Jaakko Pirttiaho kirjoitti:Vain särkyneet voivat oppia Jumalan kielen. Se ei vaadi teologisia opintoja eikä oppineisuutta. Sitä ei voi puhua kovaan ääneen eikä siitä voi kiistellä.
Särkyneiden kieli kumpuaa särkyneiden Jumalan sydämen ääntä. Se vavahtelee keskellä sirpaleita, resonoi raunioissa. Se laskeutuu syvimpään syvyyteen ja kohottaa korkeimpaan korkeuteen.
Särkyneiden kieli on kuin loputonta hiljaista ja voimallista laulua. Se lainehtii yli jokaisen estävän muurin ja kaikuu siellä missä on toivottomuuden äänettömyys.
Särkyneiden Jumalalla on oma kieli särkyneille. Kaikille särkyneille, kaikista syistä särkyneille, kerran ja lukemattomia kertoja särkyneille.

Jaakko veljellä on hyvä kirjoitus tässä, joka ainakin minua puhutteli, sekä kosketti syvältä.
Niin kun ihminen ns.
"särkyy sisältäpäin", syystä tai toisesta, niin aina kuitenkin Jumala on se, joka täysin ymmärtää sitä kieltä, puhetta, huokauksiammekin, ym, Sitä kaikkea, mitä se kipu ja tuska voi tuoda usein mukanaan elämämme päiviin. Se on kieltä, jota pystyy toinen loukattu, tai särkynyt paremmin ymmärtämään, kuin se, jolla aina pyyhkii hänen omasta mielestään hyvin. Se on huutoa, parkua, joka on kuin soitin, joka antaa särkyneen, molli voittoisen sävelen kohota Isän Jumalan valtaistuimelle saakka. Ja Hän, sellä taivaastaan kuulee tuon oman ja väsyneenkin kaikkeen; lapsensa itkun, ja näkee miten se Hänen omansa on särkynyt, loukattu, tms.. Niin Hän nousee ja koskettaa hellästi lapsensa herkkää, sekä arkaakin olemusta ja ottaa Isälliseen sylihoitoonsa tuon, jo kaikkeen niin uupuneen ja väsyneen, epäonnistuneeksikin itsensä kokevan..

Niinpä juurikin, vain särkyneet ja heikot voivat oppia sen Jumalan kielen, jolla Hän puhuu: rakastavasti lapselleen, lohduttaen, sekä rohkaistenkin jaksamaan, jne... Kun sydän itkee ja murehtii, niin se on sitä hljaista sydämen kivun, sekä tuskankin, jopa usein toivottomuudenkin laulua; Isän Jumalan puoleen, sekä hiljaa, varoenkin kertoen Hänelle, ettei enää jaksa, ei kestä tätä kaikkea yksin kantaa, vaan jo pyytää apuaan, sekä voimaansakin jaksaakseen eteenpäin..

Niin monta, monta,kertaa on kaikki kuin mennyt täysin pieleen, ja on kuin ois vedetty matto jalkojen alta. On saanut vain kuin kokea moitetta, hylkäämistäkin, ymmärtämättömyyttä oman tilanteensa selvittämiseen, kun ei enää itse jaksa, osaa, ja kun on vain kuin synkkyys sydämessä, kaikki voimatkin ovat kadonneet, niin mihin silloin voi sydämensä hädän enää huutaa, jotta se myöskin kuultaisiin, sekä siihen avunkin saisi?
On Jumala taivaassa, sekä Hänen rakas Poikansakin; Jeesus Kristus, joka kävin kovan elämän kokemuksen, kun joutui pilkattavaksi ja ruoskittavaksi, piikkukruunu päähänsä painettiin ja hirveillä ruoskan iskuilla ihonsa rikki revittiin. Joutui Hän kantamaan omaa, raskasta ristiäänkin, kun Hänet ristiinnaulittiin, vuoksi syntieni mun ja sun. Hän jos kuka tietää; mitä on olla ihminen, joka kärsii kivuista ruumiinsa, tai mielensä, tai molempain... Sä voit sydämesi tuskan aallokossa kääntyä Hänen puolensa ja pyytää;
"Herra, Sinä näet nämä kovat ja jo ylitsenikin käyvät tuskan, sekä ahdistuksenkin synkät aallokot. Minä hukun niihin, jos en jo Sulta: Mestarini mun, apuasi saa, jotta voisin nousta jälleen kovalle maalle, valoon ja lopulta aurinkoonkin. Astua eteesi sun hiljaa, tai ääneen huutaen ja parkuen; 'Tarvitsen Sinua Herrani ja Vapahtajani mun!' Tule jo ja nosta minut lähellesi Sun, ja auta ja anna voimaasi selvitä taas eteenkinpäin tiellä, tällä kaidalla kanssasi kulkien ja kiitellen, kun löysit Sä minut haavoitetun, sekä rikki revityn, hyljätyn. Kiitos rakas Jeesus, Herrani mun!"Hepr. 2:18 Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.

Hannan kaunis laulu tähän vielä:
Nousta sain aamuun