollut minulle vastenmielistä, mutta viimeisinä vuosina siitä on tullut yhä tärkeämpi osa uskonelämääni, siis: tehdä parannusta, sekä kysyä Herraltamme; mikä on Isän tahto minun asioihini, sekä minulla on halu totella Sanaa sekä tuoda esiin totuutta, niin kuin se on Jumalan Sanassa ilmoitettuna!

Joh. 4:23-24
Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."

Eilen juuri viimeksi ja aamusellakin tuossa ollessani rukouksessa niin sydämeeni nousi valtava tuska ja murhe, hätä monista uskoviksi itseään kutsuvista sekä heidän uskonsa, ja sydämensäkin tilasta. Ja samalla piti olla katumuksessa omastakin välinpitämättömyydestäni Herraa kohtaan uskovana. Niin näyttää vahvasti siltä, että; sallitaan melkeinpä ihan mitä vain, ja siksi halutaan olla ns kivoja, ja toivotaan niin ettei vain tarvitsi nuhdella, ojentaa, varoittaa, ohjata ketään ristin juurelle. Koska risti on poistettu, verikin on vain sana, mutta sillä ei tunnu enää kuitenkaan olevan mitään merkitystä monien uskovien elämässä.

Ehtoollistakin vietetään nykyään ihan miten sattuu seurakunnissa, ilman ensin tulevaa puhdistautumista synneistään ja sanotan ettei parannukseen saa ohjata ketään, koska ajatellaan kaikilla olevan vapaus elää niin kuin itse haluaa ja jos siitä ihmisestä tuntuu hyvältä. Pidetään jopa rakkaudettomuutena sanoa toiselle uskovalle, että; hänen pitäisi mennä ristin juurelle tekemään: parannusta Herran eteen, sekä puhdistautumaan, ja tahtoen muuttua, sekä uudistumaan uskossaan. Ja kuitenkin, niin juuri; kuitenkin Raamattu kehottaa puhdistautumiseen ja parannuksentekoon, koska syntiä ei taivaaseen pääse, eikä Isä Jumala sitä katso hyvällä, vaan...

Hän, Herramme ja Jumalamme uskollisesti ja kärsivällisesti odottaa omiltaan halua tulla Hänen lähelleen, tulla Golgatalle verilähteelle Jeesuksen verellä; sydämen sekä mielen, kielenkin puhdistumista odottaen sekä kaivaten. Kaipaatko saada puhdistua Hänen veressään, sekä muuttua Jeesuksen kuvan kaltaisuutta kohden? Sekä Hänen voimaansa rukoillen ja anoen Häntä, Vapahtajaamme muuttamaan minua, sinua..Että voisimme olla; Herra valonasi ja tuoksunasi. Kertoa sinusta toisillekin ja rukoilla niiden uskovienkin puolesta, jotka ovat väsyneet vaeltamaan, kun kaikki kiva näyttäisi löytyvän vain maailmasta, tai niiden harhaan menneiden suosimista seurakunnista, joista totuuden Sana on hylätty ja lihantahto, sekä oma mielikuvitus uskossa elävien luulo usko, ettei parannusta enää tarvita, niin se juurikin vie ihmisiä kauemmaksi Herrastaan! Pois ristin juurelta, pois parannusta tekemästä, poispäin taivas osuudestaankin..

Kyllä se vain niin on rakkaat uskonystävät, että; uskovan tie ja elämä on: jatkuvaa riisumista, sekä koetuksia, joilla katsotaan: Miten uskova siihen suhtautuu ja toimii? Tuleeko halu nurista ja murista, syyttää olosuhteita, tai muita ihmisiä, tai jopa Jumalaakin? Vai tuleeko halu ja tarve mennä polvilleen, nöyrtyä, tehdä sydämesi pesua Jeesuksen kalliissa sovintoveressä? Vai kaipaatko enempi mammonaa, rikkautta, mainetta, tms? Vai oletko rakastunut niihin em sekä helppoon elämään? Uskotteletko itsellesi ja ehkä muillekin; etteihän se nyt Jumala rankaise, nuhtele, tai jopa jätä päärlyporttien ulkopuolelle, jos et vain tahdo nöyrtyä edessään ja et siksi edes aiokkaan suostua mihinkään kummaan parannuksen tekoonkaan, siis kuin muuttumaan uudeksi, ja lähteä kuin uudestaan seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä, sekä hylkäämään synissä elämisesi, ym..Meitä kyllä koetellaan ja hiotaankin, mutta ei siksi, että meillä olisi vaikea olla, surua, kipua, tms, ei niin.. Vaan että niiden koettelemusten ym kautta Herra voisi vetää meitä yhä vain lähemmäksi itseään, ja että me siten kaikessa voisimme kuin oppia turvautumaan vain yksin Häneen, joka voi yksin meitä auttaa!!

Nyt on pelastuksen päivä ja nyt on parannuksenteon päivä! Nyt on aikaa vielä kääntyä ympäri, palata verisen ristin juurelle, suostua ristiinnaulitsemaan lihasi tahdon sekä maailman tarjonnankin, sen ns helpon elämän tavoittelun ja viedä kaikki houkutukset ristille, Jeesukselle. Vain ristiltä vuotaa todellinen rauha ja ilo sydämeesi. Sitä ei anna sinulle omantahdon tiesi, ei maailma, ei kaiken saavuttaminenkaan, ei mikään muu, kuin vain yksin Jeesuksen haavojen näkeminen, käsissään sekä niiden tunnistaminenkin Hänen jaloissaan ja samalla kuin tahtoen itsekin olla: ristiinnaulittuna. Ristiinnaulittuna omalle viheliäiselle tahdolle, sekä maailmallekin, sekä kaiken maailman houkutuksille ym ym..

Vain silloin saat alkaa uuden elämän Kristuksessa Jeesuksessa, joka johtaa sinut ehkä koetuksiin, ja sydämeesi tulee suru hukkuvista sieluista, maailman vääryydestä, tms.. Mutta Silloin sinä saat alkaa oikein tosissasi rukoilla silmävoidetta uskoville ja pelastusta uskomattomille. Näin pääset käsittämään, miten arvokasta on suostua elämään 100%;sesti vain yksin Jeesuksellesi. Ei enää itseäsi hemmotellen tai loukkaantuen helposti mistä vain, kun esim. ojennetaan, nuhdellaan, tai varoitetaan. Nuhde on kuule rakastamista, koska silloin se toinen on kiinnostunut sinusta ja haluaa sinunkin pääsevän taivaan kotiin. Se jos mikä on sitä todellista Rakkautta.

Synnillä ei saa leikkiä

En voi ymmärtää niitä monia uskovia, jotka sanovat: "Eihän se niin tarkkaa ole." Tai: "Kyllä Jumala antaa meille huomenna anteeksi." Ei ole taattua, että huomista päivää edes tulee. Meidän tulisi uskovina ymmärtää, ettei synnillä voi leikkiä. Viimeinen hengenvetomme voi olla hyvinkin lähellä.

Jos synneissä täältä ajasta lähdetään, se vie uskovaisenkin kadotukseen, koska Jumala ei voi tinkiä pyhyydestään. Jos hän tekisi niin, hän olisi valehtelija!

Ottakaamme oppia Herrastamme Jeesuksesta, joka oli täynnä armoa ja totuutta. Armo ja totuus ovat kuin siamilaiset kaksoset. Ei ole toista ilman toista. Valitettavasti jälkimmäinen on nykyaikana unohdettu.. Puhutaan aina vain armollisesta ja rakastavasta Jumalasta, muttei juuri koskaan puhuta, että hän on Pyhä Jumala ja ettei hän hyväksy minkäänlaista syntiä.