11 Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.
12 Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.
13 Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: "Minä uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme,
14 tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.
15 Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.
16 Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
17 Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.
Tänä armon päivänämme, nousi sydämelleni ajatus, kiitosmielikin lopulta, erästä jo minulle aikalailla mahdottomastakin asiasta, joka jo näytti ihan murtavan sydämenikin, toivottomuudella. Olinhan kaikin tavoin yrittänyt saada järkeä päähän eräälle ihmiselle, läheiselleni, mutta aivan turhaan. Sanani olivat kuin vesi hanhen selässä..Lopulta sen asian käsittely johti jo melkeinpä riitaan, jota en todellakaan halunnut.
Vaikka kuinka rukoilinkin asiaan selvyyttä, ja pyysin rukousapuakin jo..niin näytti jo siltä, että minä häviän asian, ja muut voittavat, ne, jotka tukivat häntä. Kunnes eräänä päivänä koin, että; "Minun on vain jätettävä hänet, sekä se asia, josta olimme täysin erimieltä: täydellisesti Herrallel! Ja minä jään vain kiittämään, kun Hän, Jeesus, järjestää sekä hoitaa sen asian tahtonsa mukaan!" Ok, minä päätin suostua. Lopetin watsapin avaamisen, pysyin kaikesta sanomisistaan ulkona, lukematta, kuuntelematta, yrittämättä itse yhä sanoa, sitä, mikä minun mielestäni on oikein ja mikä ei ole.Eipä edes tehnyt mieli katsoa watsappiin, joka jo oli aika erikoista minulle, joka aika usein katson sitä. Oli täysi rauha sydämessä, Isä oli sen minulle antanut; pystyäkseen itse hoitamaan asiaa ja toimimaan niin kuin vain Hän tahtoi. Kiitos siitäkin Herrallemme!!
Mietin toki asiaa ja mitä siitä vielä seuraa, mutta niin kuin jo sanoinkin, niin en enää itse yrittänyt puhua ns järkeä päähänsä, vaan jätin sen kaiken Herralle.
Kol. 3:
12 Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
14 Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.
15 Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.
Sirpa Haataja - Psalmi 46: 2-12
