Heimo Nuutinen kirjoitti:Selkävaiva ei ole palannut. Pitkään kyselin Jumalalta, miksi nuo aamutunnit piti valvoa. Olinko ehkä saanut ja tarvinnut taivaallista tukiopetusta toisten nukkuessa. Ehkä siksi, että olin menettänyt elämäni parhaat vuodet tälle maailmalle hyljätessäni Jumalan kutsun.
Tämä tapaus osoitti, että hän tekee niin kuin tahtoo. Hänellä on kaikki valta, eikä parantumiseemme pääse vaikuttamaan meidän epäuskomme eikä tietämättömyytemme. Uskon rukous, jonka Jumala vaikuttaa, on asia erikseen.
Lueskelin tuota ja löysinpä siitä yhtymäkohtiakin omaan elämääni, uskonelämääni ennenkaikkea. Koska minäkin olen joutunut valvomaan vuosia ja vuosia kipujeni ja vaivojeni takia, jotka ovat herättäneet minut kerta toisensa jälkeen, päivä toisensa, vai pitäisikö sanoa paremminkin;
yö yön jälkeen. Ja vaikka kuinka olisinkin
koittanut vetää vain peittoa korvien päälle ja jatkaa unta, niin ei, kivut tulivat, tai sitten pahenivat siitä, mitä ne jo olivat silloin, kun olin mennyt nukkumaan. ja lopulta luovutin pyörimiseni sängyssä ja nousin ylös. Usein kello oli 3 tai nyt viime aikoina 4, tai 5 mutta siinä onkin pisin aika mitä olen saanut ja pystynyt nukkumaan, kun ajatellaan, että olen viime vuosina päässyt nukkumaan "kiitos nuorimmaiseni puheripulin" vasta joskus klo 24, tai jopa 1.30
Noh, kaikkeen oppii ja tottuu, vaikka usein olisinkin halunnut lähteä petiin jo paljon aikasemminkin.
Mutta tähän voin täysin yhtyä;
Pitkään kyselin Jumalalta, miksi nuo aamutunnit piti valvoa. Olinko ehkä saanut ja tarvinnut taivaallista tukiopetusta toisten nukkuessa.Niin, miksi minut kuin herätettiin joka yö ainakin vuoden ajan, jos ei pisempäänkin:
aina klo 3 ja koin kuin kehotusta vain nousta ylös ja lähteä rukoilemaan keittiöön. Noh tottakai liha laittoi hanttiin ja olinhan tosi väsynyt ja .. Mutta pikku hiljaa aloin vain jo suostua yhä vain paremmin, koska
tiesin jo kokemuksesta, että; Jos nukahtaisinkin takasin, enkä nousisi, niin tunnin päästä tulisi uusi herätys ja kehotus lähteä rukoileen.. Ja olenhan tota siirtämistä ihan kiitettävästi
koittanut tehdä useinkin.. kaikkien näiden vuosien aikana, mutta se on todellakin vain tunti ja taas uusi herätys/kehotus.. Kunnes lähen ja alan rukoileen.. Joten nykyään jo
hiukka paremmin lähden heti rukoukseen ja luen samalla aina Raamattuakin ja siinä saattaakin sit mennä tunti jos toinenkin, ennenkuin palaan takasin sänkyyn. Haluankin aloittaa päiväni nykyään kiitoksella ja rukouksella, Herran edessä olemalla. Siitä on tullut minulle tosi tärkeää..
Mutta
ehkä sittenkin tajuan jo jotain salattua tuosta yöllä heräämisestä ja miten siellä on aina kuitenkin hyvä olla Herran ristin juurella polvillaan, oli sit selkä, tai jalat kipeinä,tai ei, niin mun on vain päästävä polvilleni rukoileen, ainakin aluksi ja lopuksi, sit saatan nousta istuun ja sinä jatkan rukoustani.. Ja vielä raamattua lukiessani mutustelen sitä Sanaa..
Mutta sen voin sanoa rehellisesti, että: tunnen usein heikkoutta ja huonoutta siitä, miten vähän rukoilen, tai luen Sanaa, vaikka paljon enempi tahtoisin lukea ja rukoilla, mutta niin vain päivän rutiinit tai vaivat, väsymys, masennus tai mikä vain vie ajan, etten tee sitä mitä tarvitsin ja haluaisin, eli rukoilla ja tutkia Raamattua. Sit harmittaa ja hävettää ja pyytelen anteeksi Herralta laiskuuttani sekä mukavuudenhaluani tms..
Silloin, kun minulla ei ollut srk yhteyttä, niin
se oli tosi kova koulu tietäisivätpä vain muut miten sen koin ja mitä se oli, kun ois tehny mieli mennä kokouksiin, mutta..Ja
jos jotain silloin opin, niin opin rukoilemaan ja etsimään Herran kasvoja, jotta jaksoin ja selvisin päivistä..
Mutta sen tiedän, vaikka sitä ei kukaan uskonut silloin, eikä taida uskoa vieläkään Jumalan puheeksi, tahdoksi, että; Jumala kehotti silloin minua vain jäämään Hänen varaansa ja Hän opetti minua siellä yksinäisyydessä, ilman seurakuntaa. Minulla ei ollut muuta, kuin vain etsiä silloin Herran kasvoja sekä tahtoa ja elää Häneen turvautuen ja niin sit sain ilmoituksen, että kun 7v on kulunut, niin tulen palaamaan srk ja niin se kävi, vaikka en todellakaan sitä uskonut silloin Isän puheeksi, vaan
epäilin vahvasti sen toteutumista enää, että palaisin sinne takaisinkin. Mutta Herran tiet, suunnitelmat, päätökset ym ovat eri kuin meidän ihmisten tiet, tms. Amen!
Nyt kun olen ollut välillä tosi kipeä jaloistani, selästäni, sormistani ja viimeksi niskastanikin joka loukkaantui 2 viikkoa sitten kun olin palaamassa sisälle tuohia hakiessani ja en koskaan varmaan tule tietään, että: Pettikö tuo aina turra, puutunut jalkani, vai kompastuinko rappusissa, mutta niin vain olin mahallani ulkorappusilla ja muistan vain koittaneeni ottaa kaiteesta kiinni ja siitä sain vain hauislihakseen valtavan mustelman sen takia ja niskani täräytin päin ulko-ovea..Ensinhän näytti ettei käynyt paljon mitenkään,
mutta vain hetken, sit alkoi näkyä kaatumiseni lopputulos..
Noh, siitä alkoi raskas kaksiviikkoinen ja yöt oli tuskaisia, kun ei kärsiny oikein mitenkäänpäin tai missään asennossa olla, kättä en saanut koskaan lepoon, vaan se oli yhtä pyörimistä.. Nukkumiset sai melkein unohtaa ja koska en voi astmani takia ottaa kuin vain 1 burana 600 pv,sä, niin sen pyrin ottaan yötä vasten, että edes pikkasenkin sain nukuttuakin.
Eikä siinä kaikki, mutta kun todennäköisesti taas kiertäjäkalvo repes? Se on/olikin jo 2 eri kertaa revennyt ison koiramme nykäsyjen takia ja olen käynyt molemmille kerroilla lääkärissäkin siitä, ja ne kestivät molemmat parantua monta kuukautta ja muistan miten mikään ei niihin auttanut, ei lepo, ei lääke, ei kylmä, ei kuuma ei siis mikään ja kipu oli hirveä ja mitään en oikein silloin pystynyt tekeen kädelläni..Vaikka teinkin ns. pahalla sisulla, kun oli vaan pakko tehdä, kun poikani ei paljon auttele jos en
aina ensin vaadi, pyydä, tai jopa ärähdä..
Ja olin jo ihan varma, että
taas mennään kuukausia ennenkuin se kipu ja haitta alkaa asettua. Olin jo kuin asennoitunut siihen ajatukseen, että; ei ole mitään toivoakaan parantumisesta ennen joulua ainakaan, jos silloinkaan.. No toki poika voiteli niskaani ja selkääni, kättänikin ja koitin jopa levätäkin, mutta .. olin jo kuin luovuttanut, että turhaa edes odottaakaan pikaista paranemista..
Mutta viime perjantaina Herra alkoi puhua sydämelleni, että laitappa eräälle veljelle rukouspyyntö ja sain nimen kenelle ja että; vain hänelle. Olinhan jo alussa toki pyytänyt muilta rukousta asian tiimoilta. Mutta nyt koin
hyvin voimallisesti , että Isä halusi minun laittavan
vain sille veljelle rukouspyynnön asiasta ja niin laitoinkin sitten selvityksen tilanteesta hänelle sp,la. Ja sainkin pian vastauksen että hän rukoilee asian puolesta ja toivotti siunausta.
Siinä sitten istuin tässä koneella ja taisin kuunnella jotakin saarnaa, tai heng musiikia.. en nyt muista, eikä sillä sillai olekaan mitään väliä.. Mutta muutama tunti tuon vastauksen saatuani koin hengessäni
erikoisen tapauksen, eli:
Kuin joku olisi täällä huoneessa kanssani. Katselin ympärilleni, että: oisko poika tullut olkkarista, mutta ei siellä se oli yhä..ja eläimetkin olivat ulkona.
Se tunne ja kokemus vain kuin vahvistui ja koin kuin se olisi ollut edesmennyt mieheni esko, .. Se siinä olikin outoa, kun koin kuin hengessäni, että esko on täällä.. En osaa sanoa, oliko se esko, vai oliko se Herra, tai enkeli, mutta minulla oli levollinen ja hyvä olotila ja koin kuin lohdutusta, kun olen taas pitkään kaivannut miestäni joka lähti arvaamatta kun Herra haki hänet pois 2019
Sitä kesti jonkin aikaakin ja sit se vain loppui. Mitään en todellakaan nähnyt, mutta se tunne, että en ollut yksin ja että minua autetaan oli hyvin voimakas.
Ps. Tiedän jo omasta kokemuksestani vanhimman siskoni hautauspäivänä riksussa tapahtuneena, kun hän rakkain ja tärkein siskoni ilmestyi minulle kappelin edessä ja vain minä näin hänet. Hän tuli jostain eteeni, lähelleni ja oli ne samat vaatteet päällään kuin mitkä hänellä aina oli ja hän vain sit poistui yhtä äkkiä ja salaperäisesti. Mutta se oli ritva, hän tuli sanomaan.. ei sanoin, vaan ilmestymällä eteeni, että;
"Ei hän ole kuollut vaan hän elää!" Se on niin ihanaa sekä lohdullista tietää ja uskoa, että Herran omat ovat tallellla taivaassa ja odottavat meitäkin sinne!"Jes!!
Ja mitä tapahtuikaan lauantaina; se kamala kipu oli poissa ja se on pysynytkin poissa, Kiitos Herralle!! Ja kiitos veljelle rukouksestaankin! Halleluja!!
Ja eilen, sekä tänään pystyin jopa käveleen aika pitkän lenkin, jota en ole pystyny
t enää kuukausiin tekeen vääntyneen, vääntyneiden varpaideni ja kipeän nilkkani/ selkäni takia. Aivan uskomatonta. Vieläkin olen ihan ihmeissäni, kun pystyin pojan ja koiran kanssa käymään kävelemässä sellaisen 2km
pysähtymättä. Kun yleensä se on ollut
jatkuvaa pysähtelyä ja loppumatka aina yhtä kipua ja tuskaa..Siis; Vaude!
Normaalisti olen pystynyt n ½km käveleen ja sekin hirveiden tuskien kanssa. Tai olen jäänyt muutaman sadan metrin päähän istuun sellaselle kävelysillalle ja oottanu siinä, kun poika on käynyt koiran kanssa pisemmällekin.. Tai sit en ole pystynyt käveleen kuin 100m ja ei kun takasin kun särky on ollu niin kova, ja varvas on haitannut..Ja mulle liikkuminen on aina ollut tosi tärkeää. Niin arvatkaas oliko riemu sydämessä ylimmillään kun pystyinkin eilen ja tänään käveleen niinkin pitkästi ja kipu ei kauheesti haitannut varpaissa, ja sanoinkin tänään tuolla lenkillä Herralle, että;
"Taisit parantaa mun muitakin vaivojani!" Ps. 147:
1 Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.
2 Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.
3 Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.
4 Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.
5 Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.
6 Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.
7 Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.
Lähetetty: 07.10.2019 19:11