Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa

[rita4]

Annikki Salo

Jeesus kiteyttää Jumalan kymmenen käskyn sarjan kahteen ydinkäskyyn:"'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.'Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi' Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat" (Matt. 22:37-40)

Synnin perusolemus ihmisessä on itserakkauden ylpeys (2. Tim.3:1).

Raamattu puhuu meidän kunkin hengellisestä kilvoittelusta, hallitseeko meitä lihan vai hengen mieli (Room.7; Gal. 5). Lihan mieli on iso Minä. Kaikki asiat katsotaan minäkeskeisesti: pidänkö minä siitä, hyödyttääkö se minua, loukkaako tai vahingoittaako se minua ja niin edelleen.

Tällainen ihminen valikoi myös suosikkinsa sen mukaan, miten he Minua kunnioittavat, kehuvat ja suosivat. Näin ihmissuhteet ovat jatkuvasti oman mittatikun varassa, ja tässä itsekyydessä tulee keskinäisiä törmäyksiä, ja aidot ystävät loittonevat. Jos taas ihmiset eivät toimi hänen tahtonsa mukaan, tulee loukkaantumista, kovuutta ja itsekkyyttä. Ylpeys sokaisee ihmisen, niin ettei hän näe omaa kylmää itsekeskeisyyttään vaan aina vain syyttää toisia.

Synnin olemus on kavaluus (1.Moos.3:1). Ylpeä iso Minä osaa myös pukeutua keinohurskauteen ollessaan esillä. Hän on ystävällinen, huomaavainen, edustava ja esittää asiansa tahdikkaasti. Kuitenkin meidän aidoin olemuksemme tulee esiin keskusteluissa ja kotioloissa, miten suhtaudumme läheisiiimme. Lapsuuteni ja nuoruuteni sukulaiskentässä eräs tällainen "ihana enkeli-ihminen" oli sitä vieraille ja seurakunnassa, mutta hänen perheensä monesti kärsi ja paleli tunnekylmyydessä.

Nöyrille hän antaa armon

Jumalan Sanan rakkaus (1.Kor.13) on kokonaan nöyrä. Jeesus, Jumalan Poika, tuli ja kulki täällä nöyränä ja nöyryytti itsensä ristinkuolemaan asti (Fil.2). Niinpä nöyryys on Jumalan valtakunnan ihana ominaisuus. Koska ylpeä ihminen ei tahdo nöyrtyä parannuksen tekoon, Jumala vetää ihmisiä Jeesuksen luokse monesti tuskan ja vaikeuksien kautta.

Kuinka suuren hinnan onkaan Jeesus meistä maksanut! Ja kuinka paljon vaivaa Jumalamme näkeekään taivutellessaan meitä, että eläisimme nöyrinä Hänen tahdossaan! Nöyrä uskova on aito niin Jumalan kuin ihmistenkin edessä. Hänelle Jeesuksen ihanuus ja Jumalan pyhyys on tärkein elämänarvo ja tavoite.

Nöyrä ihminen katsoo sisaria ja veljiä siunaten ja arvostaen ja on kiitollinen Jumalan lasten aidosta yhteydestä. On ilo arvostaa toisia ja kiittää Jumalaa heistä, heidän lahjoistaan ja alttiudestaan yhteisessä Jumalan valtakunnan työssä. Siunaava elämänasenne luo lämpimän ilmapiirin. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että mitä tahansa hyväksytään. Virheet ja erheet viemme ensin Jumalalle ja rukoilemme Häneltä viisautta. Vaikeista asioista puhumme rakkaudessa kahden kesken asianosaisen kanssa. Jumalan avulla vaikeatkin asiat selvenevät, kun nöyrrymme Hänen edessään.

Anteeksi antamisen parantava salaisuus

Nykyaikana puhutaan uskovienkin kesken paljon sisäisistä haavoista ja näin leimataan haavoitetut "kärsiviksi marttyyreiksi". Mutta tästä voi kasvaa itsesäälin katkeruus. Asia on hyvin tärkeä: "Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa'"Ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä ja monet sen kautta tule saastutetuiksi"' (Hebr. 12: 14,15).

Siksi rukoilkaamme kukin, että Jumala tutkisi sydämemme (Ps.139). Hän on Vanhurskas Tuomari, ja Hänen edessään saamme tehdä parannusta Jeesuksen sovintoveren turvin. Saamme siunaten antaa anteeksi kaikille, jos koemme tulleemme väärin kohdelluiksi. "Älkää kostako pahaa pahalla, vaan päinvastoin siunatkaa, sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte" (1. Piet. 3:9) Näin elämme iloiten Jumalan Sanan kuuliasuudessa Jeesusta seuraten, ja pian Hän tulee ja vie meidät Taivaan Kotiin!

Tässä ihanassa Jeesus - nimessä sisaria ja veljiä siunaten.

[rita4]

Jeesus kiteyttää Jumalan kymmenen käskyn sarjan kahteen ydinkäskyyn:"'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.'Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi' Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat" (Matt. 22:37-40)

Synnin perusolemus ihmisessä on itserakkauden ylpeys (2.Tim.3:1).

Raamattu puhuu meidän kunkin hengellisestä kilvoittelusta, hallitseeko meitä lihan vai hengen mieli (Room.7; Gal.5). Lihan mieli on iso Minä. Kaikki asiat katsotaan minäkeskeisesti: pidänkö minä siitä, hyödyttääkö se minua, loukkaako tai vahingoittaako se minua ja niin edelleen.

Tällainen ihminen valikoi myös suosikkinsa sen mukaan, miten he Minua kunnioittavat, kehuvat ja suosivat. Näin ihmissuhteet ovat jatkuvasti oman mittatikun varassa, ja tässä itsekyydessä tulee keskinäisiä törmäyksiä, ja aidot ystävät loittonevat. Jos taas ihmiset eivät toimi hänen tahtonsa mukaan, tulee loukkaantumista, kovuutta ja itsekkyyttä. Ylpeys sokaisee ihmisen, niin ettei hän näe omaa kylmää itsekeskeisyyttään vaan aina vain syyttää toisia.

Usein sitä kuin miettii tuota rakkautta ja sitä, että; rakastanko minä sydämestänikin Jumalaa, niinkuin tulisi rakastaa, sekä myöskin kunnioittaa, Jumalaa, ja pystynkö minä sittenkään rakastamaan lähimmäistäni,.. siis, sitäkin ihmistä, jonka takia minulla on murhetta tai sydämen surua, loukkaantumista, tms? Olenko minä sittenkin vain kuin tekopyhä, joka todellisuudessa on kaikkea muuta kuin rakkaudellinen, anteeksi antava, jne..? Siis, vaikka kohtaankin ihmiset ystävällisesti.. niin.. onko se sittenkään, kuitenkaan: aitoa välittämistä, lähimmäiseni arvostamista, tai edes rakastamista, vai ihan jotain muuta (kaksinaamaisuutta?)? Onko se vain kuin vain velvollisuus, ehkä, jopa kuin pakko vain yrittää esittää jotain ihan muuta, kuin sitä, mikä on sydämeni ajatus, tai tila sitä minusta, vaikeaa ihmistä kohtaan? Vai, hetkinen.. olenko se sittenkin minä, joka olen se vaikea ihminen, lihallinen, tms?

Ajattelenko kaikessa ja koko ajan vain omaa itseäni, ja omia tuntemuksiani, kihisen ja puhisen, kun se sanoi, teki mulle noin, tms? Niin mietin myöskin sitä, että; kun minua loukataan, niin siunaanko minä, vai kostanko? Alennunko niin alas, että puhun pahaa takanapäin ja toisille, niitä vain minun, loukatun ja lihallisen ihmisen ns. omia näkemyksiäni loukkaajastanikin? Tai kun en saakaan sitä mitä haluaisin saada.., niin miten toimin? Tahdonko mennä ristin juurelle, minä, joka kyllä toisia sinne neuvon menemään..??

Niinpä niin, ei se tämä uskovankaan elämä aina ole niin helppoa, tai ns. ruusuilla tanssimista, saati sitä, jos vain kuin päättää: mennä ns. itseensä, ja rukouksessa ollen pyytää Herraa paljastamaan, millainen oikeasti olen, sekä kuin pyrkiä aina tekemään todellista, muuttavaa parannusta elämässään. Ja sehän onnistuu vain ja ainoastaan; suostumalla menemään ristinsä juurelle; rehellisenä, heikkona, vajavaisenakin, mutta kuitenkin tahtoen: Muuttua yhä vain enemmän Kristuksen Jeesuksen kuvan kaltaisuutta kohden. Se on silloin aina itselleen kuolemista, ja sitä, näin uskon, Isämme Kaikkivaltias Jumalammekin meiltä omiltaan tahtookin, siis, saada muuttaa meitä yhä vain enemmän suostumaan tahtoonsa, ja ollen yhä vain enemmän ja rohkeammin: Hänen tahtonsa kaltaisia, mukaisia, toisinkuin sen visukintun mukaan aina niin helposti lähteviä, tai sitä kuuntelevia, sen valheita uskovia...

Kysymyksiä loputtomiin, jotka on samalla, sitä itsensä: itsetutkistelua, miten toimin, tai olen toimimatta uskovana ja Herran omana? Uskon että meidän jokaisen on hyvä tutkia itse kunkin ajoittain sitä ihan omaa sydäntään sekä pyrkiä Herrankin edessä ollen, kuin tosissamme siivoamaan sitä, jos niin on tarvetta, tai ainakin mennä ristin juurelle rukoilemaan, haluten muuttua, puhdistua, kuolla itselleen, sekä pyytäen Herraa osoittamaan meille sen, miten: Hän näkee meidät ominaan ja kysellen Häneltä ymmärrystä niissä asioissa, tilanteissa, tavoissammekin, joissa pitää tulla reilu muutos, muuttuminen, tms.

Elänkö minä lihan mukaan, vai tahdonko kuolettaa, sekä myöskin kuin ristiinnaulita lihani tahdon rukouksella, sekä myöskin kuin tahtoen tehdä parannusta vääristä asioista, ajatuksista, teoista, ym ym..?! On asioita elämässäni, jotka laittavat miettimään sitä, minkä mukaan minä elän uskovana, tai miten toimin uskovana, ja kysynkö Herraltani Jeesukselta Kristukselta neuvoa, sekä ohjausta PH,sä kautta? Vai toiminko,aina vain, niin kuin lihani tahtoo, siis: Minä tahdon?! Miten on sinun kohdallasi rakas ystäväni? Tahdotko sinä mennä sinne verisen ristin juurelle, tekemään parannusta, jotta osaisit ja tahtoisit osoittaa sitä rakkautta, joka on Isäsi Jumalankin tahto kohdallasi ja jossa tahdot ristiinnaulita lihasi tahdon ja elää yksin vain Jeesuksellesi.

Mieleeni tuli tämä Raamatunpaikka;

1. Piet. 4:
1 Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli-sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä-
2 ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.

3 Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.
4 Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.
5 Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
6 Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niinkuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niinkuin Jumala elää.

7 Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan.
8 Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä "rakkaus peittää syntien paljouden".

9 Olkaa vieraanvaraisia toinen toistanne kohtaan, nurkumatta.
10 Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina.
11 Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti. Amen.

12 Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,
13 vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.
14 Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.

Tämä laulu vielä lopuksi: Taivaan Isä suojan antaa